Kuukausi: marraskuu 2017

Vieraana kirjabloggaaja: Lukijatar

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Lukijatar.

Hei! Kuka olet ja mitä teet?
Olen Lukijatar, toisin sanottuna bloggaan salanimellä vähän sellaisessa ”bene qui latuit, bene vixit” -hengessä. Blogiesittelyni kertoo minun olevan kirjallisuudenopiskelija, mutta aivan lähiaikoina asianlaidan pitäisi vaihtua kirjallisuuden maisteriksi.

Esittele blogisi lyhyesti.
Perustin blogini kesällä 2015 lukupäiväkirjaksi. Luen lähinnä kertomakirjallisuutta. Blogini erikoisuus on se, että lukemistostani suuri osa on kierrätyskirjahyllyn kirjoja eli toisin sanottuna paljon sellaista, josta en ollut itsekään koskaan aiemmin kuullut ennen kohtaamista kierrätyskirjahyllyllä. Luen erittäin harvoin uutuuskirjoja, sillä linjanani on olla ostamatta kirjoja, joita en ole lukenut. Kirjastoa käytän loputtomien lukulistojeni lyhentämiseen.

Minulla on myös hyvin tietoinen linja olla postaamatta haasteita tai ylipäätään muita sisältöjä kuin itse kirjapostauksia. Nähdäkseni blogini ydinasia ovat tekstit kirjoista, ja kaikki muu on toissijaista. Tämä linja tuo blogiini kaipaamaani selkeyttä. Vastaan kyllä haasteisiin – ja se on ihan hauskaakin – mutta ne ovat omilla haastesivuillaan eivätkä siten näy blogivirrassa.

Kirjablogini ei ole erityisen suosittu, kuten voi ehkä lähtökohdista päätellä. Olen silti positiivisesti yllättynyt, kuinka moni kuitenkin seuraa ja kommentoikin toisinaan.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin? 
Ensimmäisekseen löydettyäni kirjablogiskenen alkoi tuntua mukavalta ajatukselta kirjata ylös lukiessa heränneitä pohdintoja – ja ylipäätään muovata niitä sanoiksi, kun liian usein kyse oli vain epämääräisistä fiiliksistä.

Toisekseen kirjallisuuden opinnot pakottivat kirjoista kirjoittamisen muottiin, jossa oma tuntemus jäi toissijaiseksi. Kaipasin tapaa pohtia myös omasta luku- ja henkilöhistoriasta nousevia asioita.

Kolmannekseen kirjablogeissa mietitytti, että usein kirjoja referoidaan ja avataan paljon, mutta lukiessa heräävät ajatukset oli jätetty vähälle – perusteluita ajatuksille näkyi vieläkin harvemmin. Halusin perustaa sitten kirjallisuudesta nouseviin ajatuksiin ja niiden perusteluihin keskittyvän blogin.

Mistä sait idean blogin nimeen?
En ainakaan Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies -teoksesta, vaikka siellä samanniminen hahmo esiintyykin. Nimi Lukijatar vain tuli jostakin mieleen ja jäi sitten kummittelemaan. Se myös syntyi melko samaan aikaan Alfons Muchan hengessä tekemäni blogitunnushahmon kanssa, ja molemmissa ilmenevä korostettu feminiinisyys tuntui yhteensopivalta estetiikalta. Muchan työt ovat edelleen keskeinen osa blogini ilmettä.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Yksi parhaita asioita on kirjojen valokuvaaminen, joka parhaimmillaan on suorastaan meditatiivista. Pidän kirjojen kuvaamisesta ulkona. Myös uuden tekstin julkaiseminen kutittelee aina kivasti, kuten myös uuden kommentin tai kiinnostavan vastauksen saaminen.

Bloggaaminen on tällä hetkellä yksi suosikkiharrastuksiani – ja se on paljon sanottu, koska harrastan monenlaista ja ahkerasti. Parhaat onnistumisen tunteet syntyvät, kun saa vangittua kirjan herättämän ajatuksen tai vaikutelman pukemalla sen osuvasti sanoiksi.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Vaikeinta oli alussa ja on edelleen oman itsen haastaminen ja pyrkiminen kohti parempaa ilmaisua ja argumentaatiota. Toisinaan on vaikea edes aloittaa blogitekstin kirjoittamista, mutta yhä useammin tekstissä pääsee hyvin lähelle lukukokemuksen ydintä, mikä on hyvin palkitsevaa.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Tällä hetkellä olen aktiivinen lähinnä vain Twitterissä, ja sekin on varsin tuore viritelmä. Sosiaalinen media ei ylipäätään ole juttuni – Bloggeria lukuun ottamatta.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Se lienee Kalle Päätalon Koillismaa-sarjan viimeinen osa, Mustan lumen talviKoillismaa-sarjan muutkin osat ovat tosin saaneet huomiota.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei suoranaisesti. En ole kiinnostunut arvostelukappaleista enkä myöskään olemaan esillä itsenäni, joten kukaan tuskin voisi hyötyä minusta mitenkään. Blogosfäärin laiskan seuraamisen vuoksi on mennyt ihan kiinnostaviakin projekteja kokonaan ohi, mutta ehkäpä joskus satun oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Aloitin alkuvuodesta TV-sarjablogin Lukijattaren ruutu, mutta kuukausittainen päivitystahti osoittautui liian kunnianhimoiseksi. Tarkoitus olisi silti päivittää sitä heti kun ehdin – jonossa on varmaan toistakymmentä sarjaa tai sarjan kautta – mutta valitsemani hyvin syväluotaava formaatti on välillä vaikea yhdistää kiireisiin. Eiköhän sinne jotakin uutta taas ilmaannu ennen pitkää.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Tee omannäköisesti blogi. Ja bloggaa siitä, mikä kiinnostaa. Ei ole olemassa ”oikeaa” tapaa kirjoittaa kirjablogia tai tekstejä, joten vaikka muiden blogien vilkuilu on ihan hyödyllistä omaa blogia tehdessä, ei tarvitse orjallisesti noudattaa suosittuja tyylejä, jos ne eivät tunnu omilta.

Kuinka paljon luet?
Yleensä ottaen luen noin neljä kirjaa kuukaudessa, käytännössä tavallisesti puolesta tunnista tuntiin päivässä. Toisinaan saattaa jäädä päiviä väliin. Mutta tarkoituksena olisi pysyä blogin päivitystahdissa eli kirja viikossa.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
En ole. En ole oikein missään vaiheessa tajunnut niiden viehätystä. Ehkäpä joskus vielä villiinnyn niitäkin kokeilemaan, saa nähdä.

Kuka on lempikirjailijasi?
Ylivertaista suosikkia ei ole, mutta huomaan innostuvani kerta toisensa jälkeen Vladimir Nabokovista, Daniel Kehlmannista, Tove Janssonista, Marja-Liisa Vartiosta, Susanna Clarkesta ja Emily Brontësta. Noin esimerkiksi.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
No nyt on vaikea. Ehkä ne sellaiset hahmoihin leimautumiset ovat jääneet paljolti teini-ikään, joten ”kaikkien aikojen” suosikki tuo äkkiä mieleen ne ajat. Paljon hienoja hahmoja tietysti on tullut vastaan sittemmin, mutta jotenkin hahmoja ajateltua niin voimakkaasti suhteessa tarinaan ja maailmaan, että heitä on vaikea siitä erottaa. Mutta sanotaan nyt, että J. R. R. Tolkienin Maamiehen ja lohikäärmeen Chrysophylax Dives on ehkä sellainen, jonka voisi harkita laittavansa Ex Librikseensä.

Missä on paras paikka lukea?
Ehkäpä sängyssä, koska pidän lukemisesta ennen nukkumaanmenoa. Rauhallinen ympäristö ja pehmeä alusta ovat ne avainjutut. Huomaamattomat kirjaston peränurkat ja tyhjät junavaunut sopivat myös.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Olen jostakin syystä nähnyt paljon elokuva/TV-sovituksia kirjoista, mutta en ole lukenut alkuteoksia. Sen sijaan en ole juurikaan nähnyt elokuvia niistä kirjoista, jotka olen lukenut. Kyllä niitäkin tosin on. Ehkä ensimmäisenä tulee mieleen Michael Cunninghamin Tunnit, joka on hieno kirja ja josta tehty elokuva oli keskimääräistä parempi sovitus sekin.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Onhan niitä tullut luettua, enkä kaikkia muista. Tuleepa lähinnä mieleen vuosien takaa eräskin hevosaiheinen nuortenkirja sen käsittämättömän editoimattomuuden ja sisällöllisen laaduttomuuden vuoksi. Kirja oli käytännössä kirjailijan henkilökohtainen yli-ihmisfantasia ja suoraan sanottuna kiusaannuttavaa luettavaa.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Jaa-a. Varmaankin sellaisia, joita voi lukea eri tavoin ja joissa on tarpeeksi syvyyttä monia lukukertoja varten. Yksi voisi olla Nabokovin Kalvas hehku, jonka ensimmäinen lukukerta tuntui vain kevyeltä pintaraapaisulta ja mieleen tulvi heti toisenlaisiakin tapoja ja järjestyksiä lukea teos.

Susanna Clarken The Ladies of Grace Adieu and Other Stories -novellikokoelma oli niin kerroksellinen ja upottavaa mytologiaa tihkuva teos, että se tarjonnee säväreitä monelle lukukerralle. Kolmas olisi lohdullinen ja turvallinen saarikuvaus, Tove Janssonin Kesäkirja.

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä. 

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia 2

Reilu vuosi sitten luin ensimmäisen Suomalaisten painajaisia -albumin, ja pidin siitä ihan viiden tähden arvoisesti. Ilmiö on sittemmin laantunut, enkä ole somessakaan törmännyt enää kovin moneen Korhosen sarjakuvaan. (Kävin kurkkaamaan Facebookissa ja syy selvisi – tämän vuoden puolella netissä on julkaistu ehkä kolme strippiä, ja loput ovat kirjaan liittyvää mainontaa.)

Toisen albumin selasin nopeasti läpi muun lukemisen ohessa, eli sanottavaakaan siitä ei nyt niin hirveästi ole. Tällä kertaa sarjakuvissa keskityttiin erityisesti matkailuun ja shoppailuun, kun Matti-hahmo pääsi (joutui) kaupoille ja kaukomaille.

Tämän kanssa kävi sama ilmiö kuin usein: ensimmäinen teos on hyvä, erilainen ja hauska, mutta toinen osa ei enää pääse yllättämään. Tässäkin naurahdin kyllä muutaman kerran ääneen Matti-paran kokemuksille, mutta ujon rehellisellä suomalaisella ei ole enää aivan samanlaista uutuudenviehätystä. Monet jutut ovat silti harvinaisen totta ja samaistuttavia edelleen.

Kirja sopii hyvin lukuhaasteen 2017 kohtaan Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista.

Subjektiivinen tuomio: ***+

Karoliina Korhonen
Suomalaisten painajaisia 2 – Lisää vähäsanaista vertaistukea
Atena 2017
96 sivua

Osta kirja Adlibriksesta (suomeksi)*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Sarjakuvat

Miksi isät eivät lue naisten kirjoittamia kirjoja?

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 2002 vain kolmasosa miehistä luki sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja. Kaksi kolmasosaa suomalaisista miehistä on siis lukenut siis enimmäkseen toisten miesten kirjoittamia kirjoja.

Ajatus miehestä lukemassa naisen kirjoittamaa teosta on vuonna 2017 niin mullistava, että Helsingin Sanomat teki aiheesta jutun otsikolla Voisiko isälle antaa naisen kirjoittaman kirjan? Jutussa julkkismiehet vinkkaavat isänpäivälahjaksi kahdeksan naiskirjailijoiden kirjaa, koska mainokset eivät tee sitä. Juttu jäi aika köykäiseksi, ja se tyytyi lähinnä toteamaan ilmiön olemassaolon.

”On myös ajateltu, että isät toivovat saavansa lahjoiksi nimen omaan toisten miesten kirjoittamia kirjoja. Tässä onkin vinha perä, sillä suomalaiset miehet tosiaan vieroksuvat naisten teoksia.

Mistäköhän tämä johtuu?

Selasin suurten kustantamojen ja kirjakauppojen somemainontaa isänpäivään liittyen.

Gummerus ja Suomalainen kirjakauppa: Daniel Cole, Tuomas Vimma, Brian Jay Jones, Dan Brown, Max Seeck, Aki Linnanahde, Timo Honkela, Ilkka Remes, Heikki Harma, Ingar Johnsrund, Oliver Backman, Juho Ovaska, Wayne Gretzky.

WSOY: Tuomas Kyrö, Panu Rajala, Miki Liukkonen, Aki Linnanahde, Dan Brown, Ilkka Remes. 

Atena: Jyrki Juusela, Sture Lindholm, Jonna Pulkkinen & Mika Wist, Perttu Immonen, Alexander von Schönburg, Ilari Aalto & Elina Hietala, Joonas Tolvanen, Anders Hansen, Jennifer Ackerman. Atenan listalla näkyi myös muutama naisen nimi.

Otava: Alexander Stubb, Karo Hämäläinen, Heikki Harma, Ville Haapasalo, Aija Kuparinen, Antti Tuuri, Reijo Mäki, Jari Salonen. Täälläkin toki yksi nainen, Villen keittiössä -kirjan toisena tekijänä.

Tammi: Paul Auster, Kari Aihinen, Mika Rampa.

Eikä siinä sinänsä mitään, hyviä kirjoja varmasti kaikki. Jännää silti, että naisten kirjoittamat teokset jäävät näin tehokkaasti pimentoon. Eivät ne nyt niin harvinaisia enää nykyään ole.

Siirryin sitten Suomalaisen kirjakaupan verkkosivuille, jossa listataan huimat 213 erilaista tuotetta isälle lahjaksi. Näistä lahjaideoista 183 oli kirjoja, loput olivat esimerkiksi kalentereita, pelejä tai muita lahjatavaroita. Ja näistä 183 kirjasta 13 teosta oli osittain tai kokonaan naisen kirjoittamia. Siis 7,1 prosenttia.

Isälle suositellaan seuraavia teoksia:

  • Anu Brask: Vegaanimättöä
  • Terhi Heimonen: Sipsikaljavegaanin kirja
  • Sari Espola: Ruokakirja – Yksinkertaisesti hyvää
  • Satu Rämö: Islanti – Tripsteri matkaopas
  • Torill Kornfeldt: Mammutin paluu – Sukupuuttoon kuolleiden lajien uusi tuleminen
  • Jonna Pulkkinen ja Mika Wist: Viinalla terästetty sota – Alkoholi sotavuosina 1939-1944
  • Elina Sana: Isän sota
  • Ritva Ylönen: Kalle Päätalo
  • Salla Nazarenko: Neumann – Dingo-kipparin lokikirja
  • Liisa Seppänen: Aika velikulta – Hannes Hynösen pitkä taival 1913-2015
  • Mari Sainio (koonnut): Makwan Amirkhani
  • Riitta Kylänpää: Pentti Linkola – ihminen ja legenda
  • Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö

Naiskirjailijoilta mukaan on päässyt siis 3 ruokakirjaa, 1 matkaopas, 1 luontokirja, 1 sotakirja, 6 miehiin liittyvää muistelmateosta tai miehen elämäkertaa sekä 1 romaani. Yllätyin että yksikin kaunokirjallinenkin teos oli mukana, ja vieläpä intialaiselta kirjailijalta. Edistystä!

Annetaanko isille lahjaksi miesten kirjoittamia kirjoja, koska he eivät suostu lukemaan mitään muuta?
Lukevatko miehet vain miesten kirjoittamia kirjoja, koska niitä markkinoidaan heille?
Vai onko kyseessä vain mainosten luoma vääristymä?

Auttaisiko, jos naiset kirjoittavat salanimillä tai pelkillä nimikirjaimilla kuten J. K. Rowling, jolla ei oikeasti ole keskimmäistä nimeä ”K”?

The book was first published by Bloomsbury Children’s Books in June 1997, under the name J.K. Rowling. The ’K’ stands for Kathleen, her paternal grandmother’s name. It was added at her publisher’s request, who thought a book by an obviously female author might not appeal to the target audience of young boys.

Kuka tietää, Harry Potterit eivät välttämättä olisi lainkaan niin myyviä Joanne Rowlingin kirjoittamina.

Kirsin kirjanurkka herätteli Twitterissä miehiä miettimään, minkä naisen kirjoittaman kirjan he olivat viimeksi lukeneet. Vastauksia kertyi, onneksi, ihan mukava määrä:

Aihe herätti isänpäivän tienoilla muutenkin keskustelua:

Isänpäivä meni jo, mutta seuraavaksi voi alkaa miettiä, mitä kirjoja hankkii pukinkonttiin.

Ja täytyypä muuten tehdä vastaava kooste myös äitienpäivän kirjavinkeistä. Mitä veikkaatte, onko listalla 92,9-prosenttisesti naiskirjailijoiden teoksia?

Lisää lukemista: Maria Pettersonin mainio kolumni Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt vuodelta 2016.

8 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Pohdintaa