Internet

Petteri Järvinen: Kyberuhkia ja somesotaa

Kyberturvallisuus tarkoittaa tietoturvan ulottamista yhteiskunnan peruspalveluihin, kuten sähkön ja veden jakeluun sekä tietoliikenneyhteyksien toimimiseen koko Suomen mittakaavassa. Kaikki peruspalvelut toimivat nykyään tietotekniikan ohjaamina, joten pienilläkin häiriöillä voi olla vakavia kerrannaisvaikutuksia.

Petteri Järvisen uusin tietokirja Kyberuhkia ja somesotaa pääsi syksyn tärppilistalle, ja ihan ansaitusti. Se osoittautui kattavaksi ja mielenkiintoiseksi tietopaketiksi kyberturvallisuudesta ja siihen liittyvistä ajankohtaisista aiheista.

Kyberuhkia ja somesotaa alkaa ihan alusta, eli kyber-sanan taustasta ja erilaisten termien, kuten tietoturvan, kyberturvallisuuden ja hybridiuhkien määrittelystä.  Jo kyber-sanan etymologia on mielenkiintoinen. Sana tulee kreikan sanasta cybernetice, ohjaus tai hallinta, ja erinäisten sattumusten kautta se on alkanut tarkoittaa kaikenlaista verkkoon liittyvää. Täytyy myöntää, että suuriin yllättäjiin kuului myös Bluetooth-sanan alkuperä: se on saanut nimensä 900-luvulla eläneen viikinkikuninkaan Harald Sinihampaan mukaan.

Perusasioiden jälkeen alkaa kirjan pihvi: Järvinen käy läpi useita ajankohtaisia kyberuhkiin liittyviä tapauksia, jotka muistaa hyvin mediasta. Sen jälkeen hän spekuloi luvun verran pelottavia uhkakuvia, kuinka Suomi pysäytetään. Mitä tapahtuisi, jos joku saisi katkaistua maasta sähköt moneksi vuorokaudeksi? Lisäksi lukijan eteen läjäytetään konkreettisia esimerkkejä pieleen menneestä kriisiviestinnästä. Jotain hyvääkin sentään löytyy, nimittäin Suomen huoltovarmuuskeskus.

Oman osionsa saavat myös verkkovakoilu, tiedustelu, informaatiovaikuttaminen ja niihin kiinteästi liittyvät some ja valeuutisointi. Järvinen pureutuu erilaisiin vääristymiin aina median tasapainoharhasta (esitellään mediassa kaksi vastakkaista näkökulmaa samanarvoisina, esimerkiksi tutkija ja kokemusasiantuntija) lukijaa vaaniviin havaintovääristymiin. Hän ottaa myös itse reippaasti kantaa asioihin.

Keskustelun tasa-arvosta tuli myös netin suurin vitsaus. Kaikki pääsevät ääneen samalla tavalla, vaikka kaikki kirjoitukset eivät ole samanarvoisia. Jokaisella on oikeus mielipiteeseen, mutta asiaan perehtyneiden mielipiteet ovat painavampia kuin niiden, jotka kuulivat aiheesta vasta äskettäin. Valitettavasti jälkimmäisillä on usein suurempi itseluottamus ja polttavampi sanomisen tarve (ns. ylivertaisuusharha).

Kaiken kaikkiaan nämä luvut toimivat äärimmäisen hyvänä oppaana medialukutaidon ja -kriittisyyden maailmaan. Yhden luvun verran käydään läpi myös lähimenneisyyden vaaleja (erityisesti Yhdysvalloissa) ja niissä havaittua informaatiovaikuttamista.

Lopuksi Järvinen esittelee käytännön ohjeita kyberturvallisuuden parantamiseen töissä ja kotioloissa. Esimerkki wifi-yhteydellä varustetusta silitysraudasta, josta valmistajamaa voisi tarvittaessa valjastaa kyberaseen, tuntuu absurdilta, mutta esineiden internetin maailmaan sisältyy monia kyberturvallisuuden kannalta huolestuttavia asioita.

Lähes 400-sivuinen kirja sisältää melko paljon teknistä sanastoa ja saattaa olla aihetta tuntemattomalle hetkittäin raskasta luettavaa, mutta suosittelen tätä silti niille, jotka ovat tekemisissä tietotekniikan kanssa kotona tai työelämässä. Eli suurin piirtein kaikille. Erityisen hyvin tämä sopisi tietoturvan ja mediakritiikin oppikirjaksi nykyajan diginatiiveille.

Tietoturvasta huolehtiminen on jokaisen kansalaisvelvollisuus.

Subjektiivinen tuomio: *****

Petteri Järvinen
Kyberuhkia ja somesotaa – Digiaikana sinäkin olet etulinjassa
Docendo 2018
380 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Internet

Lokakuun kesken jääneet kirjat

Steve Krug: Älä pakota minua ajattelemaan!

Mikä?
Alaotsikkona on Tervettä järkeä verkkosuunnitteluun. Keskittyy verkkosivustojen käytettävyyteen ja käyttäjäkokemukseen. Bongasin tämän MarkkinointiKollektiivin uutiskirjeestä, jossa suositeltiin alan kirjoja.

Miksi jäi kesken?
Varasin tämän kirjastosta, ja avattuani kirjan tajusin, että suomenkielinen laitos onkin vuodelta 2006. Mikä tahansa internetiin liittyvä kirja on 11-vuotiaana auttamattomasti muinaisjäännös.

Vaikka sisältö on sinänsä ajatonta ja keskittyy tekniikan sijasta designiin, vuodelta 2006 peräisin olevat esimerkit naurattavat. Opin, että Amazon on toimiva verkkosivusto. Kirjan uusin Revisited-painos* on vuodelta 2014 – ehkä tartun joskus siihen.

Mille sivulle pääsin?
126/201

Jouni Luukkala: Kukoistava parisuhde

Mikä?
Helsingin Sanomien kirjaston Viikon kirja, joka sisältyy ilman eri maksua digitilaukseen. Parisuhdekirjat kiinnostavat aina, ja takakansitekstissä lupailtiin suuria.

Miksi jäi kesken?
Kirja paljastui lähes pelkäksi parisuhteeseen liittyvien psykologisten teorioiden listaamiseksi, ja myös toisti itseään liikaa minun makuuni. Odotin ehkä liikaa konkreettista tai viihdyttävää self-help -tyylistä kirjaa.

E-kirjan lukeminen kännykällä ei ole kovin kätevää, koska harhaudun jatkuvasti somen puolelle. E-kirjaa ei harmillisesti saa Hesarin kirjastosta ladattua esimerkiksi Lettoon.

Mille sivulle pääsin?
n. 168/250 (Hesarin sovellus ei näytä kännykällä oikeita sivunumeroita, joten arvailen)

SKS: Kalevala – ja opas sen lukemiseen

Mikä?
Lainasin kirjan e-kirjana ensimmäisen kirjallisuuden kurssin taustalukemiseksi. Kirja osoittautui hyväksi – luin tätä myös itselleni ääneen ja keräilin muistiin parhaita kielikuvia. SKS:n kirjassa on varsinaisen Kalevalan lisäksi myös lukemista helpottavia juonitiivistelmiä, hahmogallerioita ja taustatietoa.

Miksi jäi kesken?
Varsinainen oppimistehtävä tehtiin Kalevalan kulttuurihistoriaa käsittelevän kirjan pohjalta, ja sain rykäistyä tehtävän valmiiksi yhtenä viikonloppuna. Kalevalan lukeminen on yllättävän hidasta e-kirjanlukulaitteellakin, vaikka kyseessä on suhteellisen sujuva runo. Lisäksi e-kirjan kahden viikon laina-aika päättyi jo kaksi kertaa. Tämän haluan kyllä oikeasti lukea joskus loppuunkin.

Mille sivulle pääsin?
89/406.

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Internet, Lifestyle

Jalkanen & Pudas: Rivien välissä

rivien-valissaKirjablogi on blogi, jonka pääpaino on kirjoissa ja kirjallisuudessa.

Vaikka olen blogannut kirjoista jo puolitoista vuotta, minulle tuli yllätyksenä että kotimaisista kirjablogeista on tehty kirja. Kirjainten virrassa -blogin Hanna ja Lumiomena-blogin Katja ovat haastatelleet kirjabloggaajia, kirjailijoita ja kustantajien edustajia ja koonneet oppaan kirjallisten blogien maailmaan.

Rivien välissä on kevyttä luettavaa 160 sivullaan, ja minulla se meni bussimatkaviihteenä. Kirjassa käsitellään kirjablogiskeneä yleisesti ja sivutaan tyypillistä bloggaajaa, blogin ulkoasua, minkälaisista kirjoista blogataan ja miten kirjoja saadaan luettavaksi. Keskimääräinen kirjabloggaaja on muuten 36-vuotias nainen, joka toimii myös työssään kirjojen tai tekstien parissa.

Kirjan loppupuolella keskitytään kirjablogien yhteisöllisyyteen, pohditaan blogien suhdetta ammattimaiseen kirjallisuuskritiikkiin ja esitellään erilaisia blogeissa esiintyneitä haasteita ja tempauksia. Tekstissä tuntuu olevan jonkin verran toistoa, mutta aiheita käsitellään kumminkin kattavasti. Internetin ihmeitä käsittelevät kirjat vanhentuvat nopeasti, joten kolme vuotta vanhaa teosta kannattaa lukea varauksella ainakin tilastotiedon ja sen sellaisen suhteen.

En saanut kirjasta juurikaan sen enempää irti kuin mitä olen oppinut pyörimällä Blogistaniassa itse, mutta Rivien välissä oli joka tapauksessa mielenkiintoista luettavaa. Minua olisi kiinnostanut lukea enemmänkin blogin perustamiseen, nimeämiseen, ulkoasun muokkaamiseen ja kaupalliseen yhteistyöhön liittyvistä aiheista, ja vielä enemmän bloggaajien kommentteja. Blogeissa kiertäneistä haasteista löytyi pari minulle uutta, ja niistä sai ideoita omaankin bloggaamiseen käytettäväksi.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana kirjan mukaan vuonna 2013 vain murto-osalla kirjabloggaajista oli Twitter-tili. Minä yllätyin ainakin ihan täysin, kuinka aktiivinen kirjablogiyhteisö Twitteristä löytyi, kun perustin vuonna 2014 @lukujonossa-tilin. Piskuisella blogillani on jostain kumman syystä kaksi kertaa enemmän seuraajia kuin henkilökohtaisella tililläni. Myös kustantamot, kirjailijat ja kirjastoalan ihmiset ovat kattavasti edustettuina Twitterissä, suosittelen tutustumaan!

Rivien välissä pääsee mukaan vuoden 2016 lukuhaasteeseen kategoriassa Et ole ikinä ennen kuullut kirjasta.

Subjektiivinen tuomio: ***

Kuva: Adlibris* (Oho, onpa kallis kirja jos tämän haluaisi ostaa :D mutta jos ostat niin voit tehdä sen tuosta linkistä, tuet samalla pienituloista kirjabloggaajaa.)

Katja Jalkanen & Hanna Pudas
Rivien välissä. Kirjablogikirja.
Avain 2013
160 sivua

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Internet