Kuukausi: toukokuu 2015

Vieraana kirjabloggaaja: Kirjakartano

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Kirjakartano-blogin ManniP!

kirjakartano logoHei! Kuka olet ja mitä teet?
Hei, olen 21-vuotias miehenalku Itä-Suomesta. Bloggaan ManniP -nimellä Kirjakartano-blogissa.

Esittele blogisi lyhyesti.
Perustin blogini viime vuoden toukokuussa. En pyri keskittymään yhteen tiettyyn genreen vaan koitan parhaani mukaan lukea kirjoja ihan laidasta laitaan sekä genrestä riippumatta, mutta silti lukemani sekä bloggaamani kirjat tahtovat kallistua enimmäksi osaksi nuortenkirjallisuuden puolelle. Jokainen postaukseni on sisällöltään kirjapainotteinen, mutta saatan jonkun postauksen yhdeydessä höpistä jostain muustakin kuten omasta elämästäni. En menisi sanomaan, että blogini olisi hirveän suosittu, mutta omasta mielestäni minulla on ihan kivasti lukijoita.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Eksyin noin vuosi sitten “Olipa kerran kirjablogi” -nimiseen blogiin ja sitä kautta toisiin kirjablogeihin. Niitä selailessa idea alkoi muodostumaan ja parin kuukauden sisällä olinkin jo perustanut oman blogini.

Mistä sait idean blogin nimeen?
Mietin aika pitkään tuota nimeä ja olin jo välillä sen verran tuskastut siihen, että pidin pienen breikin ja aloin lukemaan Iltalehteä, jossa oli uutinen siitä, että joku (kuuluisuus?) oli myymässä kartanoansa ja jotenkin sain siitä uutisesta väänettyä kirjakartanon.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Oman mielipiteensä tuominen esille sekä lukukokemusten jakamaminen ja niistä keskusteleminen muiden blogin pitäjien sekä lukijoiden kanssa.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Minä pyrin kirjoittamaan postauksen jokaisesta lukemastani kirjasta, mutta joskus tulee luettua
semmosia kirjoja joista ei vaan kertakaikkiaan tahdo tulla matskua tarpeeksi tai ylipäätään ollenkaan ja sitten niitä rupeaa väkisin kirjoittamaan ja hommasta ei täten meinaa tulla mitään. Olen kuitenkin viime aikoina jättänyt suosiolla postaamatta tämmöisistä kirjoista.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Twiter ja Facebook.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Kaikki viimeiset sanat – John Green. En ymmärrä miksi, mutta tätä postausta on käyty katsomassa yli kymmenkertaisesti muihin postauksiin verrattuna.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
En. Olen ajatellut, että voisin joskus perustaa elokuva/tv-sarja sisältöisen blogin, mutta toisaalta en sitten tiedä riittääkö innostus kahden blogin pitämiseen vai tuntuisko se jo liian työläältä.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Jos kirjablogin pitäminen kiinnostaa niin kokeilkaa ihmeessä! Blogin pitäminen on helppoa sekä mielekästä puuhaa ja jos jostain syystä se ei ajan mittaan enään tunnukkaan sinun jutulta niin tiedät ainakin yrittäneesi.

Kuinka paljon luet?
Hyvin vaihtelevasti viidestä jopa viiteentoista kirjaan kuukaudessa.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Olen. Tällä hetkellä suoritan Goodreadsista löytynyttä 50 kirjan haastetta sekä MarikaOksan järjestämää Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015 haastetta. Olen myös osallisunut Emilien järjestämiin haasteisiin, kuten esim. kirjakuvapäivässä ja kirjabingo.

Kuka on lempikirjailijasi?
Jos yksi pitäisi valita niin tällä hetkellä sanoisin Oscar Wilde.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Nyt on paha kysymys, ainakin nuorempana pidin Ronia (Harry Potter sarjasta) ehdottomana suosikkina, mutta nyt voisin melkein vastata Lordi Henryn Dorian Grayn muotokuvasta. Ei sillä, että tämä hahmo olisi hyväsydäminen, sympaattinen tai ylipäätään millään tavalla hyvä siinä mielessä, mutta tämän hahmon jorinoita minä jaksaisin lukea hamaan tulevaisuuteen saakka. Oscar Wilden sarkastisuus tulee tämän hahmon kautta vahvasti esille.

Missä on paras paikka lukea?
Oma sänky.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Tällä hetkellä varmaankin Erämaan armoille. Vaikka kirjasta en ehkä ihan niin paljoa pitänytkään niin elokuvasta pidin ihan mielettömästi.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
En itse ole lukenut yhtään kirjaa joka olisi aivan umpisurkea, mutta huonoista kirjoista päällimmäisenä tulee mieleen Gayle Formanin If I Stay. Monet tuntuvat pitävän tästä kirjasta, mutta minulle se oli pettymys.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Taidan suosiolla jättää Harry Potterit, Percy Jacksonit ja Star Warsit pois tältä listalta sillä näistä on ihan mahdotonta valita yhtä yksittäistä kirjaa, joten valitsenkin sitten seuraavat kirjat. Ernest Clinen Ready player one, Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva ja tällä hetkellä kolmas kirja olisi Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto, mutta vähän mielialasta riippuen voisin yhtä hyvin vaihtaa sen tilalle John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen.

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä tulemaan (osoite löytyy sivupalkista).

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Lappalainen & Rönns: Nakki lautasella

nakkilautasella

”Aleksi huomaa pari sikaa, jotka ovat muista erillään omassa karsinassaan. Niiden selkään on maalattu violetit viivat.
’Hei, joku on maalannut noihin graffitit’, hän hihkuu.
’Ne ovat vain vähän kipeänä, ja merkistä ne on helppo tunnistaa’, Emilian isä kertoo. — Isä lääkitsee siat. 
’Kyllä se siitä.'”

Nakki lautasella – Mistä ruoka tulee on tietokirjailija Elina Lappalaisen kirjoittama ja Christel Rönnsin kuvittama lastenkirja, joka kertoo tavallisesta suomalaisesta maataloustuotannosta. Tiedättehän ne söpöt lastenkirjat, joissa korkeintaan kolme kanaa kotkottaa maatilan pihalla ja yksi possu löhöää onnellisesti mudassa? Nakki lautasella ei ole sellainen, onneksi.

Kirjassa seikkailevat Emilia ja Aleksi, jotka pääsevät eräänä päivänä Emilian eläinlääkäri-isän mukaan tarkastuskierrokselle. He käyvät luomumaitotilalla, sikatilalla, häkkikanalassa ja broileritilalla. Tutuiksi tulevat niin lypsyrobotti, vasikan nupouttaminen kuin emakkohäkitkin. Tarinan välissä on tietosivuja eri eläimistä ja niiden elämästä ja oloista. Kirjassa korostetaan eläinten hyvän kohtelun tärkeyttä. Lopussa lapset pohtivat, pitäisikö heidän nyt ryhtyä kasvissyöjiksi.

’Jotkut tekevät niin’, isä vastaa. ’Sinunkin luokallasi on varmaan monta kasvissyöjää. Mutta lihaa voi syödä myös vähemmän. Ja kaupassa on hyvä pysähtyä miettimään, millaista lihaa, munia ja maitoa ostaa’, hän jatkaa.

nakki lautasella aukeama

Kananmunia ja niiden anatomiaa.

Lappalainen onnistuu tekemään saman kuin palkitun Syötäväksi kasvatetut -kirjankin kanssa: hän kirjoittaa suomalaisten maatilojen arjesta realistisesti ja kiihkottomasti. Nakki lautasella -kirjassa hän tekee sen vielä lapsille sopivalla tavalla. Eläinten tappamisella ei mässäillä, mutta sitä ei myöskään peitellä. Mielestäni on hienoa, että vihdoin tällainen tietopaketti ruoantuotannosta on tehty lapsillekin. Kirjan kruunaa Christel Rönnsin sympaattinen kuvitus.

nakki lautasella aukeama

Emakkohäkki ja söpöjä pikkupossuja.

Kirjasta oppi itsekin uusia asioita. Nytpä tiedän senkin, miten kana pissaa vai pissaako se lainkaan :D (Miten olen voinutkaan elää ilman tätä tietoa.) Jos itsellä olisi lapsia tai kummilapsia, Nakki lautasella lähtisi varmasti ostoskoriin. Nyt sain sen mukavasti lainattua kirjastosta ihan ensimmäisten joukossa.

Nakki lautasella pääsee mukaan myös Lukuhaasteeseen 2015 kategoriassa Vuonna 2015 ilmestynyt kirja. Varsin tuore se onkin, sillä julkkarit olivat vasta viime viikolla.

Subjektiivinen tuomio: *****

Elina Lappalainen: Nakki lautasella
Kuvitus Christel Rönns
Tammi 2015
48 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lastenkirjat

Kirjailijavieras: Maria Kuutti

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. Kolmantena vuorossa on Maria Kuutti.

MariaKuuttiHei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Maria Kuutti, 34-vuotias äidinkielenopettaja, kirjastovirkailija ja lastenkirjailija. Olen kirjoittanut kaksi Anna ja Elvis -kirjaa: Anna ja Elvis kylpylässä (2014) ja Anna ja Elvis mummolassa (julkaistaan maaliskuussa 2015).

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen valmistunut filosofian maisteriksi pääaineenani yleinen kirjallisuustiede.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Suoritin kotiäitivuosina luovan kirjoittamisen perusopinnot ja innostuin taas kirjoittamisesta. Huomasin sattumalta Kariston Perhe on paras -kirjoituskilpailun ja päätin kokeilla, osaanko kirjoittaa lastenkirjan. Kahden pienen lapsen äitinä lastenkirjoja oli tullut luettua tosi paljon. Kokeilu kannatti, sillä voitin kilpailun ja sain kustannussopimuksen.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Olen kirjoittanut 8-vuotiaasta lähtien päiväkirjaa ja runoja. Poimin niistä jonkin verran ideoita. Viittaan kirjoissani muihin lastenkirjoihin, joten yhdistän juonen yleensä jotenkin vinkkaamiini kirjoihin. Loput kuvittelen kuvittelevani.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Koska huomasin kilpailun sattumalta, minulla oli aikaa kirjoittaa kirjaa kaksi kuukautta. Voiton jälkeen hioimme tekstiä kustannustoimittajan kanssa toiset kaksi kuukautta. Minulla on todella hyvä kustannustoimittaja Sirja Kunelius! Hän on kirjailijalle oikea aarre.

Anna ja Elvis mummolassaMiten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Olen osallistunut ennen Kariston kilpailua yhteen toiseenkin kilpailuun aikuisten romaanikäsikirjoituksella (joka näin jälkikäteen tuntuu aikamoiselta raakileelta). Eli ihan heti ei välttämättä tärppää, vaan kannattaa kokeilla eri kirjoitustyylejä tai muokata jo olemassa olevaa käsikirjoitusta vielä paremmaksi. Kilpailussa etsittiin avausteosta lastenromaanisarjaan, joten kustannussopimus oli osa palkintoa.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Pidän Annasta, koska hänessä on paljon minua. Pidän myös mummosta, koska hän ei mieti, mitä muut hänestä ajattelevat. Haluaisin olla enemmän hänenlaisensa.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Pidän siitä, kun kirjoittaminen sujuu ja ideoita pulpahtelee.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Ikävintä on pelko siitä, ettei keksi mitään kirjoitettavaa, mutta aikaa kirjoittaa olisi juuri sinä päivänä.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Kaikki perheenjäseneni ovat todella kannustavia ja auttaneet paljon. Erityiskiitos kuuluu miehelleni Jussille, joka oikolukee tekstejäni ja esittää hyviä pohdintakysymyksiä niihin liittyen. Toinen todella iso kannustaja on oma äitini, joka on aina jaksanut kannustaa ja luki meille tosi paljon, kun olimme pieniä. Luin kuusivuotiaalle pojalleni toisen romaanini käsikirjoitusta, ja hän antoi minulle vinkkejä pieruhuumoriin.

Minulla on iso perhe: aviomieheni Jussi, kaksi lasta, viisi sisarustani perheineen, äiti ja isä. Heistä jokainen tukee minua omien kykyjensä mukaan. Yksi veljistäni on esimerkiksi opettanut minulle Twitterin käyttöä ja toinen tehnyt osan kirjojeni kuvituksesta. Melkein jokainen perheenjäsen oli jollain tavalla mukana ensimmäisissä julkkareissani: peräti viisi juhlapuhujaa oli perheestäni. Ehkä tämän ison perheen ja vahvan yhteyden takia Kariston kilpailun aihe (Perhe on paras) puhuttelikin minua.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ensimmäisen kirjan julkaisusta on vielä aika vähän aikaa (se julkaistiin viime lokakuun lopussa), joten vielä en osaa sanoa. Olen ainakin saanut tutustua uusiin ihaniin ihmisiin, esimerkiksi kuvittajaani Katri Kirkkopeltoon.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Lukijapalautetta on tullut yllättävän paljon. Varsinkin täällä Kangasniemellä kirjaan on suhtauduttu lämpimästi ja minua on haluttu kannustaa eteenpäin kirjailijan uralla. Kirjastani on ilmestynyt viisi lehtiarviota, joissa on ollut sekä kehuja kirjojen huumorista että kritiikkiä farssimaisesta menosta. Suullinen palaute koskee yleensä kirjan ahmittavuutta ja yksittäisiä suosikkihahmoja. On todella ihana kuulla, kun lapsilukija kertoo lukeneensa kirjan jo pari kertaa ja sen olevan hänen suosikkikirjansa!

Onko uusi kirja jo työn alla?
Kirjoitan parhaillani sarjan kolmatta osaa.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Olen kirjoittanut ennen kirjoja joitain lehtijuttuja. Kirjoitan edelleen päiväkirjaa ja satunnaisesti kirjeitä.

Kuka on lempikirjailijasi?
Niitä on niin monta! Ihailen Anni Polvaa, joka suhtautui kirjoittamiseen vain yhtenä työnä muiden joukossa ja oli todella tuottelias. Kunnioitan myös monia lastenkirjailijoita, esimerkiksi Astrid Lindgreniä, Maikki Harjannetta, Timo Parvelaa ja Nopolan sisaruksia.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Koska olen äidinkielenopettajana yläkoululla, luen paljon nuortenkirjoja. Olen pitänyt kovasti Aleksi Delikourasin Nörtti-sarjasta, Jyri Paretskoin Shell’s Anglesista ja Salla Simukan Lumikki-trilogiasta.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Kannattaa lukea paljon! Ei haittaa, vaikka lukisi välillä huonojakin kirjoja, koska niistäkin oppii. Kannattaa myös kirjoittaa paljon! On hyväksyttävä, että joinain päivinä kirjoittaa huonoa tekstiä ja luotettava siihen, että toisena päivänä kirjoittaminen taas sujuu.

Jostain syystä monille on yhä vielä yllätys, ettei pelkällä kirjailijan ammatilla saa kovin isoja tuloja (muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta). Kannattaa siis opiskella jokin toinen päivätyö!

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita minulle sähköpostia (osoite sivupalkissa).

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras