Lifestyle

Catherine Price: Kuinka päästää irti puhelimesta

Useimmilla meistä on nykyisin vaikeuksia selvitä ateriasta, elokuvasta tai edes punaisista liikennevaloista ottamatta välillä puhelinta esiin. Jos puhelin joskus vahingossa unohtuu kotiin tai työpöydälle, alamme vaistomaisesti etsiskellä sitä, ja tunnemme ahdistusta joka kerta todetessamme ettei se ole ollenkaan mukana. Jos kuulut suureen enemmistöön, puhelimesi on tälläkin hetkellä käden ulottuvilla, ja kun se vain mainitaankin, sinun alkaa tehdä mieli tarkistaa siitä jotakin. Uutiset ehkä. Tai pikaviestit. Sähköposti. Sääennuste. Tai oikeastaan ihan mitä vain. 

Anna mennä, tarkista vain. Palaa sitten lukemaan tätä ja pane merkille, miltä sinusta tuntuu. Onko olosi tyyni? Keskittynyt? Läsnä oleva? Tyytyväinen? Vai harhaileeko mielesi levottomana, epämääräisen stressin vallassa, vaikket oikein tiedä miksi?

Kuinka päästää irti puhelimesta on pieni mutta tärkeä tietokirja. Se herättelee ajattelemaan omaa suhdetta älypuhelimeen ja esittelee 30 päivän ohjelman, jonka aikana puhelimen käyttöä vähennetään. Kokonaan luurista ei tietenkään tarvitse luopua, mutta aika monta asiaa jää tekemättä, jos viettää joka päivä tunteja puhelinta räpläten. Kirjailija rinnastaakin puhelimet rahapeleihin. Erilaiset sovellukset on suunniteltu antamaan jatkuvasti pieniä palkintoja ja koukuttamaan meidät mahdollisimman tehokkaasti.

Kirja on nopeasti luettu, mutta oma kultakalan kokoinen kärsivällisyyteni ei riittänyt ohjelman toteuttamiseen kuukauden ajan. Otin sen sijaan muutamia juttuja käyttöön heti ja osa olikin jo käytössä.

Vinkkejä ruutuajan vähentämiseen:

  • Lataa ruutuajan hallintasovellus tai käytä kännykästä valmiiksi löytyvää toimintoa. Näin pääset kärryille siitä, käytätkö puhelinta tunnin vai kuusi tuntia päivässä.
  • Vaimenna somesovelluksista, työsähköpostista ynnä muista tulevat push-ilmoitukset. Minulla puhelin hälyttää vain puheluista, tekstiviesteistä ja henkilökohtaisesta sähköpostista. Piilota myös ne sovelluskuvakkeiden pienet punaiset laatikot, jotka näyttävät montako ilmoitusta vaikkapa Twitterissä odottaa.
  • Siirrä puhelimen laturi pois sängyn vierestä.
  • Säilytä puhelinta kauempana. Kirjaan tai televisioon on helpompi keskittyä, kun kännykä ei ole tarttumisetäisyydellä. Poissa näkyvistä, poissa mielestä.
  • Poista osa (tai kaikki) somesovelluksista ja käytä somea vain puhelimen tai tietokoneen selaimella. Se on hankalampaa, joten aikaa tulee käytettyä vähemmän.
  • Kun olet tarttumassa puhelimeen, mieti miksi teet sen. Yritätkö hoitaa tylsyyttä tai turhautumista? Somen selaamisesta ei välttämättä tule parempi olo, vaan mahdollisesti jopa surkeampi.
  • Kokeile vaikka viikonloppuisin pidempää kännykkäpaastoa. Hyödynnä myös Älä häiritse -tilaa, joka päästää läpi vain suosikkiyhteystietojen puhelut ja viestit.

Olennaista on keksiä korvaavaa, kivaa tekemistä jolla täyttää somettamisesta jäänyt aika. Mitä kaikkea muuta ehditkään tehdä?

Subjektiivinen tuomio: ****

Catherine Price: Kuinka päästää irti puhelimesta
Suomentanut Lotta Sonninen
Otava 2018
200 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lifestyle

Gretchen Rubin: The Happiness Project

All these thoughts flooded through my mind, and as I sat on that crowded bus, I grasped two things: I wasn’t as happy as I could be, and my life wasn’t going to change unless I made it change. In that single moment, with that realization, I decided to dedicate a year to trying to be happier.

Käsittämätöntä mutta totta, The Happiness Projectin lukeminen kesti minulla kuusi vuotta. Ostin pokkarin heräteostoksena lentokentältä, ja olen aloittanut lukemaan sitä monta kertaa. Jotenkin kirja on aina jäänyt, vaikka se on inspiroiva ja mielenkiintoinen. Tänä vuonna päätin vihdoin tarttua itseäni niskasta kiinni ja siirtää onnellisuusprojektin lukemattomien kirjojen pinosta luettujen joukkoon. Ja onnistuin siinä, jes!

Gretchen Rubin on New Yorkissa perheensä kanssa asuva kirjoittaja. Hän on hyvätuloinen, terve ja hänellä on paljon ystäviä ja mukavat sukulaiset. Jokin kuitenkin mättää – hän ei koe arjessa olevansa niin onnellinen kuin voisi olla. Niinpä Rubin kokee klassisen valaistumisen, tarttuu toimeen ja päättää aloittaa vuoden mittaisen onnellisuusprojektin. Ja kirjailijana luonnollisesti kirjoittaa kokemuksesta kirjan.

Lähtökohdat kuulostavat varsin etuoikeitetuilta, ja sitä ne toki ovatkin. Rubin aloittaa etsimällä tietoa siitä, mitä onnellisuus ylipäätään on. Hän myös pohtii monessa kohdassa projektin saamaa kritiikkiä ja kysymyksiä, mutta päätyy lopulta siihen että on okei pyrkiä onnellisuuteen. Onnellisen ihmisen on helpompi auttaa muita, ja levittää hyvää ympärilleen.

Käytännön tasolla Rubin jakaa projektinsa kuukauden mittaisiin jaksoihin ja antaa jokaiselle kuukaudelle oman teeman sekä arjen tavoitteita. Onnellisuusprojekti alkaa tammikuussa energia-teemalla (”mene nukkumaan aikaisemmin, liiku enemmän, organisoi, taklaa ärsyttävät pikkuhommat”) ja jatkuu avioliittoon, työhön, vanhemmuuteen, vapaa-aikaan, ystävyyteen, rahaan, hengellisyyteen, kirjoihin, keskittymiseen ja asenteeseen keskittyvillä kuukausilla. Joulukuussa Rubin yrittää toteuttaa yhtä aikaa kaikkien aiempien kuukausien tavoitteita.

Kirjassa jokainen kuukausi on oma lukunsa, jossa Rubin kertoo edistyksestään. Projekti vaatii kovaa työtä ja itsehillintää, mutta vähitellen Rubin todella huomaa tulevansa onnellisemmaksi ja löytää paljon uusia kivoja juttuja elämäänsä. Olennaista on määritellä ne asiat, jotka lisäävät omaa tyytyväisyyttä, pilkkoa ne tavoitteiksi ja sitten pysyä niissä.

Kirja sisältää käytännöllisiä ohjeita omankin onnellisuusprojektin toteuttamiseen. Koska eri asiat tekevät eri ihmiset onnellisiksi, myös jokaisen projekti on omanlaisensa. Pureskelun arvoisia ovat myös Rubinin itselleen kirjaamat kaksitoista käskyä (kuten ”Do what ought to be done” ja ”Be Gretchen”) sekä aikuisuuden salaisuudet (kuten ”You can choose what you do; you can’t choose what you like to do”). Asiat, joista muut nauttivat, eivät välttämättä ole sinulle hauskoja, ja se on ihan okei.

Minulle kirjan lukeminen oli antoisaa ja hauskaa, koska tunnistin Rubinista samanlaisen järjestelmällisen suorittajaihmisen jollainen itsekin olen. Listojen tekeminen on parasta, ja kaikesta voi aina tehdä itselleen projektin. Olen monesti kirjaa lukiessani luonnostellut myös omaa vuoden mittaista onnellisuusprojektiani, mutta en ole vielä saanut aikaiseksi toteuttaa sitä. The Happiness Project herättänee lukijoissa tunteita suuntaan ja toiseen, mutta minulle se oli inspiroiva lukukokemus, ja varmasti palaan kirjaan myöhemminkin.

Subjektiivinen tuomio: *****

Gretchen Rubin
Happiness Project
Harper 2009
377 sivua

Osta kirja Adlibriksesta* (englanniksi)
Osta kirja Adlibriksesta* (suomeksi)

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lifestyle

Jane Mathews: The Art of Living Alone & Loving It

There remains a stigma, for women more than men, about living alone in a society where couples and families are consireded the norm. Small things signal your status, such as filling in a form with the options: never married / separated but not divorced / divorced / widowed / married (invisible sub-titles read You missed the boat / Failure! / Failure! / Poor you / Congratulations). Where’s the ’happily solo’ option?

Australialaisen Jane Mathewsin pirteännäköinen kirja The Art of Living Alone & Loving It tarttui mukaan kirjastosta heti kesäloman alkajaisiksi (kyllä, postauksia on hieman kertynyt varastoon). Olen asustellut yksiössä nyt neljä vuotta, joten oli jo aikakin opiskella hieman yksinasumisen saloja.

Mathews itse on eronnut ja joutunut opettelemaan asumaan yksin aikuisiällä, ja jakaa kirjassaan itsenäisyyden ilosanomaa. Teoksen lähtökohtana on se, että yhteiskunta on pariskunnille ja perheille rakennettu, ja meidän yksin asuvien täytyy nähdä vähän enemmän vaivaa että homma toimii. Tämä on totta paitsi Australiassa, myös täällä koto-Suomessa.

Mathews käsittelee käytännönläheisesti ja humoristisella otteella yksin asuvan henkistä hyvinvointia, ihmissuhteita, terveyttä, kokkaamista yhdelle (ihan reseptien tasolla), talousasioita, kotia ja sisustusta sekä asioiden tekemistä yksin (vaikeat paikat kuten joulu ja yksin matkustaminen). Vain viimeinen henkisyyttä käsittelevä luku jäi aika laimeaksi.

Kirja on selkeästi naisille suunnattu – Mathews kirjoittaa monessa kohdassa ihan suoraan ”meistä naisista”. Sinänsä harmi, koska eivät edellä mainitut aiheet olisi haitaksi sinkkumiehillekään. Kirja oli odotusteni mukaista rentoa lomalukemista, mutta mukana on myös vakavampia sävyjä ja hyvää inspiraatiota. Erityisesti pidin ajatuksesta erottaa käsitteet ”loneliness” ja ”solitude” toisistaan – ja pyrkiä elämässään jälkimmäiseen. Mikä näille olisi hyvä suomennos – ehkä yksinäisyys vs. yksinolo?

Itse olen varsin tyytyväinen elämääni yksinasujana enkä saanut kirjasta elämää suurempia oivalluksia, mutta suosittelen kirjaa kaikille kanssasisarille samassa veneessä. Jos ei muuta, niin Mathews tarjoaa ainakin viihdyttävää vertaistukea. Plussaa myös siitä, ettei kirja lopu kliseisesti tyyliin ”Ja sitten löysinkin elämäni miehen, muutimme yhteen, ja elämä hymyilee taas”.

Laitan tämän vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteen kategoriaan Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja, koska löysin tämän erikseen esille nostetuista kirjoista. 

Subjektiivinen tuomio: ****

Jane Mathews
The Art of Living Alone & Loving It – Your inspirational toolkit for a whole and happy life
Murdoch Books 2018
288 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lifestyle