Lifestyle

Gretchen Rubin: The Happiness Project

All these thoughts flooded through my mind, and as I sat on that crowded bus, I grasped two things: I wasn’t as happy as I could be, and my life wasn’t going to change unless I made it change. In that single moment, with that realization, I decided to dedicate a year to trying to be happier.

Käsittämätöntä mutta totta, The Happiness Projectin lukeminen kesti minulla kuusi vuotta. Ostin pokkarin heräteostoksena lentokentältä, ja olen aloittanut lukemaan sitä monta kertaa. Jotenkin kirja on aina jäänyt, vaikka se on inspiroiva ja mielenkiintoinen. Tänä vuonna päätin vihdoin tarttua itseäni niskasta kiinni ja siirtää onnellisuusprojektin lukemattomien kirjojen pinosta luettujen joukkoon. Ja onnistuin siinä, jes!

Gretchen Rubin on New Yorkissa perheensä kanssa asuva kirjoittaja. Hän on hyvätuloinen, terve ja hänellä on paljon ystäviä ja mukavat sukulaiset. Jokin kuitenkin mättää – hän ei koe arjessa olevansa niin onnellinen kuin voisi olla. Niinpä Rubin kokee klassisen valaistumisen, tarttuu toimeen ja päättää aloittaa vuoden mittaisen onnellisuusprojektin. Ja kirjailijana luonnollisesti kirjoittaa kokemuksesta kirjan.

Lähtökohdat kuulostavat varsin etuoikeitetuilta, ja sitä ne toki ovatkin. Rubin aloittaa etsimällä tietoa siitä, mitä onnellisuus ylipäätään on. Hän myös pohtii monessa kohdassa projektin saamaa kritiikkiä ja kysymyksiä, mutta päätyy lopulta siihen että on okei pyrkiä onnellisuuteen. Onnellisen ihmisen on helpompi auttaa muita, ja levittää hyvää ympärilleen.

Käytännön tasolla Rubin jakaa projektinsa kuukauden mittaisiin jaksoihin ja antaa jokaiselle kuukaudelle oman teeman sekä arjen tavoitteita. Onnellisuusprojekti alkaa tammikuussa energia-teemalla (”mene nukkumaan aikaisemmin, liiku enemmän, organisoi, taklaa ärsyttävät pikkuhommat”) ja jatkuu avioliittoon, työhön, vanhemmuuteen, vapaa-aikaan, ystävyyteen, rahaan, hengellisyyteen, kirjoihin, keskittymiseen ja asenteeseen keskittyvillä kuukausilla. Joulukuussa Rubin yrittää toteuttaa yhtä aikaa kaikkien aiempien kuukausien tavoitteita.

Kirjassa jokainen kuukausi on oma lukunsa, jossa Rubin kertoo edistyksestään. Projekti vaatii kovaa työtä ja itsehillintää, mutta vähitellen Rubin todella huomaa tulevansa onnellisemmaksi ja löytää paljon uusia kivoja juttuja elämäänsä. Olennaista on määritellä ne asiat, jotka lisäävät omaa tyytyväisyyttä, pilkkoa ne tavoitteiksi ja sitten pysyä niissä.

Kirja sisältää käytännöllisiä ohjeita omankin onnellisuusprojektin toteuttamiseen. Koska eri asiat tekevät eri ihmiset onnellisiksi, myös jokaisen projekti on omanlaisensa. Pureskelun arvoisia ovat myös Rubinin itselleen kirjaamat kaksitoista käskyä (kuten ”Do what ought to be done” ja ”Be Gretchen”) sekä aikuisuuden salaisuudet (kuten ”You can choose what you do; you can’t choose what you like to do”). Asiat, joista muut nauttivat, eivät välttämättä ole sinulle hauskoja, ja se on ihan okei.

Minulle kirjan lukeminen oli antoisaa ja hauskaa, koska tunnistin Rubinista samanlaisen järjestelmällisen suorittajaihmisen jollainen itsekin olen. Listojen tekeminen on parasta, ja kaikesta voi aina tehdä itselleen projektin. Olen monesti kirjaa lukiessani luonnostellut myös omaa vuoden mittaista onnellisuusprojektiani, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi toteuttaa sitä. The Happiness Project herättänee lukijoissa tunteita suuntaan ja toiseen, mutta minulle se oli inspiroiva lukukokemus, ja varmasti palaan kirjaan myöhemminkin.

Subjektiivinen tuomio: *****

Osta kirja Adlibriksesta* (englanniksi)
Osta kirja Adlibriksesta* (suomeksi)

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lifestyle

Jane Mathews: The Art of Living Alone & Loving It

There remains a stigma, for women more than men, about living alone in a society where couples and families are consireded the norm. Small things signal your status, such as filling in a form with the options: never married / separated but not divorced / divorced / widowed / married (invisible sub-titles read You missed the boat / Failure! / Failure! / Poor you / Congratulations). Where’s the ’happily solo’ option?

Australialaisen Jane Mathewsin pirteännäköinen kirja The Art of Living Alone & Loving It tarttui mukaan kirjastosta heti kesäloman alkajaisiksi (kyllä, postauksia on hieman kertynyt varastoon). Olen asustellut yksiössä nyt neljä vuotta, joten oli jo aikakin opiskella hieman yksinasumisen saloja.

Mathews itse on eronnut ja joutunut opettelemaan asumaan yksin aikuisiällä, ja jakaa kirjassaan itsenäisyyden ilosanomaa. Teoksen lähtökohtana on se, että yhteiskunta on pariskunnille ja perheille rakennettu, ja meidän yksin asuvien täytyy nähdä vähän enemmän vaivaa että homma toimii. Tämä on totta paitsi Australiassa, myös täällä koto-Suomessa.

Mathews käsittelee käytännönläheisesti ja humoristisella otteella yksin asuvan henkistä hyvinvointia, ihmissuhteita, terveyttä, kokkaamista yhdelle (ihan reseptien tasolla), talousasioita, kotia ja sisustusta sekä asioiden tekemistä yksin (vaikeat paikat kuten joulu ja yksin matkustaminen). Vain viimeinen henkisyyttä käsittelevä luku jäi aika laimeaksi.

Kirja on selkeästi naisille suunnattu – Mathews kirjoittaa monessa kohdassa ihan suoraan ”meistä naisista”. Sinänsä harmi, koska eivät edellä mainitut aiheet olisi haitaksi sinkkumiehillekään. Kirja oli odotusteni mukaista rentoa lomalukemista, mutta mukana on myös vakavampia sävyjä ja hyvää inspiraatiota. Erityisesti pidin ajatuksesta erottaa käsitteet ”loneliness” ja ”solitude” toisistaan – ja pyrkiä elämässään jälkimmäiseen. Mikä näille olisi hyvä suomennos – ehkä yksinäisyys vs. yksinolo?

Itse olen varsin tyytyväinen elämääni yksinasujana enkä saanut kirjasta elämää suurempia oivalluksia, mutta suosittelen kirjaa kaikille kanssasisarille samassa veneessä. Jos ei muuta, niin Mathews tarjoaa ainakin viihdyttävää vertaistukea. Plussaa myös siitä, ettei kirja lopu kliseisesti tyyliin ”Ja sitten löysinkin elämäni miehen, muutimme yhteen, ja elämä hymyilee taas”.

Laitan tämän vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen kategoriaan Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja, koska löysin tämän erikseen esille nostetuista kirjoista. 

Subjektiivinen tuomio: ****

Jane Mathews
The Art of Living Alone & Loving It – Your inspirational toolkit for a whole and happy life
Murdoch Books 2018
288 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lifestyle

Lokakuun kesken jääneet kirjat

Steve Krug: Älä pakota minua ajattelemaan!

Mikä?
Alaotsikkona on Tervettä järkeä verkkosuunnitteluun. Keskittyy verkkosivustojen käytettävyyteen ja käyttäjäkokemukseen. Bongasin tämän MarkkinointiKollektiivin uutiskirjeestä, jossa suositeltiin alan kirjoja.

Miksi jäi kesken?
Varasin tämän kirjastosta, ja avattuani kirjan tajusin, että suomenkielinen laitos onkin vuodelta 2006. Mikä tahansa internetiin liittyvä kirja on 11-vuotiaana auttamattomasti muinaisjäännös.

Vaikka sisältö on sinänsä ajatonta ja keskittyy tekniikan sijasta designiin, vuodelta 2006 peräisin olevat esimerkit naurattavat. Opin, että Amazon on toimiva verkkosivusto. Kirjan uusin Revisited-painos* on vuodelta 2014 – ehkä tartun joskus siihen.

Mille sivulle pääsin?
126/201

Jouni Luukkala: Kukoistava parisuhde

Mikä?
Helsingin Sanomien kirjaston Viikon kirja, joka sisältyy ilman eri maksua digitilaukseen. Parisuhdekirjat kiinnostavat aina, ja takakansitekstissä lupailtiin suuria.

Miksi jäi kesken?
Kirja paljastui lähes pelkäksi parisuhteeseen liittyvien psykologisten teorioiden listaamiseksi, ja myös toisti itseään liikaa minun makuuni. Odotin ehkä liikaa konkreettista tai viihdyttävää self-help -tyylistä kirjaa.

E-kirjan lukeminen kännykällä ei ole kovin kätevää, koska harhaudun jatkuvasti somen puolelle. E-kirjaa ei harmillisesti saa Hesarin kirjastosta ladattua esimerkiksi Lettoon.

Mille sivulle pääsin?
n. 168/250 (Hesarin sovellus ei näytä kännykällä oikeita sivunumeroita, joten arvailen)

SKS: Kalevala – ja opas sen lukemiseen

Mikä?
Lainasin kirjan e-kirjana ensimmäisen kirjallisuuden kurssin taustalukemiseksi. Kirja osoittautui hyväksi – luin tätä myös itselleni ääneen ja keräilin muistiin parhaita kielikuvia. SKS:n kirjassa on varsinaisen Kalevalan lisäksi myös lukemista helpottavia juonitiivistelmiä, hahmogallerioita ja taustatietoa.

Miksi jäi kesken?
Varsinainen oppimistehtävä tehtiin Kalevalan kulttuurihistoriaa käsittelevän kirjan pohjalta, ja sain rykäistyä tehtävän valmiiksi yhtenä viikonloppuna. Kalevalan lukeminen on yllättävän hidasta e-kirjanlukulaitteellakin, vaikka kyseessä on suhteellisen sujuva runo. Lisäksi e-kirjan kahden viikon laina-aika päättyi jo kaksi kertaa. Tämän haluan kyllä oikeasti lukea joskus loppuunkin.

Mille sivulle pääsin?
89/406.

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Internet, Lifestyle