Vuosi: 2017

Kirjavuoden 2017 kooste Lukujonossa

Vuosi 2017 alkaa olla paketissa, ja on perinteisen vuosikoosteen aika. Viime vuonna listasin 7 parasta lukemaani kirjaa, tänä vuonna ajattelin tehdä hieman kattavamman katsauksen. Aloitin tammikuussa käyttämään vihdoin Goodreadsia, joten olen ensimmäistä kertaa dokumentoinut koko vuoden lukemiset kunnolla.

Asetin vuoden lukutavoitteeksi 50 kirjaa, ja lopulta yllätin itseni lukemalla 62 kirjaa vuoden aikana.
Olen vieläkin aika hämmästynyt, koska vuosi on tuntunut todella kiireiseltä. Välillä on ollut pitkiäkin aikoja (lue: viikko tai pari) kun en ole juurikaan lukenut. Kaikista kirjoista en myöskään ole blogannut. Osa luetuista on ollut vanhojen teosten uusintalukua, ja muutamasta kirjasta on vielä postaus odottamassa varastossa.
Vuoden 2017 luetut Goodreadsissa

Osallistuin myös vuoden 2017 Helmet-lukuhaasteeseen, ja tähän mennessä olen täyttänyt 31/50 kohtaa.
Muutamia kohtia tulee vielä lisää, kun julkaiset loput postaukset vuonna 2017 luetuista. Lähinnä sijoittelin lukemiani kirjoja sopiviin haastekohtiin, en siis aktiivisesti etsinyt lukemista haastekohtien perusteella. Sitäkin olisi hauskaa kokeilla tulevissa lukuhaasteissa.
Vuoden 2017 Helmet-lukuhaasteeni

Osallistuin vuoden aikana yhteen lukumaratoniin. Tulos jäi omasta näkökulmastani hieman vaisuksi, vain reilut 400 sivua. Goodreads on kuitenkin avuliaasti laskenut koko vuoden luetun sivumäärän: 20 385 sivua. Cool!

Lukutilastot 2017 Goodreads-tililtäni.

Tilastoista näkee, että suurimman osan luetuista kirjoista olen tähdittänyt neljällä tai viidellä tähdellä. Olen siis pääasiassa oppinut valitsemaan kirjallisuutta, josta pidän. Myös kolmen tähden ihan hyviä teoksia on listassa, ja yhdelle teokselle annoin kaksi ja yhdelle teokselle yhden tähden. Pisin lukemani kirja on vanha kunnon Harry Potter ja Feeniksin kilta – 1050 sivua on vähän hankala ylittää.

Lukemani kirjat julkaisuvuoden mukaan.

Goodreadsista löytyy myös mielenkiintoinen tilasto luetuista kirjoista julkaisuvuoden mukaan. Oma tilastokäppyräni näyttää aika tasaiselta, koska syksyllä lukemani pari tuhatta vuotta vanha Odysseia hieman vääristää sitä. Ihan uusien kirjojen lisäksi olen kyllä lukenut teoksia myös 1900-luvun puolivälin tienoilta ja siitä eteenpäin (esimerkiksi Kätköpaikka, Paholaisen kirjeopisto, Anne Frankin päiväkirja, vielä bloggaamattomat Näkymätön lapsi ja Poldark – Kapinallinen).

Aloitin syksyllä myös kirjallisuuden perusopinnot Jyväskylän avoimessa yliopistossa. Vaikka en ole vähään aikaan postannut kuulumisia, opinnot ovat edelleen käynnissä. Tähän mennessä olen suorittanut 10 opintopistettä ja nyt tammikuussa meillä alkaa kolmen opiskelijan yhteinen lukupiiri kotimaisen kirjallisuuden tuntemuksen kurssille. 11 kirjaa kolmessa kuukaudessa, vähän hirvittää! Yhtään en ole tietenkään lukenut valmiiksi. On siis todennäköistä, että 1800-1900-luvun suomalaiset klassikot näkyvät täällä bloginkin puolella.

Uutena juttuna lokakuussa laitoin pystyyn myös blogin uutiskirjeen, jossa on kuukausittaiset kuulumiset blogista ja muualta kirjamaailmasta. Kaksi kirjettä on nyt lähtenyt, ja seuraavan on tarkoitus lähteä tammikuun alussa. Tilaa oma kappaleesi, jos et vielä ole listoilla.

Kaiken kaikkiaan kirjavuosi 2017 onnistui oikein hyvin. Ensi vuodeksi pitäisi keksiä vähän vaativampi lukutavoite! 65 kirjaa ehkäpä, vai pitäisikö tähdätä vielä korkeammalle?

Pääkuva: Pixabay

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Jutustelua

Margaret Atwood: Penelopeia

Enkö minä sentään ollut uskollinen? Enkö ollut odottanut odottamasta päästyäni, vaikka olin tuntenut suurta kiusausta – joskus pakkoa – tehdä toisin? Ja kun kertomuksen virallinen versio pääsi levitykseen, mikä minusta tehtiin? Opettavainen legenda. Keppi, jolla lyödään muita naisia.

Margaret Atwoodin Penelopeia oli lukulistallani kirjallisuuden perusopintojen takia, ja sitä ennen luin taustalukemiseksi Homeroksen Odysseian. Onneksi tein sen, koska muuten Penelopeian viittaukset ja idea olisivat menneet ihan sivu suun.

Tilaustyönä tehty romaani tulkitsee tosiaan uudelleen Homeroksen nimiin pantuja Iliasta ja Odysseiaa. Ilias kertoo kymmenvuotisesta Troijan sodasta.

Odysseia taas kertoo sankari Odysseuksen kotiinpaluusta kyseisen sodan jälkeen. Paluussa vierähtää toiset kymmenen vuotta, ja Odysseus kohtaa monenlaisia vaaroja ja haasteita matkallaan. Koko näiden kahdenkymmenen vuoden ajan kotona Ithakassa odottaa hänen vaimonsa Penelope, jota innokkaat kosijat ahdistelevat ja houkuttelevat naimisiin kanssaan.

Margaret Atwoodin Penelopeia puolestaan on Penelopen näkökulmasta kirjoitettu tarina Odysseian tapahtumista. Siinä Penelope ei vain odottele paikallaan miehensä paluuta, vaan alkaa kartuttaa miehensä omaisuutta ja liittoutuu palvelusväkensä kanssa saadakseen sisäpiirin tietoja kosijoista.

Penelopen lisäksi tarina nostaa esille erityisesti ne kaksitoista palvelustyttöä, jotka joutuvat hirtetyiksi, kun Odysseus palaa kotiin ja surmaa kosijat. Odysseiassa heidät vain mainitaan lyhyesti, mutta Penelopeiassa he ovat tärkeitä sivuhenkilöitä. He muodostavat myös antiikin satyyrinäytelmien tyylisen kuoron, joka kommentoi juonta aina Penelopen lukujen välissä. Kirjassa kysellään, miksi heidän piti kuolla.

Penelopeian tarina alkaa manalasta, jossa jo kuollut Penelope alkaa kertomaan tarinaansa. Hän kertoo lapsuudestaan, perheestään, avioliitostaan, Odysseuksen odottamisesta ja Odysseuksen paluusta, sekä kuolemanjälkeisestä elämästä manalassa.

Atwood on käyttänyt Homeroksen eeposten lisäksi lähteinä myös muita myyttejä ja antiikin tarinoita, ja kutonut niitä juoneen mukaan. Monet viittaukset selvisivät vasta kun aloin kaivella niitä tarkemmin kirjallisuuden oppimistehtävää varten. Muutamia hauskoja viittauksia myöhempäänkin historiaan löytyy.

Atwood on käyttänyt esimerkiksi muualta löytynyttä tietoa, että Troijan Helena on Penelopen serkku. Helena onkin nostettu viihdyttävän piikikkääksi sivuhahmoksi Penelopen rinnalle. Penelopen mielestä turhamainen ja jatkuvasti flirttaileva Helena pilasi hänen elämänsä, mikä tavallaan onkin totta. Ylipäätään Penelope on hyvin samastuttava hahmo kirjassa, kun hän kommentoi sarkastisesti antiikin henkilöiden tekemisiä ja tapahtumia omasta näkökulmastaan.

Odysseus oli melkoinen tarinaveikko omassa eepoksessaan, mutta Penelopekaan ei ole sen luotettavampi kertoja. ”Mutta me uskoimme. Niin me ainakin sanoimme toinen toisillemme.” Piikatyttöjen kuoro herättelee myös kysymyksiä, pysyikö viisas uskollinen ovela Penelope sittenkään niin uskollisena kahtakymmentä vuotta, vai pitikö hän omaa kivaa kosijoiden seurassa.

Lyhyt romaani oli nopeasti luettu ja viihdyin sen parissa hyvin. Atwood tekee taitavasti pilaa antiikin mytologiasta ja sai ainakin minut naurahtelemaan monessa kohtaa. Ainoastaan loppuun tuotu nykyaikainen oikeussalikohtaus oli hieman hämmentävä lisäys kirjaan. Ehkä senkin olisi voinut jotenkin hienosti tulkita, mutta en nyt tässä kohtaa kyennyt moiseen. Kaiken kaikkiaan suosittelen kirjaa lämpimästi, mutta Odysseia kannattaa lukaista ensin pohjatiedoiksi.

Kirja pääsee mukaan lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Kirjassa mennään naimisiin.

Subjektiivinen tuomio: ****+

Margaret Atwood
Penelopeia. Penelopen ja Odysseuksen myytti.
Tammi 2005
169 sivua

Osta kirja Adlibriksesta* (englanniksi)

Kirjasta on kirjoittanut hyvän tekstin aikoinaan myös Taikakirjaimet.

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Muut romaanit

John Gillard: Luovan kirjoittajan työkirja

”Finnegans Wakessa Joyce hyödyntää uskomattoman paljon sanaleikkejä. Hän nautti portmanteau-sanojen eli yhdistelmäsanojen, kontaminaatioiden, luomisesta. Nämä ovat sanoja, joissa yhdistyy kaksi tai useampia sanoja merkityksineen. — Harjoitus. Keksi omia yhdistelmäsanoja.

Tämä kirja on odotellut minulla postausjonossa sarjassa ”täytyy vielä tutustua tarkemmin”, vaikka selailinkin kirjaa jo alkuvuodesta läpi ja kokeilin sen sisältämiä harjoituksia. Otetaan se siis nyt viimein käsittelyyn.

Nimensä mukaisesti Luovan kirjoittajan työkirja sisältää kirjoitusharjoituksia. Kirjasta tekee tavallista kiinnostavamman se, että 20 luvussa esitellään ensin aukeaman verran kuuluisan kirjailijan elämää ja tuotantoa, ja sen jälkeen tulevat sormiharjoitukset pohjautuvat heidän tyyleihinsä kirjoittaa.

Parhaassa tapauksessa siis oppii erilaisia tekniikoita ja sivistyy myös maailmankirjallisuuden saralla.  Harjoitukset saavatkin ihan eri merkityksen, kun ensin lukee James Joycen käyttäneen menestyksekkäästi tajunnanvirtaa Ulysses-järkäleessään, ja sitten harjoituksessa ohjataan kokeilemaan samaa.

Esiteltäviä kirjailijoita ovat esimerkiksi jo mainittu James Joyce, Margaret Atwood, Ernest Hemingway, Vladimir Nabokov ja Stephen King. Suomenkieliseen käännökseen on otettu mukaan suomalaisista kirjailijoista Anja Snellman ja Katja Kettu. Olen lukenut tästä listasta vain harvan teoksia, ja ihan kaikkia kirjassa esiteltyjä kirjailijoita en tuntenut entuudestaan lainkaan.

Kirjailijainfot ovat mielenkiintoisia, ja kirjaan on saatu koottua todella monipuolisesti esimerkkejä ja harjoituksia. Eniten niistä varmasti saisi irti, kun olisi tutustunut kaikkien kirjailijoiden tuotantoon. Toinen tärkeä juttu on se, että oikeasti tekisi kaikki harjoitukset. Itse kokeilin kivoimpia sieltä täältä, mutta mikäli kirjoittajana haluaa kehittyä, kannattaisi tehdä muutkin kuin itselle ne mieluisimmat.

Kirja pääsee mukaan lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella.

Subjektiivinen tuomio: ****

John Gillard (suomalaisten kirjailijoiden osuudet Jani Saxell)
Luovan kirjoittajan työkirja
Art House 2017
192 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjoittaminen