Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä

JUHANI. Eero tavailee jo. Kas kilttiä poikaa vaan.
EERO. Häpeä kyllä näin vanhan vasta tavaamista harjoitella.
JUHANI. Vanhan? Entäs meidän toisten ikä?
SIMEONI. Hän pistelee.
JUHANI. Niin pisteletpä taas, sinä ohdake nisupellossamme, sinä katkera happamus Jukolan kristillisessä velitaikinassa, sinä piikkisika, piikki-porsas, sinä sammakko!
SIMEONI. Hiljaa, lukkarin tähden hiljaa!

Myös Seitsemän veljestä tuli luettua kirjallisuuden opintojen kotimaisen kirjallisuuden tuntemuksen kurssille. Runomuotoisen Vänrikki Stoolin tarinoiden ja näytelmä-Kullervon jälkeen se oli lukulistan ensimmäinen romaani. Kullervo oli romantiikan ajan tragedia, mutta Seitsemän veljestä on selkeästi realistinen romaani: se tavoittelee todenmukaista kuvausta, ja keskiössä on arkinen elämä. Se on myös ensimmäisiä suomenkielisiä romaaneja.

Kirjan päähenkilöitä ovat nimensä mukaisesti Jukolan seitsemän veljestä, vanhimmasta nuorimpaan Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Tarina seuraa heitä reilun vuosikymmenen verran. Alussa lukkari patistelee poikia että he opettelisivat lukemaan, mutta veljekset ovat varsin kovapäisiä.

Viisi heistä kosii naapurin Männistön Venlaa, mutta oppimattomat veljekset saavat kaikki rukkaset. He lähtevät lukuoppiin, mutta pakenevat parin päivän jälkeen lukkarin kovaa kuria ja muuttavat Impivaaran metsään, jonne rakentavat itselleen pirtin. Siellä he saavat kohdata vielä ison kasan vastoinkäymisiä, ennen kuin ahkeruus lopulta palkitaan. 

Varsinkin alussa henkilöhahmoja tuntuu olevan aivan liikaa, kun veljeksiä ei pysty erottamaan toisistaan. Tarinan edetessä heihin kuitenkin tutustuu paremmin: Juhani erottuu joukosta äkkipikaisena ja ajoittain väkivaltaisena johtajana, kun taas Aapo on viisas sovittelija ja Eero viekas ja sanavalmis nuorimmainen. Koska kertoja ei juurikaan kuvaile hahmoja vaan kaikki selviää puheen ja toiminnan kautta, hiljaisemmat Lauri ja Timo jäivät minulle etäisemmiksi hahmoiksi. Kolmessasadassa sivussa veljeksiin ehti kiintyäkin. Lukija on vastoinkäymisissä heidän puolellaan ja iloitsee kun jotain hyvää tapahtuu.

Myönnän, että Seitsemän veljestä oli toisinaan aika tuskaista luettavaa varsinkin pitkien kerrontajaksojen kohdalla. Välillä luin tekstiä, välillä kuuntelin Yle Areenan tarjoamaa äänikirjaa (jota voin kyllä suositella tähän kohtaan). Asiaan varmasti vaikutti se, että lukupiiriaikataulun takia minun oli luettava kirja yhdessä viikonlopussa ja satuin olemaan myös kipeänä.

Lopulta tarina kuitenkin palkitsi, ja ajoittaisesta tökkimisestä huolimatta kirja osoittautui hyväksi. Tekstissä pilkahtelee huumoria, tietyt kohtaukset ovat jopa koomisia ja veljesten välinen naljailu sai toisinaan naurahtamaan ääneen. Mahtavia ovat myös tietyt sanavalinnat ja pilkkanimet, joista saa hieman esimakua postauksen alussa olevasta lainauksesta. Kaiken kaikkiaan veljekset ovat jatkuvasta kovapäisyydestään huolimatta ihan symppiksiä.

Kirja sopisi useampaankin vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen kohtaan, mutta se pääsee nyt kategoriaan Kirjassa käydään koulua tai opiskellaan.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Kiinnostaisi jossain vaiheessa lukea myös Riina Katajavuoren Wenla Männistö, joka keikauttaa veljesten tarinan nykyaikaan ja päästää ääneen tarinan naiset.

Aleksis Kivi
Seitsemän veljestä
Gummerus 2009
336 sivua

Jaa postaus:

4 kommenttia artikkeliin ”Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä”

  1. Ah, Seitsemän veljestä! Meillä tämä oli pakollista luettavaa lukiossa. Ihmettelin silloin, kun äidinkielenopettajani kehui lukevansa tämän kirjan joka vuosi.

    Olen sittemmin lukenut kirjan kertaalleen uudestaan ja tykkäsin itse asiassa tosi paljon! Juuri huumori oli se, joka minuunkin iski. Hiljaisempia veljeksiä en minäkään erota toisistaan, mutta olikohan se juuri Lauri, joka puhumaan päästyään saarnaa sitten sivukaupalla (haukotus) :D

    Vastaa
    • Oi, onneksi meidän ei tarvinnut lukea tätä lukiossa (meillä oli Tuntematon sotilas pakollisena). En olisi varmaan osannut arvostaa kirjaa senkään vertaa kuin nyt :D

      Vastaa
  2. Koulu aina pilaa kirjat, kuten tämänkin. Aika paljon myöhemmin luin tämän kirjan ihan siksi, että olin aloitellut seitsemän veljeksen sarjaa: Juhani, Tuomas… Kaksoset Aapo ja Simeon ja loputkin pojista jäivät tekemättä. Mutta kirja tuli luettua ja pidin kovasti. Toivoisin, että joku tekisi siitä ihan kunnollisen elokuvan. Pojista on tehty idiootin tasoisia jäykkätukkia, kun lukemaan oppimisen herkkyysaika eli viiden vuoden ikä oli kaukana takana. Parhaiten kai sitten oppi lukemaan nuorimmainen Eero, joka myöhemmin kirjoitteli lehtiinkin ja keräsi omaisuutta. Ja Juhanikin, joka vasta viimeiseksi oppi lukemaan, sai vaimokseen Männistön muorin Venlan ja mikäli oikein muistan, oli sittemmin kunnanvaltuuston jäsenkin. Kaikki muutkin veljekset kasvoivat kunnon ihmisiksi. Simeonilla vaan oli vähän luuserin vikaa: yritti hirttäytyä ja jäi Juhanin pirttiin peräkamaripojaksi.

    Vastaa
    • Minä ihmettelen, miten Venla jaksoi pönöttää mökissään kymmenen vuotta odottamassa Juhanin kasvamista aikuiseksi. Eikö muka muita kosijoita pörrännyt ympärillä?

      Eero oli hauska tapaus, Simeonilla oli tosiaan vähän enemmänkin ongelmia. Onneksi hänetkin käytiin sitten raijaamassa ajoissa turvaan. On sinänsä mielenkiintoista lukea näitä kotimaisia klassikoita monta putkeen, esimerkiksi alkoholi ponnahtaa esiin jatkuvasti siellä täällä.

      Vastaa

Jätä kommentti