Kirjoittaminen

Jaana Kapari-Jatta: Pollomuhku ja Posityyhtynen

Pollomuhku ja Posityyhtynen, Kapari-Jatta Jaana, kansi: Launis MikaAloitellessani J. K. Rowlingin Harry Potter -kirjojen suomentamista en todellakaan osannut arvata millainen kysymystulva minua odotti. Olisin säikähtänyt pahanpäiväisesti, jos olisin tiennyt, että vielä jonain päivänä Suomen Tietotoimistosta soitetaan suomennoksen ilmestymispäivänä ja kysytään: ’Miltä nyt tuntuu?’ Niin kuin hiihtäjältä tai seiväshyppääjältä.”

Olen fanittanut Pottereita kaikki nämä vuodet, mutta en ollut kuullut Jaana Kapari-Jatan suomennostyöstä kertovasta kirjasta ennen kuin heinäkuisen pottermaratonin yhteydessä. Pollomuhku ja Posityyhtynen on ilmestynyt vuonna 2008 viimeisen Potterin suomennoksen aikoihin.

Arvostan mielettömästi Jaana Kapari-Jatan työtä, ja hän onkin ensimmäinen suomentaja jonka nimen olen oppinut muistamaan. Luen Pottereita edelleen paljon mieluummin suomeksi kuin alkukielellä. Kieli on oivaltavaa, ja Kapari-Jatta on tehnyt valtavan duunin keksiessään uskottavia taikamaailmaan sijoittuvia sanoja.

Monet kirjabloggaajat ovat kuvailleet, että kirjaa lukiessa tuntuu kuin istuisi teekupposella Kapari-Jatan kanssa. Tyyli on tosiaan mukavaa ja jutustelevaa. Pienestä sivumäärästä huolimatta Kapari-Jatta ehtii käsitellä kattavasti kääntäjän työhön ja erityisesti Potterien kääntämiseen liittyviä asioita. Useimpien lukujen nimet ovat kysymyksiä, joita hänelle on esitetty. Oman lukunsa on saanut myös suomalaisten Potter-kansien tekijä Mika Launis, joka on tehnyt hauskan teemaan sopivaan kannen myös tähän kirjaan.

Pollomuhkussa ja Posityyhtysessä käsitellään yleisesti kääntäjän työtä, miten alkukielinen kirja kääntyy asteittain suomeksi, yllättävää julkisuutta Potterien suosion myötä sekä hauskimpia ja tylsimpiä puolia työstä. Käy selväksi, että kirjojen kääntäminen on pääosin yksin suoritettavaa istumatyötä, ja on osattava ottaa itseään niskasta kiinni. Aikataulu on yleensä tiukka, kuten nyt pian ilmestyvän Cursed Childin käännöstyössä on ollut.

Kirjan loppupuolisko on pyhitetty yksittäisille teemoille ja sille, miten erilaiset sanat, nimet ja loitsut on käännetty. Lukija pääsee tutustumaan muun muassa Tylypahkan, hevoskotkan, huispauksen ja Tom Valedron nimen alkuperään. Nämä luvut ovat kirjan ehdottomasti mielenkiintoisinta antia.

Ensin Tylypahka: Hogwarts muodostuu selvästi kahdesta sanasta, on kaikessa lyhykäisyydessään yhdyssana. Hog tarkoittaa sikaa, eli on yksi englannin monista sikasanoista, lihotussika, syöttökarju. (Tarkoittaa se sivumennen sanoen muitakin asioita, kuten amerikanrautaa, nuorta lammasta tai tavaraveturia; se on myös osana useassa sanaliitossa.) Wart taas tarkoittaa monenmoista pahkaa, pattia, syylää, känsää, pakkulaa. Näillä eväillä olisin voinut tehdä koulusta jos en sentään Tavaraveturipakkulan, niin kuitenkin esimerkiksi Sikasyylän tai Röyhkeäkänsän koulun.

Kapari-Jatta kuvailee myös elävästi kuumotusta joidenkin sanojen tai nimien suomentamisessa, kun ei voi tietää miten ne esiintyvät tulevissa kirjoissa ja tuleeko niihin uusia merkityksiä. Suomentaja kun ei saa tietää sarjasta sen enempää etukäteen kuin tavallinen lukijakaan.

Suosittelen kirjaa lämpimästi kaikille Potter-faneille, jotka eivät ole vielä ehtineet tutustua tähän. Vaikka kirja on ilmestynyt viimeisen Potterin jälkeen, Kapari-Jatta varoo spoilaamasta juonenkäänteitä, joten kirjaa voi lukea vaikka ei kaikkia Pottereitaan tuntisi vielä. Kirjan lukee nopeasti, sillä sivuja ei ole kuin reilut 150 ja luvut ovat lyhyitä.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Kirjan päähenkilö on sinun unelmatyössäsi. (Ei käännöstyö nyt ehkä se lopullinen unelma-ammattini ole, mutta olen minä kerran hakenut yliopistoon opiskelemaan englannin kääntämistä. Harmi ettei tämä ollut pääsykoekirjana, olisin kyllä päässyt heittämällä sisään.)

Osallistun tällä postauksella myös Hyllytontun Okklumeus-haasteeseen! Sain vuoden aikana luettua yhteensä 5 potterversumiin kuuluvaa kirjaa. Kolme ensimmäistä Potteria luin pottermaratonissa heinäkuussa, sen jälkeen erikseen Liekehtivän pikarin ja nyt tämän Kapari-Jatan kirjan. Haastearvonimeni on siis aurori!

Subjektiivinen tuomio: *****

Jaana Kapari-Jatta
Pollomuhku ja Posityyhtynen
Tammi 2008
164 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjoittaminen

Kummallisen kirjoittajat – opas fiktiivisen maailman luomiseen

kumnmalisenkirj_kirjaKuinka ideat syntyvät?
Miten rakenne kannattelee tarinaa?
Miten selittäminen voikin olla tarpeen, ja kuinka lukijaa huijataan?

Suomen tieteis- ja fantasiakirjailijat ry:n julkaisema Kummallisen kirjoittajat opastaa kirjoittajaa spekulatiivisen fiktion eri spefin saloihin. Kirja koostuu kirjailijoiden, tutkijoiden ja aktiivisten spefin lukijoiden artikkeleista, joissa käsitellään kirjoittamisen eri osa-alueita.

Mukana on artikkeleita esimerkiksi tarinan ideoista ja rakenteesta, kauhupainotteisesta kirjoittamisesta, historiallisen spefin kirjoittamisesta sekä pohdintaa fantasian tulevaisuudesta. Kirjoittajista tunsin nimeltä vain romanttisen fantasian luomisesta kirjoittavan  J. S. Meresmaan, jonka esikoisteoksen Mifongin perintö juuri luin ja arvioin.

Artikkeleista ehdottomasti kolme kiinnostavinta olivat Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarusten maailman luominen, Tommi Vännin Lukijan hämäämisestä ja Liisa Rantalaihon Jännitettä rautalankaan. Tarinan yhteiskunta ja politiikka. Lappalainen ja Leinonen kuvasivat Routasisarukset-sarjaansa niin kiinnostavasti, että se pääsee kyllä jossain vaiheessa lukulistalle.

Vänni tekee mielenkiintoisia huomioita esimerkiksi Tolkienin ja J. K. Rowlingin harjoittamasta lukijan hämäämisestä: kun lisätään tarpeeksi paljon toimintaa ja rakastetun hahmon äkillinen kuolema, kukaan ei huomaa juonen epäloogisuuksia. Esimerkiksi sitä että viimeisessä Potter-kirjassa Harry ja kumppanit unohtavat hämmentävän usein osaavansa kaikkoontua, jotta Rowling saa toimitettua heidät juonen kannalta tarpeellisiin paikkoihin. Klonkku taas on uskomattoman liikkuvainen ja pääsee mystisesti sisään ja ulos suljetuista ovista.

Rantalaiho kirjoittaa tarinan yhteiskuntarakenteen ja politiikan luomisesta. Huomioon otettavia asioita on paljon, ja kirjoittamansa maailman logiikkaa täytyy oikeasti miettiä.

”Toisinaan voisi yhteiskunnan uskottavuuden kannalta kysyä, mistä ihmiset saavat ruokansa. — Mistä esimerkiksi Belgarionin tarun RakCtholin temppelivuori jatkuvasti hankki pappejaan? Mistä sinne riitti uhrattavia ihmisiä (kuvattua vauhtia yli 100 000/vuosi)? — Kovasti sinne oli aarteitakin kerätty, vaikkei niitä ilmeisesti mihinkään käytetty.”

Kummallisen kirjoittajat -kokoelmaa voisin suositella kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille, erityisesti fantasiaan ja scifi-kirjallisuuteen kallellaan oleville. Kirjasta saa varmasti uusia ideoita ja neuvoja kirjoittamiseen. Tekstien julkaisuakin käsitellään eräässä artikkelissa, jos se puoli kiinnostaa. Sama yhdistys on julkaissut toisenkin samantyyppisen kirjan Kirjoita kosmos, joka on myöskin lukulistallani.

Subjektiivinen tuomio: ****

Suomen tieteis- ja fantasiakirjailijat ry
Kummallisen kirjoittajat – opas fiktiivisen maailman luomiseen
256 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjoittaminen