Kuukausi: lokakuu 2018

Ines Lukkanen: Taidevandalismi

Taidevandalismi-meemikirja kuuluu samaan sarjaan Finnish Nightmares -sarjakuvien kanssa, sillä molemmat ovat ponnahtaneet suosioon alun perin Facebook-sivuna. Ines Lukkasen mainiosta Taidevandalismi-sivusta tykkää tällä hetkellä yli 62 000 ihmistä. Kustantajilta on kieltämättä hyvä veto tuottaa kirjoja jo valmiiksi suosituista sivuista tai blogeista.

Olen itsekin seurannut Taidevandaalia jo pitkään ja naurahdellut kuville somessa. Niinpä kun huomasin kirjan Avaimen syyskatalogissa, oli pakko pyytää siitä arvostelukappale. Nostin tämän myös esille syksyn tärppipostauksessani, ja kirja sai kunnian olla ensimmäinen  tuosta listasta jonka lopulta luin.

Tiivistettynä Taidevandalismi sisältää kuvia vanhoista maalauksista, jotka on vandalisoitu uuteen uskoon puhekuplilla tai kuvateksteillä. Tuloksena syntyy hersyvä kontrasti vakavasti otettavan taiteen ja nettimeemien välillä, sekä mitä parhainta huonoa huumoria. Osa tekstityksistä on hieman päälleliimattuja, mutta suurin osa maalauksista kyllä suorastaan huutaa näitä kuvatekstejä ja dialogeja.

Kirja lunasti odotukset hienosti – sata taideteosta sisältävän kirjan lukee nopeasti läpi, mutta matkalla saa monet naurut. Mukana oli myös paljon ihan uutta materiaalia, mitä etukäteen epäilin. Lopussa on lähdeluettelo kaikista vandalisoiduista teoksista.

”Suomen MM-voitto koitui kohtalokkaaksi Rymättylän kauppatorille” ”Kauankohan tolla torspolla menee tajuta että se on peili”

Kirja vaatii ilmeisesti tietyntyyppisen huumorintajun tai sukupolvikokemuksen meemeistä, sillä esimerkiksi äitiini tämä ei uponnut oikein ollenkaan kun esittelin kirjaa innoissani. Minulla on suunnitelmissa käydä lähiaikoina Ateneumissa, saa nähdä pystynkö katsomaan maalauksia enää mitenkään kypsällä tavalla.

[x] Helppo kirja Goodreadsin lukuhaasteeseen

Subjektiivinen tuomio: *****

Ines Lukkanen
Taidevandalismi
Avain 2018
136 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Taide

Dan Brown: Inferno

Robert Langdon katseli naista yli joen, jonka kuohuva vesi virtasi verestä punaisena. Nainen seisoi vastarannalla Langdoniin päin kääntyneenä, liikkumattomana, vakavana, kasvot hunnun peittäminä. Hän puristi kädessään sinistä tainia-liinaa ja kohotti sitä jalkojensa juurella levittäytyvän ruumismeren kunniaksi. Kaikkialla leyhyi kuoleman löyhkä.
Etsi, nainen kuiskasi. Niin löydät.

Inferno on kolmas lukemani Dan Brownin kirja. Viimeistään nyt tuli todettua, ettei kirjojen lukemisjärjestyksellä ole väliä: kun olet lukenut yhden Dan Brownin, olet lukenut ne kaikki. Silti teokset jaksavat viihdyttää ja koukuttaakin.

Tällä kertaa symbologian professori Robert Langdon löytää itsensä Italiasta. Pian hän joutuu pakenemaan henkensä edestä, kumppaninaan kaunis ja älykäs nainen jonka hän on juuri tavannut. Matkalla tutkitaan taidetta ja symboleita sekä ratkaistaan arvoituksia. He kisaavat aikaa vastaan, ja koko kuvion taustalla on eksentrinen miljonääri, jonka toiminta muodostaa  maailmanlaajuisen uhkan. Vai hetkinen, kuuluiko tämä juoni Alkuun? Da Vinci -koodi, is that you?

No, leikki sikseen. Vaikka sisus on pohjimmiltaan sama, kuorrutteesta löytyy makueroja. Infernossa Langdon on menettänyt muistinsa eikä lainkaan tiedä, miten päätyi Firenzeen. Tämä tuo mukaan mukavasti mysteeriä, eikä kaikki ole sitä miltä näyttää. Juoni kietoutuu tällä kertaa vahvasti Dante Alighierin Jumalaisen näytelmän teemoihin. Lisäksi Langdonin kiintiönainen Sienna ei ole vain älykäs, vaan poikkeuksellisen älykäs. Melkoista. Kirjassa on muutenkin totuttua enemmän naisia tärkeissä rooleissa, pisteet siitä.

Alan olla kolmen kirjan jälkeen sen verran kokenut brownisti, ettei minua enää niin vain jymäytetä äkillisellä juonenkäänteellä kirjan loppupuolella. Arvasinkin tällä kertaa hyvän osan loppuratkaisusta. Kirja oli joka tapauksessa hyvää välipalalukemista: juoni kulkee vauhdikkaasti, luvut ovat lyhyitä, jännitystä piisaa ja mukaan on ripoteltu sopivasti historiaa ja taidetietoutta. Tarttumalla tähän ei saa ehkä kaikkein omintakeisinta luettavaa, mutta tasalaatuisen lukukokemuksen ainakin.

Subjektiivinen tuomio: ***+

Dan Brown
Inferno
WSOY 2013
468 sivua

Osta e-kirja Adlibriksesta*
Osta äänikirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Trilleri

Haluatko kirjailijaksi? Lue kirjailijoiden ja kustantajien vinkit Kirjamessuilta

Haastattelussa Anja Snellman.

Kiinnostaako kirjailijan työ? Haluatko saada tekstisi kustannettavaksi? Lue ammattilaisten vinkit alkuun pääsyyn!

Helsingin Kirjamessujen lauantaipäivä koostui minulla paitsi osastoilla haahuilusta, myös kolmen kustantamon järjestämästä bloggaaja-aamiaisesta sekä iltapäivän paneelikeskustelusta, jossa oli mukana neljän kustantajan edustajia.

Kirjailijoiden vinkit kirjoittamiseen

Tammen, WSOY:n ja Johnny Knigan bloggaajatilaisuudessa oli haastateltavana viisi erilaista kirjailijaa, jotka kertoivat uusimmista teoksistaan. Kaikki pääsivät (tai joutuivat) antamaan lopuksi vinkkejä myös kirjailijan ammatista haaveileville. Kirjailijoiden vastauksissa korostuivat kirjoittamisen aloittaminen: älä jää odottamaan mystistä inspiraatiota, sillä sitä ei välttämättä koskaan tule.

Veera Nieminen (uusi romaani Ei muisteta pahalla)
”Kirjoita, kirjoita, kirjoita. Lakkaa odottamasta inspiraatiota. Anna jonkun lukea tekstejä, vaikka se on pelottavin vaihe. Ota siitä turpaan ja kirjoita sitten lisää.”

Liina Putkonen (esikoisromaani Jäätynyt tyttö)
”Älä mieti kirjaprojektin kokoa, lähde vain kirjoittamaan. Kirjoittaminen lisää kirjoittamista. Se ei toimi niin, että vaan istuu ja odottaa että tarina tulee.”

Satu Vasantola (esikoisromaani En palaa takaisin koskaan, luulen)
”Etsi joku oma tapa, mikä tekee sinulle kirjoittamisesta kivaa. Itse jätän aina illalla lauseen kesken, niin siitä on helppo jatkaa. Kirjoita kohti häpeää – ne asiat joista et kehtaa kirjoittaa, koskettavat usein muitakin.”

Antti Heikkinen (uusi romaani Kehveli)
”Työssä on tärkeintä oma tyyli ja soundi, koska toisen perseellä ei kannata mäkeä laskea. Oman tyylin takana on sitten helppo seistä. Tyyliä voi myös kehittää. Jostain syystä on helpompi kirjoittaa nälkäisenä, ja lopetan semmoiseen kohtaan josta on helppo aloittaa. Kirjoittaminen on helppo ja halpa terapian muoto. Älä kirjoita kustannussopimusta ja rikkauksia kohti.”

Anja Snellman (uusi romaani Kaikkien toiveiden kylä)
”Kirjoita, lue, kirjoita. Ei tule kirjailijaa kirjoittamatta tai lukematta. Ole utelias. Minulla on työhuoneessa Hemingwayn lause ’Write about what hurts most’, kirjoita siitä mikä sattuu eniten.

Kustantajien vinkit – näin saat tekstisi kustannettua

Kirjoittaminen selvästi kiinnostaa! Iltapäivän Haluatko kirjailijaksi?  -paneelikeskustelu keräsi ison yleisön Töölö-lavan edustalle, ja jouduin itsekin seisomaan koko tunnin. Se ei kuitenkaan haitannut, koska aihe oli niin mielenkiintoinen. Keskustelemassa olivat kustantaja Ville Rauvola (Atena), kustannuspäällikkö Mari Mikkola (Otava) ja kustannustoimittaja Jussi Tiihonen (Teos), ja keskustelun vetäjänä Reetta Miettinen (Bonnier).

Kokosin muistiinpanoihin keskustelun antia.

  • Lue paljon! Niin et sorru pastisseihin tai pyörän keksimiseen uudestaan.
  • Sitten jossain vaiheessa sinun pitää aloittaa kirjoittaminen.
  • Opi lukemaan omaa tekstiä, kriittisesti ja editoiden. Kirjoittajan pitää kovettaa nahkansa, että voi ottaa palautetta vastaan. Jos palautetta ei ota vastaan, viimeistään kustantaja sanoo sitten ei kiitos – silloin ei auta sanoa ”Mutta kun äitini kehui tätä niin kovin”.
  • Tietokirjallisuuden lajeja ovat asiantuntijakirjat, omakohtaiset tietokirjat ja nyt erityisesti nousussa oleva narrative non-fiction (esimerkkinä Keisari Aarnio). Kustantaja katsoo kerrontaa myös tietokirjoissa, ei vain kaunokirjallisuudessa. Kerronnan lisäksi tietysti myös tiedon pitää olla hallussa. Aihe on tärkeä, kun mietitään kuka kirjan haluaa ostaa. Moni asiantuntija pystyy kirjoittamaan aiheestaan yhden kirjan, mutta paljon harvempi pystyy kirjoittamaan monta.
  • Jos huomaat, ettei osaaminen riitä, Suomessa on kattava määrä kirjoittamisen koulutusta. Niissä saa palautetta ja pääsee myös itse antamaan palautetta. Nykyään on vallalla kummallinen myytti pystymetsästä suoraan kustantajan ovelle tulevasta kirjailijasta – kuvataiteessa ja musiikissakin on erilaisia tekniikoita joita opetellaan, miksi ei siis kirjallisuudessa? Voit myös hankkia joukon hyviä hovilukijoita, jotka uskaltavat sanoa suoraan mitä ajattelevat tekstistäsi (eikä vain ”Voi Ilmo, tämä on niin sinua!”).
  • Ei kannata ajatella, että oma käsikirjoitus on valmis, täydellinen, hiottu timantti. Tekstejä editoidaan aina. Käsikirjoitukset ovat usein tosi raakileita, mutta kustantannusalan ihmisillä on asiantuntemusta nähdä taito tekstin takana.
  • Tutustu kustantamoihin ennen käsikirjoituksen lähettämistä – jokaisella on vähän erilainen profiili.
  • Mieti, kenelle kirjoitat. Kuka on yleisösi? Tämä on tärkeää erityisesti tietokirjoissa, ja se ohjaa myös kirjoittamista oikeaan suuntaan. Ja oikea vastaus ei ole ”ihan kaikille”, koska sellaista kirjaa ei olekaan. Omat muistot tekevät harvoin verevää kirjaa. Kustantamoihin tarjotaan paljon erityisesti ihmisten omia tai sukujen kertomuksia, mutta sellaiset eivät yleensä ole kaunokirjallisesti kiinnostavia. Ammattilukija osaa aika nopeasti erottaa onko tekstin taustalla oma tarina, vaikka kirjailija olisi tuntematon.
  • Kun käsikirjoituksen lähettää kustantamoon, vastauksessa voi mennä mitä tahansa yhden tunnin ja alle vuoden välillä. Yleisin aika lienee kuitenkin 1-3 kuukautta, johon kannattaa varautua.
  • Kun tarjoat tietokirjaa, siitä riittää synopsis, suunnitelma ja parinkymmenen sivun näyteluku. Kustantaja ei toivokaan koko käsikirjoitusta. Mieti myös vetävä työnimi – sellainen joka mahtuu sähköpostin aihekenttään. Laita meiliin selkeä saatekirje, joka kertoo kuka olet ja mistä kertoo. Mieti kirjalle hyvä, parin lauseen hissipuhe. ”Monesti olen nähnyt kirjeitä, joista en tajua yhtään mitään – se herättää epäilyksen. Jos kirjailija ei osaa kertoa mistä kirja kertoo, se on vaikeaa ostajallekin.”
  • Kaunokirjoista lähetetään kustantajalle kokonainen käsikirjoitus. Laita mukaan lyhyt ingressi tai saatekirje, joka kertoo kuka olet ja mistä kirjasi kertoo. ”Mutta ÄLKÄÄ kaikkien jumalien tähden lähettäkö ’valmista takakansitekstiä’.”
  • Jos sinulla on lastenkirjaidea mutta ei kuvitusta, älä lähde itse miettimään sitä. Kustantajalla on kyllä ammattitaito etsiä kuvittaja kirjalle.
  • Kaikille kustantajille tulee noin tuhat käsikirjoitusta vuodessa. Teos pyytää niitä paperisena, mutta meilinäkin tulee – lue siis ohjeet kustantajien verkkosivuilta ennen lähettämistä.
  • On ok tarjota käsikirjoitusta useammalle kustantajalle samanaikaisesti, mutta jos saat sopimuksen, ilmoita lopuille että kirja ei ole enää tarjolla. ”Se saa ärtyneeksi, kun löytää hyvän käsikirjoituksen, ja kirjailija vastaa että se on mennyt muualle jo kaksi kuukautta sitten. Ilmoita siitä! Muuten se vie työaikaa turhaan.”
  • Edelliseen liittyen: ”Älä ärsytä kustantajaa.”
  • Kaikkia saapuneita käsikirjoituksia luetaan, mutta vain potentiaaliset luetaan kokonaan. Jos julkaisuprosentti vastaanotetuista kässäreistä on puoli prosenttia, ehkä noin 5 prosenttia luetaan loppuun saakka. Suurimmasta osasta tekstejä näkee varsin nopeasti, ettei niistä tule kirjaa – joko aiheen, markkinan tai kaunokirjallisten ansioiden takia.
  • ”On niin ihana fiilis, kun löytyy hyvä käsikirjoitus.” Kirjailijan kontaktointia ja kustannussopimusta pidetään prosessin parhaana vaiheena. Sen jälkeen alkaa raaka työ, paitsi kirjailijalla myös kustantajan puolella.
  • Aikajänne käsikirjoituksen löytymisestä siihen kun kirja on kaupoissa, on usein noin vuosi. Esikoiskaunokirjojen kanssa vuosi harvoin edes riittää. Sesonkien kirjat on päätetty hyvissä ajoin etukäteen – nytkin monella kustantajalla on jo valmiina kevään 2019 katalogit. ”Tekisin karhunpalveluksen esikoiskirjailijalle, jos sanoisin että hei tää on valmis ja julkkarit on puolen vuoden päästä.” Tästä syystä kirjan aiheen tulee olla sen verran universaali, että sitä voi lukea vielä puolentoista vuoden päästä kun se vihdoin päätyy kauppoihin.
  • Kirjoituskilpailuja järjestetään jonkin verran, ja sellaisia on nytkin isoilla kustantamoilla käynnissä. Pienet kustantamot kokevat ne kuitenkin työllistäviksi. Hyvät käsikirjoitukset löydetään kyllä joukosta, vaikka ne lähettäisi ilman kilpailuakin.
Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjoittaminen, Tapahtumat