Kuukausi: maaliskuu 2015

Vieraana kirjabloggaaja: Bibliofiilin päiväunia

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Bibliofiilin päiväunia-blogin Mari!

marisäisäHei! Kuka olet ja mitä teet?
Mari Säisä, kirjoittaja ja wannabe-väikkäritutkija.

Esittele blogisi lyhyesti.
Olen blogannut livejournaliin jo joskus 2000-luvun alussa. 2009 aloitin Elämänlankaa etsimässä blogin, joka on niin sanottu terapiablogini. Aloin kirjoittamaan Kirjavinkkeihin syksyllä 2014. Kirjavinkkeihin kirjoittaessa kuitenkin tuntuu siltä, että on kerrottava lähinnä uutuuskirjoista ja sellaisista, joita suosittelee. Päätin perustaa Bibliofiilin päiväunia blogin, jotta voisin kertoa muistakin kirjallisuuteeen liittyvistä asioista kuin pelkästään hyvistä kirjoista.

Mistä sait idean blogin nimeen?
Olen pahimman luokan Bibliofiili. Kotini on täynnä kirjoja ja aina tuntuu, ettei niitä olisi tarpeeksi.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Se, että maailmassa on niin paljon kaikkea jännää, ettei tunnu, että aikaa olisi tarpeeksi lukemiselle ja sitä kautta siitä bloggaamiselle.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Julkaisen kaikki blogitekstini myös Facebookin kirjoittaja-profiilissani sekä Twitterissä.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Suosituin postaukseni on Vaihtoehtoinen juonitiivistelmä-juttu, jonka tein uudenvuodenyönä. Sitä on luettu 69 kertaa.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Olen tavannut uusia ihmisiä ja saanut tekosyyn keskustella kirjoista.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Aiemmin mainittujen lisäksi olen kirjoittanut NörttityttöihinIisalmen Sanomien blogiin sekä muutamaa muuta blogia hiukan epäaktiivisemmin.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Hyväksi kirjoittajaksi voi tulla vain lukemalla ja kirjoittamalla paljon. Keskustele muiden bloggaajien ja lukijoiden kanssa mahdollisuuksien mukaan ja kehitä itseäsi.

Kuinka paljon luet? 
Vaikea arvioida. Minulla on kirjoja laukussa, pöydillä ja vessassa. Jotkut katsovat rentoutuakseen TV:tä, minä luen.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Minulla on paljonkin eri haasteita meneillään, mutta tuntuu, etten osaa valita luettavaa haasteen mukaan vaan olen enemminkin fiilislukija.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Pidän todella paljon George R.R. Martinin Tulen ja Jään laulu-sarjassa esiintyvästä poikatyttömäisestä Arya Starkista sekä Tyrion Lannisterista.

Missä on paras paikka lukea?
Meidän uusi sohva on juuri sopivan mukava lukemiseen, mutta ei liian mukava, ettei sinne (aina) nukahda.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Jos kirja ärsyttää liikaa tai ei tempaise mukaansa, lopetan sen lukemisen alkuunsa. Joskus on ollut pakko kahlata kirja esimerkiksi lukupiiriin, mutta olen kertonut sen ärsyttävyydestä sitten.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Vihaan suosikkien valitsemista. Mieluiten vastaisin “Mitä kolme riviä kirjojasi”.

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä tulemaan (osoite löytyy sivupalkista).

3 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Petteri Järvinen: NSA – Näin meitä seurataan

nsakirja

Toisin kuin elokuvista ja jännityskirjallisuudesta kaikille tuttu CIA, NSA:n agentit eivät hiiviskele kujilla ase kourassa… — Todellisuudessa sen työntekijät puurtavat ilmastoiduissa huoneissa, konesaleissa, fläppitaulun ääressä tai istuvat luurit korvilla jossain kaukaisessa kuuntelupisteessä. He urkkivat tietoliikennettä, murtavat salauksia, analysoivat keräämäänsä tietoa ja kirjoittavat niistä raportteja.”’

NSA – Näin meitä seurataan osui sattumalta silmiini lähikirjastossa ja tarttui hyllyltä mukaan. Seuraamisesta, urkinnasta ja yksityisyyden murenemisesta näkee ja kuulee jatkuvasti juttuja, mutta en ole perehtynyt aiheeseen koskaan kovin tarkkaan, vaikka asia sinänsä kiinnostaakin. Ajattelin että Petteri Järvisen tuore tietokirja valottaisi perusasioita ja kohutun NSA:n taustaa. Arvaus oli oikea, sillä kirja osoittautui kattavaksi tietopaketiksi ja vielä erittäin kiinnostavaksi sellaiseksi.

Kirjassa vilisee tietoteknisiä termejä, nimiä ja käsitteitä, mutta pääosin Järvinen onnistuu esittämään asian selkokielellä. Kirjassa kerrotaan ihan ensimmäiseksi Edward Snowdenin tarina, josta NSA-kohu lähti alun perin liikkeelle. Sitten käsitellään NSA:n historiaa, tapauksia joissa se on ollut mukana ja ylipäätään sitä, mikä se on. Seuraavissa luvuissa kerrotaan muiden maiden tiedustelusta.

Teorian jälkeen keskitytään siihen, miten urkinnalta voi ylipäätään suojautua. Täysin mahdollista se ei ole, ellei palaa aikaan ennen tietokoneita ja kännyköitä, mutta Järvinen esittelee kuitenkin eri vaihtoehtoja. Vähän nörtimmälle puolelle mennään, kun kirjassa ohjeistetaan vaiheittain esimerkiksi salaamaan oma sähköpostiliikenne tai kerrotaan Tor-verkon toimintaperiaatteista. Myös jokapäiväiseen nettisurffailuun kuuluvia juttuja, kuten SSL-salaus, käydään läpi. Kiinnostavaa sekin, koska itselle ei ole ikinä tullut mieleen selvittää miten se toimii. Myös tavalliselle talliaiselle löytyy netinkäyttöniksejä ja vinkkejä vaikka turvallisempaan matkustukseen sekä matkapuhelimen käyttöön, vaikka ei lähtisi varmennetta omien meilien salaukseen hankkimaankaan.

Sosiaalinen media perustuu henkilökohtaisten tietojen ja verkostojen jakamiseen. Ei ole mitään tapaa, jolla voisi käyttää Facebookia, Twitteriä ja muita sosiaalisen median palveluita, ja silti säilyttää yksityisyytensä.

NSA – Näin meitä seurataan imaisi ainakin minut mukaansa ja luin kirjan parissa päivässä. Ainoana miinuspuolena täytyy mainita, että edellinen lainaaja oli ilmeisesti sauhutellut kirjaa lukiessaan, koska se haisi niin vahvasti tupakalta että haju tarttui käsiinkin. Hyh. Mutta joka tapauksessa, suosittelen kirjaa kaikille, joita vähääkään kiinnostaa tietoliikenne ja oma yksityisyys netissä.

Otin tämänkin kirjan mukaan Lukuhaasteeseen, jossa kaikkein sopivin kategoria oli Kirja, joka pelottaa sinua. Eihän kirja mikään pelottava ole, mutta aihe itsessään saa kyllä oikeasti miettimään, mitä kaikkea omia juttujakin päätyy urkintaan. Aika karmivaa. (Minun piti alun perin lukea pelottavana kirjana Hohto, josta mainitsin Twitterissäkin, mutta alkusivut tuntuivat niin masentavilta että jätin sen kesken.)

Subjektiivinen tuomio: ****½

Kuva: Docendo

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Internet

Kirjailijavieras: Maria Carole

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. Toisena vuorossa on Maria Carole.

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Maria Carole, ulkosavolainen ranskansuomalainen. Viimeisimpänä minulta on ilmestynyt esikoisromaani Tulen tyttäriä (Osuuskumma, 2014). Se on viihderomaani fantasian nahkoihin puettuna, kevyttä ja ilahduttavaa satunnaisilla tummemmilla sävyillä terästettynä. Olen myös kirjoittanut viime vuosina novelleja antologioihin ja verkkolehtiin.

Kirjamessuilla.

Kirjamessuilla.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Hyvin sekalainen. Olen korkeakoulutettu kaupalliselta alalta ja terveydenhuollon laatujohtamisen parista. Olen ehkä henkisesti humanisti, mutta vasta nyt olen suorittamassa kirjoittamisopintoja, joten ei voi sanoa, että koulutuksen osalta tie olisi ollut kovinkaan kirjailijaksi työntävä.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Pitkälti puolivahingossa. Kirjoitin nuorena tarinoita ja novelleja, ja sitten kirjoittaminen jäi kymmenen vuoden ajaksi pelkkään blogiraapusteluun ulkosuomalaisen elämästä. Eräänä kesänä muutama vuosi takaperin minulla oli liikaa aikaa, joten annoin kirjoittamiselle pikkusormeni. Sen jälkeen tapasin sopivia ihmisiä, jotka vetivät minut vielä syvemmälle mukaan kirjoittamisen kiemuroihin.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Jos ajatellaan Tulen tyttäriä, niin siihen aivan ensimmäinen ajatus on unesta peräisin. Sitä kypsyttelin vuosikausia, ajattelematta sen kummemmin kirjoittamista. Lopulta uni muuntui novelliksi ja novelli myöhemmin romaanikäsikirjoitukseksi. Halusin kirjoittaa kirjan, jollaisen haluaisin itse lukea. Noin yleisesti ideat tulevat hyvin yksittäisistä tilanteista tai ajatuksista, jotka tarttuvat mukaan ja kasvavat kokonaiseksi tarinaksi.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Kirjoitin ensimmäisen version aika nopeasti, ehkä kolmessa-neljässä kuukaudessa. Tosin henkilöt ja miljöö olivat jo tuttuja vuosien takaa. Muokkaaminen ja myöhemmin kustannustoimittaminen sen sijaan oli hidasta. Oli ihan sovittua, että tekstin kanssa ei kiirehditty.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Ehkä läheisimmäksi muotoutui kirjoittamisen aikana kirjan keskushenkilöksi noussut Naarni, joka on  melko monitahoinen henkilö. Minusta oli kiva tutkailla sitä, kuinka samassa yksilössä yhdistyvät luontainen pehmeys ja elämän tuoma kovuus.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Se, kun sanat ovat kirkkaita ja taipuvat tahtooni, kun lauseet kuulostavat juuri siltä kuin haluan, kun kielioppi ei vielä vaivaa eikä rajoita. Pidän myös henkilöiden rakentamisesta, sillä ihmiset ja heidän motiivinsa ovat mielenkiintoisia.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
En ole varsinaisen lahjakas kehittämään monipolvisia juonia, ne on aina kiskottava jostain kiven alta.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Enimmäkseen oikein kannustavasti. Puhun kirjoittamisesta etenkin muiden kirjoittavien ihmisten kanssa. Täällä Ranskassa en juuri avaa kirjoitusharrastustani, koska kirjoitan suomeksi. Kielimuuri estää lukemasta tai näyttämästä tekstejä.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei välttämättä julkaiseminen, mutta kirjoittaminen kyllä! Uusia ystäviä, tuttavia, tapahtumia! Kokonainen rinnakkaisuniversumi.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Pienkustantajan esikoiseksi voisin sanoa saaneeni suorastaan kiitettävästi blogihuomiota, vaikka lehdissä kirja ei olekaan näkynyt. Sitä paitsi olen ollut vallan häkeltynyt siitä, kuinka hyvää palautetta se on saanut. ”Minäkö tuon reaktion aiheutin?”

Onko uusi kirja jo työn alla?
Ainakin suunnitelmissa potkittavana ja ruutuvihkoon kirjattavana. Ehkä siitä vielä joskus käsikirjoitus tulee.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Mietitäänpäs… ihan viimeisimmäksi lukemistani arvostin valtavasti Hopeinen vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista -antologiaa (Kuoriaiskirjat). Harvinaisen toimiva kauhuantologia, jossa ei ole yhtään huonoa novellia. Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta nousi suosikkilistalleni, kun sen pari vuotta sitten luin, ja nyt odotan ranskannosta, että saan lahjoittaa kirjan kaikille täällä. Tuoreesta suomalaisesta fantasiasta minua suuresti ilahdutti Silja Suden esikoisromaani Routamieli, joka sopii mainiosti niin nuorille kuin varttuneemmillekin lukijoille.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Perinteisen ”istu takamuksellesi ja kirjoita vielä lisää” -ohjeen lisäksi neuvoisin kaikkia kirjailijuudesta haaveilevia verkostoitumaan. Etsimään muita kirjoittajia; internetistä, kursseilta, naapurista, ihan mistä vain. Vertaispalautteen lisäksi myös vertaistuki on kullanarvoista. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa vain, jos niin päättää.

Kiitos vastauksista! Tsekkaa myös Marian blogi Calendula.
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita tulemaan kommentti tai sähköpostia (osoite sivupalkissa).

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras