Kuukausi: huhtikuu 2020

L. M. Montgomery: Kotikunnaan Rilla

Maailman kirjat -haaste: Kanada 
Mistä lukujonoon: 
Kirjastosta

Ennakko-odotukset: Odotin ihan mukavaa, vanhahtavaa lukukokemusta. Kokemukseni tyttökirjoista rajoittuvat muutamaan lapsena luettuun Tiina-kirjaan, ja tartuinkin Kotikunnaan Rillaan lukupiirin takia. En ole koskaan lukenut Anna-sarjaa, mutta minulle vakuutettiin että kirjan voi lukea myös itsenäisenä teoksena.

Juoni: Anna-sarjan Anna on nyt viisikymppinen perheellinen nainen. Kirjan päähenkilö on hänen teini-ikäinen tyttärensä Rilla. Kun ensimmäinen maailmansota alkaa, Rillan ystävät ja veljet lähtevät Eurooppaan rintamalle. Rilla itse jää kotiin ja alkaa toimia vapaaehtoistehtävissä. Hän saa sattumalta hoidettavakseen myös pienen orpolapsen, ja joutuu ottamaan uudella tavalla vastuuta. Taustalla kulkee ihastus komeaan Kennethiin, joka on myös lähtenyt rintamalle.

Mikä toimi:

  • Pientä alkukankeutta oli, mutta kirjan pystyi hyvin lukemaan vaikka ei ole lukenut Anna-sarjan aiempia kirjoja.
  • Odotin hömppäkirjaa, mutta huomasin lukevani fiktiivistä sotakuvausta ensimmäisestä maailmansodasta nuoren naisen näkökulmasta.
  • Game of Thronesin ja Star Warsien myötä mietin, kuinka vahvat plot armorit sotaan lähtevillä hahmoilla on. Ehkä tyttökirjoissakin kaikki tärkeät hahmot pelastuvat? Olin väärässä. Nyyh!
  • Eläinhahmot. Blythen perheen kissa Tohtori Jekyll ja herra Hyde, jolla on kaksi eri persoonaa. Maanantai-koira, joka odottaa juna-asemalla Rillan veljeä takaisin sodasta.
  • ”Oletko sinä minun Rilla-ma-Rillani?”

Mikä ei toiminut: 

  • ”Lyhentäen suomentanut Kerttu Piskonen.” Mitämitämitä? Miten niin lyhentäen? Mitä on jätetty pois? Miksi tästä ei ole julkaistu täyttä versiota vuoden 1962 jälkeen? Pitääkö tässä nyt lukea kirja vielä uudestaan alkukielellä?
  • Kennethin ja Rillan suhde ei saanut kovin paljoa tilaa, ja eniten tapahtui rivien välissä.

Elämme nyt uudessa maailmassa”, sanoo Jem, ”ja meidän on tehtävä siitä parempi kuin vanha oli. Se ei ole vielä valmis, vaikka joidenkin mielestä sen pitäisi jo olla. Tehtävä ei ole vielä päättynyt – se ei ole vielä oikein alkanutkaan. Vanha maailma on hävitetty ja meidän on rakennettava tilalle uusi. Se vie vuosia. Olen nähnyt kyllikseni sotaa huomatakseni, että meidän rakennettava maailma, jossa sodat eivät ole mahdollisia.

Subjektiivinen tuomio: ****

L. M. Montgomery
Kotikunnaan Rilla
(Alkuteos Rilla of the Ingleside, 1921)
WSOY 2002
242 sivua

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historiallinen, Nuortenkirjat / YA

Katri Alatalo: Käärmeiden kaupunki

Ninette astui eteenpäin, ojensi kätensä ja kosketti. Muna oli kylmä ja osittain hiekan peitossa. Niin myös toinen ja kolmas. Ne olivat kuolleita, hylättyjä munia. Silti Ninette silitti niitä ja kokeili kiertää käsivartensa niiden ympäri – kädet eivät yltäneet – ja tunnusteli, jos olisi tuntenut hieman lämpöä jossain.

Tuhannen ja yhden yön tarinoiden inspiroiman Käärmeiden kaupungin voisi luokitella vaikkapa aavikkofantasiaksi. Alatalo on rakentanut kiehtovan kuivan ja kuuman maailman, jossa myös magia on jatkuvasti mukana.

Kaikilla kolmella nuorella päähenkilöllä on erityislaatuisia voimia. Ninette osaa kommunikoida käärmeiden kanssa, Arry voi muuntautua toiseksi ihmiseksi ja Sulwaen on aloitteleva velho. Kun he löytävät muinaisia käärmeenmunia, Arry rikkoo ne ja särkee samalla lapsuudenystävien välisen luottamuksen.

Vuosia myöhemmin olosuhteet heittävät heidät yhteen, kun kolmikon kotikaupunkiin hyökätään ja ihmiset viedään orjuuteen. Prinsessa Ninette päätyy palvelijaksi vieraaseen palatsiin, Arry juonii päästäkseen hallitsijaperheen sisäpiiriin ja Sulwaen houkutellaan paikallisen kultin palvelukseen. Voivatko he yhdistää voimansa vapauttaakseen kansansa?

Lähtökohtaisesti minua kiehtovat spefikirjat, joissa nähty vaivaa omanlaisen maailman luomiseen. On myös virkistävää lukea vaihteeksi yksittäinen fantasiakirja eikä perinteistä trilogiaa tai pidempää sarjaa.  Yli kuusisataasivuinen teos oli varsin tuhti lukupaketti, ja tiivistämisen varaa olisi paikoitellen ollut. Juoni rullasi sinänsä hyvin eikä kirjassa ole erityisiä kompastuskiviä, mutta keskivaiheilla into meinasi silti loppua kesken. Kirjan lukeminen kesti minulla lopulta yli kuukauden.

Loppuvaiheessa alkaa taas tapahtua, ja erään hahmon yllättävä käännös tuli mielestäni vähän turhankin puskista. Muutenkaan en samaistunut hahmoihin kovin vahvasti tai pystynyt jännittämään heidän puolestaan ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Hidastempoisena fantasiatunnelmointina Käärmeiden kaupunki on kuitenkin paikallaan.

Kirja menee vielä viime vuoden Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Katri Alatalo
Käärmeiden kaupunki
Gummerus 2017
686 sivua

Osta e-kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia