Kuukausi: heinäkuu 2015

Vieraana kirjabloggaaja: Todella vaiheessa

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Todella vaiheessa-blogin Reta Anna Maria!

todellavaiheessaHei! Kuka olet ja mitä teet?
Olen Anna ja bloggaan nimellä Reta Anna Maria. Opiskelen yliopitossa, pääaineenani suomen kieli. Sivuaineina olen lukenut muun muassa historiaa ja yleistä kirjallisuutta.

Esittele blogisi lyhyesti.
Blogini, Todella vaiheessa, on eräänlainen katsaus kaikesta siitä, mikä minua milloinkin kiinnostaa ja mitä olen milloinkin tehnyt. Enimmäkseen kirjoitan sinne lukemistani kirjoista, mutta jos käyn katsomassa näytelmän tai elokuvan tai innostun jostain TV-sarjasta, saatan blogata siitäkin. Joskus bloggaan myös pieniä paloja elämästäni, mutta enimmäkseen keskityn blogiarvosteluiden kirjoittamiseen.

Koska mielenkiintoni kohteet ovat niin sanotun spekulatiivisen fiktion eli spefin puolella, sitä lajia löytyy blogistani kaikista eniten. Kenties se on saanut blogilleni jonkin verran uskollisia lukijoita – spefiä kun ei aivan joka blogissa esiinny. Itsekin pyrin bongaamaan blogit, joissa luetaan kirjallisuutta, josta itse pidän. Blogillani on hieman yli 150 seuraajaa bloggerin kautta, mutta todellista seuraajamäärää on mahdotonta arvioida.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Alun perin pidin jonkinlaista sarjakuviablogia vuodatus.netin puolella, mutta sen tarjoama blogipohja alkoi tuntua kömpelöltä. Samalla kun vaihdoin Bloggeriin, blogini sisältö vaihtui. Olin jo vanhassa blogissani kyllästynyt piirtämiseen ja kirjoitellut satunnaisia ajatuksia lukemistani kirjoista, mutta sivuston vaihdos kannusti minua bloggaamaan enemmän kirjoista. Luulin silloin olevani Suomen ainoa kirjabloggaaja, ja kuinka olinkaan väärässä. :)

Mistä sait idean blogin nimeen?
Blogini nimi herättää usein kysymyksiä. Ihmiset myös muistavat nimen väärin. Puoliksi valmis? Vähän kesken? Alun perin nimi sai alkunsa siitä, kun olin perustamassa blogia ja kirjoitin otsikkokentään ”todella vaiheessa” kertoakseni, ettei blogin ulkoasu ole vielä kunnossa. Se sitten jäi siihen ja nyt se on blogini nimi. Kai sitä voisi ajatella, että kirjahyllyni lukeminen on aina todella vaiheessa, kun en koskaan pysy perässä kaikkien niiden kirjojen kanssa, jotka ostan hyllyyni.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Ajatusten vaihto, yhteinen kirjojen fanitus tai päivittely ja ihan vain se tyydytyksen tunne, että on taas saanut blogattua yhdestä kirjasta. Blogi auttaa järjestelemään lukuharrastusta. Ennen bloggaamista lukemiseni oli hyvin sekalaista. Nyt tuntuu, että olen paljon paremmin perillä siitä, mitä oikein luen. Bloggaaminen myös auttaa muistamaan lukemani kirjat paremmin. Jotkut teini-iän kirjat ovat päässeet unohtumaan, mutta nykyään muistan lähes kaikki kirjat, mitä olen blogin aloittamisen jälkeen lukenut.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Joskus ei huvita. Silloin tuntee turhautumista, sillä bloggaamattomat kirjat kasaantuvat. Vaikeita ovat myös ne kirjat, jotka ovat aivan uskomattoman hyviä. Tämä voi kuulostaa oudolta, mutta olen huomannut, että lähes täydellisistä kirjoista on hankalaa blogata mitään järjellistä, sillä teksti menisi pelkäksi hehkutukseksi.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Minulla on twitter-tili, joka on yhtä aikaa henkilökohtainen twitterini ja blogini ”mainoskanava”. Linkkaan uusimmat bloggaukseni sinne, tweettaan joskus lukuprosesseistani ja jaan linkkejä kirjallisuutta koskeviin kirjoituksiin. Löydyn sieltä nimimerkillä @reta_rees.

Minulla on myös Goodreads-tunnus. Se bloggauksen sivussa auttaa pitämään kirjaa siitä, miten lukemiseni edistyy. Siellä nimimerkkini on sama kuin blogissani, eli Reta Anna Maria.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Kaikista suosituin bloggaukseni on Rouva Bovary, sitä seuraava The Fault in Our Stars, kolmas Orange is the New Black ja neljänneksi tulee Taivaslaulu. Ensimmäinen on suosittu todennäköiseksi siksi, koska kirja on klassikko, jota monet koululaiset ja opiskelijat joutuvat lukemaan omasta tahdostaan riippumatta ja siksi sitä sitten googlaillaan ja päädytään blogiini. The Fault in Our Stars on ollut ahkeran googlauksen kohteena viime kesänä ilmestyneen elokuvan johdosta ja Orange is the New Black on taas kirjan lisäksi suosittu Netflix-TV-sarja. Taivaslaulu herätti huomiota vähän yli vuosi sitten, ja koska minun mielipiteeni kirjasta oli hieman poikkeava monien ihailujen joukossa, uskon että bloggaustani päädyttiin lukemaan senkin takia.

Yllättävän suosittuja ovat olleet raportit erilaisista tapahtumista, kuten Finnconista tai Fanfestistä. Niihin on tullut paljon kommentteja ja niitä on jaettu ahkerasti sosiaalisessa mediassa. Jos siis haluaa blogilleen huomiota, kannattaa lukea kirjoja, jotka ovat todella suosittuja. Silloin ainakin hakukoneet löytävät ne.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kun aloitin bloggaamisen, en ikinä olisi osannut kuvitella, että minulta pyydettäisiin haastattelua minnekään. Olen myös saanut arvostelukappaleita ja kutsuja kirjanjulkistustilaisuuksiin ja kustantamoiden muihin tapahtumiin, jotka valitettavasti usein ovat Helsingissä, jonne ei ihan noin vain matkusteta. Varsinaista taloudellista hyötyä en ole blogistani saanut, vaan taidan olla matkakustannusten ja kirjaostosten seurauksena miinuksella, mutta muita hyötyjä blogista on ollut. Ainakin se on jotain, jolla voin todistaa innostukseni kirjallisuuteen.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Fiktiivisiä tekstejä jonkin verran, mutta en oikein muita. Muutamiin harrastelijalehtiin on tullut kirjoitettua pari tekstiä.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Kirjoita rehellisiä arvosteluja hyvällä suomen kielellä. Ole aktiivinen ja kommentoi muiden blogeja – näin sinutkin huomataan. Liian aggressiivinen mainostaminen saattaa karkoittaa ihmisiä, mutta ystävällisessä aktiivisuudella voi saada paljon aikaan. Lue kirjoja, joista oikeasti pidät tai haluat lukea, sillä se on kaikista tärkeintä.

Kuinka paljon luet?
Noin 4-6 kirjaa kuukaudessa. Jos jää alle neljän, olen huolissani, mutta joskus niinkin on päässyt käymään. Luen harvoin monta tuntia putkeen, vaan pystyn keskittymään parhaiten pariin lukuun kerrallaan. Tietenkin vastaan tulee tapauksia, joita ei voi laskea käsistään, mutta yleensä olen sellaisen jälkeen ihan pää pyörällä.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Aina välillä tulee osallistuttua, mutta vain silloin, jos haasteet sopivat jo valmiiksi niihin kirjoihin, joita olen ajatellut lukea. Esim. viime kesänä osallistuin kesäbingoon, jossa oli tarkoitus lukea bingoruudusta kirjoja tiettyjen kriteerien perusteella, kuten ”yli 500 sivua paksu kirja” tai ”kannessa eläimen kuva”. Bingon kriteerit osuivat hyvin kirjoihin, joita olin muutenkin ajatellut lukevani, joten kun osallistuin siihen, se kannusti minua lukemaan ko. kirjat.

Kuka on lempikirjailijasi?
Ian McEwan nousee ensimmäisenä mieleen. Hänen kirjoissaan on pieniä arkisia huomiota, jotka voi lähes aina allekirjoittaa. Hän tuntuu ymmärtävän elämän pieniä hetkiä ja pienien valintojen suuria seurauksia. Viime aikoina olen myös ihastellut Rainbow Rowellin kirjoja. Hänen kirjojaan ei ole vielä suomennettu, valitettavasti. Hän kirjoittaa kepeästi mutta osuvasti.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Nuorempana fanitin kovastikin kirjojen hahmoja, kuten Sirius Mustaa Pottereissa, mutta nykyään olen huomannut, etteivät yksittäiset hahmot jää erityisesti mieleeni. Ne ovat usein henkilöitä, joiden välityksellä tarina kerrotaan. Viime aikoina lukemistani kirjoista Tulen ja jään laulun Tyrion Lannister on kyllä jäänyt vahvasti mieleen.

Missä on paras paikka lukea?
Sohva, jolle voi asettua mukavasti. Alun perin minulla ei ollut uudessa asunnossani sohvaa, mutta jouduin lopulta hankkimaan sellaisen ihan vain siksi, että voisin lukea mukavasti.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Olen pitänyt Game of Thronesista, sillä se tuntuu tekevän sarjaan juuri ne muutokset, jotka olisin itse tehnyt kirjoihin. Myös Nälkäpeli-elokuvat ovat olleet positiivisia yllätyksiä. Olen jopa pitänyt niistä enemmän kuin kirjoista.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Kuten hahmokysymykseen, tähänkin on hankalaa vastata. Kirjat voivat olla huonoja monella tavalla. On kirjoja, jotka eivät millään jaksa kiinnostaa, vaikka ne ovatkin klassikoita tai muuten hyvinä pidettyjä (minun kohdallani esimerkiksi Rikos ja rangaistus) ja on kirjoja, jotka tiedostaa hyviksi, mutta joista ei vain itse jostain syystä pidä (kuten edellä mainittu Taivaslaulu). Usein kirja ei itsessään ole huono, vaan lukija ei vain ole kohderyhmää. Olen lukenut joitain nuortenkirjoja, joista olisin voinut pitää 13-vuotiaana, mutta jotka nyt koin liian lapsellisiksi. Jos kirja on tarpeeksi huono, en tietenkään lue sitä loppuun.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Varmaan kolme paksuinta teosta, jotka vielä odottavat hyllyssäni lukemista. Niissä ainakin riittäisi lukemista.

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä tulemaan (osoite löytyy sivupalkista).

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Kummallisen kirjoittajat – opas fiktiivisen maailman luomiseen

kumnmalisenkirj_kirjaKuinka ideat syntyvät?
Miten rakenne kannattelee tarinaa?
Miten selittäminen voikin olla tarpeen, ja kuinka lukijaa huijataan?

Suomen tieteis- ja fantasiakirjailijat ry:n julkaisema Kummallisen kirjoittajat opastaa kirjoittajaa spekulatiivisen fiktion eri spefin saloihin. Kirja koostuu kirjailijoiden, tutkijoiden ja aktiivisten spefin lukijoiden artikkeleista, joissa käsitellään kirjoittamisen eri osa-alueita.

Mukana on artikkeleita esimerkiksi tarinan ideoista ja rakenteesta, kauhupainotteisesta kirjoittamisesta, historiallisen spefin kirjoittamisesta sekä pohdintaa fantasian tulevaisuudesta. Kirjoittajista tunsin nimeltä vain romanttisen fantasian luomisesta kirjoittavan  J. S. Meresmaan, jonka esikoisteoksen Mifongin perintö juuri luin ja arvioin.

Artikkeleista ehdottomasti kolme kiinnostavinta olivat Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarusten maailman luominen, Tommi Vännin Lukijan hämäämisestä ja Liisa Rantalaihon Jännitettä rautalankaan. Tarinan yhteiskunta ja politiikka. Lappalainen ja Leinonen kuvasivat Routasisarukset-sarjaansa niin kiinnostavasti, että se pääsee kyllä jossain vaiheessa lukulistalle.

Vänni tekee mielenkiintoisia huomioita esimerkiksi Tolkienin ja J. K. Rowlingin harjoittamasta lukijan hämäämisestä: kun lisätään tarpeeksi paljon toimintaa ja rakastetun hahmon äkillinen kuolema, kukaan ei huomaa juonen epäloogisuuksia. Esimerkiksi sitä että viimeisessä Potter-kirjassa Harry ja kumppanit unohtavat hämmentävän usein osaavansa kaikkoontua, jotta Rowling saa toimitettua heidät juonen kannalta tarpeellisiin paikkoihin. Klonkku taas on uskomattoman liikkuvainen ja pääsee mystisesti sisään ja ulos suljetuista ovista.

Rantalaiho kirjoittaa tarinan yhteiskuntarakenteen ja politiikan luomisesta. Huomioon otettavia asioita on paljon, ja kirjoittamansa maailman logiikkaa täytyy oikeasti miettiä.

”Toisinaan voisi yhteiskunnan uskottavuuden kannalta kysyä, mistä ihmiset saavat ruokansa. — Mistä esimerkiksi Belgarionin tarun RakCtholin temppelivuori jatkuvasti hankki pappejaan? Mistä sinne riitti uhrattavia ihmisiä (kuvattua vauhtia yli 100 000/vuosi)? — Kovasti sinne oli aarteitakin kerätty, vaikkei niitä ilmeisesti mihinkään käytetty.”

Kummallisen kirjoittajat -kokoelmaa voisin suositella kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille, erityisesti fantasiaan ja scifi-kirjallisuuteen kallellaan oleville. Kirjasta saa varmasti uusia ideoita ja neuvoja kirjoittamiseen. Tekstien julkaisuakin käsitellään eräässä artikkelissa, jos se puoli kiinnostaa. Sama yhdistys on julkaissut toisenkin samantyyppisen kirjan Kirjoita kosmos, joka on myöskin lukulistallani.

Subjektiivinen tuomio: ****

Suomen tieteis- ja fantasiakirjailijat ry
Kummallisen kirjoittajat – opas fiktiivisen maailman luomiseen
256 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjoittaminen

J. S. Meresmaa: Mifongin perintö

mifongin perintö

Suomalainen fantasiasarja? Kyllä kiitos! Olin lukenut J. S. Meresmaan Mifonki-kirjasarjasta paljon positiivisia arvioita, kun löysin ensimmäisen osan lähikirjaston nuorenosastolta.

Mifongin perintö on genreltään historiallista fantasiaa. Kirjassa kerrotaan eri hahmojen edesottamuksista monella mantereella, mutta pääosissa ovat Merontesin kuninkaan tytär Ardis ja idästä kotoisin oleva Dante Rondestani, jonka perhe pyörittää antikvariaattia. Dante saa tehtäväkseen lähteä etsimään myyttistä Keisarien kirjaa, ja päätyy sen vuoksi Keskimantereelle, vain pelastaakseen sattumalta jokeen pudonneen Ardisin. Pikku hiljaa pari rakastuu (ei ollut vaikea arvata :D).

Yhdessä he eivät kuitenkaan saa olla, sillä Ardis naitetaan toiseen kuningaskuntaan kuningas Landisin vaimoksi, syyksi väitetään politiikkaa. Aluksi mukavalta vanhalta veikolta vaikuttavasta Landisista paljastuu tarinan edetessä ikävämpiä piirteitä. Ardis huomaa myös odottavansa kuninkaalle lasta. Samaan aikaan kaukana lännessä asusteleva pariskunta juonii syntymättömän lapsen ja Ardisin pään menoksi. Kaiken taustalla ovat kauan sitten eläneet myyttiset mifongit ja heihin kiinteästi liittyvä marmosiinikansa, joiden verenperinnössä oli epätavallisia voimia.

Oli yllättävän vaikeaa uppoutua kokonaiseen uuteen fantasiasarjaan. Edellinen uusi tuttavuus minulla on ollut Tulen ja jään laulu, jota varten olen saanut opetella kymmeniä henkilöhahmoja ja tankata päähäni juonenkäänteitä. Nyt hyppäys täysin uuteen maailmaan ja uusiin hahmoihin oli aluksi hämmentävää. Hahmojen muistamista ei helpottanut niiden vaikeat, varsin fantasiatyyliset nimet, tyyliin Ardis Elena Adafir Isvergal, Elingmar Bereski ja Agautr Capimont. Maruaanit ja marmosiinit ovat myös terminä niin samanlaisia että minulla ne menivät iloisesti sekaisin.

Mifongin perintö on varsin juonivetoinen kirja. Tapahtumat etenevät suorastaan huimaavaa vauhtia verrattuna esimerkiksi Taru sormusten herrasta  -saagaan, jossa tarvottiin sivukaupalla pitkin maita ja mantuja. Toisaalta se on piristävää, mutta joskus mennään vähän liiankin vauhdikkaasti. Välillä juonessa tapahtuu ihan yllättäviä hyppäyksiäkin, kun joku hahmo ilmaantuu kuvioihin tietäen kaiken toisen historiasta (mistä hän sen oikein selvitti?) tai jonkun vain ilmoitetaan kuolleen kaukomailla.

Henkilöt olivat ihan hyviä tyyppejä, eniten pidin Dantesta ja hänen siskostaan Linnistä. Ardis on alussa melko ärsyttävä nirppanokkainen tyttö, mutta onneksi tarinan edetessä hänkin kasvaa henkilönä. Olisin ehdottomasti halunnut tietää joistain asioista lisää, kuten Danten mukana kulkevasta puumasta, Reusta. Kirjan alussa mainittiin vain jotakin sebuiasta ja sielujenliitosta, mutta sitä ei sen jälkeen selitetty. Ardisin avioliiton alkuvaiheista vanhan leskikuninkaan vaimona olisi ollut hauskaa lukea, nyt tarina hyppäsi suoraan parin kuukauden yli.

Danten ja Ardisin rakkaustarina olisi myös ehkä kaivannut sitä jotain. Se tuntui suurimmaksi osaksi olevan sellaista ”haluan tuntea kätesi vartalollani, oh” -meininkiä,  Ikäeroakin pariskunnalla on ilmeisesti parikymmentä vuotta. Mikä sai heidät rakastumaan niin, että he olivat valmiita matkustamaan maailman ääriin etsimään toisiaan?

Kaiken kaikkiaan Mifongin perintö oli kuitenkin oikein mukiinmenevä fantasiaromaani, ja aion lukea jatko-osatkin. Kirja pääsee Lukuhaasteeseen 2015 kategoriassa Nuorille tai nuorille aikuisille suunnattu kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Kirjasta on muuten tehty YouTubeen myös varsin hieno kirjatraileri, kannattaa vilkaista! Ylipäätään kirjatrailerit ovat hauska konsepti, tykkään :D

J. S. Meresmaa: Mifongin perintö
Karisto 2012
470 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia, Nuortenkirjat