Vuosi: 2014

Annoin joululahjaksi kirjaston kirjan

etukansi

Mitä antaa lahjaksi vanhemmilleen, joilla on jo kaikkea? Kotipuolen kirjahyllyyn ei jouda tunkea enää yhtään uutta opusta, ettei se räjähtäisi liitoksistaan. On myös riski ostaa kallis kirja, jos lahjan saaja inhoaakin sitä.

Niinpä hankitaan aineeton lahja: hyvää lukemista kirjastosta! Sellaista, jota lahjan saaja ei välttämättä itse lainaisi. Kuukausi lukuaikaa, jonka jälkeen kirjasta pääsee helposti eroon! Ei ihan itsestäänselvää nykyisellä krääsän aikakaudella. Ja kirvoittaa takuuvarmasti jonkinmoiset naurut lahjoja avatessa :D Varsinkin kun paketti painaa suunnilleen kaksi kiloa ja käärepaperissa lukee TÄMÄ ON OIKEASTI AINEETON LAHJA.
takakansi

3 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Huumori

Teerijoki & Töyry: Ylihyvää! Helppoa ja herkullista ekoruokaa

TeerYlihyvYlihyvää! Helppoa ja herkullista ekoruokaa on suhteellisen tuore kirja (julkaistu lokakuussa 2014), johon törmäsin ihan sattumalta.

Kirjan slogan on ”Ekomättöä erityisesti nuorille” ja takakannessa kerrotaan, että kirja sopii mainiosti esimerkiksi omaan kotiin muuttavan nuoren keittiöön. Olen siis aika lailla kirjan kohderyhmää.

Ylihyvää! koostuu noin 30-sivuisesta teoriapaketista ja reilusta 50 reseptistä, jotka on jaoteltu salaatteihin/pikkuruokiin, pääruokiin, leivontaan ja jälkiruokiin. Myös reseptien väleistä löytyy tietoiskuja ja vinkkejä aina kyseessä olevaan ruokaan liittyen, esimerkiksi broilerinmaksakastikkeen kyljessä on infolaatikko sisäelinruokien ekologisuudesta. Vaikka ote onkin köksänkirjamainen, tykkäsin siitä kuinka kirja perustelee mikä tekee mistäkin reseptistä ekohenkisen.

Teoriaosuus ja tietoiskut ovatkin mielestäni ehdottomasti kirjan parasta antia. Alkulehdillä käydään kattavasti läpi ekologisen syömisen peruspilareita, kuten kausiruokaa, lähiruokaa, kasvisproteiineja, tuotepakkausten merkintöjä, kasvissyöntiä, ruoan hiilijalanjälkeä, energiansäästöä kokatessa ja ruokajätteen vähentämistä. Itse en oppinut hirveästi uutta, mutta ekologisuudesta vasta kiinnostunut nuori varmasti löytäisi kirjasta paljonkin kiinnostavaa tietoa.

Reseptit ovat perusmättöä ekologisella vivahteella, lista kaikista ruokaohjeista löytyy kirjan esittelysivulta. Jotkut ohjeet olivat vähän turhankin simppeleitä, kuten Täytetty patonki, jonka ainesosat ovat puolikas patonki ja ”täytteitä”. Toki erilaisia täytevaihtoehtoja listataan, mutta silti.

Lihattoman kebabin ohje on hauska veto, mutta jäin ihmettelemään kirjasta löytyvää sushireseptiä. Sushi on toki huipputrendikästä (ja siitä saatiin houkutelleva maininta takakanteen), mutta reseptin viereisessä tietolaatikossakin todetaan että tonnikala on uhanalaista, monet kotimaiset kalalajit eivät sovellu raakana käytettäväksi, lohi on usein kasvatettua ja riisikin varsin epäekologista.

Kohderyhmä otettu kivasti huomioon: kirja ei esimerkiksi oleta että kaikki lukijat ovat jo ruvenneet ekologisuuspäissään täysvegaaneiksi. Erilaiset ruokavaliot lakto-ovovegetaristista vegaaniin esitellään, samoin kuin kasviproteiinit, ja lihan osittaista korvaamista kasviksilla kannustetaan. Resepteissä on monipuolisesti sekä liha- että kasvisruokia. Ei olisi haitannut vaikka ruokaohjeita olisi ollut enemmänkin. Kaiken kaikkiaan Ylihyvää! toteutti lupauksensa. Se on kattava tietopaketti ekologisesta syömisestä aloittelevalle kotikokille.

Subjektiivinen tuomio: ****

Kirja on saatu arvostelukappale. 

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Ruoka

15 kirjallista sananlaskua

Kun tunnettuihin sananlaskuihin lisää hieman kirjoja ja lukemista, niistä tulee kuolemattomia viisauksia. Tunnistatko kaikki?

1. Anna kirjalle pikkusormi, se vie koko käden.

2. Ei auta itku kirjamarkkinoilla.

3. Ei kaikki kirjaa, mikä kiiltää.

4. Ei kukaan ole kirjalija syntyessään.

5. Ei lukeva tieltä eksy.

6. Ei nimi kirjaa pahenna, jos ei kirja nimeä.

7. Joka kirjatta kasvaa, se kunniatta kuolee.

8. Kaksi kirjaa yhdellä iskulla.

9. Kylmä kirja kaunistaa.

10. Kenen kirjaa luet, sen lauluja laulat. 

11. Kirja se on pienikin kirja. 

12. Kirja päivässä pitää lääkärin loitolla.

13. Kirja pidentää ikää.

14. Parempi kirja hyllyssä kuin kymmenen kaupassa.

15. Rumat ne kirjoilla koreilee.

Kirjansa kullakin… Keksittekö vielä lisää?

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Huumori

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13 ½ elämää

kapteenisinikarhun13½elämää

Saksalaisen Walter Moersin kirjoittama ja kuvittama Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää on yksi kaikkien aikojen kirjasuosikeistani. Muistan, kuinka tein ala-asteella jotain kirjaesittelyä tästä ja hehkutin teoksen maasta taivaisiin… :D Myöhemmin hankin pokkarin myös hyllyyni. Tämäkin taitaa olla Hermux Tantamoqin seikkailujen ohella sellainen kirja, ettei sitä nykyään löydy enää kuin kirjastoista ja tuurilla antikvariaateista.

Sinikarhu on nimensä mukaan sininen karhu, joka asuu mielikuvituksellisella Zamonian mantereella. Zamoniaa kansoittavat mitä ihmeellisimmät olennot, ja Sinikarhu joutuu toinen toistaan hulvattomimpiin seikkailuihin. Kirja on jaettu kolmeentoista ja puoleen lukuun, joista jokainen kuvaa yhtä karhun elämänvaihetta.

”Elämä alkaa normaalisti syntymästä – minun ei alkanut. Ainakaan minulla ei ole mitään muistikuvaa syntymästäni.”

Tarina alkaa myrskyävästä merestä, jossa pieni pähkinänkuoressa makaava Sinikarhu seilaa, kunnes kääpiömerirosvot pelastavat hänet. Siitä matka jatkuu muun muassa laiva-aaveiden saarelle, Pulina-aaltojen puheopetukseen ja myöhemmin esimerkiksi ulottuvuusaukkoon, sokeriaavikolle ja seitsenaivoisen professori Abdul Yöpöllön Yöakatemiaan sivistystä hankkimaan. Sinikarhun elämästä ei puutu vauhtia tai huumoria.

Matkan varrella tavataan kaikenlaisia viihdyttäviä henkilöhahmoja, kuten puolisokea pelastajasaurus Mac tai Qwert Zuiopü, hyytelöprinssi 2364. ulottuvuudesta. Sinikarhu itsekin on siitä kiinnostava henkilöhahmo, että hän tuntuu hallitsevan suunnilleen kaiken, aina täydellisestä yleissivistyksestä ultramaratonin juoksemiseen ja mestarimaiseen valehtelemiseen.

Psykedeelisyyttä hipovien juonenkäänteiden lisäksi kirjassa on mittava kuvitus, joka on kirjailijan itsensä tekemä. Se tuo paljon lisäväriä tarinaan, ja kuvitustyyli iski ainakin meikäläiseen. Lisäksi tarinanpätkien välissä on katkelmia professori Yöpöllön sanakirjasta, jossa selitetään aina kulloinkin kyseessä olevaa Zamonian ilmiötä tai eliötä.

Tätä kirjaa on jotenkin vaikea eritellä kun on lukenut sen niin monta kertaa vuosien varrella. Siispä sanon vain, että suosittelen. Kannattaa kokeilla! Moers on kirjoittanut myös paljon muuta. Joistakin hänen teoksistaan en tykännyt lainkaan (Huviretki hukkateille ja Hurja matka halki yön), mutta loistavat Rumo-kirjat (Rumo ylämaailmassa ja Rumo alimaailmassa) löytyvät kirjahyllystäni, ja pidin myös Uinuvien kirjojen kaupungista.

Subjektiivinen tuomio: *****

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää
703 sivua
Otava 2001

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Lastenkirjat

Nikkanen & Järvi: Karanteeni

karanteeni kuinka aids saapui suomeen

Ennakko-odotukset:
Karanteeni – Kuinka aids saapui Suomeen pääsi lukulistalle äitini saamasta kirjakassista, jossa olivat tämän vuoden Tieto-Finlandia -ehdokkaat. Karanteeni oli ehdokasläjän mielenkiintoisimpia kirjoja.

Kirja oli ohut ja kansi mukavan värikäs. Aihe on kiinnostava ja sellainen, johon en ole aiemmin kovinkaan paljoa perehtynyt. HIV ja aids ovat asioita, jotka ovat tulleet vastaan vain lähinnä koulun terveystiedon tunnilla ja verenluovutuksen terveyskyselyssä.

Ihotautilääkäri Sirkka-Liisa Valle huomasi punaiset täplät paljon matkustelleen baarimikon silmien ympärillä. Kitalaesta paljastui läikkä, jonka Valle tunnisti ulkomailta saamistaan kuvista Kaposin sarkoomaksi.
’Oletko sä ajatellut, että mitä tämä on’, lääkäri kysyi potilaaltaan.
’Se on varmaan sitä’, mies sanoi.
’Sitähän se on.'”

Arvio:
Karanteeni lunasti mukavasti kaikki odotukseni. Se oli niin ohut ja helppolukuinen, että lukaisin sen parissa illassa. Kirja on koottu tarinan muotoon, ja ainakin itse liimauduin kirjaan kunnolla kiinni. En ole elänyt 80-luvulla, johon Karanteeni eniten keskittyi, joten kirjan tapahtumat olivat minulle uusia. Vaikka tiesin, että lopulta HIV saatiin taltutettua tappavasta krooniseksi, kirjan sivuja tuli käänneltyä kuin jännitysromaanissa. Mitä seuraavaksi tapahtui? Kuinka moni vielä kuoli?

Tarina kulkee aikajärjestyksessä ja alkaa kaukaa 1900-luvun alusta, ensimmäisestä HIV-tartunnasta. Pikku hiljaa virus leviää, ja pian myös Suomessa todetaan ensimmäinen tapaus. Keskiössä ovat suomalainen aids-tutkimus, potilaiden hoitoyritykset, yleinen asenneilmapiiri ja pelko sekä potilaiden ja omaisten omat tarinat. Epidemian alkuvaiheissa HIV ja aids olivat lähinnä paljon matkustelevien homomiesten tauteja, joten kirja keskittyy paljon myös esimerkiksi Setan toimintaan (jolla oli silloisessa HIV-työssä iso rooli) ja muuttuviin asenteisiin seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Tauti saatiin taltutettua Suomessa suhteellisen nopeasti, ja leviäminen jopa narkkarien keskuudessa saatiin pysäytettyä esimerkiksi jakamalla puhtaita neuloja. Ylipäätään minulle oli yllätys, kuinka iso merkitys Suomella oli aids-tutkimuksessa: kirjassa mainitaan pariinkin otteeseen Suomen olleen edelläkävijä asiassa.

Karanteeni oli silmiä avaava ja koskettava lukukokemus. Kirjan kirjoittajat Hanna Nikkanen ja Antti Järvi ovat olleet mukana perustamassa hitaan journalismin palvelua Long Playta, ja kirjan tyylistä tuleekin mieleen laaja, syvällinen reportaasi. Suosittelen Karanteenin lukemista, siinä ei kauaa nokka tuhise ja se on vaivan arvoista. Ensi viikon keskiviikkona jännätäänkin sitten, pokaako Tieto-Finlandian tämä vai joku muu teos. Onko teillä jo omaa veikkausta voittajasta?

Subjektiivinen tuomio: ****½

Hanna Nikkanen & Antti Järvi
Karanteeni – kuinka aids saapui Suomeen
250 sivua
Kustannusosakeyhtiö Siltala 2014

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historia