Ekologisuus

Laura Honkasalo: Nuukaillen

nuukaillen-eli-kuinka-pelastin-kukkaroni-ja-maailman”Voiko kaunista turhuutta rakastava nykyihminen oppia yhtä järkeväksi kuin esiäitimme? Nuukailu on vaikeaa, sillä kuluttamisesta on tullut meille lähes elämäntehtävä.”

Luulin alun perin, että Laura Honkasalon kirjan Nuukaillen on taas yksi opas säästäväisempään elämäntapaan. Kirja paljastui kuitenkin enemmän Honkasalon elämänkerralliseksi tarinaksi, jossa hän kertoo elämänmuutoksestaan yksinhuoltajaksi jäämisen jälkeen ja tutustumisestaan nuukailun maailmaan.

Tällaisena kirja toimii oikein hyvin, ja sai ainakin minut lukemaan innokkaasti. Kerronnan seassa on runsaasti hyviä vinkkejä ja ajatuksia yksinkertaisempaan arkeen.

Kirjassa keskitytään vuorollaan moniin aiheisiin: ruokaan ja tähteisiin, kotikutoisiin kosmetiikkatuotteisiin, vaatehankintoihin ja laukkuihin, brändäykseen, lastentarvikkeisiin, hamstraamiseen ja tavaroiden karsimiseen.

Oman lukunsa on saanut myös supernuukailija, jolla minimalismi on keikahtanut toiseen ääripäähän (eikä sekään ole hyvä). Honkasalo puhuu paljon muoti- ja sisustusbloggaajista ja heidän vaikutuksestaan kulutuskäyttäytymiseen, ehkä minun makuuni vähän liikaakin.

Lukujen välissä on hauskoja lainauksista vanhan ajan kotitalousoppaista sekä Honkasalon omia nuukailu- ja ekoiluvinkkejä. Lyhyet luvut sopivat erinomaisesti luettavaksi yksi kerrallaan aamupalapöydässä, kuten minä tein. Honkasalon ote on lämminhenkinen ja hän puhuttelee lukijaa suoraan.  Kaiken kaikkiaan tykkäsin kirjasta kovasti ja suosittelen muillekin.

Tämä postaus on alun perin julkaistu vanhassa ekoblogissani muutamia vuosia sitten. Ajattelin tuupata tekstin tännekin kun kerran kirjoista puhutaan! Kirja ei kuitenkaan pääse mukaan tämän vuoden lukuhaasteeseen.

Subjektiivinen tuomio: ****

Laura Honkasalo
Nuukaillen eli kuinka pelastin kukkaroni ja maailman
Kirjapaja 2014
200 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Ekologisuus

Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla

ekovuosimanhattanillaTeksti on julkaistu aiemmin vanhassa blogissani.

Kirjassa Ekovuosi Manhattanilla Colin Beavan kuvaa omaa projektiaan elää mahdollisimman ekologisesti vuoden ajan New Yorkissa, ja sitä kuinka hän sitten vuoden aikana muuttui välinpitämättömästä tyypistä supersankariksi, Ekomieheksi.

Kirja amerikkalaisen kirjoittama joten myös sisältö on hyvin amerikkalaista. Projektin lähtökohdat kuulostavat aika kaukaisilta omaan arkeen verrattuna: Beavanin perhe (hän, vaimo Michelle ja parivuotias tytär Isabella) eli kerrostaloasunnossa Manhattanilla, söi lähes pelkkää noutoruokaa kertakäyttöastioista, kulki ympäriinsä takseilla, lensi säännöllisesti, tuotti kolme jätesäkillistä roskaa vain neljässä päivässä ja sitä rataa.

Pikku hiljaa Beavan alkaa toteuttaa projektiaan: he muun muassa lopettavat kertakäyttövaippojen käytön Isabellalle, alkavat syödä vain lähellä tuotettua ruokaa, kulkevat rappusia hissien sijaan (poikkeuksena työpaikka 43. kerroksessa), pyöräilevät ja kävelevät taksin tai julkisen liikenteen sijaan (koska siitäkin tulee hiilipäästöjä), heivaavat television mäkeen, lopettavat vessapaperin käytön ja lopulta kääntävät kämpästään jopa sähköt pois ja vähentävät reilusti myös veden käyttöä.

Beavan kuvaa tarinaansa hykerryttävän hauskasti ja sympaattisesti. Elämänmuutokset eivät olleet helppoja, eikä hänen vaimonsa esimerkiksi ollut läheskään aina innoissaan kulutustottumusten muutoksista (en yhtään ihmettele). Toisaalta tämä yllätti monesti suhtautumalla asioihin paljon positiivisemmin kuin Beavan itse.

Perhe huomaa ilokseen, että televisiosta luopumisen jälkeen heillä on paljon enemmän laatuaikaa keskenään, ja kun pyöräilee taksiajelun sijaan, pääsee oikeasti ”sisälle” maisemaan ja voi viettää monia hienoja hetkiä jotka muuten jäisivät kokematta. Ystävät tulevat heille nauttimaan illallista, ja he oikeasti syövät yhdessä hyvää ruokaa kiinalaisen noutosapuskan sijaan.

Täytyy sanoa, että kirja oli jotain aivan muuta kuin odotin. Raikas ulkoasu piristää, ja sisältä löytyykin raskaan romaanin sijaan helposti luettavaa tekstiä, joka sekoittaa humoristista arkielämän kuvausta painaviin faktoihin ilmastonmuutoksesta. Aika usein Beavan alkaa potea myös eksistentiaalista kriisiä, kun hän miettii mikä onkaan elämän tarkoitus jos se ei ole tavaran haaliminen. Kirjaan on ripoteltu paljon helposti pureskeltavaa tietoa ilmastonmuutoksesta, saasteista ja muista ympäristöongelmista, ja niihin liittyvää kirjailijan omaa pohdintaa.

Jos olisin toivonut kirjaan jotain, niin enemmän käytännön tarinoita arkielämästä ja kaikista ekoteoista joita Beavanin perhe toteutti, ja vähemmän filosofista mietiskelyä elämän merkityksestä. Kaiken kaikkiaan Beavan kirjoittaa kuitenkin kiinnostavasti, ja kirjaan koukuttuu helposti. Oleellista on, kuten hän tajuaa kirjan alkupuolella, että ihmisille saarnaamista tehokkaampaa on tehdä itse asioita ja pistää itsensä likoon. Sellainen saa ihmiset kiinnostumaan ja ehkä sitä kautta muuttamaan myös omaa käyttäytymistään

Subjektiivinen tuomio: ****½

Colin Beavan
Ekovuosi Manhattanilla
Otava 2010
317 sivua

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Ekologisuus, Muistelmat