Monthly Archives: helmikuu 2015

Lähetä kommentti

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Kujerruksia-blogin Linnea!

kujerruksiaHei! Kuka olet ja mitä teet?
No hei! Olen Helsingissä asustava kemian ja biologian aineenopettaja ja kahden koiran omistaja. Suuri osa vapaa-ajasta, joka työltä ja koirilta jää, kuluu kirjojen ja kulttuurin parissa.

Esittele blogisi lyhyesti.
Perustin blogin alkuvuodesta 2010 innostuttuani asiasta. Blogissani esitellään eniten varmaankin spekulatiiviseen fiktioon ja nuortenkirjoihin kuuluvia teoksia, mutta luen kaikenlaista. Blogiteksteistä noin puolet käsittelevät erilaisia kulttuuritapahtumia kuten teatteria ja tanssia. Blogini ei laajassa mittakaavassa taida olla mitenkään supersuosittu, mutta kävijöitä on mielestäni mukavasti.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Innostuin ideasta luettuani ystäväni Hanna Kirjainten virrassa –blogia. Seurailin toimintaa hetken sivusta, päätin kokeilla hommaa itsekin ja jäin koukkuun.

Mistä sait idean blogin nimeen?
Blogin osoite tulee ranskan kielen kyyhkyslakkaa tarkoittavasta sanasta. Itse nimi puolestaan tulee siitä, että pidän kovasti puluista ja halusin jotenkin niihin liittyvän nimen, siksi Kujerruksia. Kirjoihin liittymätön nimi ei myöskään rajoita kirjoittamasta välillä jostain muustakin.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Aloitin blogin alun perin siksi, että halusin kirjoittaa taas jotain muuta kuin tieteellistä tekstiä jota joutui tuottamaan opinnoissa paljon. Vapaan kirjoittamisen lisäksi blogissa on parasta kokemusten jakaminen lukijoiden ja muiden bloggaajien kanssa sekä yhteisöllisyys.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Se, ettei kangistuisi kaavoihinsa. Välillä tuntuu, että kaikki tekstit ovat ihan samanlaisia ja tarvitsisi jotain uutta.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Blogini on aktiivinen myös Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Kahdessa jälkimmäisessä viestiminen menee välillä myös kirjojen ja kulttuurin ulkopuolelle.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Blogipohjan tilastojen mukaan suosituin tekstini tällä hetkellä käsittelee kokemustani Inside Out Room Escape –pelistä Helsingissä. Kirjateksteistä suosituin on Elizabeth Gilbertin Eat Pray Love.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Olen tehnyt blogin kautta jonkin verran yhteistyötä muutaman teatterin ja kustantamon kanssa.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Minulla on edelleen pystyssä taloblogi, mutta sen päivittäminen on jäänyt retuperälle. Tarkoitus olisi tänä vuonna avata omaan työhöni liittyvä blogi.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Jos homma kiinnostaa, niin kannattaa lähteä kokeilemaan! Blogipohjan saa helposti pystyyn ja kokeilemalla kehittyy. Kannattaa myös käydä kommentoimassa muiden blogeissa, jolloin lukijat löytävät oman blogisi.

Kuinka paljon luet? 
Vuodessa luen noin 100 kirjaa, viikkotahti vaihtelee rutkasti omista kiireistä riippuen.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Olen innokas haasteosallistuja mutta toteutus jää usein puolitiehen. Tänä vuonna yritän lukea läpi HelMet-kirjastojen lukuhaastetta ja osallistun elämäkertahaasteeseen, jota vetää Les! Lue! -blogi.

Kuka on lempikirjailijasi?
Yksi suurista suosikeistani on Jonathan Carroll, joka kirjoittaa maagista realismia.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Tavattoman vaikea kysymys! Yksi rakkaista suosikeistani on Harry Potter –kirjojen Hermione Granger. Viimeaikaisia suosikeitani on Veera Salmen lastenkirjoissa esiintyvä hilpeä Puluboi.

Missä on paras paikka lukea?
Kotona luen mieluiten sohvannurkassa, mutta keskityn hyvin lukemiseen myös pitemmillä julkisen liikenteen matkoilla esimerkiksi ratikassa tai bussissa.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
BBC:n Ylpeys ja ennakkoluulo on mielestäni erinomainen tv-sovitus hienolle kirjalle. Upean sovituksen elokuvaan on puolestaan saanut Michael Cunningamin Tunnit.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Kirjat, joiden kanssa minulla on ollut kaikista hankalinta ovat olleet Joanne Harrisin Sinisilmä ja Margaret Mitchellin Tuulen viemää. Molemmissa minulla oli ongelmia henkilöhahmojen kanssa, mutta en silti sanoisi kirjoja huonoiksi.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Jonathan Carrollin uuden novellikokoelman A Woman Who Married a Cloudin ja Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, sillä niitä en ole lukenut. Lohtukirjaksi voisin ottaa Harry Potter ja Azkabanin vangin.

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä tulemaan (osoite löytyy sivupalkista).

Lähetä kommentti

2 kommenttia

OLYMPUS DIGITAL CAMERAAika harvoin hehkutan lastenkirjoja saati sitten puuhakirjoja, mutta nyt on tehtävä poikkeus. Sen verran siistejä nämä Aurinko Kustannuksen  kustantamat Suuri sokkelokirja ja Suuri taiteilukirja ovat. Ihania värejä!

OLYMPUS DIGITAL CAMERASuuressa sokkelokirjassa ei tyydytä vain tavallisiin viivasokkeloihin. Yllä olevalta aukeamalta löytyvät muun muassa shakkipeli- ja planeettasokkelot. Kirjassa sokkeloidaan myös metsässä,  kaukaisissa galakseissa, aarresaarta etsimässä ja mehiläiskennossa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERASuuri taiteilukirja puolestaan kutkuttaa mielikuvitusta. Joka aukeamalla on oma  teema, ja kirjaan pääsee esimerkiksi piirtämään hirviöitä ja eläimiä mallin mukaan, koristelemaan kakkuja ja muotiluomuksia ja värittämään kaikenlaista. Paljon hauskempaa kuin piirrosaiheen keksiminen tyhjälle paperille!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAAi että olisin ollut näistä liekeissä muksuna :D Nyt tarvitsen kummilapsia joita voin lahjoa tällaisilla, haha.

Tekevätköhän lapset edes nykyään enää tällaisia puuhatehtäviä?

Suuri sokkelokirja
Aurinko Kustannus 2013
64 sivua

Osta Suuri sokkelokirja Adlibriksesta*

Suuri taiteilukirja
Aurinko Kustannus 2012
128 sivua

Osta Suuri taitelukirja Adlibriksesta*

Arvioi kirja:
(0 ääntä)

2 kommenttia

2 kommenttia

kuva

Minulle on useasti suositeltu Hyvän mielen vaatekaappia. Odotukseni olivat siis varsin korkealla, kun odottelin kirjaston varausjonossa sen saamista käsiini. Eikä minun tarvinnut pettyä! Rinna Saramäen kirja on samaan aikaan painavaa asiaa, ajatuksia herättävä ja viihdyttävä.

"Tuloksista käy ilmi jotakin hätkähdyttävää: jos ompelijan palkka nostetaan elinkelpoiselle tasolle, [alun perin 13 euroa maksavan] paidan vähittäismyyntihinta nousee 2,48 eurolla. Tai toisinpäin: sillä, että ompelija elää näännyttävässä köyhyydessä, paidan ostaja säästää 2,48 euroa."

On vaikea löytää kirjasta tähän sopivaa lainausta, kun tekisi mieli lainata niin monta kohtaa. Hyvän mielen vaatekaappi käsittelee muotia monesta eri näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa paneudutaan globaalin vaatebisneksen ongelmiin ja muotivaatteiden tuotantoketjuun. Loppuosa kirjasta keskittyy omaan henkilökohtaiseen vaatevarastoon, sen suunnittelemiseen, karsimiseen, uusien vaatteiden hankkimiseen, hyvän laadun tunnistamiseen, vanhojen kuteiden korjaamiseen ja huoltamiseen.

"Hyvän mielen vaatekaapin ovien aukaiseminen saa aikaan levollisen mielen ja tyytyväisen olon. Siellä ei ole syyllisyydentuntoa aiheuttavia vaatekappaleita, ei ahdistusta aiheuttavaa kasaa eriparisia vaatekappaleita, ei vaatteita, jotka sopivat vain aivan toiselle ihmiselle toisessa elämässä, eikä ylipäätään hämmentävää kaaosta, joka pyrkii vyörymään lattialle. Hyvän mielen vaatekaapissa on juurikin ne vaatteet, jotka sieltä toivookin löytävänsä - tyyliisi, olemukseesi ja tarpeisiisi sopiva kokoelma - eikä muuta."

Keskeistä Saramäen kirjassa on riittävyyden filosofia. Ensin turhista vaatteista hankkiudutaan eroon esimerkiksi lahjoittamalla tai myymällä. Sitten mietitään tarkkaan, mitä oikeasti tarvitaan ja mikä sopii jo olemassa olevan puvuston kanssa yhteen. Sitten tehdään vuosittainen budjetti, jossa pysytään. Mitään ei osteta sen takia, että se on halpaa, vaan budjetin ansiosta laatuun voi panostaa kunnolla. Vaatteiden on tarkoitus kestää aikaa, ja kaikkia vaatteitaan pitäisi myös käyttää.

"Ehdottomasti mitään ei pitäisi ostaa vain siksi, että se on halpaa. Tämä on yksi tärkeimpiä asioita, joka nykyisessä vaatekulttuurissa pitää sisäistää. Ostoksen hinnan ei pitäisi olla sen paras puoli."

Hyvän mielen vaatekaappi sai minut miettimään paljon omaa vaatekaappiani. Vaikka garderobini on varmasti pienempi kuin monella muulla ikäiselläni, minulla on silti paljon vaatteita joita en käytä, joissa en tunne oloani mukavaksi tai jotka eivät sovi minkään muun vaatteen kanssa. Varmasti tästä lähin pidän tarkemmin silmällä omia ostoksiani, enkä sorru enää ostamaan niitä aleriepuja vain halvan hinnan takia. Lisäksi tutustun myös tarkemmin omistamieni ja ostamieni vaatteiden materiaaleihin.

Saramäki kirjoittaa painavin sanankääntein, mutta ei silti syyllistä lukijaa. Monet luvut ovat suorastaan inspiroivia, ja myös huumoria on rutkasti mukana. Kirja ei myöskään jätä lukijaa vellovan ahdistuksen valtaan muotiteollisuuden vääryyksien takia, vaan tarjoaa myös runsaasti ratkaisuja. Minulle esimerkiksi vuosittaisen vaatebudjetin teko etukäteen oli valaiseva asia: Jos tietää käyttävänsä vaikka 500 euroa vaatteisiin vuodessa, laadukkaaseen parin sadan euron takkiin onkin yhtäkkiä hyvin varaa, kun jättää sitten jotain muuta vastaavasti ostamatta.

Tykkäsin kyllä ehdottomasti tästä ja suosittelen muillekin! Tämä pitäisi melkein jokaisen länsimaalaisen vaateshoppailijan lukea. Hyvän mielen vaatekaappi on myös osa Lukuhaastetta kategoriassa Tietokirja.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirjasta ovat kirjoittaneet (ja hehkuttaneet) myös esimerkiksi Turun Tilda, Jennin Arkijärki ja La petite lectrice.

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi
Atena 2013
304 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Arvioi kirja:
(1 ääntä)

2 kommenttia