Kaunokirjallisuus

Sympaattisia kuvakirjoja pienille – Kasa-sarja

Tutustuin Emilia Erfvingin kirjoittamiin ja kuvittamiin Kasa-kirjoihin alun perin Lasten Keskuksen kanssa tehdyn yhteistyövideon kautta. Sain toisesta osasta arvostelukappaleen ja lainasin myöhemmin loput kirjastosta, mutta onneksi sarjan voi lukea missä järjestyksessä vain.

Kirjojen päähenkilönä on metsässä asuva Kasa, joka koostuu risuista, lehdistä ja sen sellaisesta. Kasalla on paljon eläinystäviä, joiden kanssa se kohtaa erilaisia kommelluksia. Luontoteema on iso osa sarjaa, ja jokaisessa osassa on vaihtuva värimaailma. Metsä voi myös olla sininen tai vaaleanpunainen!

Rakastan näissä kirjoissa kaikkea: tarinaa, kuvitusta, värejä ja Kasan hahmoa. Voisi kuvitella että risukasasta ei saa irti paljoakaan tunteita, mutta hahmo on valtavan ilmeikäs jo pelkillä silmillään. Kuvituksia voi käydä kurkkaamassa etukäteen kirjailijan nettisivuilla.

Kirjat ovat pienille lapsille suunnattuja, mutta suosittelen näitä lämpimästi kaikenikäisille! Itsehän olen kolmekymmentä ja suuri Kasa-fani.

Emilia Erfving: Kasa

Lasten Keskus 2020

”Metsässä on Kasa. Kasassa on milloin mitäkin. Käpyjä, kukkia, kuusenneulasia, tatteja ja tammenterhoja.”

Aloitusosassa käydään läpi metsän vuosi, kun Kasa muuttuu vuodenaikojen mukana.

Lukukokemus: *****

*Osta kirja Adlibriksesta

Emilia Erfving: Roskakasa

Lasten Keskus 2021

”Kasaan on kertynyt kaikkea kummaa. Metsän eläimetkin ovat ihmeissään erikoisista esineistä. Onneksi hiiri tietää, että mystiset mytyt ja möhkäleet ovat roskia.”

Toinen osa tutustuttaa ympäristönsuojeluteemaan roskaamisen kautta.

Lukukokemus: *****

*Osta kirja Adlibriksesta

Emilia Erfving: Kasan nenä

Lasten Keskus 2022

”Kasan pieni kaarnanenä on kadonnut! Kasa etsii nenäänsä metsästä, niityltä, suolta ja järven pohjasta. Matkan varrella ystävälliset eläimet ehdottavat vuorollaan Kasalle uutta nenää. Mutta mikään niistä ei ole yhtä hyvä.”

Kolmas osa on samaistuttavaa luettavaa kaikille, jotka ovat joskus kadottaneet rakkaan tavaran tai lelun.

Lukukokemus: *****

*Osta kirja Adlibriksesta

Keväällä 2023 ilmestyy sarjan neljäs osa Kasan perhe. Katso kaikki kevään kirjatärpit lapsille!

N. K. Jemisin: Viides vuodenaika

”Sinä olet se nainen. Hän on sinä. Essun. Muistatko? Nainen, jonka poika on kuollut.
Sinä olet orogeeni, joka on asunut kymmenen vuotta Tirimon mitättömässä kaupungissa. Vain kolme täkäläistä tietää, mikä sinä olet, ja kaksi heistä olet itse synnyttänyt.
Tai siis, nyt jäljellä on enää yksi, joka tietää.”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Murtunut maailma -trilogian aloittava Viides vuodenaika ehti olla lukujonossa pari vuotta, kun alkuteosta hehkutettiin Tähtivaeltajassa. Luin sen vihdoin suomeksi, ja olipa huikea lukukokemus!

N. K. Jemisin on luonut omintakeisen fantasiamaailman, jossa ei nähdä miekkoja tai lohikäärmeitä. Kaupungeissa on sähköä ja asfalttia, ja mannerta uhkaavat voimakkaat maanjäristykset. Orogeeneiksi kutsutut henkilöt pystyvät hallitsemaan järähdyksiä, mutta heitä halveksitaan ja sorretaan vaarallisten voimiensa takia.

Kirja alkaa erikoisella johdannolla, jossa nimetön kertoja puhuttelee lukijaa ja infodumppaa asioita maailmasta ja henkilöistä. Puolet meni minulta ohi, mutta jatkoin kuitenkin päättäväisesti, kun olin lukenut kirjasta niin paljon hyvää. Onneksi! Varsinaisena päähenkilönä on 41-vuotias Essun, joka löytää kolmevuotiaan poikansa kuolleena. Käy ilmi, että hänen miehensä on tappanut pojan ja vienyt heidän tyttärensä mukanaan. Essunin tehtävä on selvä: pelastaa tyttö. Samoihin aikoihin voimakas järistys on repäissyt mantereen kahtia.

Kirjassa ollaan jatkuvasti synkkien teemojen äärellä, ja aloinkin kutsumaan tätä ”pahan mielen fantasiakirjaksi, joka on hyvä”. Erityisen kirjasta tekee toisen persoonan kerronta, eli Essunista kerrotaan sinä-muodossa. Kirjoittajana innostuin tästä valtavasti, ja tyyliin tottui nopeasti. Kaksi muuta tarinalinjaa seuraavat kolmannessa persoonassa perheensä hylkäämää Damayaa ja pääkaupungissa opiskelevaa Syeniteä. Sen enempää en viitsi juonesta kertoa, mutta Jemisin punoo tarinat yhteen tavalla, joka jätti minulta suun auki. Tässä on taitavaa kirjoittamista!

Onneksi jatko-osia on suomennettu ripeällä tahdilla. Sarjan toinen osa Obeliskiportti ilmestyi keväällä ja kolmas osa Kivinen taivas syksyllä 2022. N. K. Jemisin on ensimmäinen kirjailija, jonka trilogian kaikki osat ovat saaneet arvostetun Hugo-palkinnon.

Lukukokemus: *****

N. K. Jemisin
Viides vuodenaika (Murtunut maailma #1)
Suom. Mika Kivimäki
Jalava 2021
480 sivua

*Osta kirja Adlibriksesta

Kaksi lentokonetrilleriä: Panttivanki ja Ikkunapaikka 7A

Nostin syksyn 2021 kirjatärppeihin kaksi samoihin aikoihin suomennettua jännityskirjaa, jotka sijoittuvat lentokoneeseen. Hankin kirjat käsiini ja luin ne peräkkäin. Miten kävi?

Clare Mackintosh: Panttivanki
Gummerus 2021 (suom. Marja Luoma)

Mina pääsee työvuoroon ensimmäiselle suoralle Lontoo–Sydney-lennolle, joka kestää 20 tuntia. Hän aavistelee pahaa, ja saakin lennolla nimettömän viestin: jos et päästä kaappaajaa ohjaamoon, tyttäresi kuolee. Mitä tehdä – pelastaako yli 300 matkustajaa vai oma lapsi?

Panttivanki on ensimmäinen lukemani kirja Clare Mackintoshilta, ja tajusin että en ole juuri lukenut naisten kirjoittamia trillereitä. Suorastaan hämmennyin, miten todellisen tuntuinen naispäähenkilö Mina on. Hän yrittää selvitä vaativassa työssä, hajoavassa avioliitossa ja kiintymyssuhdeongelmaisen adoptiolapsen äitinä.

Panttivangin parasta antia ovat muutenkin henkilöhahmot, joista alkaa aidosti välittää. Tällainen oli erityisesti Minan tytär Sophia. Kirja olikin mielestäni enemmän ”psykologinen” kuin ”trilleri”. Tiukkoja juonenkäänteitä ja väkivaltaa toki on, mutta en jänskättänyt henkilöiden puolesta sydän kurkussa.

Loppu on ehkäpä hieman epäuskottava, mutta onnistuu yllättämään. Neljä tähteä joka tapauksessa mukavasta lukukokemuksesta!

Lukukokemus: ****

*Osta kirja Adlibriksesta

Sebastian Fitzek: Ikkunapaikka 7A
Bazar 2021 (suom. Heli Naski)

Psykiatri Mats Krüger kärsii pahasta lentopelosta. Kun Krügerin on sitten pakko lentää, hän varaa itselleen useita paikkoja ja istuu aina sellaisella paikalla, jolla tilastollisesti selviää lento-onnettomuudesta parhaiten. Järjestelyistä ei kuitenkaan ole hyötyä, koska koneessa Krüger saa puhelun, että hänen raskaana oleva tyttärensä on kidnapattu. Jos Krüger ei käytä psykiatrin taitojaan lentokoneen kaappaamiseen, tytär tapetaan.

Clare Mackintoshin kirjan hyvin kirjoitetuista henkilöhahmoista oli mukavaa lukea. Fitzek ei erityisesti pohjusta henkilöitään, vaan kohtelee heitä ihan hirveällä tavalla. Kirjan aikana erityisesti naisia vainotaan, pahoinpidellään, kaapataan, pidetään vankina ja kidutetaan, petetään, raiskataan, kiusataan, salakuvataan ja pyritään murtamaan henkisesti.

Päähenkilön lentopelko jää lopulta aika kuriositeetiksi, kun tyttären pelastamisesta muodostuu akuutimpi ongelma. Juonen kulku ja henkilöiden toiminta tuntui epäuskottavalta. Melkein jokaisen luvun loppuun oli rakennettu jännittäväksi tarkoitettu koukku, mutta olin niin ärsyyntynyt ettei se iskenyt minuun.

Lentokonemiljöön lisäksi tästä löytyi muitakin yhtymäkohtia Mackintoshin Panttivanki-kirjaan. Molemmissa kirjoissa uhataan tappaa päähenkilön tytär, ja yllättäen myös pahisten motiiveista löytyy yhteisiä piirteitä.

Kirja on sinänsä teknisesti pätevää kerrontaa ja kieli toimii, mutta lukukokemus oli niin karsea, että annoin yhden tähden. (Luin silti loppuun, jotta pystyn ränttäämään kirjasta kokonaisvaltaisesti.) Goodreadsin arvioita selatessa näyttää siltä, että olen mielipiteeni kanssa aika yksin, sillä suurin osa on neljää tai viittä tähteä.

Lukukokemus: *

*Osta kirja Adlibriksesta