Monthly Archives: toukokuu 2017

7 kommenttia

"Ratkaistaksesi miten sinun parhaiten on hyödyttävä siitä, sinun on kysyttävä millä tavoin Vihollinen aikoo menetellä ja sitten tehtävä päinvastoin."

Narnia-sarjan lisäksi C. S. Lewis on tunnettu myös kristillisestä kirjallisuudestaan. Olen aiemmin lukenut hänen teoksensa Tätä on kristinusko, ja se oli niin ajatuksia herättävä että päätin tutustua myös Lewisin muihin teoksiin.

Paholaisen kirjeopiston kansi (vanha suomennosversio) ei varsinaisesti houkuttele lukemaan, mutta onneksi sisältö korjasi ulkoasun puutteet.

Kirjaa kuvataan takakannessa "nurinkäännetyksi hartauskirjaksi", ja Lewis onkin kääntänyt tavallisen asetelman päälaelleen. Kirja koostuu kirjeistä, joita kokenut piru, Pora, lähettää veljenpojalleen Malille. Mali on saanut "potilaakseen" opiskelijamiehen, josta on kaikeksi onnettomuudeksi tullut kristitty. Pora neuvoo kokematonta veljenpoikaansa, kuinka saada potilas mahdollisimman kauas Vihollisesta, ts. Jumalasta, ennen kuin on liian myöhäistä.

Paholaisen kirjeopisto on asetelmaltaan nerokas. Kirja käsittelee satiirilla ja huumorilla vakavia ja syvällisiä asioita, ja herättelee lukijan itsekin pohtimaan. Poran kirjeiden kautta Lewis tekee teräviä huomioita ihmisluonnosta, kristinuskosta sekä Jumalasta. Pora neuvoo nuorempaansa käyttämään mahdollisimman ovelia taktiikoita: tekemään potilaan ylpeäksi nöyryydestään, aikaansaamaan riitoja perheenjäsenten välille, laittamaan potilas kiertämään kaikki mahdolliset kirkot läpi jos kirkossa käymistä ei voida lopettaa.

"Mutta muista, että merkitystä on vain sillä, miten etäälle Vihollisesta saat tuon ihmisen johdetuksi. Syntien pienuus ei tee mitään, kunhan ne vain kaikki yhdessä houkuttelevat ihmiset valosta tyhtyyjeen. Murha ei ole parempi kuin kortinpeluu, jos kortit tehoavat."

Loppua kohti tultaessa saa hieman jännittää, miten lopulta käy potilaan sielun. Itse sain paljon oivalluksia lukiessani, ja muutamaa kohtaa jäi pureskelemaan pitempäänkin.  Vaikka kirja on kirjoitettu 40-luvulla, se tuntuu ajankohtaiselta myös nykymaailmaa katsoessa. Kirja oli myös mukavan lyhyt, reilut sata sivua tuli hotkaistua helposti. Malia kävi pakostakin hieman sääliksi, sen verran tumpelo hän tuntui olevan tehtävässään.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta.

Subjektiivinen tuomio: ****½

C. S. Lewis
Paholaisen kirjeopisto
Kirjaneliö 1992 (Suomennos Tyyni Tuulio)
134 sivua

Arvioi kirja:
(0 ääntä)

7 kommenttia

2 kommenttia

"Suru vyöryy taas esiin kuin äkillinen hyökyaalto, rajuna, pakahduttavana. Ja juuri kun tunnen vajoavani siihen, ääni varjoista sanoo: 'En usko, että sinun kannattaa seisoa siinä.'"

Jos olisit tässä on jatkoa menestysromaanille Kerro minulle jotain hyvää, jonka lukaisin viime syksyn lomalla ja johon ihastuin. Lainasin heti sen jälkeen ystävältäni jatko-osan, joka on nököttänyt menestyksekkäästi pöydän reunalla viime päiviin asti. Tartuttuani siihen kirjaa olikin niin mukava lukea, että ahmaisin sen muutamassa illassa.

Puolitoista vuotta Willin kuoleman jälkeen Louisa Clark viettää hiljaista elämää. Hän työskentelee lentokentän kahvilassa katsomassa kun muut lähtevät pois, ja asuu asunnossa, jota ei ole sisustanut kodiksi. Loun elämä muuttuu radikaalisti, kun hän joutuu  onnettomuuteen ja hänen elämäänsä myllertämään ilmestyy nuori Lily, hahmo Willin menneisyydestä.

Siteeraan nyt itseäni, koska Kerro minulle jotain hyvää -kirjasta kirjoittamani kommentti pätee myös sen jatko-osaan: Kirjaa voisi kuvailla melko lailla täydelliseksi chick litiksi. Se on sopivan kevyttä ja sujuvaa luettavaa, mutta sisältöä riittää paljon harlekiinikirjoja enemmän.  Kaiken lisäksi Moyes onnistui yllättämään ainakin minut kirjan puolivälin tienoilla, mitä tulee Louisan löytämään uuteen orastavaan rakkauteen.

Kirjassa on reippaasti myös huumoria, ja hekottelin tarinan kanssa itsekseni ääneen. Varsinkin Loun vanhempien suhde on kuvattu loistavasti. Sekä lemppari- että ärsytyshahmokseni nousi teini-ikäinen Lily, joka on sanoinkuvaamattoman rasittava ja samalla todella aito.

Kerro minulle jotain hyvää oli tarinana parempi, mutta sen jatko-osa kannattaa lukea jos piti ensimmäisestä. Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Jojo Moyes
Jos olisit tässä
Gummerus 2016
450 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Arvioi kirja:
(1 ääntä)

2 kommenttia

Lähetä kommentti

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

A-P Kuutila. "Tämä ulkomuoto on tavallaan minun tavaramerkki"

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
A-P Kuutila. Julkaisin ensimmäisen romaanini Sielunkerääjä #2AZ37Q6:n kesällä 2016.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Opiskelu ei ole mun juttu, joten lukion jälkeen en ole oikeastaan opiskellut.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Päässäni naksahti ja tajusin, että tätä haluan tehdä.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Joskus riittää yksi sana tai jokin hajanainen ajatus, josta idea lähtee. Se voi tulla ihan mistä tahansa ja milloin tahansa.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Neljä pätkäistä vuotta.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Oli vaikeaa, sillä kustantajat eivät kirjaani tarttuneet. Lopulta päätin julkaista sen omakustannetyyliin.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Sielunkerääjästä, sillä kukapa ei pitäisi alakuloisesta viikatemiehestä, joka osoittaa inhimillisiä piirteitä.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Se, kun homma sujuu kuin itsestään ja sormet eivät meinaa pysyä kirjoituksessa mukana. On myös mahtavaa saada jotain valmiiksi.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Kroppaani ei ole tehty istumatyöhön, joten paikat tulevat kipeäksi ja menevät jumiin ajoittain.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Yllättyneesti.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kyllä. Vaikkapa tällaisia haastatteluita.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Moni on kertonut, että ahmi kirjani kerralla ja teksti on mukavaa luettavaa.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Työn alla on useampikin ja seuraavan julkaisua kovasti jo suunnittelen.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Kirjoitan säännöllisesti peliaiheiselle KonsoliFIN.net-sivustolle. Silloin tällöin kirjoitan myös Pelaaja-lehdelle ja pari matkajuttuakin on tullut rustattua paikallislehtiin.

Kuka on lempikirjailijasi?
Vielä kuukausi sitten olisin sanonut, että Arto Paasilinna. Aloitin kuitenkin Noituri-sarjan lukemisen tuossa jokin aika sitten ja nyt voisin sanoa, että Andrzej Sapkowski.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Andrzej Sapkowskin Kohtalon Miekka, Sophie Kinsellan Hääyöaie, Arto Paasilinnan Ukkosenjumalan poika.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Valmistaudu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita minulle sähköpostia (osoite sivupalkissa).

Lähetä kommentti