Monthly Archives: heinäkuu 2016

6 kommenttia

pottermaraton900px

Pottermaraton alkaa minun osaltani NYT! Lukuaikaa on sunnuntai-iltaan klo 19 saakka. Olen säästellyt kirjoja nyt monta kuukautta maratonia varten, joten aloitan perinteisesti aivan alusta eli Viisasten kivestä.

Oma Potter-innostukseni on kestänyt jo todella kauan. Olen fanittanut kirjasarjaa siitä lähtien, kun sain ensimmäisen osan kummitädiltäni lahjaksi. Aloitin kirjaa hieman epäilevänä, mutta koukutuin pian ja esittelin Potterin pojan innoissani myös muulle perheelle. Muistelen, että ensimmäiset osat sain luettua nopeasti, mutta neljännen osan ilmestymistä suomeksi piti odottaa. Oli muuten tuskallista kun kirja ostettiin, mutta isäni sai lukea sen ensin. Piti ihan tarkistaa: Liekehtivä pikari ilmestyi suomeksi vuonna 2001! Hurjaa miten kauan siitä on.

Viimeistä kirjaa odotin innokkaasti, ja se taisikin olla ensimmäinen romaani jonka luin englanniksi. Viisitoistavuotiaan tarmolla tahkosin sen kolmessa päivässä läpi - suomennoksen ilmestyttyä piti tarkistaa, että olin ymmärtänyt lopun oikein, kun vieraita sanoja oli niin paljon. Olinhan minä, onneksi. Kaiken kaikkiaan olen lukenut Potterit varmaan lähemmäs kymmenen kertaa läpi. Uudestaan!


pottermaraton

POTTERMARATON

La klo 19.00
Maraton käynnistyy! Kaivoin Viisasten kiven esiin ja aloin lukea.

Klo 19.30 9 sivua
Lukutahtini on onneton, koska olen keskittynyt enemmän puhelimella somettamiseen ja tämän bloggauksen tekemiseen kuin lukemiseen. Nyt on parasta pistää vauhtia. Viisasten kiven ensimmäiset luvut ovat hauskoja, mutta melko erilaisia kuin kirjojen tyyli myöhemmin. Kohta päästään vauhtiin...

Klo 20.50 100 sivua
Lukeminen on alkanut sujua. Harry on saanut tietää olevansa velho ja kamppeet Tylypahkaa varten on ostettu. Kohta päästään koulumaailmaan! Tavoitteenani on lukea Viisasten kivi vielä tänään loppuun.

Su klo 00.20 335 sivua
Sain Viisasten kiven luettua vihdoin loppuun. Sosiaalinen media, Pokemon GO ynnä muu elämä hieman häiritsivät lukemista välissä, mutta ei se mitään. Illalla sängyssä lukeminen on parasta aikaa, kun ei ole kiire minnekään. Nyt väsyttää sen verran että painun nukkumaan, ja aamulla edessä onkin Salaisuuksien kammio.

Klo 11.20 533 sivua
Lukeminen sujuu hyvin, aloitin yhdeksän aikaan aamupalapöydässä. Nyt olen päässyt jo yli puolenvälin. Kirja ei ole niin hyvä kuin ensimmäinen tai kolmas - Harry kuulee omituisia ääniä, Salaisuuksien kammiosta huhutaan, Gilderoy Lockhart liihottaa ympäriinsä ärsyttämässä ja Dobby yrittää parhaansa mukaan saattaa Harryn sairaalakuntoon. Oli kuitenkin hienoa huomata, kuinka tärkeäksi kirjan loppu osoittautui viimeisen kirjan kannalta. Rowlingilla oli tosiaan juoni hallussa jo alkuvaiheessa!

Klo 12.50 700 sivua
Sain Salaisuuksien kammion luettua loppuun. Ekat kirjat ovat vielä mukavan kevyitä ja nopealukuisia. Seuraavaksi pääsen tarttumaan Azkabanin vankiin, joka on mielestäni sarjan parhaita. Kuutisen tuntia jäljellä! Kohta täytyy pitää lounastauko.

Klo 18.15 1154 sivua
Azkabanin vanki
on nyt paketissa. Aikaa olisi vielä 45 minuuttia jäljellä, mutta en viitsi aloittaa enää neljättä kirjaa kun se jää kuitenkin kesken. Sivuja kertyi huomattavasti paljon enemmän kuin kesälukumaratonissa! Ensimmäiset kirjat olivat tosin helppolukuista materiaalia, varsinkin kun ne osaa melkein ulkoa. Yleensä olen nauttinut Potterit kirja kerrallaan, joten maratoonaaminen meinasi vähän puuduttaa. Onneksi nämä kestävät kulutusta. Eniten tykkään juuri kolmannesta sekä sitten viimeisestä kirjasta.

Kiitos tästä, jään seuraamaan vielä jatkuvia maratoneja! Teen alkuviikosta vielä jonkinmoisen koontipostauksen. Huomenna suuntaankin sitten kirjakauppaan hankkimaan Harry Potter and the Cursed Childin.

6 kommenttia

13 kommenttia

pottermaraton900px

Harry Potter -lukumaraton alkaa virallisesti nyt! Mukaan on ilmoittautunut neljätoista potteristia. Tavoitteena on lukea 24 tunnin aikana mahdollisimman paljon Pottereita tai niihin liittyvää oheiskirjallisuutta. Haasteen saa aloittaa jo nyt lauantaina, kunhan vähintään osa maratonista suoritetaan sunnuntain 31.7. puolella.

Linkittäkää tähän alle omat maratonpostauksenne tai muita tietoja maratonin edistymisestä! Käyn alkuviikosta läpi kaikki maratoonaajat ja teen koostepostauksen.

Hauskaa maratonia - muistakaa myös syödä ja nukkua!

Somessa maratonin tunniste on lyhyt ja ytimekäs #pottermaraton.

PS. Jos joku nopea ehtii hankkia Harry Potter and the Cursed Childin maratonlukemiseksi, pisteet sinne! Olisi kiva kuulla mielipiteitä siitä. Itse ehdin hankkia sen vasta maanantaina, joten maraton kuluu perinteisten Potterien parissa.

Seuraa maratonia blogeissa:

13 kommenttia

Lähetä kommentti

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

ElinaPitkäkangas
Kuva: Tiina Pitkäkangas

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Elina Pitkäkangas, 25-vuotias helsinkiläinen kirjailija ja kirjallisuustieteen opiskelija. Esikoisromaanini Kuura julkaistiin huhtikuussa 2016 Myllylahden kustannusohjelmassa. Romaani on nuorille aikuisille suunnattua urbaania fantasiaa ja paranormaalia romantiikkaa.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen humanististen tieteiden kandidaatti ja aloittelen yleisen kirjallisuustieteen gradututkielmaani ensi syksynä. Tarkoitus olisi valmistua filosofian maisteriksi keväällä 2017.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Oman kirjan julkaiseminen on ollut unelmani 17-vuotiaasta lähtien. Olen ollut aina kova haaveilemaan ja kehittelemään tarinoita päässäni.  Kirjoitin kaksi romaanikäsikirjoitusta pöytälaatikkooni ennen Kuuran aloittamista. En pitänyt kiirettä, vaan rustailin tarinoita huvin vuoksi itseäni varten. Kuura oli ensimmäinen käsikirjoitukseni, jota tarjosin koelukijoiden arvioitavaksi. Kommentit saatuani muokkasin tarinaa paremmaksi vähä vähältä, ennen kuin rohkaistuin lähettämään käsikirjoituksen kustannuskierrokselleen.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Pienistä arjen tilanteista, unista, musiikista ja elokuvista. Olen juonivetoinen kirjoittaja, enkä mieti lähtökohtaisesti kirjan teemoja vaan juonta ja henkilökemioita. Kuuran idean sain katsoessani vanhaa Roswell-sarjaa. Tietenkin alkuperäiset ideat muuttuivat projektin edistyessä, eikä kirjassa ole nähtävissä enää juurikaan Roswell-yhtäläisyyksiä.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Muutaman vuoden. Itse kirjoittaminen kävi helposti, mutta pidin editointikierrosten välissä pidempiä taukoja. Aloitin Kuuran ensimmäisen version kirjoittamisen kesällä 2013 ja lähetin sen kustannuskierrokselleen jouluna 2014. Kustannussopimuksen sain syksyllä 2015. Kirjaa kustannustoimitettiin noin puoli vuotta, minkä jälkeen se lähetettiin painoon tammikuussa 2016.

kuuraMiten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Hmm... En voi sanoa sen olleen erityisen helppoakaan, vaikka Kuuran kohdalla sopimus syntyi nopeasti. Lähetin käsikirjoituksen neljään kustantamoon, joista kaksi ilmaisi kiinnostuksensa parin viikon sisään. Minua pyydettiin tekemään käsikirjoitukseen muutamia muutoksia, ennen kuin sain kustannussopimuksen allekirjoitettavakseni. Pyydetyt muutokset teettivät paljon työtä, enkä ollut heti varma jaksaisinko toteuttaa niitä. Onneksi lopputulos oli vaivan arvoista.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Hauska kysymys. Kuuran yksi mielenkiintoisimpia puolia on se, ettei tarinassa kukaan ole puhtaasti hyvä tai paha. Päähenkilöt eivät toimi aina oikein, vaikka itse niin uskoisivatkin. Oma lempihahmoni valikoitui sen mukaan, kenestä oli viihdyttävin kirjoittaa. Kuuran kohdalla tuo hahmo oli manipuloiva ja ilkeä Inka. Hahmo on provosoiva ja tietyllä tapaa riski tarinalle, mutta samalla hänen erilaisuutensa kiehtoo.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Flow ja lukijapalautteet. On mahtavaa, kun oma tarina imaisee sisäänsä, aika katoaa ja tuntuu kuin katsoisin hyvää elokuvaa – mutta ehkä vielä mahtavampaa on se, kun saan kuulla lukijani tavoittaneen saman flown kirjaa lukiessaan.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Jumit, se kun kirjoittamisen aloittamista välttelee, teksti takkuaa eikä tarinan tunnelmaan pääse millään sisään. Yleensä nämä ongelmat ilmenevät silloin, kun aika on kortilla tai yritän kirjoittaa väsyneenä.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Kannustavasti. En juuri juttele kirjoittamisestani perheen kanssa, mutta he ymmärtävät työni merkityksen ja antavat minulle omaa rauhaa silloin, kun kirjoitan. Saan myös tukea huonoina hetkinä, sekä aitoa riemua silloin, kun saavutan onnistumisia.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kirjan julkaiseminen auttanut verkostoitumisessa. Olen tutustunut toisiin kirjailijoihin, kustantajiin ja graafikoihin sekä saanut kutsuja eri tapahtumiin ja tilaisuuksiin. Apurahojen hakeminen puolestaan antaa mahdollisuuden kirjoittaa täyspäiväisesti. Tämä on tavoite, jonka toivon vielä saavuttavani.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Olen saanut Kuurasta hyvin positiivista palautetta. Kirjassa on huomioitu ne piirteet, jotka toivoinkin ja sen tarinaa on pidetty vetävänä. Sähköpostiini ja someen on tullut jopa hieman fanipostia. Toki joukkoon on mahtunut hajaääniäkin, mutta se on luonnollista. Kritiikit ovat yhtä tärkeitä kuin kehut.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Kyllä, Kuuran jatko-osan raakaversio valmistuu elokuun alkuun mennessä. Uusi kirja pyritään saamaan syksyn 2016 katalogiin, ja sen julkaisu ajoitetaan keväälle 2017.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Olen pitänyt kirjoitusblogia jo ennen esikoisromaanini julkaisua. Lampun varjossa toimii eräänlaisena päiväkirjanani, mutta myös kotisivuna. Sen lisäksi olen työskennellyt kesätoimittajana Orimattilan Sanomissa, sekä kirjoittanut yliopistoni osakunnan lehteen.

Kuka on lempikirjailijasi?
Luultavasti Stephen King. Hyviä kirjailijoita on niin paljon, että on vaikeaa valita yhtä ylitse muiden. King on kuitenkin kirjailija, josta olen pitänyt teini-ikäisestä lähtien, joten uskallan nimetä hänet suosikikseni.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!

  • Justin Cronin – Ensimmäinen siirtokunta
  • Stephen King – Uinu, uinu lemmikkini
  • William March – Komppania K

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, kirjoittajan on oltava sinnikäs ja uskottava itseensä. Omaa tekstiä tai työskentelytapaa ei kannata lähteä vertaamaan muihin. Toiset kirjoittavat esikoisromaaniaan vuoden, toiset kymmenen vuotta. Yhtä oikeaa tai väärää tapaa ei ole. Pääasia on, että tekee sitä mistä nauttii. Kirjoittaminen on niin paljon muutakin kuin vain kustannussopimukseen tähtäämistä.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

Lähetä kommentti