Kirjailijavieras: Pirjo Toivanen

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Pirjo Toivanen. Romaanini Pyhä paha perhe pääsi kansiin viime syksynä.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Opiskelin tietojenkäsittelyä ja matemaattisia aineita filosofian maisteriksi asti. IT-asiantuntijaksi minusta ei ollut, joten suoritin kolmekymppisenä vientimarkkinointitutkinnon.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Jo lapsena sepitin juttuja.  Teini-iässä päiväkirjan lisäksi kirjoitin kirjeitä ja tarinoita. Kirjoittaminen on aina ollut nautinto. Hyvin varhain julkaisin firman sisäistä lehteä ja asiakaslehteä.  Myöhemmin maailmalla markkina- ja yritysanalyysejä. Minulla oli aina haaveena kirjoittaa proosaa. Säilytin vanhoja kirjeitä, jotta eri aikakaudella käytetyt kielikuvat ja ajattelu pysyisivät mielessä niin, että niihin voisi palata.

Mistä saat ideat kirjaasi?
Päähenkilöni Mirja Mustasaari on lapsena luomani perheen rajoja kokeileva sisko ja Terhi meistä viisain sisko. Usealla  on  lapsena mielikuvitushahmoja, mutta ne häviävät. Minulla kun  ei ollut oikeita siskoja, joiden kanssa pohtia vaihtoehtoja, pidin mielikuvitushahmot elossa. Tiedän miten he reagoivat asioihin. He ovat lisäksi pitäneet minulta ja toisiltaan asioita piilossa, joten  yllätyksiä tulee koko ajan.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Ryhdyin kirjoittamaan 8 vuotta sitten. Menin Palmenian 9 kk kestävälle kurssille ja luulin saavani siinä ajassa ensimmäisen kirjan valmiiksi.  Silloin tajusin, että olin kaukana julkaisuvalmiudesta. Hakeuduin Mari Mörön verkkokurssille, jossa harjoitellaan novelleja. Siellä  kului yli kaksi vuotta. Kahdeksan vuotta sitten aloittamani tarina on vielä kesken. Palasin kirjassani taemmas menneisyyteen. Tätä tekstiä aloitin viisi vuotta sitten ja vuosi sitten se tuli painosta.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Mari Mörön verkkokurssilla tutustuin joukkoon todella hyviä kirjoittajia.  Tutustuimme toisiimme tekstien kautta kunnes joku keksi kutsua kaikki kesämökilleen. Innostuimme tapaamaan kerran vuodessa Stresassa, Pohjois-Italiassa, missä asun. Mari Mörö on pysytellyt ohjaajanamme.  Pari vuotta sitten päätimme perustaa kustantamon, Stresa kustannuksen, osuuskunnan. Sen puitteissa jatkamme tekstiemme kehittämistä painovalmiiksi asti.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Päähenkilöni on tärkein. Hänessä on piirteitä rakkaista ihmisistä ja hivenen myös itseäni.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Pystyn työstämään ymmärrystä ihmisistä, miksi joidenkin prioriteetit ovat erilaiset kuin omani, miksi joku sotkeutuu asioissaan ja joku ei.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Yksin puurtaminen. Istuminen. Tuntien riittämättömyys.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Hämmästyneesti.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ovia on avautunut kirjastoihin. Olen pitänyt esityksiä kirjoittamisesta ja osuuskunnastamme.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Satakunnan Kansan kriitikko kehui ensimmäisenä kirjaani.  Pari bloggaajaa ovat pitäneet  sitä hyvänä.  Tarina vie mukanaan, niin lukijat ovat todenneet ja siitä olen iloinen. Yksi aikuisista adoptoiduista totesi antaneensa kirjan anopille ja miehen sisarelle luettavaksi, jotta he paremmin ymmärtäisivät häntä.  Olen saanut negatiivista palautetta fontista. Se on joillekin liian pientä.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Valokuvakirja Stresasta on tulossa seuraavaksi ja siinä lyhyitä tarinoita elämänmenosta Pohjois-Italiassa. Kahdeksan vuotta sitten aloittamani kirja vaatii työstämistä. Tekstiä on olemassa yli pari sataa sivua.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Olen kirjoittanut Kulkuri ja Joutsen -blogia ja siinä on mieheni ottamat valokuvat. Lisäksi olen kirjoittanut novelleja. Niitä on julkaistu antologioissa, Mari Mörön toimittamat Ihmisten tavoilla ja Enkelikello. Vuosi sitten keväällä Type&Tell julkaisi antologian Kymmenen kulmaa.

Kuka on lempikirjailijasi?
Heitä on useita ja he vaihtuvat elämän  ja mielialan myötä. Nuorena rakastuin Waltariin ja rakastan häntä vieläkin. Oli aikoja, jolloin luin dekkareita ruotsiksi, pidin Liza Marklundista. Olen lukenut paljon englanninkielistä kirjallisuutta, Hemingway ja Steinbeck ovat kirjoittaneet kirjoja, joihin voi palata. Kun törmään hyvään kirjailijaan, luen heiltä monta kirjaa peräkkään: Carlos Ruiz Zafon, Jodi Picoult, Gabriel Garcia Marquez ja Leena Lander. Pidän Kjell Westöstä. Viime vuosina olen lukenut useita suomalaisten naisten kirjoittamia kirjoja, Sofi Oksanen, Ulla-Lena Lundberg ja Riikka Pulkkinen ovat vaikuttaneet minuun.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Viimeisimmät mieleen painuneet ovat: Anthony Doerr: All the light we cannot see, Ben Kalland: Vien sinut kotiin, Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. 

Mitä haluat sanoa kirjailijoiksi haluaville blogin lukijoille?
Kannattaa lukea erilaisia kirjoja, myös sillä silmällä, miten ne on rakennettu ja kuinka lukija saadaan pysymään mukana.  Kirjoittamisen harjoittaminen ja kehittäminen vaatii sparraajaa. Jonkun ulkopuolisen on osattava sanoa mikä toimii ja mikä ei. Kannattaa kirjoittaa joka päivä, edes vähän. Blogi on hauska harrastus.

Kiitos vastauksista!
Mikäli olet kirjailija, kirjabloggaaja tai kirja-alan ammattilainen ja haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

Jaa postaus:
2 kommenttia

2 comments

Nuo kirjailijoiden nimet olisi kyllä voinut tarkistaa ennen jutun julkaisua! Useampikin väärin kirjoitettu, jopa Westö, joka on suomalainen kirjailija!

Totta, kiitos kun kommentoit. Korjattu!

Vastaa