Miksi isät eivät lue naisten kirjoittamia kirjoja?

Tilastokeskuksen tutkimuksen mukaan vuonna 2002 vain kolmasosa miehistä luki sekä miesten että naisten kirjoittamia kirjoja. Kaksi kolmasosaa suomalaisista miehistä on siis lukenut siis enimmäkseen toisten miesten kirjoittamia kirjoja.

Ajatus miehestä lukemassa naisen kirjoittamaa teosta on vuonna 2017 niin mullistava, että Helsingin Sanomat teki aiheesta jutun otsikolla Voisiko isälle antaa naisen kirjoittaman kirjan? Jutussa julkkismiehet vinkkaavat isänpäivälahjaksi kahdeksan naiskirjailijoiden kirjaa, koska mainokset eivät tee sitä. Juttu jäi aika köykäiseksi, ja se tyytyi lähinnä toteamaan ilmiön olemassaolon.

”On myös ajateltu, että isät toivovat saavansa lahjoiksi nimen omaan toisten miesten kirjoittamia kirjoja. Tässä onkin vinha perä, sillä suomalaiset miehet tosiaan vieroksuvat naisten teoksia.

Mistäköhän tämä johtuu?

Selasin suurten kustantamojen ja kirjakauppojen somemainontaa isänpäivään liittyen.

Gummerus ja Suomalainen kirjakauppa: Daniel Cole, Tuomas Vimma, Brian Jay Jones, Dan Brown, Max Seeck, Aki Linnanahde, Timo Honkela, Ilkka Remes, Heikki Harma, Ingar Johnsrund, Oliver Backman, Juho Ovaska, Wayne Gretzky.

WSOY: Tuomas Kyrö, Panu Rajala, Miki Liukkonen, Aki Linnanahde, Dan Brown, Ilkka Remes. 

Atena: Jyrki Juusela, Sture Lindholm, Jonna Pulkkinen & Mika Wist, Perttu Immonen, Alexander von Schönburg, Ilari Aalto & Elina Hietala, Joonas Tolvanen, Anders Hansen, Jennifer Ackerman. Atenan listalla näkyi myös muutama naisen nimi.

Otava: Alexander Stubb, Karo Hämäläinen, Heikki Harma, Ville Haapasalo, Aija Kuparinen, Antti Tuuri, Reijo Mäki, Jari Salonen. Täälläkin toki yksi nainen, Villen keittiössä -kirjan toisena tekijänä.

Tammi: Paul Auster, Kari Aihinen, Mika Rampa.

Eikä siinä sinänsä mitään, hyviä kirjoja varmasti kaikki. Jännää silti, että naisten kirjoittamat teokset jäävät näin tehokkaasti pimentoon. Eivät ne nyt niin harvinaisia enää nykyään ole.

Siirryin sitten Suomalaisen kirjakaupan verkkosivuille, jossa listataan huimat 213 erilaista tuotetta isälle lahjaksi. Näistä lahjaideoista 183 oli kirjoja, loput olivat esimerkiksi kalentereita, pelejä tai muita lahjatavaroita. Ja näistä 183 kirjasta 13 teosta oli osittain tai kokonaan naisen kirjoittamia. Siis 7,1 prosenttia.

Isälle suositellaan seuraavia teoksia:

  • Anu Brask: Vegaanimättöä
  • Terhi Heimonen: Sipsikaljavegaanin kirja
  • Sari Espola: Ruokakirja – Yksinkertaisesti hyvää
  • Satu Rämö: Islanti – Tripsteri matkaopas
  • Torill Kornfeldt: Mammutin paluu – Sukupuuttoon kuolleiden lajien uusi tuleminen
  • Jonna Pulkkinen ja Mika Wist: Viinalla terästetty sota – Alkoholi sotavuosina 1939-1944
  • Elina Sana: Isän sota
  • Ritva Ylönen: Kalle Päätalo
  • Salla Nazarenko: Neumann – Dingo-kipparin lokikirja
  • Liisa Seppänen: Aika velikulta – Hannes Hynösen pitkä taival 1913-2015
  • Mari Sainio (koonnut): Makwan Amirkhani
  • Riitta Kylänpää: Pentti Linkola – ihminen ja legenda
  • Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö

Naiskirjailijoilta mukaan on päässyt siis 3 ruokakirjaa, 1 matkaopas, 1 luontokirja, 1 sotakirja, 6 miehiin liittyvää muistelmateosta tai miehen elämäkertaa sekä 1 romaani. Yllätyin että yksikin kaunokirjallinenkin teos oli mukana, ja vieläpä intialaiselta kirjailijalta. Edistystä!

Annetaanko isille lahjaksi miesten kirjoittamia kirjoja, koska he eivät suostu lukemaan mitään muuta?
Lukevatko miehet vain miesten kirjoittamia kirjoja, koska niitä markkinoidaan heille?
Vai onko kyseessä vain mainosten luoma vääristymä?

Auttaisiko, jos naiset kirjoittavat salanimillä tai pelkillä nimikirjaimilla kuten J. K. Rowling, jolla ei oikeasti ole keskimmäistä nimeä ”K”?

The book was first published by Bloomsbury Children’s Books in June 1997, under the name J.K. Rowling. The ’K’ stands for Kathleen, her paternal grandmother’s name. It was added at her publisher’s request, who thought a book by an obviously female author might not appeal to the target audience of young boys.

Kuka tietää, Harry Potterit eivät välttämättä olisi lainkaan niin myyviä Joanne Rowlingin kirjoittamina.

Kirsin kirjanurkka herätteli Twitterissä miehiä miettimään, minkä naisen kirjoittaman kirjan he olivat viimeksi lukeneet. Vastauksia kertyi, onneksi, ihan mukava määrä:

Aihe herätti isänpäivän tienoilla muutenkin keskustelua:

Isänpäivä meni jo, mutta seuraavaksi voi alkaa miettiä, mitä kirjoja hankkii pukinkonttiin.

Ja täytyypä muuten tehdä vastaava kooste myös äitienpäivän kirjavinkeistä. Mitä veikkaatte, onko listalla 92,9-prosenttisesti naiskirjailijoiden teoksia?

Lisää lukemista: Maria Pettersonin mainio kolumni Mies, joka ei lue naisten kirjoittamia kirjoja, ei ole sivistynyt vuodelta 2016.

Jaa postaus:
8 kommenttia

8 comments

Viime äitienpäivän aikaan kävin kuvaamassa parissa kirjakaupassa lahjaiideapöytiä ja olihan ne kovin naiskirjailijavoittoisia, eli molemmissa juhlissa on kyllä aika reippaasti sukupuolittuneisuus näkyvissä.

Aihetta on tullut pohdittua muutamaan kertaan, sen verran laveasti että parempi laittaa vaan linkki kuin kirjoittaa tähän kohtuuttoman pitkä postaus. Tässä viimeksi: https://hdcanis.blogspot.fi/2017/03/tytto-on-tanssiva-karhu-eli.html

Kiitos linkistä, kattava ja kiinnostava pohdinta aiheesta!

Muutenkin ihmettelin (yhä takakansitekstejä lukien, mutta vähän myös kirjojakin) kuinka tärkeää on määrittää kirjojen naiset, tai useammin nainen, miehen tai miesten tai miehenmuotoisen tyhjiön kautta. Moni mieskirjailija ihan vahingossakin saattaa unohtaa kirjoittaa kirjaansa yhtään naishahmoa, tai kirjoittavat naishahmoja jotka ovat lähinnä MacGuffineja, kirjan henkilöille ehkä tärkeitä mutta tarinan kannalta lähinnä tasoa ”Vosu #3”.

Tämä on kyllä totta. Tosin ihan heti ei tule mieleen kirjaa jossa naiset olisi unohdettu kokonaan – yleensä aina niitä sankarien tyttöystäviä tai äitejä ainakin on. Onneksi moniulotteisia ja kiinnostavia naishahmoja löytyy myös mieskirjailijoilta.

Täytyy oikeasti tutkia tuo ensi vuoden äitienpäivälahjakattaus, en ole kiinnittänyt niihin menneinä vuosina juurikaan huomiota!

Laura / Bibibook

Mulla on vahva usko, että ensi vuonna kustantajat laittavat mainoksiinsa monipuolisemman valikoiman kirjoja. Tai viimeistään vuonna 2019. Aiheesta on onneksi kirjoitettu niin paljon etenkin tänä vuonna, että kyllä tässä on pakko pian olla muutosta tulossa ihan vaikka vain kustantamojen pr-ajatusten takia.

Mutta tuota miesten mieskirjailijoita suosivaa lukumakua olisi todella kiinnostava tutkia enemmänkin! Varmasti joku on aiheeseen jossain jo pureutunutkin, sellaista tutkimusta lukisi mielellään

Jep, nytkin tästä on niin paljon keskusteltu, että luulisi markkinonti-ihmisten kiinnittävän asiaan tietoisesti huomiota ensi vuonna. Tai ainakin toivon näin!

Ja tosiaan, se olisi mielenkiintoinen tutkimusaihe. Ehkä täytyy alkaa opiskella kirjallisuutta ihan päätoimisesti ja alkaa tutkimaan :D

Katri / Bookishteaparty

Hienosti kirjoitettu teksti ja tärkeä aihe keskusteluun nostettavaksi! Tiedän itsekin syyllistyneeni tähän, että ostan isälle lahjaksi miesten kirjoittamia dekkareita tai tietokirjoja. Samaan ajatusharhaan olen siis minäkin mennyt lankaan. Tänä jouluna tarkoitus on muutenkin haastaa joululahjaperinteet, joten teen sen myös tämän kautta :)

Kiitos! Jätin oman pohdinnan tietoisesti tekstistä pois, mutta itse olen tehnyt ihan samaa. Ensimmäiseksi isukille tulee aina mieleen hankkia jotain niiltä kuuluisimmilta mieskirjailijoilta. ”Kun eihän se kuitenkaan mitään naisten kirjoja lue…” Eli tässä on petrattavaa itselläkin, vähintään että kiinnittää asiaan huomiota.

Jassu / Hurja Hassu Lukija

Erittäin mielenkiintoinen teksti ja ihmisten olisi kyllä korkea aika heräillä näistä juurtuneista tavoista ajatella ja vähän uudistaa näkökantaa. Jään kiinnostuneena odottelemaan äitienpäivää ja siihen liittyvää samanlaista postausta:)

Kiitoksia! Toukokuussa sitten katsotaan. :D

Vastaa