Vuosi: 2015

Lukuhaasteen 2015 yhteenveto

logo-kirjanvuosi2015 Menipä tämä vuosi nopeasti, ainakin lukemisen kannalta. Vastahan Kirjan vuosi ja Helmet-kirjastojen lukuhaaste alkoi! Keräsin vuoden aikana omalle sivulle kaikki haasteeseen sopivat kirjat ja niiden blogipostaukset.

Luulen että sain suunnilleen 50 kirjaa luettua, mutta haasteeseen päätyi loppujen lopuksi vain 17 teosta. Siihen on monta syytä: en blogannut puolistakaan niistä kirjoista jotka luin, luin samoja vanhoja kirjoja uudestaan, tai jotkin kirjat joista bloggasin, eivät sopineet mihinkään haasteen kategoriaan.

Monta hauskaa kategoriaa jäi vielä täyttämättä, mutta tällaiset tuli luettua:

  1. Vuonna 2015 julkaistu kirja: Nakki lautasella
  2. Kirja, jonka nimi on yksi sana: Mummoillen
  3. Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle: Kun kuulet laulun varjojen
  4. Tietokirja: Hyvän mielen vaatekaappi
  5. Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja: Stylesin tapaus
  6. Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle: The Fault in Our Stars
  7. Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon: Jää
  8. Tositapahtumiin pohjautuva kirja: Hakekaa kätilö!
  9. Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja: Mifongin perintö
  10. Kirja, jossa on taikuutta: Tuulen nimi
  11. Kirja, jonka nimessä on numero: Rakennus 31
  12. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua: Fifty Shades of Grey
  13. Klassinen rakkausromaani: Viisasteleva sydän (äänikirja)
  14. Kirja, joka pelottaa sinua: NSA – näin meitä seurataan
  15. Hauska kirja: Kunnon mies
  16. Kirja, joka kertoo henkilöstä, joka on eri sukupuolta kuin sinä: Virtasen historia
  17. Jännityskirja tai dekkari: Joka yksin kulkee

Pari päivää sitten Helmet-kirjasto julkaisi uuden haasteen vuodelle 2016! Luettavia kirjoja on taas viisikymmentä, ja kategoriat ovat samantyyppisiä kuin tänäkin vuonna. Ihan samalle tasolle ei ehkä päästä kuin ensimmäisessä haasteessa, mutta tämäkin haaste on hauska. Ja jos se innostaa ihmisiä lukemaan, se täyttää hyvin tehtävänsä.

Siispä lukuhommiin, katsotaan päästäänkö tänä vuonna parempaan tulokseen!

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Haasteet

Elina Saksala: Tuottajan käsikirja

tuottajankasikirja-600x859Mitä tuottaja tekee? Jokainen tuottaja on saanut moneen kertaan vastata tähän kysymykseen. — Tuottaja on kaiken tekemisen taustalla. Hän varaa tilat, hankkii luvat ja rahoituksen, kokoaa talkoolaiset ja palkatun tiimin hankkeen toteuttajiksi, suunnittelee ohjelman, tiedottaa tapahtumista tai ainakin rekrytoi tiedotustiimin, luo yhteishengen ja huolehtii siitä, että lopputulos vastaa alkuperäistä visiota. Joskus hän tosin saattaa myydä niitä nakkejakin.

Elina Saksalan Tuottajan käsikirja tarttui mukaan kirjaston hyllystä, koska tuottajan ammatti on yksi itseä kiinnostavista urista. Kirja onkin nimensä mukaisesti suunnattu käsikirjaksi sekä ammattimaisille tuottajille että alan opiskelijoille. Se sisältää yleistä tietoa tuottajan työstä, yksityiskohtaisempaa asiaa esimiestyöstä, projektin johtamisesta ja markkinoinnista sekä ihan käytännön työkaluja esimerkiksi palautteenantoon ja ideointiin.

Kirja oli sisällöltään samantyyppinen kuin monet liikkeenjohdon kursseilla lukemani oppikirjat, paitsi ettei se pureutunut kovin syvälle mihinkään aiheeseen. Kaikki oleellinen käsitellään, mutta melko pintapuolisesti. Minun kohdallani kirja kuitenkin täytti tehtävänsä, eli se valotti tuottajan ammattia ja herätti kiinnostuksen mahdollisesti opiskella alaa joskus tai hankkiutua samantyyppisiin työtehtäviin. Kaiken kaikkiaan Tuottajan käsikirja antaa kattavan kuvan siitä, mitä kaikkea tuottajan työnkuvaan kuuluu ja minkälaisia taitoja tarvitaan.

Ehdottomasti kirjan kiinnostavinta antia ovat suomalaisten tuottajien haastattelut, joissa he kertovat työstään, sekä työelämästä kertovat jutut, esimerkiksi Ylen Puoli seitsemän -ohjelman tiiminrakennuksesta ja tuottamisesta.

Subjektiivinen tuomio: ***

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Työ

Kirjailijavieras: Taru Tirkkonen

Taru Tirkkonen (3)Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Taru Tirkkonen, kääntäjäopiskelija ja kirjailija, ja olen kirjoittanut fantasiaromaanin Kirottu merimies. Se kertoo merirosvokapteeni Bretel Raghnarssonista, joka joutuu velhon kiroamaksi pahojen tekojensa tähden. Bretel joutuu muun muassa pysymään merillä kymmenen kuukautta vuodesta. Romaani kertoo pahuudesta, katumaan oppimisesta ja parannuksen tekemisestä.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Aiemmin olen valmistunut yleisen kirjallisuuden linjalta äidinkielen opettajaksi ja kirjallisuuden maisteriksi Itä-Suomen yliopistosta, ja nyt opiskelen englannin kääntämistä Helsingin yliopistossa. Sivuaineita on ollut lukuisia, esimerkiksi suomen kieli, pedagogiset, folkloristiikka ja elokuva- ja televisiotutkimus.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Siitä saan kiittää sinnikästä yrittämistä. Olen kirjoitellut esimerkiksi runoja ja tarinoita pienestä pitäen, ja ensimmäisen kirjanikin aloitin jo ala-asteella. Sitä ei tosin ole koskaan julkaistu. Kirottu merimies on toinen kirjoittamani romaani, mutta ensimmäinen julkaistu.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Ideoita kerään sekä eletystä elämästä että lukemistani kirjoista. Minulla on tapana katsella ja kuunnella ihmisiä ja miettiä, voisinko käyttää jotakin huomaamaani jossakin tarinassa. Esimerkiksi pukeutumis- ja kävelytyylit kiinnittävät huomioni, samoin kuin vahingossa ohi mennen kuullut keskustelujen katkelmat. Myöhemmin sitten sekoittelen vaikutelmia ja keksin jotain lisää.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Kirottua merimiestä taisin suunnitella, kirjoittaa ja korjailla noin pari vuotta, mutta kaikki tämä tapahtui enimmäkseen yliopiston lomilla. Varsinainen tekeminen ei siis kestänyt ihan noin kauan.

kirottumerimiesMiten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Sain Kirotun merimiehen kustannettua palvelukustanteena. Tarjous tuli Mediapinnalta noin kuusi päivää sen jälkeen, kun olin lähettänyt käsikirjoituksen. Palvelukustanne tarkoitti käytännössä muuten samaa kuin täyskustanne, mutta jouduin tekemään kirjastani ensiostoksen ja osallistumaan näin kustannuksiin. Siksi kirjaa saa ostaa esimerkiksi Mediapinnan nettisivujen lisäksi suoraan minulta sähköpostilla osoitteesta tatirkko(at)gmail.com. Kustannussopimuksen saaminen ei siis sinänsä ollut vaikeaa.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Monet kirjani sivuhenkilöistä ovat ainakin aluksi miellyttävämpiä kuin päähenkilö, mutta päähenkilön henkistä kasvua ja muuttumista oli mukavinta seurata.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Parasta kirjoittamisessa on varmaankin koko prosessi, ainakin melkein. Ideointi osaa olla humalluttavaa, kun kaikki mahdollisuudet ovat vielä auki. Toisaalta itse kirjoittaessa on hienoa nähdä tarinan ja henkilöiden tulevan todeksi ja samalla pääsee makustelemaan kieltä.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Mitään varsinaisesti ikävää kirjoittamisessa ei taida olla, jos nyt ei lasketa jokaiseen työhön joskus liittyviä harmistuksen puuskia. Niin sanottu valkoisen paperin kammo kyllä joskus meinaa hidastaa menoa. Romaania kirjoittaessa kun ei voi kopioida mistään, vaan kaikki pitää keksiä itse.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
He ovat olleet hyvin kannustavia, ja lahjoiksi antamistani tarinoista ja runoista on pidetty paljon. Monet heistä ovat olleet jo pitkään sitä mieltä, että tekstini pitäisi julkaista.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kirjaa myydessäni ja promotessani olen kyllä tavannut aika paljon mielenkiintoisia ihmisiä. Ilman ensiostosta en nimittäin välttämättä olisi seisonut kadunkulmissa ystäväni kanssa myymässä kirjaa enkä esitellyt sitä lukupiirissä.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Sukulaiseni ja ystäväni ovat pitäneet kirjastani, mutta Bretelin kohtalon yksityiskohdat ovat kyllä herättäneet kysymyksiä ja joissakin pientä tyytymättömyyttäkin. On ollut ilo kuulla, että monet ovat kokeneet kirjan niin sujuvaksi luettavaksi, että ovat ahmaisseet sen parissa päivässä.

Onko uusi kirja jo työn alla?
On, mutta olen vasta toista lukua kirjoittamassa. Juoni on kyllä selvillä. Luonteeltaan kirjasta tulee ehkä hiukan toisenlainen kuin Kirottu merimies, eikä se sijoitu edes saman maailmaan.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Sukulaisille ja ystäville olen varsinkin aikaisemmin kirjoittanut lahjaksi runoja ja satuja, mutta nyt kirjoittaminen on kyllä painottunut vahvasti yliopiston tehtäviin ja romaaneihin.

Kuka on lempikirjailijasi?
Tämä on aika vaikea kysymys, sillä lempikirjailijoita on monta. Terry Pratchett nousee ehkä kaikkein korkeimmalle, sillä hän on niitä harvoja kirjailijoita, joiden kirjoja jaksan lukea useampaan kertaan. Minulla kun on tapana lukea kaikki uutuudet kirjaston fantasiahyllystä.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Yksittäisiä kirjoja on vaikea sanoa. Minuun suurimman vaikutuksen ovat tainneet tehdä Pratchettin Kiekkomaailma -kirjat, J. R. R. Tolkienin Taru sormusten herrasta ja J. K. Rowlingin Harry Potterit. Suosittelen näitä, jos joku ei ole vielä ehtinyt niitä lukea.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Uskokaa itseenne! Kirjoittamista oppii parhaiten kirjoittamalla, eikä kannata luovuttaa, vaikkei oma teksti heti ylittäisikään julkaisukynnystä. Kannattaa hioa tekstiä tai kirjoittaa jotakin uutta.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita tulemaan kommentti tai sähköpostia (osoite sivupalkissa).

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

10 sekoittunutta kotimaista

Kolmetoista kotimaista romaania on mennyt sekoittumaan keskenään ja tuloksena on kymmenen kappaletta uusia maailmankirjallisuuden klassikoita. Tunnistatko kaikki innoituksen lähteenä olleet teokset?

1. Tuntematon egyptiläinen

2. Lehmät Helsingin yllä

3. Hyttikyyhkyset

4. Kun Mummoni ja Mannerheim katosivat

5. Hirtettyjen perhosten kotimetsä

6. Täällä tummien kettujen alla

7. Pohjantähden puhdistus

8. Uuni nro 6

9. Rajasotilas Sinuhe

10. Stalinin leijat

Keksittekö näitä vielä lisää?

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Huumori

Annmari Dannebey: Kun kuulet laulun varjojen

kunkuuletlaulunvarjojenKun kuulet laulun varjojen on Normandiassa asuvan suomalaisen Annmari Dannebeyn esikoiskirja. Se on genreltään varmaankin lähinnä historiallista fantasiaa. Suomalaista fantasiaa on aina kiinnostavaa lukea! Itselläkin on haaveena kirjoittaa joskus romaani, joten imen mahdollisimman paljon oppia varsinkin kotimaisista kirjoista.

Kirjan päähenkilönä on nuori Enora, joka elää 1950-luvun Ranskassa. Tarinan alussa hän saa potkut työpaikaltaan nahkavärjäämöstä, ja lähtee harhailemaan läheiseen Eavin metsään. Siellä nainen kohtaa hevosen, joka johdattaa hänet syvälle metsään. Lomittain Enoran tarinan kanssa kirja hyppää 1700-luvun puoliväliin. Markiisi de Belleroy, ratsumestari Gwendal ja iso seurue lähtevät tuossa ajassa ratsastusretkelle Eavin metsään, mutta heidän kimppuunsa hyökkää kasa mystisiä risupetoja jotka vangitsevat heidät sinne. Omassa ajassaan Enora tapaa yhtäkkiä Gwendalin, joka johdattaa hänet metsän keskellä olevan kylään. Enora jää kylään asumaan ja yrittää selvittää sitä ympäröiviä salaisuuksia.

Kun kuulet laulun varjojen liikkuu monella eri aikatasolla, ja kirjan edetessä tulee aina välillä jonkun henkilön takauma, joka tuo lisävaloa tarinaan. Takaumista huolimatta tai niiden takia olin kuitenkin monta kertaa aika pihalla siitä, mitä tapahtuu.

Eavin metsää ympäröi vahva taikuus, joka kiertyy erityisesti syvällä metsässä sijaitsevaan pohjattomaan kaivoon ja jollain tavalla myös metsähevosiin. Kirjan lopussa selviävät kirouksen taustat, mutta jäin edelleen miettimään taikuuden perusperiaatteita. Miten se toimii? Mistä risuhirviöt tulivat ja miksi juuri risut? Millä tavalla Enoran lopussa tekemä ratkaisu toimi niin kuin se toimi?

Le Masque Rouge -blogissa todetaan, että vaikka Enoraa kuvaillaan tuittupäiseksi ranskattareksi, hänestä jäi ennemmin tomeran suomalaisnaisen mielikuva. Huomasin saman ja lisäisin kuvaukseen vielä nykyaikaisen, ainakin mitä tulee palvelustytön määrätietoiseen sivistämiseen, naisten äänioikeuden hehkutukseen ja demokratian ja itsemääräämisoikeuden vaatimiseen metsäkylässä. Ihmettelen sitä, miten nopeasti näin voimakastahtoinen nainen sopeutui metsän vangiksi.

Markiisi de Belleroy jäi hahmoksi josta en saanut ihan selvää. Loppujen lopuksikaan en ymmärtänyt tyypin motiiveja. Lukiessani kuvittelin hänet jostain ihmeen syystä jatkuvasti Shrekistä tutun lordi Farquaadin oloiseksi ja näköiseksi :D en pääse tästä mielikuvasta irti, aargh. Gwendal oli aika hajuton ja mauton tyyppi. Lempihahmoni kirjassa on ehdottomasti pikkuvanha palvelustyttö Malicia, joka ei voi kasvaa koskaan aikuiseksi ja joka on monesti ainoa järjen ääni koko porukassa. Loppu jäi avoimeksi hänen kannaltaan, mutta toivottavasti hänelle kävi hyvin.

Dannebeyn teksti on sinänsä hyvää ja sisältää hauskoja kielikuvia, mutta jokin lukukokemuksessa tökki. Teksti on usein koukeroista eikä toiminta ole sujuvaa. Dialogia olisi voinut tiivistää rankasti, kun henkilöt teitittelevät toisiaan ja puhuvat hienosti. Omaan kielikorvaan töksähti jatkuvasti puhuttelussa käytetty muoto ”tyttöni”, ”hyvä neitini” jne. Tekstissä on paljon lauseenvastikkeita toimintaa hidastamassa, joskus hassuja verbivalintoja ja ylipäätään kuvauksia, jotka on vaikeaa kuvitella mielessään. Esimerkkinä Enoran varsin raju reaktio Malician sanomisiin:

Pelko kiilsi Malician mustissa silmissä. Näky sai jonkin liikahtamaan Enoran rinnassa niin voimakkaasti, ettei hän hetkeen kyennyt puhumaan.
     ’Mutta mitä minä teen, jos jään tänne?’ hän kysyi lopulta.
     ’Teistä tulee uusi emäntäni ja pidän teistä huolta niin kauan kuin haluatte, vaikka ikuisesti.’
     Enora katseli tyttöä suu auki ja räjähti sitten hyväntahtoiseen nauruun. Tällä kertaa hän ei kyennyt pidättelemään kyyneliä, jotka pusertuivat silmistä poskille kahtena norona. Hän ei myöskään kyennyt lakata nauramasta. Hän hötkyi tuolillaan pidellen vatsaansa ja käkätti pitkän tovin Malician kummastuneen katseen alla.

Metsän taikuuden luonteesta jäi avoimia kysymyksiä, mutta onneksi kirjan loppupuolella solmitaan suurin osa juonenpätkistä yhteen. Siitä en tykännyt, että aivan loppulehdillä paljastuu varoittamatta uusia puolia henkilöistä. Viimeisillä sivuilla löytyy yhtäkkiä aikaisemmin tuntemattomia voimia, jotka ratkaisevat koko loppukliimaksin. Lukijalle jää vähän hölmistynyt olo. Mitäs tässä nyt tapahtui?

Tulipa pitkä ja polveileva arvio! Annan Kun kuulet varjojen laulun -kirjalle subjektiiviset kaksi tähteä viidestä. Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jonka tapahtumat sijoittuvat Suomen ulkopuolelle.

Subjektiivinen tuomio: **

Annmari Dannebey
Kun kuulet laulun varjojen
Myllylahti 2015
301 sivua

Tsekkaa myös kirjailijan blogi Normandiani.

Osta kirja Adlibriksesta*

3 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia