Vuosi: 2018

Kiera Cass: Valinta, Eliitti & Ainoa

Jokainen halusi erottua ja jokainen teki sen omalla tavallaan. Myös minä.
Jokainen tytöistä näytti Ykköseltä. Minä näytin Viitoselta hienossa mekossa
.”

Nälkäpeli goes Unelmien poikamies! Siinä on tiivistettynä tämä nuorten aikuisten dystopia-rakkaussaaga.

Kiera Cassin Valinta-sarjassa on yhteensä viisi suomennettua osaa: Valinta, Eliitti, Ainoa, Perijätär ja Kruunu. Ennen sarjaan tarttumista olin lukenut siitä jo monesta kirjablogista, ja käytännössä spoilautunut kaikesta oleellisesta lukemalla pelkkiä takakansitekstejä. Oletin kuitenkin pitäväni sarjasta, ja ostin ensimmäisen osan viime kirjamessuilta ja seuraavat kaksi varasin kirjastosta. Olin taas oikeassa: hotkaisin nämä kolme kirjaa noin viikon sisään, kaksi viimeistä yhdessä viikonlopussa.

Tarina sijoittuu jonnekin neljännen maailmansodan jälkeiseen aikaan, Yhdysvaltojen raunioista nousseeseen Illéaan, jonka kruununprinssille järjestetään Valinta. 35 tyttöä eri kasteista lähetetään palatsiin, ja yhdestä on tarkoitus tulla prinssi Maxonin vaimo. Viitoskastiin kuuluva America Singer (kyllä vain) on yksi valituista ja ainoa, joka joutuu kilpailuun vasten tahtoaan. Kotona odottaa nimittäin alempaan kastiin kuuluva poikaystävä Aspen. Aluksi America hengailee mukana saadakseen rahaa perheelleen, mutta mitäs kun Maxon osoittautuukin pelkän kuninkaallisen pökkelön sijaan ihan mukavaksi mieheksi? Tätä kolmiodraamaa seuraillaan sitten kolmen kirjan verran.

Kirjastosta lainaamani kirjat on luokiteltu scifi-hyllyyn, mutta toisin kuin esimerkiksi Nälkäpelissä, dystopia ja scifielementit toimivat vain ohuena kehyksenä kolmiodraamalle. Suhdesolmujen lomassa raotetaan kyllä Illéan poliittista tilannetta ja historiaa, mutta pääpaino on ehdottomasti rakkaustarinassa. Politiikka jää tasolle ”prinssi joutuu käymään budjettikokouksissa ja suunnittelemaan sotastrategiaa”. Enkä ole ikinä kuullut palatsista, jonka turvatoimet ovat näin surkeat. Kapinallisethan pääsevät hyökkäämään sinne joka toinen päivä. Kellariin piiloutuminen antaa toki mukavan ympäristön hempeälle kohtaukselle, mutta hei – sähköaidat ja piikkilankaa palatsin ympärille, anyone?

Valinta-sarja on ennalta-arvattavampi kuin Disney-elokuvien uudelleenfilmatisoinnit, vaikka takakannet eivät kertoisikaan koko juonta. Alusta asti on päivänselvää, miten tarina päättyy, mutta kiinnostavampaa onkin seurata, miten loppuun päästään. Vaikka America muuttaakin mieltään vähintään kerran luvussa, kirjat eivät missään vaiheessa käy tylsiksi. Heikoin esitys oli toinen osa Eliitti, joka oli tyypillinen keskeltä alkava ja keskelle loppuva trilogian toinen osa. Kieli on kuitenkin sujuvaa ja teksti on nopealukuista.

Yleisin lukemani kommentti kirjoista on, että tämä on oikeastaan aika huono, mutta pidin silti. Olen aika lailla samaa mieltä. Minulla ei ole sen enempää tarvetta mollata sarjan kirjallisia ansioita, koska se täyttää tehtävänsä loistavasti. Kun ei jaksa lukea mitään vaikeaa, Valinta toimii erinomaisena todellisuuspakona tanssiaispukujen ja ylellisyyden täyttämään maailmaan. Ensimmäisten kolmen kirjan muodostaman kokonaisuuden jälkeen kahdessa viimeissä päästään seuraamaan Valintaa toisessa sukupolvessa.

Valinta pääsee mukaan vuoden 2018 lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja aloittaa sarjan.

Subjektiivinen tuomio: ****

Kiera Cass
Valinta
Pen & Paper 2016
339 sivua

Eliitti
Pen & Paper 2016
320 sivua

Ainoa
Pen & Paper 2017
323 sivua

Osta Valinta Adlibriksesta*
Osta Eliitti Adlibriksesta*

1 kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Nuortenkirjat / YA

Kesälukumaraton 16.6.2018

Kesän ensimmäinen #lukumaraton on täällä! Emäntänä toimii tällä kertaa Sivujen välissä -blogi. Varsinainen maratonpäivä on huomenna lauantaina 16.6., mutta aloittaa saa jo perjantain puolella.

Pidin tänään saldovapaan ja olen sen kunniaksi siivonnut kämpän, käynyt ruokaostoksilla, tehnyt makaronilaatikkoa koko viikonlopuksi ja kirjoittanut kokonaiset kolme ensimmäistä riviä kolmen sivun runoanalyysista. Ilma on pilvinen ja sopivan vilpoisa. Olen valmis maratoniin.

Lukupinoon valitsin vähän erityyppisiä kirjoja, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Aloittelen Erika Vikin Seleesian näkijällä, joka minulla on kesken. Toinen tiiliskivi on kirjastosta napattu Milja Kauniston Luxus, ja niiden lisäksi on kaksi ohkaisempaa arvostelukappaletta, Karoliina Suoniemen lasten tietoteos Ihan oikeat prinsessat ja prinssit sekä Laura Pääkkösen B2B-myynnin tietokirja Social Selling. Katsotaan kuinka pitkälle pääsen.

Julistan oman maratonini alkaneeksi klo 16.00! Lukuaikaa on siis lauantaihin klo 16.00 asti. Maratonpöhinää voit seurata Twitterissä tunnisteella #lukumaraton.


Klo 16.00 0 sivua

Klo 18.35 116 sivua

Lukumaraton lähti totuttuun tapaan tahmaisesti liikkeelle, koska käytin ensimmäiset puoli tuntia kertomalla somessa että aloitan lukumaratonia. Puoli viiden aikoihin pääsin kuitenkin Seleesian näkijän kimppuun. Aleian lumousta selvitellään usean henkilön voimin, mutta tyttö on edelleen mysteeri. Mukaan on tullut iso joukko uusia hahmoja, ja taustalla liikkuu myös uusia uhkia eri suunnista. Seleesit ja heidän elämäntapansa ovat edelleenkin kirjan kiinnostavinta antia.

Kaksosauringot-sarjan toinen osa on ainakin tähän mennessä vielä ensimmäistä parempi ja oikein koukuttava. Seuraavaksi taidan pitää Poldarkin mittaisen tauon, sillä upouusi neljäs kausi on nähtävillä Areenassa, jihuu!

Klo 22.05 230 sivua

Tv-tauko teki hyvää, ja jatkoin ah-niin-ihanan Poldarkin jälkeen Seleesian näkijän lukemista. Kirjassa alkoi tapahtua kunnolla, joten lukeminen sujui ihan huomaamatta. Jatkan vielä vähän aikaa ennen nukkumaanmenoa. Kirja on melkoinen järkäle, ja olen vasta reilussa puolessa välissä.

La klo 12.05 465 sivua

Tiedättekö sen tunteen, kun lukee oikein paksun kirjan nopealla tahdilla ja se loppuu? Nyt on sellainen fiilis. Sain Seleesian näkijän luettua puoli kahdentoista aikaan, ja nyt on pakko pitää vähän taukoa. Ei sillä, kirja oli todella hyvä ja tunnelma vain tiheni loppua kohden. Odotan todellakin sarjan kolmatta osaa! Seuraavaksi luen jotain ohuempaa ja taidan myös syödä. Neljä tuntia aikaa.

Klo 13.55 576 sivua

Luin 112-sivuisen lapsille suunnatun tietokirjan Ihan oikeat prinsessat ja prinssit. Olipa hurmaava kirja! Siitä sai aikuinenkin uutta tietoa (päädyin parin kruunupään kohdalla myös Wikipediaan tutkimaan lisää), ja kirjaa olisi varmasti mukava lukea myös lasten kanssa.

Samankaltaisuutta on havaittavissa Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjaan, paitsi että tässä käsitellään sekä naisia että miehiä. Peukku tälle, lisää blogissa myöhemmin! Kirjasta sai myös vähän huijaussivuja, kun mukana oli tyhjiä sivuja, kuvia ja tehtäviä. Vielä olisi kaksi tuntia aikaa aloitella jotakin.

Klo 16.00 687 sivua

Noin! Lukumaratoni on päättynyt. Tuloksena 687 sivua ja lievä päänsärky. Viimeiset tunnit lueskelin Laura Pääkkösen Social Selling -kirjaa. Teos on mielenkiintoinen ja täynnä asiaa, mutta sitä pohtii luonnollisesti oman työn kautta ja duuniasioiden miettiminen viikonloppuna ei ole erityisen rentouttavaa. Pääsin kirjassa kuitenkin vähän reiluun puoleenväliin.

Kaiken kaikkiaan ihan onnistunut maraton, pääsin lähes samaan sivumäärään kuin vuonna 2016. Sain myös kaksi kirjaa loppuun eli tämän vuoden saldo on tällä hetkellä 43 kirjaa. Tavoitteeni oli 70 luettua kirjaa, eli tällä vauhdilla ylitän sen reippaasti. Kääntöpuolena pöydällä on nyt viiden kirjan bloggausjono odottamassa käsittelyä.

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lukumaratonit

Aino Kallas: Sudenmorsian

Vaikka minä päiväsaikaan ihmisten ilmoilla viivyn, ja minulla on ihmisen muoto, niin halajoi minun henkeni sutten seuraan, konsa yön on läsnä, ja vain korvessa on minulla vapaus ja riemu ratki. Niin minun on mentävä, että sutten heimoa olen, vaikka minun sentautta noitana roviolla palaman pitäisi, sillä taiankaltaiseksi olen minä luotu.”

Vuonna 1928 ilmestynyt Sudenmorsian on viimeinen osa Aino Kallaksen romaanisarjaa, johon kuuluvat myös vähemmän tunnetut Barbara von Tisenhusen (1923) ja Reigin pappi (1926). Muutaman vuoden takainen pokkariversio on varsin tuoreen näköinen ja houkuttelee lukemaan. Romaanissa on vain 96 sivua, joten se onkin luettu nopeasti. 

Luin kirjan keväällä osana kotimaisen kirjallisuuden opiskelujen lukupiiriä – tämä oli yhdestätoista kirjasta ainoa, jonka olisin muutenkin halunnut lukea. Sudenmorsian osoittautui kuitenkin aika erityyppiseksi kuin olin odottanut. Ensinnäkin se oli niin lyhyt, ja toiseksi tarina sijoittuukin 1650-luvun Viroon. Sen myötä myös käytetty kieli on keskiaikaistyylistä ja vanhahtavaa.

Alussa Priidik-niminen metsävahti näkee nuoren Aalon pesemässä lampaita, ja kiinnittää huomiota tämän muista poikkeaviin otteisiin, kun lampaat eivät pyristele pakoon. He menevät naimisiin ja Priidik saakin Aalosta hyvällä luonteella varustetun vaimon. Sudet piinaavat kyläyhteisöä, ja ne herättävät paljon vihaa. Eräänä päivänä kylän sudenajoissa Aalo tuntee yllättäen mielessään suden kutsun. Sudet ilmestyvät myöhemmin hakemaan hänet luokseen, ja Aalo alkaa viettää kaksoiselämää: päivällä kuuliainen vaimo, yöllä juoksemassa sutena metsässä. Lopulta Priidikillekin  selviää totuus, ja hän karkottaa Aalon luotaan.  

Kirjassa tulee vahvasti esille naisen jakautunut minäkuva: toisaalta hän on kiltti, nöyrä ja kuuliainen vaimo, ja toisaalta hän on villi ja vapautunut. Sutena hän on onnellinen, mutta muut eivät voi hyväksyä tällaista elämäntapaa. Normeja rikkova nainen saakin lopussa yhteisön langettaman rangaistuksen. Minut yllätti näkyvästi esiintyvä kaikkitietävä kertoja, josta saimmekin lukupiirissä paljon pohdittavaa. Kertoja ei tyydy vain kertomaan Aalon tarinaa, vaan hän tulkitsee sitä vahvasti uskonnollisen viitekehyksen kautta, tuomitsee naisen teot ja arvottaa tarinaa.

Sudenmorsiamen myötä opintolukupiiri oli siis taputeltu (ja saimme raportistamme viitosen!). Se oli vaikuttava ja yleissivistävä lukukokemus, mutta ei yltänyt parhaimpien joukkoon näiden klassikoiden joukossa. Enemmän pidin esimerkiksi Minna Canthin Työmiehen vaimosta. Joka tapauksessa, tämän jälkeen oli mukava lukea jotain aivan muuta.

Kirja pääsee mukaan vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa kirjan kansi on yksivärinen.

Subjektiivinen tuomio: ***

Aino Kallas
Sudenmorsian
Otava 2014
96 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historiallinen, Opiskelu