Monthly Archives: tammikuu 2015

6 kommenttia

Uusi postaussarja alkaa! Ihmiset ovat kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Ensimmäisenä vuorossa on Kirsin kirjanurkka -blogin Kirsi.

kirsinexlibrisHei! Kuka olet ja mitä teet?
Hei vaan! Olen varsinaissuomalainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on lukenut yli neljäkymmentä vuotta ja toistakymmentä vuotta myös kirjoittanut lukemastaan harrastuksenaan.

Esittele blogisi lyhyesti.
Blogi tuli perustettua äkillisen innostuksen puuskassa marraskuussa 2010. Luen mielestäni hyvin monipuolisesti proosaa ja kirjoittelen melkein kaikesta lukemastani myös blogiin. Dekkareista kirjoitan ehkä enemmän kuin keskiverto kirjabloggaaja. Keskityn blogissani kirjoittamaan kirjoista ja kirjallisuudesta, ja kaikki juttuni liittyvät niihin tavalla tai toisella. Blogini ei ole mitenkään huippusuosittu edes kirjablogien mittakaavassa, mutta ihan mukavasti on ollut lukijoita ja kommenttejakin putoilee, myös blogimaailman ulkopuolelta.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Syyllinen blogini syntymään on Sallan lukupäiväkirja -blogin Salla Brunou, jonka haastattelun luin Kodin Kuvalehdestä marraskuussa 2010. Juttu iski mieleeni moukarin tavoin: voin perustaa oman blogin ja kirjoittaa siihen kirjoista niin paljon kuin haluan!

Mistä sait idean blogin nimeen?
Tunnustan kopioineeni idean Sallan blogista.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Täydellinen (ainakin melkein!) vapaus kirjoittaa mistä ja milloin vain. Kukaan ei määrää jutun pituutta tai sitä, jaarittelenko vaikkapa säästä, jonka vallitessa kirjan luin. Myös vuorovaikutusmahdollisuus on aika mahtava juttu!

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Välillä koetan rajoittaa netissä roikkumista, mutta olen addiktoitunut.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Blogillani on Facebook-sivu ja Twitter-tili. Omalla nimelläni (Kirsi Hietanen) olen Goodreadsissa ja Instagramissa.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä kirjoittamani juttu on blogini luetuin.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Voi kyllä! Ensinnäkin kirjabloggaajat ovat sosiaalista joukkoa, joka järjestää paitsi virtuaalimaailman tempauksia myös elävän elämän tapaamisia. Monista bloggaajista on tullut ystäviäni. Olen blogin ansiosta päässyt osallistumaan erilaisiin kirjallisiin tapahtumiin, kuten kirjailijatapaamisiin ja kirjamessuille. Olen myös mukana Lukulamppu-sivuston avustajajoukossa, ja on ollut hienoa päästä mukaan seuraamaan aivan uudenlaisen konseptin rakentamista.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
En.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Ehdottomasti kannattaa! Tekniikkaa ei kannata pelätä. Jos osaa käyttää verkkopankkia tai Facebookia, osaa ja oppii myös blogiin tarvittavan tietoteknisen puolen. Kirjoittamiselle ei kannata asettaa heti liian korkeita tavoitteita, vaan oma tyyli löytyy kyllä nopeasti. Rohkeasti vain aloittamaan!

Kuinka paljon luet? 
Luen toistakymmentä kirjaa kuukaudessa, tosin osan niistä kuuntelen äänikirjoina. Kirjat ovat aina jossakin käden ulottuvilla.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Olen surkea haastelukija, mutta olen kyllä osallistunutkin blogien haasteisiin. Tänä vuonna ajattelin osallistua ainakin pohjoismaisen kirjallisuuden lukemiseen houkuttelevaan haasteeseen.

Kuka on lempikirjailijasi?
Uhh, paha kysymys. Vastaus vaihtelee mielialan mukaan.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Toinen paha kysymys, mutta sanotaan nyt vaikka Sam Gamgi Taru Sormusten herrasta -kirjasta.

Missä on paras paikka lukea?
Kesäinen, aurinkoinen parveke tai terassi omalla pihalla!

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Harvoin elokuvasovitus tai tv-sarja saavuttaa kirjan henkeä, mutta Colin Dexterin Komisario Morse -sarja on suosikkejani. Sarja on siitä erikoinen, että myös kirjoihin perustumattomat spin off -sarjat ovat todella hyviä.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Huonot kirjat kannattaa jättää kesken.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ja Raamatun. Viimeksi mainittu on edelleen kesken, ja loput kaksi voi lukea määrättömän monta kertaa.

Kiitos paljon vastauksista Kirsille!
Onko sinulla oma kirjablogi, haluaisitko haastateltavaksi? Heitä kommentti tai laita sähköpostia! Osoite löytyy sivupalkista. 

6 kommenttia

Lähetä kommentti

stylesin-tapaus

"Poirot oli merkillisen näköinen pikku mies. Hän ei ollut juuri sataakuuttakymmentä senttiä pitempi, mutta hän oli varsin ryhdikäs ja esiintymiseltään hyvin arvokas. Hänen päänsä oli täsmälleen munan muotoinen ja se oli aina hieman kallellaan. Hänen viiksensä olivat hyvin jäykät ja sotiaalliset."

Stylesin tapaus on Agatha Christien kaikkien aikojen ensimmäinen romaani ja siis myös salapoliisi Hercule Poirotin ensiesiintyminen. Kirja päätyi lukulistalleni, koska tarvitsin Lukuhaastetta varten suositun kirjailijan ensimmäisen kirjan, ja tämä osui silmiini Sellon kirjaston pokkaritornista (joka on sivumennen sanoen täynnä superkiinnostavaa luettavaa!).

Stylesin tapaus noudattaa tuttua christiemäistä rakennetta. Kirja on kirjoitettu Poirotin ystävän, kapteeni Hastingsin näkökulmasta. Ensin esitellään iso kasa erilaisia henkilöitä, jotka kaikki asuvat samassa paikassa (tässä tapauksessa Stylesin kartanossa tai sen ympäristössä). Sitten havaitaan ristiriitoja henkilöjen kesken ja aavistellaan pahaa. Sitten kartanonrouva murhataan, ja sattumalta lähellä asustava Poirot kutsutaan selvittämään tapausta. Hän nuuskii ympäriinsä ja tekee hämmentäviä kysymyksiä, eikä yksinkertainen Hastings-parka millään meinaa pysyä perässä. Lukijalla on omat aavistuksensa syyllisestä, mutta kun Poirot kirjan lopussa kerää kaikki epäillyt samaan huoneeseen ja paljastaa syyllisen, se on juuri se jota vähiten on epäillyt.

Kirja oli kaikin puolin peruskauraa ja täytti odotukset. Poirot on henkilöhahmona toisaalta hurmaava ja toisaalta raivostuttava. Hastings on vähän liiankin yksinkertainen joskus, ja häntä suorastaan säälii kun hän yrittää kovasti auttaa ja Poirot vain vähättelee hänen älykkyyttään. Henkilöhahmoja on paljon ja kaikki esitellään samaan aikaan, joten minä ainakin olin aivan sekaisin. Tilannetta ei helpota se, että välillä henkilöihin viitataan etu- ja välillä sitten sukunimellä. Tarinan edetessä henkilöt oppi kuitenkin (onneksi) erottamaan toisistaan.

Juoni sen sijaan on nerokas, ja mahdoton ratkaista kenellekään muulle kuin Poirotille ja hänen kuuluisille harmaille aivosoiluilleen. Kirjan parasta antia onkin tuttu loppukohtaus, jossa Poirot käy läpi koko rikoksen kulun ja paljastaa syyllisen. Stylesin tapaus on lyhyt, vain reilut parisataa sivua, eli mukava dekkarivälipala arkeen. Kirja on Lukuhaasteen 2015 neljäs luettu kirja kategoriassa Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Agatha Christie: Stylesin tapaus
WSOY 2014 (1. Suomenkielinen painos 1970)
244 sivua

Kuva: Stylesin tapaus - Adlibris*

Arvioi kirja:
(1 ääntä)

Lähetä kommentti

Lähetä kommentti

Kunnon mies"Tilasin BluePrintCleanse-nimisen puhdistuspaketin. Se on tämän hetken kuumin mehupaasto, jota suosittelee liuta naistenlehtiä ja monta B-luokan julkkista. -- Tilaamani juoma on ehkä kalleinta mehua koko maailmanhistoriassa. Toivon todella, että jokainen sitruuna sai nauttia shiatsuhieronnasta matkalla mehustamoon. Mehu maksoi 400 dollaria per naama."

A. J. Jacobs iskee taas. Viime kirjassaan Raamatullinen vuosi hän kuvasi, kuinka eli vuoden kaikkien Raamatusta löytyvien lakien ja sääntöjen mukaan. Tällä kertaa on vuorossa kahden vuoden mittainen terveysprojekti, jonka aikana hän yrittää noudattaa kaikkia mahdollisia terveysneuvoja ja tulla maailman terveimmäksi mieheksi.

Jacobs keskittyy aina yhteen ruumiinosaan kerrallaan joka kuukausi. Vuoronsa saavat esimerkiksi selkä (ryhti), kallo (turvallisuus), vatsa (ruokavalio) ja silmäluomen sisäpuoli. Vuoden aikana hän esimerkiksi viettää mehupaastoa, kokeilee luolamiesdieettiä ja -treeniä, käy uniklinikalla ja kirjoittaa kirjaansa treenaten samaan aikaan juoksumatolla.

Tyyli on taattua itseironista ja huumorilla höystettyä laatua, joskaan kirja ei ollut aivan yhtä hulvaton kuin Raamatullinen vuosi. Suurin osa terveyskokeiluista oli harmillisesti vain pintaraapaisuja, eikä mihinkään oikein ehditty keskittyä vaikka kirja onkin lähes 400-sivuinen. Joka tapauksessa Kunnon mies on viihdyttävä teos, ja saa miettimään myös omaa terveyttä kuntoa. Bonuksena kirjan lopussa on koottuna Jacobsin itsensä mielestä parhaita ruokavaliovinkkejä ja terveysneuvoja.

Kunnon mies on kolmas Lukuhaasteen 2015 luettu teos, kategoriassa Hauska kirja.

Subjektiivinen tuomio: ****

A. J. Jacobs: Kunnon mies. Kuinka tavoittelin täydellistä terveyttä
Nemo 2012
384 sivua

 Osta kirja Adlibriksesta*

Arvioi kirja:
(0 ääntä)

Lähetä kommentti