Kuukausi: tammikuu 2015

Vieraana kirjabloggaaja: Kirsin kirjanurkka

Uusi postaussarja alkaa! Ihmiset ovat kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Ensimmäisenä vuorossa on Kirsin kirjanurkka -blogin Kirsi.

kirsinexlibrisHei! Kuka olet ja mitä teet?
Hei vaan! Olen varsinaissuomalainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on lukenut yli neljäkymmentä vuotta ja toistakymmentä vuotta myös kirjoittanut lukemastaan harrastuksenaan.

Esittele blogisi lyhyesti.
Blogi tuli perustettua äkillisen innostuksen puuskassa marraskuussa 2010. Luen mielestäni hyvin monipuolisesti proosaa ja kirjoittelen melkein kaikesta lukemastani myös blogiin. Dekkareista kirjoitan ehkä enemmän kuin keskiverto kirjabloggaaja. Keskityn blogissani kirjoittamaan kirjoista ja kirjallisuudesta, ja kaikki juttuni liittyvät niihin tavalla tai toisella. Blogini ei ole mitenkään huippusuosittu edes kirjablogien mittakaavassa, mutta ihan mukavasti on ollut lukijoita ja kommenttejakin putoilee, myös blogimaailman ulkopuolelta.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Syyllinen blogini syntymään on Sallan lukupäiväkirja -blogin Salla Brunou, jonka haastattelun luin Kodin Kuvalehdestä marraskuussa 2010. Juttu iski mieleeni moukarin tavoin: voin perustaa oman blogin ja kirjoittaa siihen kirjoista niin paljon kuin haluan!

Mistä sait idean blogin nimeen?
Tunnustan kopioineeni idean Sallan blogista.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Täydellinen (ainakin melkein!) vapaus kirjoittaa mistä ja milloin vain. Kukaan ei määrää jutun pituutta tai sitä, jaarittelenko vaikkapa säästä, jonka vallitessa kirjan luin. Myös vuorovaikutusmahdollisuus on aika mahtava juttu!

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Välillä koetan rajoittaa netissä roikkumista, mutta olen addiktoitunut.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Blogillani on Facebook-sivu ja Twitter-tili. Omalla nimelläni (Kirsi Hietanen) olen Goodreadsissa ja Instagramissa.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä kirjoittamani juttu on blogini luetuin.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Voi kyllä! Ensinnäkin kirjabloggaajat ovat sosiaalista joukkoa, joka järjestää paitsi virtuaalimaailman tempauksia myös elävän elämän tapaamisia. Monista bloggaajista on tullut ystäviäni. Olen blogin ansiosta päässyt osallistumaan erilaisiin kirjallisiin tapahtumiin, kuten kirjailijatapaamisiin ja kirjamessuille. Olen myös mukana Lukulamppu-sivuston avustajajoukossa, ja on ollut hienoa päästä mukaan seuraamaan aivan uudenlaisen konseptin rakentamista.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
En.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Ehdottomasti kannattaa! Tekniikkaa ei kannata pelätä. Jos osaa käyttää verkkopankkia tai Facebookia, osaa ja oppii myös blogiin tarvittavan tietoteknisen puolen. Kirjoittamiselle ei kannata asettaa heti liian korkeita tavoitteita, vaan oma tyyli löytyy kyllä nopeasti. Rohkeasti vain aloittamaan!

Kuinka paljon luet? 
Luen toistakymmentä kirjaa kuukaudessa, tosin osan niistä kuuntelen äänikirjoina. Kirjat ovat aina jossakin käden ulottuvilla.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Olen surkea haastelukija, mutta olen kyllä osallistunutkin blogien haasteisiin. Tänä vuonna ajattelin osallistua ainakin pohjoismaisen kirjallisuuden lukemiseen houkuttelevaan haasteeseen.

Kuka on lempikirjailijasi?
Uhh, paha kysymys. Vastaus vaihtelee mielialan mukaan.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Toinen paha kysymys, mutta sanotaan nyt vaikka Sam Gamgi Taru Sormusten herrasta -kirjasta.

Missä on paras paikka lukea?
Kesäinen, aurinkoinen parveke tai terassi omalla pihalla!

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Harvoin elokuvasovitus tai tv-sarja saavuttaa kirjan henkeä, mutta Colin Dexterin Komisario Morse -sarja on suosikkejani. Sarja on siitä erikoinen, että myös kirjoihin perustumattomat spin off -sarjat ovat todella hyviä.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Huonot kirjat kannattaa jättää kesken.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ja Raamatun. Viimeksi mainittu on edelleen kesken, ja loput kaksi voi lukea määrättömän monta kertaa.

Kiitos paljon vastauksista Kirsille!
Onko sinulla oma kirjablogi, haluaisitko haastateltavaksi? Heitä kommentti tai laita sähköpostia! Osoite löytyy sivupalkista. 

6 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Agatha Christie: Stylesin tapaus

stylesin-tapaus

”Poirot oli merkillisen näköinen pikku mies. Hän ei ollut juuri sataakuuttakymmentä senttiä pitempi, mutta hän oli varsin ryhdikäs ja esiintymiseltään hyvin arvokas. Hänen päänsä oli täsmälleen munan muotoinen ja se oli aina hieman kallellaan. Hänen viiksensä olivat hyvin jäykät ja sotiaalliset.”

Stylesin tapaus on Agatha Christien kaikkien aikojen ensimmäinen romaani ja siis myös salapoliisi Hercule Poirotin ensiesiintyminen. Kirja päätyi lukulistalleni, koska tarvitsin Lukuhaastetta varten suositun kirjailijan ensimmäisen kirjan, ja tämä osui silmiini Sellon kirjaston pokkaritornista (joka on sivumennen sanoen täynnä superkiinnostavaa luettavaa!).

Stylesin tapaus noudattaa tuttua christiemäistä rakennetta. Kirja on kirjoitettu Poirotin ystävän, kapteeni Hastingsin näkökulmasta. Ensin esitellään iso kasa erilaisia henkilöitä, jotka kaikki asuvat samassa paikassa (tässä tapauksessa Stylesin kartanossa tai sen ympäristössä). Sitten havaitaan ristiriitoja henkilöjen kesken ja aavistellaan pahaa. Sitten kartanonrouva murhataan, ja sattumalta lähellä asustava Poirot kutsutaan selvittämään tapausta. Hän nuuskii ympäriinsä ja tekee hämmentäviä kysymyksiä, eikä yksinkertainen Hastings-parka millään meinaa pysyä perässä. Lukijalla on omat aavistuksensa syyllisestä, mutta kun Poirot kirjan lopussa kerää kaikki epäillyt samaan huoneeseen ja paljastaa syyllisen, se on juuri se jota vähiten on epäillyt.

Kirja oli kaikin puolin peruskauraa ja täytti odotukset. Poirot on henkilöhahmona toisaalta hurmaava ja toisaalta raivostuttava. Hastings on vähän liiankin yksinkertainen joskus, ja häntä suorastaan säälii kun hän yrittää kovasti auttaa ja Poirot vain vähättelee hänen älykkyyttään. Henkilöhahmoja on paljon ja kaikki esitellään samaan aikaan, joten minä ainakin olin aivan sekaisin. Tilannetta ei helpota se, että välillä henkilöihin viitataan etu- ja välillä sitten sukunimellä. Tarinan edetessä henkilöt oppi kuitenkin (onneksi) erottamaan toisistaan.

Juoni sen sijaan on nerokas, ja mahdoton ratkaista kenellekään muulle kuin Poirotille ja hänen kuuluisille harmaille aivosoiluilleen. Kirjan parasta antia onkin tuttu loppukohtaus, jossa Poirot käy läpi koko rikoksen kulun ja paljastaa syyllisen. Stylesin tapaus on lyhyt, vain reilut parisataa sivua, eli mukava dekkarivälipala arkeen. Kirja on Lukuhaasteen 2015 neljäs luettu kirja kategoriassa Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Agatha Christie: Stylesin tapaus
WSOY 2014 (1. Suomenkielinen painos 1970)
244 sivua

Kuva: Stylesin tapaus – Adlibris*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Rikos

A. J. Jacobs: Kunnon mies

Kunnon miesTilasin BluePrintCleanse-nimisen puhdistuspaketin. Se on tämän hetken kuumin mehupaasto, jota suosittelee liuta naistenlehtiä ja monta B-luokan julkkista. — Tilaamani juoma on ehkä kalleinta mehua koko maailmanhistoriassa. Toivon todella, että jokainen sitruuna sai nauttia shiatsuhieronnasta matkalla mehustamoon. Mehu maksoi 400 dollaria per naama.

A. J. Jacobs iskee taas. Viime kirjassaan Raamatullinen vuosi hän kuvasi, kuinka eli vuoden kaikkien Raamatusta löytyvien lakien ja sääntöjen mukaan. Tällä kertaa on vuorossa kahden vuoden mittainen terveysprojekti, jonka aikana hän yrittää noudattaa kaikkia mahdollisia terveysneuvoja ja tulla maailman terveimmäksi mieheksi.

Jacobs keskittyy aina yhteen ruumiinosaan kerrallaan joka kuukausi. Vuoronsa saavat esimerkiksi selkä (ryhti), kallo (turvallisuus), vatsa (ruokavalio) ja silmäluomen sisäpuoli. Vuoden aikana hän esimerkiksi viettää mehupaastoa, kokeilee luolamiesdieettiä ja -treeniä, käy uniklinikalla ja kirjoittaa kirjaansa treenaten samaan aikaan juoksumatolla.

Tyyli on taattua itseironista ja huumorilla höystettyä laatua, joskaan kirja ei ollut aivan yhtä hulvaton kuin Raamatullinen vuosi. Suurin osa terveyskokeiluista oli harmillisesti vain pintaraapaisuja, eikä mihinkään oikein ehditty keskittyä vaikka kirja onkin lähes 400-sivuinen. Joka tapauksessa Kunnon mies on viihdyttävä teos, ja saa miettimään myös omaa terveyttä kuntoa. Bonuksena kirjan lopussa on koottuna Jacobsin itsensä mielestä parhaita ruokavaliovinkkejä ja terveysneuvoja.

Kunnon mies on kolmas Lukuhaasteen 2015 luettu teos, kategoriassa Hauska kirja.

Subjektiivinen tuomio: ****

A. J. Jacobs: Kunnon mies. Kuinka tavoittelin täydellistä terveyttä
Nemo 2012
384 sivua

 Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Muistelmat

Christian Rönnbacka: Rakennus 31

Rakennus 31

”– Rudintiellä on löytynyt maastosta hauta, Manninen jatkoi. – Ilmoitus tuli juuri. Pistin tekniikan Kannaksen jo matkaan. Teidänkin kannattaisi varmaan poiketa. 
– Just, Antti totesi. – Hautaa tässä on yritetty välttää kaikin voimin. Tietääkö Pappa paikan?
– Toki, olen joskus viriilinä nuorena miehenä suorittanut siellä Asconan penkillä lähipoliisitoimintaa, Lindfors virnisti. – Siellä on sellainen rauhallinen paikka. 
– Tota… mikä on Ascona? Petri kysyi viattomasti ja aiheutti kenttäpartiossa röhähdyksen.”

Christian Rönnbackan Rakennus 31 on komisario Antti Hautalehdosta kertovan kirjasarjan kolmas osa. Tarina alkaa, kun Porvoon läheltä löydetään siististi kaivettu, tyhjä hauta. Pian niitä ilmaantuu enemmänkin, mutta pelkkiä tyhjiä hautoja on vaikea tutkia rikoksena. Tilanne muuttuu, kun yhdestä haudasta löytyy ruumis, joka on vammoista päätellen piiskattu ja ristiinnaulittu. Kuka hän on? Samaan aikaan Anttia vainoaa salainen ihailija, joka lähettelee väsymättä rakkauskirjeitä ja paketteja. Osoittautuu, että nainen tietää myös löydetystä ruumiista. Mutta miten Nikkilän mielisairaalan rakennus numero 31 liittyy tähän kaikkeen?

Tartuin Rönnbackan kirjaan, koska tarvitsin Lukuhaasteeseen kirjan, jonka nimessä on numero. Huomasin vasta kirjan avattuani, että kyseessä onkin sarjan kolmas osa. Onneksi se ei haitannut lukemista, sillä osat ovat ilmeisesti suhteellisen itsenäisiä. Moni muu asia kuitenkin haittasi, eikä tämä kirja ihan kolahtanut vaikka kansi onkin tyylikäs.

Kirjan alku oli varsin outo, kun näkökulmissa hypittiin Antista mysteeriseen ”naiseen” ja siitä ”Mestariin”, joka kuulosti aluksi keskiaikaisen fantasiakirjan hahmolta. Kolmisenkymmentä sivua piti ihmetellä lukemaansa, kunnes asiat alkoivat valottua ja Mestarikin selitettiin ihan rautalangasta vääntäen.

Tarinassa esiintyi paljon henkilöitä, jotka jäivät kuitenkin persoonaltaan ohuiksi, yhden luonteenpiirteen tyypeiksi. Päähenkilö Antti valittaa ja kiroilee, nuori poliisi Petri on tietämätön, esimies Berglund raivoaa milloin mistäkin, naispoliisi Jonna juo muumimukista ja kollega Lindfors keskittyy kaksimielisiin juttuihin. Eniten ehkä ärsytti Antin naisystävä Leena, jonka ainoa tehtävä kirjassa on syödä Antin kanssa, naida Antin kanssa ja välissä vähän kehrätä ja leperrellä. Persoonallisimmat tyypit kirjassa olivat Leenan bulldogit Romulus ja Remus. Henkilöitä on tietysti saatettu syventää sarjan aiemmissa osissa, joita en ole lukenut. Kaikki henkilöiden repliikit ovat lisäksi puhekielisiä, en tykkää.

Koska henkilöistä ei saada kovin paljon irti, kirja on hyvin juonivetoinen. Parasta Rakennus 31:ssä onkin kekseliäs ja uskottava juoni. Puolenvälin jälkeen kirja koukutti sen verran, että piti ärsytyksestä huolimatta lukea, miten kaikki selviää. Rönnbacka on kirjan liepeen mukaan työskennellyt itse poliisina, joten hän tietää miten hommat siellä hoidetaan ja tapahtumat ovat aidontuntuisia. Loppuratkaisu ei yllätä, mutta tyydyttää uteliaisuuden, kun asiat nivoutuvat sujuvasti yhteen. Rakennus 31 on toinen Lukuhaasteen 2015 kirja kategoriassa Kirja, jonka nimessä on numero. 

Subjektiivinen tuomio: **½

Christian Rönnbacka: Rakennus 31
Bazar 2014
334 sivua

Kirjasta on kirjoitettu myös mm. näissä kirjablogeissa:
Kirsin kirjanurkka, Hemulin kirjahylly, Nenä kirjassa, Kirjasähkökäyrä.
(Taidan olla ainoa, joka ei liiemmin tykännyt kirjasta)

Kuva: Adlibris – Rakennus 31*

1 kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Rikos

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Hakekaa kätilöMiksi minä ikinä ryhdyin tähän? Minun on täytynyt olla hullu! Olisin voinut valita minkä tahansa muun uran: valokuvamallin, lentoemännän tai laivan tarjoilijan ammatin. Pääni kuhisee ajatuksia erilaisista loistokkaista, hyväpalkkaisista ammateista. Vain idiootti valitsee sairaanhoitajan uran. Ja nyt olin sitten kätilö…

Tositapahtumiin perustuva kirjassa Hakekaa kätilö! Jennifer Worth kertoo kokemuksistaan kätilönä 1950-luvun Lontoossa. Hän on siirtynyt sairaalasta työskentelemään ja asumaan nunnien asuttamaan Nonnatus Houseen.

Elämä East Endissä kuusikymmentä vuotta sitten oli kovin erilaista kuin nykyään. Worth kertoo tarinaansa eri ihmisten kautta – niin potilaiden, nunnien kuin muidenkin luostarin työntekijöiden. Tutustumme muun muassa 24 vauvaa synnyttäneeseen espanjalaiseen Conchitaan, traagisen menneisyyden omaavaan rouva Jenkinsiin ja ilotalosta paenneeseen raskaana olevaan Maryyn, johon Jennifer sattumalta törmää. Worth kuvaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan tapahtumista rehellisesti eikä kaunistele.

Elinolot pommitusten runtelemilla slummialueilla ovat alkeelliset, ja monet potilaiden tarinoista ovat todella traagisia, mutta kirjaa on silti yllättävän mukava lukea. Worthin tekstin sävy on lämmin ja empaattinen. Huumoriakin kirjasta löytyy, ja varsinkin nunnista ja luostarin henkilökunnasta löytyy kiinnostavia persoonia. On todella kiinnostavaa päästä sisälle kätilön ja sairaanhoitajan ammattiin.

Itseäni häiritsi hieman tapahtumien hyppely ajasta toiseen. Yleensä kirjassa kuvattiin aina yksi luku yhteen henkilöön liittyvää tarinaa, ja sitten hypättiin jonnekin muualle. Loppujen lopuksi kronologisuudella ei kuitenkaan ollut niin väliä, sillä henkilöt ja tarinat ovat pääosassa. Kirjan loppu oli ikävän töksähtävä – tähänkö se jo loppui? Kokonaisuutena tykkäsin kirjasta kuitenkin kovasti.

Hakekaa kätilö! -teoksesta tulee  Lukuhaasteen 2015 ensimmäinen luettu teos kategoriassa Tositapahtumiin perustuva kirja. Jee! Kirjaan pohjautuen on muuten tehty myös tv-sarja, sitä voi tapittaa alusta alkaen ainakin Netflixissä. Itse olin katsonut sitä vain yhden satunnaisen jakson ennen kirjan lukua, joten jännitys tapahtumien kulusta säilyi.

Subjektiivinen tuomio: ****

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
Otava 2012
415 sivua

Kirjasta on kirjoitettu myös mm. näissä kirjablogeissa:
Kirsin kirjanurkkaKirjakaapin avainNenä kirjassaRakkaudesta kirjoihin ja Lukemisen kartasto

Kuva: Adlibris – Hakekaa kätilö!*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Muistelmat