“Miten sinä löysit minut?”
“Jäljitin puhelimesi.”
Niinpä tietenkin. Miten se muka on mahdollista? Onko se ylipäätään laillista? Stalkkeri, alitajuntani kuiskaa minulle aivoissa yhä leijuvan tequilapilven lävitse. Koska kyseessä on Christian Grey, annan asian olla.
Uteliaisuus voitti sitten viimein, ja kävin hakemassa kirjastosta kohutun eroottisen kirjasarjan ensimmäisen osan. Luin vähän yli sata sivua ja selailin loppukirjan hyppien pari sivua kerrallaan yli. Kahden seuraavan osan juonet katsastin sitten Wikipediasta, ettei tarvitse lukea niitä. No niin.
Nuori, kokematon opiskelijatyttö tapaa järjettömän komean ja järjettömän rikkaan miehen. He kiinnostuvat toisistaan, ja mies pyytää naisen kahville, ostelee kalliita lahjoja sekä pelastaa tämän baarista ystävämiehen lähentelyiltä. Mies on mustasukkainen, kontrolloiva ja pelottava stalkkeri, mutta se ei haittaa koska hän näyttää niin hyvältä ja on rikas. Nainen haluaa suhteen, mutta mies kertoo ettei harrasta tyttöystäviä. Paljastuu, että hän harrastaa sen sijaan sadomasokistisia suhteita ja tykkää alistaa naisia. Syyksi kerrotaan miehen traaginen menneisyys. Nainen allekirjoittaa salassapitosopimuksen sekä sopimuksen miehen (“herran”) palvelemisesta kaikilla elämänalueilla.
Suunnilleen viiden sivun välein kirjassa tapahtuu yksityiskohtaisesti kuvailtu seksikohtaus, jonka aikana kumpikin saa vähintään kaksi tajunnanräjäyttävää orgasmia. (Tässä kohtaa aloin hyppiä sivuja yli.) Erinäisten tapahtumien jälkeen nainen pyytää miestä “rankaisemaan” häntä mahdollisimman kovaa jotta hän tietää miltä se tuntuu. Mies hakkaa hänet nahkavyöllä. Nainen päättää, että tämä ei sittenkään ole hyvä juttu ja jättää miehen. Jatko-osissa he palaavat taas yhteen.
Siinäpä Fifty Shadesin ensimmäinen osa pääosin olikin. Kirja oli alun perin kirjoitettu Twilight-kirjojen fanifiktioksi (katso myös postaukseni 7 kamalinta asiaa Twilight-saagassa), ja sen huomaa. Kirjasta on helppo bongata vastineet esimerkiksi kokemattomalle ja kömpelölle Bellalle, rikkaalle ja jumalaisen komealle Edwardille ja ystävälle-joka-haluaa-enemmän eli Jacobille. Twilight on kuitenkin paljon mukavampaa ja laadukkaampaa luettavaa. Enpä olisi uskonut että sanon tuota :D
Christian Greyn paras puoli on ulkonäkö (missä olen kuullut tuon aiemmin?). Hän on kyllä salaperäinen, mutta myös tyly, kontrolloiva, omistushailuinen ja väkivaltainen. Anastasia on yksinkertaisesti raivostuttava päähenkilö. Hän on avuton, kömpelö ja säälittävä tapaus, ja useassa kohtaa tekisi mieli heittää kirja seinään kun tyttö kaatuu ja pyörtyilee milloin minnekin. Niin ja puree huultaan, pyörittelee silmiään ja punastelee. Kaiken kaikkiaan näiden kahden juttu ei ole nähnytkään tervettä ihmissuhdetta. Monet varmasti tykkäävät kirjasta kevyenä viihteenä (päätellen trilogian myyntiluvuista), mutta minä taidan suosiolla lukea edelleen mieluummin Austenia.
Fifty Shades pääsee mukaan Lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa sinua. Postausten luokittelua varten piti luoda sille uusi, yksinäinen kategoria Erotiikka kaunokirjallisuuden alle, koska tätä ei kyllä millään ilveellä saa mahtumaan luokkaan Rakkaus. Kirja saa yhden tähden viihdyttävyydestä ja muutamasta epäuskoisesta naurahduksesta, jotka sen lukeminen aiheutti.
Subjektiivinen tuomio: *
Katso myös mainio rehellinen traileri Fifty Shades-leffasta! Honest Trailers – Fifty Shades of Grey
E L James
Fifty Shades of Grey – Sidottu
Otava 2016
585 sivua
Osta kirja Adlibriksesta*
