Kuukausi: marraskuu 2016

Vieraana kirjabloggaaja: Lukutoukan kulttuuriblogi

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Lukutoukan kulttuuriblogin Krista!

lukutoukkaselfHei! Kuka olet ja mitä teet?
Olen Krista, työskentelen kirja-alan freelancerina. Arkeeni kuuluvat kirjat monella tapaa, lukeminen ja bloggaaminen tietysti myös. Lukutoukan kulttuuriblogin lisäksi bloggaan päätomittajan roolissa Suomi lukee -sivulle.

Esittele blogisi lyhyesti.
Lukutoukan kulttuuriblogi on intohimoisen kirjallisuuden harrastajan kirjablogi josta löytyy kirjoja moneen makuun. Blogi täyttää tänä vuonna neljä vuotta. En oikeastaan keskity tietynlaisiin kirjoihin vaan lukumakuni on todella monipuolinen. Luen kaunoa, dekkareita, chick litiä ja lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Pikkuhiljaa olen yrittänyt myös avata ovia fantasian ja scifin maailmaan. En osaa itse sanoa onko blogini suosittu, sillä on mukavasti rekisteröityneitä lukijoita ja on mukavaa että kävijöitä riittää muutenkin.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Olen aina lukenut paljon, joskin lukumakuni on laajentunut runsaasti blogin perustamisen myötä. Oman blogin perustaminen oli alunperin äitini ajatus, sillä olin puhunut hänen kanssaan usein kirjablogeista joita kävin lukemassa.

Mistä sait idean blogin nimeen?
Blogini nimi vaihtui alkuaikoina useamman kerran. Lukutoukka nimi tuli luonnollisesti kun tutut sanoivat (ja sanovat) minua usein lukutoukaksi – onhan minulla usein, lähestulkoon aina, kirja mukana. Lukutoukan kirjablogi vaihtui kulttuuriblogiksi sillä ikuinen tavoitteeni on saada myös kirjoitettua muustakin kulttuurista – vaikka kirjoitan lähestulkoon pelkästään kirjoista.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Yhteisöllisyys. Lukeminen itsessään on aika yksinäinen harrastus ja bloggaamisen kautta pääsee vaihtamaan muiden kanssa mielipiteitä lukemistaan kirjoista ja tietysti saa myös lukuvinkkejä. Olen blogimaailman kautta tutustunut ihaniin ihmisiin ja saanut todella hyviä ystäviä.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Itselleni vaikeinta on blogata sellaisesta kirjasta joka ei herättänyt juuri mitään tunteita tai josta en pitänyt lainkaan. Kuten muutenkin ihmisenä myös bloggaajana pyrin olemaan positiivinen, joten pyrin löytämään jokaisesta kirjasta jotain hyvää. Täytyyhän siinä olla, kun olen lukenut kirjan loppuun!

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Olen Instagramissa (@bloggarikrista), Twitterissä (@bloggarikrista) ja facebookissa (Lukutoukan kulttuuriblogi & Suomi lukee). Instagramissa ja Twitterissä olen pyrkinyt yhdistämään molemmat blogit, Suomi lukee -sivun sekä Lukutoukan kulttuuriblogin, Facebookissa taas molemmilla on oma sivunsa.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Olen itsekin hieman yllättynyt että suosituin bloggaukseni on ollut Maritta Lintusen Hulluruohola, joka kyllä sinällään oli loistava kirja. Saan vieläkin usein kommentteja bloggaukseeni Kira Poutasen Ihanasta merestä, joka onkin toiseksi suosituin bloggaus ja todella tärkeä kirja.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Runsaasti. Olen tutustunut todella mahtaviin kirja-alan ihmisiin ja teen myös nykyään kirja-alan töitä. Näitä mahdollisuuksia ei varmasti olisi tullut eteen ilman kirjablogia.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Olen kirjoittanut aivan nuoresta asti, enimmäkseen runoja ja päiväkirjaa. Romaani ei ole koskaan ole ollut ajatuksissani, mutta proosaa olen kirjoittanut satujen ja novellien muodossa. Nuo ovat jääneet lähestulkoon kokonaan pois bloggaamisen tultua kuvioihin, mutta ehkä vielä joskus…

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Kirjabloggaaminen on ihana harrastus, lähde ihmeessä mukaan blogimaailmaan! Kannattaa tutustua ensin kirjablogeihin niitä lueskelemalla ja sitten pohtia yksityiskohtia, esimerkiksi alustaa ja blogin nimeä tarkkaan. Tämä on harrastus jota voin suositella kaikille lukutoukille.

Kuinka paljon luet?
En osaa sanoa kuinka monta tuntia luen päivässä (varmaankin todella monta), mutta kuukaudessa luen nykyään noin kolmekymmentä kirjaa, joskus enemmän, joskus vähemmän.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Klassikkohaaste on yksi suosikeistani lukuhaasteissa ja sen lisäksi olen osallistunut useamman kerran lukumaratoniin. Klassikkohaasteen kautta innostuinkin klassikkokirjallisuudesta ja nyt olen ottanut tavoitteeksi lukea säännöllisin väliajoin jonkun klassikkon.

Kuka on lempikirjailijasi?
Heitä on hurjan monta. Nimeän ainakin Tuija Lehtisen, Antti Tuomaisen sekä Haruki Murakamin.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Komisario Koskinen Seppo Jokisen dekkareissa sekä Outi Pakkasen luoma Anna Laine. Molemmat esiintyvät kirjailijoiden lähestulkoon kaikissa kirjoissa.

Missä on paras paikka lukea?
Sohvannurkka. Toinen suosikkini on Punkaharjulla, isovanhempieni mökin ”Kristan penkillä”.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Mieleeni tulevat Kirjavaras sekä Tähtiin kirjoitettu virhe.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
En osaa sanoa. Jos kirja on niin huono että se olisi ”huonoin”, niin todennäköisesti en ole lukenut sitä loppuun.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla, Haruki Murakamin 1Q84 sekä Kate Mortonin Paluu Rivertoniin.

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä tulemaan (osoite löytyy sivupalkista).

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Timo Leppänen: Merkilliset nimet

merkillisetnimetMoni automerkki on saanut nimensä perustajansa mukaan. Esimerkiksi Enzo Ferrari, André-Gustave Citroën, Walter P. Chrysler, Henry Ford, Ferdinand Porsche, Adam Opel ja Soichiro Honda nimesivät yrityksensä ja autonsa sukunimiensä mukaan.

Merkilliset nimet on tietokirja, joka kertoo tarinat monien suomalaisten ja ulkomaisten yritysten tai tuotteiden nimien taustalla. Kävin alun perin kommentoimassa erään toisen kirjablogin arviota kirjasta, ja SKS:ltä otettiin yhteyttä haluaisinko kirjan luettavaksi. Mikä ettei!

Monien nimien tarinat ovat tuttuja: Google tulee googolista (luku jossa on ykkönen ja sata nollaa), IKEA ja ABBA perustajiensa nimikirjaimista, ABLOY Ab Lukko Oy:stä. Kirja on kuitenkin täynnä myös tuntemattomampia nimitarinoita. Miten syntyivät Marimekko, Lumene tai Prisma?

Jotkut tavaramerkit yleistyivät kuvaamaan koko tuoteryhmää – olet varmaan kuullut esimerkiksi Monosta, Moposta tai Kännykästä. Frisbeekin on oikeastaan rekisteröity tuotemerkki, vaikka sanaa viljellään aika vapaasti milloin missäkin. Erityisen tarkasti kirjassa kuvataan surullisenkuuluisa Postin muuttuminen Itellaksi ja taas takaisin Postiksi.

Kun tarinoita lukee ison läjän peräkkäin, niissä alkaa huomata kaavamaisuutta. Useimmat yritysten nimet on saatu omistajien nimistä, toimialaan liittyviä sanoja yhdistelemällä tai yllättävän usein myös nimikilpailuista, joiden voittaja on saanut esimerkiksi maailmanympärimatkan.

Hauskin tarina on ehkä ABC-huoltoasemaketjulla: kun ei keksitty muutakaan, aseman luonnoksiin laitettiin logoksi kirjamet ABC. Ja sehän siitä sitten tuli. Applen tapauksessa yrityksen nimi tarkoittaa tietenkin omenaa, mutta enpäs tiennyt että myös Macintosh-tietokone (myöhemmin Mac) nimettiin omenalajikkeen mukaan. Enkä ole koskaan varsinaisesti tajunnut että Microsoft tulee sanoista microcomputer ja software.

Merkilliset nimet on helppolukuinen ja viihdyttävä tietokirja, johon on varmasti tehty valtava määrä taustatyötä. Jokainen nimi on oma lyhyt lukunsa, joten 400 sivua on nopeasti luettu. Nyt voikin sitten alkaa päteä valtavalla määrällä knoppitietoa aina tilaisuuden tullen. Nimitarinoiden lisäksi kirja tarjoilee myös aimo annoksen kotimaista yrityshistoriaa.

Subjektiivinen tuomio: **** 

Timo Leppänen
Merkilliset nimet – tarinoita yritysten ja tuotteiden nimistä
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2016
432 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

5 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Talous

J. R. R. Tolkien: Hobitti

hobittiHän vapisi pelosta mutta hänen pienet kasvonsa olivat päättäväiset ja ankarat. Hän oli jo kovin erilainen hobitti kuin se joka oli kauan sitten rynnännyt Repunpäästä ilman nenäliinaa. Hänellä ei ollut ollut nenäliinaa ties kuinka pitkään aikaan. Hän löysti tikaria tupessa, kiristi vyötä ja jatkoi
kulkuaan.

Sain vihdoin tänä vuonna luettua Hobitin! Kirja on ollut lukulistallani jo iät ja ajat. Lainasin sen aikoinaan ekalla tai tokalla luokalla koulun pikkukirjastosta, mutta jätin tylsän alun takia hyvin nopeasti kesken. Taru sormusten herrasta -kirjoista en ollut silloin kuullutkaan. Ne on tullut myöhemmin luettua pariinkin otteeseen ja Hobitti-elokuvatkin kävin katsomassa, ennen kuin sain tartuttua tähän kirjaan.

Hobitti sijoittuu aikaan 60 vuotta ennen Sormusten herran tapahtumia, ja kertoo Bilbo Reppulin seikkailuista. Eräänä päivänä velho Gandalf ilmaantuu Kontuun ja tuo pian mukanaan revohkan kääpiöitä. Pian selviää, että kääpiöt ovat suorittamassa retkeä Yksinäiselle vuorelle palauttamaan ryöstetyn aarteen itselleen.

Vuorta vartioi pelätty lohikäärme Smaug, ja kääpiöjoukko tarvitsee mukaansa varkaan. Tähän Gandalf oli jostain käsittämättömästä syystä suositellut nimenomaan Bilboa, joka olisi mieluiten kiertänyt kaikki seikkailut kaukaa. Matkalle lähdetään, ja monien juonenkäänteiden myötä Bilbo löytää myös valtasormuksen.

Kirjan tyyli on aika erilainen kuin sormustrilogian, ja Hobitti onkin selvästi enemmän lastenkirja. Kertoja on kaikkitietävä ja vie tarinaa eteenpäin suorastaan jutustelevaan tyyliin. Bilbo pelastaa kääpiöt monesta eri pinteestä ja yleensä sattuman kautta. Kaksi kertaa kuvaan ilmestyvät kotkat ex machina ja kerran ratkaisevassa juonenkäänteessä auttaa muuan rastas. Ilmeisesti lintujen tuominen kuvaan on Tolkienin lempikeino selvitä ikävistä tilanteista.

Puolustukseksi on sanottava, että toisin kuin elokuvissa, kotkien käyttäytyminen ja motiivit selitetään kirjassa paremmin. Pelkät leffat nähneenä voi vain miettiä, mikseivät kotkat vieneet matkalaisia suoraan vuorelle vaan tiputtivat jonnekin sadan kilometrin päähän niin että tyyppien tarpomista joutui seuraamaan vielä tuntikausia. Kirjan lukeminen saa elokuvat näyttämään entistäkin naurettavammilta, kun tajuaa miten lyhyitä kohtauksia tynnyripako tai kokonaiseksi leffaksi venytetty viiden armeijan taistelu ovat kirjassa.

Kuten Taru sormusten herrasta, myös Hobitti on selkeästi miesten kirja. Koko kirjassa ei taida olla yhtä ainutta naishahmoa jolla olisi joku repliikki. Tämän takia alan ymmärtää, miksi elokuviin piti keksiä uusi haltiahahmo Tauriel (vaikka mukaan ympätty haltia-kääpiö-romanssi oli silti aika pöhkö). Bilbon lisäksi hahmoista jäivät mieleen lähinnä Gandalf, Thorin Tammikilpi, Smaug ja Klonkku. Kolmentoista kääpiön nimistä muistan ehkä neljä. Heidän kohtalonsa kiinnostanut paljoakaan kun ei heitä erottanut toisistaan (paitsi että Fili ja Kili olivat nuoria ja Bombur lihava).

Kävin Wikipediassa vilkaisemassa, mitä Hobitista siellä sanottiin, ja oli pakko nauraa vähäsen:

Hobitin ensimmäisessä suomennoksessa (Lohikäärmevuori, 1973) englannin hobbit on käännetty ”hoppeliksi”.

Lisäksi rakkaan päähenkilömme nimi oli ekassa suomennoksessa Kalpa Kassinen. En ehkä selviä tästä. :D Puutteistaan huolimatta Hobitti on kuitenkin helppolukuinen klassikko, ja saa neljä tähteä. Bilbo käy tarinan edetessä läpi kunnon kasvutarinan, ja lopussa hän on kaukana siitä tärisevästä ja mukavuudenhaluisesta hobitista, jollaisena lähti matkalle.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Matkakertomus. Kirja kuuluu myös BBC:n 100 kirjan listaan.

Subjektiivinen tuomio: ****

J. R. R. Tolkien
Hobitti
WSOY 2006
328 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta BBC:n 100 kirjaa, Fantasia, Kirja vs. elokuva