Kuukausi: marraskuu 2014

15 kirjallista sananlaskua

Kun tunnettuihin sananlaskuihin lisää hieman kirjoja ja lukemista, niistä tulee kuolemattomia viisauksia. Tunnistatko kaikki?

1. Anna kirjalle pikkusormi, se vie koko käden.

2. Ei auta itku kirjamarkkinoilla.

3. Ei kaikki kirjaa, mikä kiiltää.

4. Ei kukaan ole kirjalija syntyessään.

5. Ei lukeva tieltä eksy.

6. Ei nimi kirjaa pahenna, jos ei kirja nimeä.

7. Joka kirjatta kasvaa, se kunniatta kuolee.

8. Kaksi kirjaa yhdellä iskulla.

9. Kylmä kirja kaunistaa.

10. Kenen kirjaa luet, sen lauluja laulat. 

11. Kirja se on pienikin kirja. 

12. Kirja päivässä pitää lääkärin loitolla.

13. Kirja pidentää ikää.

14. Parempi kirja hyllyssä kuin kymmenen kaupassa.

15. Rumat ne kirjoilla koreilee.

Kirjansa kullakin… Keksittekö vielä lisää?

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Huumori

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13 ½ elämää

kapteenisinikarhun13½elämää

Saksalaisen Walter Moersin kirjoittama ja kuvittama Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää on yksi kaikkien aikojen kirjasuosikeistani. Muistan, kuinka tein ala-asteella jotain kirjaesittelyä tästä ja hehkutin teoksen maasta taivaisiin… :D Myöhemmin hankin pokkarin myös hyllyyni. Tämäkin taitaa olla Hermux Tantamoqin seikkailujen ohella sellainen kirja, ettei sitä nykyään löydy enää kuin kirjastoista ja tuurilla antikvariaateista.

Sinikarhu on nimensä mukaan sininen karhu, joka asuu mielikuvituksellisella Zamonian mantereella. Zamoniaa kansoittavat mitä ihmeellisimmät olennot, ja Sinikarhu joutuu toinen toistaan hulvattomimpiin seikkailuihin. Kirja on jaettu kolmeentoista ja puoleen lukuun, joista jokainen kuvaa yhtä karhun elämänvaihetta.

”Elämä alkaa normaalisti syntymästä – minun ei alkanut. Ainakaan minulla ei ole mitään muistikuvaa syntymästäni.”

Tarina alkaa myrskyävästä merestä, jossa pieni pähkinänkuoressa makaava Sinikarhu seilaa, kunnes kääpiömerirosvot pelastavat hänet. Siitä matka jatkuu muun muassa laiva-aaveiden saarelle, Pulina-aaltojen puheopetukseen ja myöhemmin esimerkiksi ulottuvuusaukkoon, sokeriaavikolle ja seitsenaivoisen professori Abdul Yöpöllön Yöakatemiaan sivistystä hankkimaan. Sinikarhun elämästä ei puutu vauhtia tai huumoria.

Matkan varrella tavataan kaikenlaisia viihdyttäviä henkilöhahmoja, kuten puolisokea pelastajasaurus Mac tai Qwert Zuiopü, hyytelöprinssi 2364. ulottuvuudesta. Sinikarhu itsekin on siitä kiinnostava henkilöhahmo, että hän tuntuu hallitsevan suunnilleen kaiken, aina täydellisestä yleissivistyksestä ultramaratonin juoksemiseen ja mestarimaiseen valehtelemiseen.

Psykedeelisyyttä hipovien juonenkäänteiden lisäksi kirjassa on mittava kuvitus, joka on kirjailijan itsensä tekemä. Se tuo paljon lisäväriä tarinaan, ja kuvitustyyli iski ainakin meikäläiseen. Lisäksi tarinanpätkien välissä on katkelmia professori Yöpöllön sanakirjasta, jossa selitetään aina kulloinkin kyseessä olevaa Zamonian ilmiötä tai eliötä.

Tätä kirjaa on jotenkin vaikea eritellä kun on lukenut sen niin monta kertaa vuosien varrella. Siispä sanon vain, että suosittelen. Kannattaa kokeilla! Moers on kirjoittanut myös paljon muuta. Joistakin hänen teoksistaan en tykännyt lainkaan (Huviretki hukkateille ja Hurja matka halki yön), mutta loistavat Rumo-kirjat (Rumo ylämaailmassa ja Rumo alimaailmassa) löytyvät kirjahyllystäni, ja pidin myös Uinuvien kirjojen kaupungista.

Subjektiivinen tuomio: *****

Walter Moers: Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää
703 sivua
Otava 2001

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Lastenkirjat

Nikkanen & Järvi: Karanteeni

karanteeni kuinka aids saapui suomeen

Ennakko-odotukset:
Karanteeni – Kuinka aids saapui Suomeen pääsi lukulistalle äitini saamasta kirjakassista, jossa olivat tämän vuoden Tieto-Finlandia -ehdokkaat. Karanteeni oli ehdokasläjän mielenkiintoisimpia kirjoja.

Kirja oli ohut ja kansi mukavan värikäs. Aihe on kiinnostava ja sellainen, johon en ole aiemmin kovinkaan paljoa perehtynyt. HIV ja aids ovat asioita, jotka ovat tulleet vastaan vain lähinnä koulun terveystiedon tunnilla ja verenluovutuksen terveyskyselyssä.

Ihotautilääkäri Sirkka-Liisa Valle huomasi punaiset täplät paljon matkustelleen baarimikon silmien ympärillä. Kitalaesta paljastui läikkä, jonka Valle tunnisti ulkomailta saamistaan kuvista Kaposin sarkoomaksi.
’Oletko sä ajatellut, että mitä tämä on’, lääkäri kysyi potilaaltaan.
’Se on varmaan sitä’, mies sanoi.
’Sitähän se on.'”

Arvio:
Karanteeni lunasti mukavasti kaikki odotukseni. Se oli niin ohut ja helppolukuinen, että lukaisin sen parissa illassa. Kirja on koottu tarinan muotoon, ja ainakin itse liimauduin kirjaan kunnolla kiinni. En ole elänyt 80-luvulla, johon Karanteeni eniten keskittyi, joten kirjan tapahtumat olivat minulle uusia. Vaikka tiesin, että lopulta HIV saatiin taltutettua tappavasta krooniseksi, kirjan sivuja tuli käänneltyä kuin jännitysromaanissa. Mitä seuraavaksi tapahtui? Kuinka moni vielä kuoli?

Tarina kulkee aikajärjestyksessä ja alkaa kaukaa 1900-luvun alusta, ensimmäisestä HIV-tartunnasta. Pikku hiljaa virus leviää, ja pian myös Suomessa todetaan ensimmäinen tapaus. Keskiössä ovat suomalainen aids-tutkimus, potilaiden hoitoyritykset, yleinen asenneilmapiiri ja pelko sekä potilaiden ja omaisten omat tarinat. Epidemian alkuvaiheissa HIV ja aids olivat lähinnä paljon matkustelevien homomiesten tauteja, joten kirja keskittyy paljon myös esimerkiksi Setan toimintaan (jolla oli silloisessa HIV-työssä iso rooli) ja muuttuviin asenteisiin seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Tauti saatiin taltutettua Suomessa suhteellisen nopeasti, ja leviäminen jopa narkkarien keskuudessa saatiin pysäytettyä esimerkiksi jakamalla puhtaita neuloja. Ylipäätään minulle oli yllätys, kuinka iso merkitys Suomella oli aids-tutkimuksessa: kirjassa mainitaan pariinkin otteeseen Suomen olleen edelläkävijä asiassa.

Karanteeni oli silmiä avaava ja koskettava lukukokemus. Kirjan kirjoittajat Hanna Nikkanen ja Antti Järvi ovat olleet mukana perustamassa hitaan journalismin palvelua Long Playta, ja kirjan tyylistä tuleekin mieleen laaja, syvällinen reportaasi. Suosittelen Karanteenin lukemista, siinä ei kauaa nokka tuhise ja se on vaivan arvoista. Ensi viikon keskiviikkona jännätäänkin sitten, pokaako Tieto-Finlandian tämä vai joku muu teos. Onko teillä jo omaa veikkausta voittajasta?

Subjektiivinen tuomio: ****½

Hanna Nikkanen & Antti Järvi
Karanteeni – kuinka aids saapui Suomeen
250 sivua
Kustannusosakeyhtiö Siltala 2014

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historia

Havia, Lappalainen & Rinta-Loppi: Erilainen ote omaan talouteen

erilainenoteomaantalouteenkansiEnnakko-odotukset:
Löysin Erilainen ote omaan talouteen -opuksen sattumalta kirjaston Bestseller-hyllystä. Kansikuva antaa ymmärtää että kirjan opeilla voi saavuttaa taloudellisen riippumattomuuden – tämä on luettava! Odotin helppotajuista ja käytännönläheistä talousopasta, jossa olisi esimerkiksi säästövinkkejä. Kirja vaikutti olevan suunnattu ennemmin työikäisille kuin opiskelijoille, mutta nappasin sen silti mukaani. Sen on pakko olla hyvä, jos muutkin ovat lainanneet sitä innokkaasti.

”Jossakin vaiheessa se sitten iskee. Teatteriverho avautuu ja paljastaa todellisuuden, joka on rakennettu illuusioilla: meillä on massoittain velkaa, kuluja ja niiden myötä stressiä työstä, joka ei tarjoa henkisesti yhtään mitään. Edessämme on 40 vuoden pakkotyörupeama, vain jotta voisimme maksaa velkamme. Kärsimme repaleisista parisuhteista, kun puoliso ei ole koskaan kotona, ja lapsetkin on samasta syystä kasvattanut kollektiivin palkkaama kerhotäti. Säästöissä ei ole juuri mitään. — Miten ihmeessä oikein päädyin tähän tilanteeseen?”

Arvio:
Erilainen ote omaan talouteen
maalailee ruusuisia näkymiä heti ensimmäisestä luvusta alkaen… tai sitten ei. Kirja erosi odotuksistani siten, että se onkin suurimmaksi osaksi sijoitusopas eikä säästövinkkikokoelma. Alussa pohditaan yleisesti nykyistä kulutusyhteiskuntaa, yllä olevassa lainauksessa kuvattua ”suomalaista unelmaa” ja sen ongelmia. Kirjoittajat haluavat ravistella piintyneitä käsityksiä: miksi pitäisi välttämättä ottaa asuntolaina vuosikymmenien maksuajalla? Omistusasunto ei ole sijoitus sen enempää kuin himokallis luksuslaukkukaan.

Kirjan kiinnostavin osuus oli mielestäni luvut 2-4, joissa käsitellään muun muassa ihmisten tarpeita ja ostoskäyttäytymistä, kuluttamista, velkaantumista, talouden teoriaa, tuotteiden brändejä ja markkinointia. Opimme muun muassa, että kaupan omat merkit ovat usein täysin samaa tavaraa kuin kalliit brändituotteetkin, tehtaalla vain lyödään eri leimat. Tavaroita kannattaa myös ostaa käytettynä monistakin syistä. Näissä luvuissa oli eniten niitä kaipaamiani käytännön neuvoja.

Luvussa 5 tehdään kartoituksia omasta taloudesta eli lasketaan muun muassa ”varaston arvoa” (kuinka paljon rahaa on sidottu turhiin tavaroihin kotonasi) sekä varallisuutta ja velkaa. Siitä eteenpäin kirja keskittyy itse vaurastumiseen eli suurimmaksi osaksi sijoittamiseen. Kirjoittajat käyvät käpi kaikkea koron korosta talouden kausivaihteluihin ja ohjaavat kädestä pitäen sijoittamisen alkuun.

Eniten itseäni kosketti kohta, jossa puhuttiin onnellisen elämän saavuttamisesta. Kirjoittajat toteavat, että useimmilla opiskeluajat muistuvat mieleen yhtenä onnellisimmista elämän jaksoista, vaikka silloin oltiinkin köyhiä ja elintaso oli mitä oli. Sen tilalla oli kuitenkin tarkoituksellisuus (valmistuminen), omaan elintasoon tyytyminen hyvällä omallatunnolla (kukaan ei odota opiskelijan luksustelevan), samanhenkinen yhteisö ympärillä sekä vapaus.

”Onkin tultava osittain siihen tulokseen, että senkailtainen elämä, jota oikeasti haluaisimme, elettiin jo niinä muutamana vuotena.”

Tämä ei kovin paljoa lohduta, kun pitäisi valmistua ensi vuonna :D Kirja herätti tosiaan ajattelemaan, miten opiskeluista voisi siirtyä sujuvasti työelämään ilman että vapaus tai muut positiiviset asiat häviävät.

Kaiken kaikkiaan Erilainen ote omaan talouteen oli hyvä ja ajatuksia herättävä teos, mutta ei ihan sellainen kuin odotin. Sijoitusneuvonta ei kosketa opiskelijan elämää, kun ei ole vielä mitään sijoitettavaa. Tämä kirja on kuitenkin hyvää luettavaa kaikille, jotka ovat kiinnostuneita oman talouden kunnostamisessa ja joille sijoittaminen on vielä vierasta: kirja tarjoaa siihen hyvän lähtökohdan ja jakelee paljon vinkkejä esimerkiksi hyvistä rahastoista.

Subjektiivinen tuomio: ***

Pasi Havia, Ville Lappalainen, Antti Rinta-Loppi:
Erilainen ote omaan talouteen – vapaus, onni ja hyvä elämä

Talentum 2014
266 sivua

Kuva: Adlibris*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Talous