Muoti

Kiistala & Niipola: Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika

Totta kai Suomessa työpaikoilla nähdään paljon myös t-paitoja ja kauhtuneita villapaitoja, mutta oletan tämän kirjan lukijan haluavan tietää mahdollisimman siististä pukeutumisesta, joten aloitan siitä.

Suomalainen bisnespukeutuminen herätti vilkasta keskustelua muutama viikko sitten, kun Hesari teki aiheesta haastattelun. Menesty tyylillä -kirjan kirjoittajat Minna Kiistala ja Juho Niipola tykittivät mielipiteitään suomalaisten työvaatetuksesta ja sen surkeudesta.

Pyörittelin itsekin silmiä muun somekansan mukana artikkelin lauseille ”Kiistalan mielestä harmaantuminen ei saisi näkyä naisella” ja ”Kiistala on vieläpä sitä mieltä, että bisnesnaisen kannattaisi suosia hameita”. Päätin kuitenkin pyytää kirjasta arvostelukappaleen ja lukea koko teoksen – toimittajat tunnetusti nostavat vain herkullisimmat lainaukset juttuihinsa.

Hotkaisin nopealukuisen kirjan kahdessa illassa. Ristiriitaisista fiiliksistä huolimatta pidin kirjasta kovasti, vaikka haastatteluun nostetut kohdat eivät edes olleet niitä kaikkein provosoivimpia. Kirjailijoiden tyyli on suoraa mutta pilke silmäkulmassa kirjoitettua, ja väliin mahtuu myös tarinoita heidän omista pukeutumismokistaan tai muista kokemuksistaan.

Menesty tyylillä -kirjan tarjoama linja bisnespukeutumiseen ja etikettiin on tiukka, mutta toisaalta mitä hyötyä olisi tyylioppaasta, joka kertoo että voit pukeutua ihan miten vain? Kiistala toteaa kuuluisassa hiustenvärjäysluvussa: ”— koska tämän kirjan on tarkoitus antaa ohjeita eikä väittää, että kaikki käy, sanon tämän suoraan: jos sinulla on harmaita hiuksia, värjää ne.

Alkusivuilla todetaan, että kirjan tarkoitus ei ole käskeä, vaan inspiroida. Minua kirja onnistui sekä inspiroimaan että ahdistamaan, koska en tietenkään itse pukeudu ohjeiden mukaan. (Ostin juuri työvaatteiksi mekkoja, joissa on leveä helma.) Kirja asettaa kuitenkin tavoitetason ja antaa hyviä ohjeita, jos on tarve pukeutua perinteisen bisnesetiketin mukaisesti.

Tyyliä käsitellään monipuolisesti sekä miehen että naisen näkökulmasta, ja kaikki bisnespuvustoon kuuluvat vaatteet käsitellään omissa alaluvuissaan. Kirjassa puhutaan myös matkustamisesta, shoppailusta, juhlapukeutumisesta, kauneudenhoidosta sekä esiintymisestä vaikkapa työ- ja televisiohaastatteluissa.

Vaatteet ovat viestintää, kirjassa todetaan. Minkälaisen vaikutelman haluat antaa, ja mitkä vaatteet auttavat sinua olemaan paras versio itsestäsi? Aina sanotaan, että ihmisiä ei saa arvioida ulkonäön perusteella, mutta sitä me kaikki kuitenkin teemme.

Jostain syystä miesten luvut ovat kuitenkin sallivampia kuin naisten. Miehille kirja puhuu laajemmalla skaalalla aina räätälinpuvuista luovien alojen rentoon pukeutumiseen, ja oma lyhyt alalukunsa on myös start-up -yrityksen hupparin värin valitsemisella. Naisten puoliskossa tällaiset poikkeukset loistavat poissaolollaan, ja linja on tiukka kotelomekko tai jakkupuku.

Jos noin kolmen neljän sadan euron kotelomekko tuntuu kalliilta…” Juu no kyllähän se tuntuu. Töissä saimme hyvät naurut, kun luimme että hyvästä vyöstä kannattaa maksaa 650 euroa. Ja kyllä, meidän toimistomme kuuluu selkeästi sarjaan casual. Kirjassa kerrotaan myös tarina amerikkalaiselta konsultista Neil Pattelista, joka sijoitti 162 000 dollaria bisnespukeutumiseen ja jonka myynti kasvoi sitten 692 000 dollaria.

Sijoitusbloggaaja Merja Mähkä kommentoi kirjaa HS:n blogissa ja on sitä mieltä, ettei tyyliin sijoittamalla rikastu. ”Ennen kuin nainen hankkii itselleen 200 euron korkkarit, hänellä pitäisi olla arvo-osuustili, joka karttuu koko ajan.” Tämäkin näkökulma kannattaa muistaa, ennen kuin rientää käyttämään tuhansia euroja työpukeutumiseen. Suosittelen täällä blogissakin esiteltyä teosta Nainen ja rikastumisen taito.

Kirja lopussa todetaan, että täydellinen bisnespuvusto rakennetaan ajan kanssa, eli ei tässä mikään kiire ole. Uransa alussa olevan kannattaa tehdä päätös olla ostamatta huonolaatuisia vaatteita. Siitä on ainakin kohtuullisen helppoa aloittaa.

Kaikesta tästä pohdinnasta, tai ehkä juuri sen takia, pidin kirjasta. Voi olla, että uudelleen luettaessa tulee esiin kriittisempiäkin näkökulmia. Menesty tyylillä on osunut monella herkkään paikkaan, ja herättänyt paljon keskustelua – marssittihan Helsingin Sanomatkin ensimmäisen artikkelinsa jälkeen eturivin bloggaajat kertomaan, ettei tyyliohjeissa ole perää.  Mielestäni on kuitenkin turhaa loukkaantua etikettineuvoista – niitä voi hyödyntää tai olla hyödyntämättä.

Kirja pääsee mukaan vuoden 2017 lukuhaasteeseen kategoriassa Kirjassa on monta kertojaa.

Subjektiivinen tuomio: ****

Minna Kiistala & Jani Niipola
Menesty tyylillä – Bisnespukeutumisen uusi aika
Alma Talent 2017
187 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Muoti, Työ

Hannele Lampela: Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta

taydellinen_vaatekaappi_tuhlaamatta

Seisoitko tänäkin aamuna täyteen ahdetun vaatekaapin edessä ja ihmettelit, miksi mikään ei taaskaan näytä hyvältä päälläsi? Tai toitko viime viikolla kotiin kasan uusia vaatteita, joiden olemassaolon olet jo unohtanut? Onhan koko ostosreissukin pelkkä hatara muistikuva. Kulutat suuren osan tuloistasi vaatekaappisi täydentämiseen – ja sen se on näköinenkin.”

Minulla oli varsin suuret odotukset Täydelliselle vaatekaapille. Gummeruksen julkaisema kirja ilmestyi tämän vuoden maaliskuussa, ja olen siitä asti jonottanut sitä kirjaston varausjonossa. Satojen aikaisempien varaajien jälkeen sain vihdoin kirjan käsiini.

Kirja on visuaalisesti kaunis ja helposti luettava. Huomasin kuitenkin heti ensimmäisellä aukeamalla (josta aikaisempi lainaus on napattu), etten kuulu lainkaan kirjan kohderyhmään. Vaikka omat vähäiset vaateostokseni eivät ole aina harkittuja, muistan sentään kaikki vaatteet jotka hankin. Lampelan kuvaillessa lukijan oletettua käyttäytymistä aloin miettiä, kuinka yleistä tämmöinen kontrolloimaton shoppailu oikeasti on. Pitääkö nuorille naisille oikeasti kertoa että by the way, koko palkkaa ei kannata tuhlata vaatteisiin?

Jatkoin joka tapauksessa lukemista. Kirja yrittää kattaa sekä vaatekaapin sisällön, laadukkaiden vaatteiden tunnistamisen, järkevän rahankäytön että yleisen hyvinvoinnin, mutta ei onnistu pääsemään missään aiheessa kovin syvälle. Parasta antia ovat erilaiset vinkkilistat esimerkiksi säilytykseen ja pukeutumishetkiin, sekä kirjan tarjoamat tehtävät, joissa pääsee pohtimaan omaa rahankäyttöään ja unelmatyyliään.

Vaatteisiin ja rahankäyttöön keskittymisen jälkeen Täydellisen vaatekaapin loppuosa kulkee nimellä ”Kuukauden kauneuskuuri”. Jostain kumman syystä se sisältää ohjeita terveelliseen ruokaan, liikuntaan ja riittävään nukkumiseen. Sen jälkeen kirja loppuu kuin seinään. Vinkit ovat kieltämättä terveellisiä ja kuvitus kaunista, mutta oletin että saisin lukea koko kirjan verran täydellisestä vaatekaapista ja onnellisesta ostamisesta.

Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta herättää ajatuksia shoppailuhimosta ja tarjoaa kivoja vinkkejä vaatekaappiin, mutta aiheesta kiinnostuneille suosittelisin mieluummin Rinna Saramäen erinomaista teosta Hyvän mielen vaatekaappi sekä Kullaksen & Myllyojan kirjaa Nainen ja rikastumisen taito. Niissä päästään syventymään vaatteisiin ja raha-asioihin ihan eri tavalla.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Kirjassa on alle 150 sivua.

Subjektiivinen tuomio: ***-

Hannele Lampela
Täydellinen vaatekaappi tuhlaamatta – onnellisen ostamisen salaisuus
Gummerus 2016
100 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Muoti

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi

kuva

Minulle on useasti suositeltu Hyvän mielen vaatekaappia. Odotukseni olivat siis varsin korkealla, kun odottelin kirjaston varausjonossa sen saamista käsiini. Eikä minun tarvinnut pettyä! Rinna Saramäen kirja on samaan aikaan painavaa asiaa, ajatuksia herättävä ja viihdyttävä.

Tuloksista käy ilmi jotakin hätkähdyttävää: jos ompelijan palkka nostetaan elinkelpoiselle tasolle, [alun perin 13 euroa maksavan] paidan vähittäismyyntihinta nousee 2,48 eurolla. Tai toisinpäin: sillä, että ompelija elää näännyttävässä köyhyydessä, paidan ostaja säästää 2,48 euroa.

On vaikea löytää kirjasta tähän sopivaa lainausta, kun tekisi mieli lainata niin monta kohtaa. Hyvän mielen vaatekaappi käsittelee muotia monesta eri näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa paneudutaan globaalin vaatebisneksen ongelmiin ja muotivaatteiden tuotantoketjuun. Loppuosa kirjasta keskittyy omaan henkilökohtaiseen vaatevarastoon, sen suunnittelemiseen, karsimiseen, uusien vaatteiden hankkimiseen, hyvän laadun tunnistamiseen, vanhojen kuteiden korjaamiseen ja huoltamiseen.

Hyvän mielen vaatekaapin ovien aukaiseminen saa aikaan levollisen mielen ja tyytyväisen olon. Siellä ei ole syyllisyydentuntoa aiheuttavia vaatekappaleita, ei ahdistusta aiheuttavaa kasaa eriparisia vaatekappaleita, ei vaatteita, jotka sopivat vain aivan toiselle ihmiselle toisessa elämässä, eikä ylipäätään hämmentävää kaaosta, joka pyrkii vyörymään lattialle. Hyvän mielen vaatekaapissa on juurikin ne vaatteet, jotka sieltä toivookin löytävänsä – tyyliisi, olemukseesi ja tarpeisiisi sopiva kokoelma – eikä muuta.

Keskeistä Saramäen kirjassa on riittävyyden filosofia. Ensin turhista vaatteista hankkiudutaan eroon esimerkiksi lahjoittamalla tai myymällä. Sitten mietitään tarkkaan, mitä oikeasti tarvitaan ja mikä sopii jo olemassa olevan puvuston kanssa yhteen. Sitten tehdään vuosittainen budjetti, jossa pysytään. Mitään ei osteta sen takia, että se on halpaa, vaan budjetin ansiosta laatuun voi panostaa kunnolla. Vaatteiden on tarkoitus kestää aikaa, ja kaikkia vaatteitaan pitäisi myös käyttää.

Ehdottomasti mitään ei pitäisi ostaa vain siksi, että se on halpaa. Tämä on yksi tärkeimpiä asioita, joka nykyisessä vaatekulttuurissa pitää sisäistää. Ostoksen hinnan ei pitäisi olla sen paras puoli.

Hyvän mielen vaatekaappi sai minut miettimään paljon omaa vaatekaappiani. Vaikka garderobini on varmasti pienempi kuin monella muulla ikäiselläni, minulla on silti paljon vaatteita joita en käytä, joissa en tunne oloani mukavaksi tai jotka eivät sovi minkään muun vaatteen kanssa. Varmasti tästä lähin pidän tarkemmin silmällä omia ostoksiani, enkä sorru enää ostamaan niitä aleriepuja vain halvan hinnan takia. Lisäksi tutustun myös tarkemmin omistamieni ja ostamieni vaatteiden materiaaleihin.

Saramäki kirjoittaa painavin sanankääntein, mutta ei silti syyllistä lukijaa. Monet luvut ovat suorastaan inspiroivia, ja myös huumoria on rutkasti mukana. Kirja ei myöskään jätä lukijaa vellovan ahdistuksen valtaan muotiteollisuuden vääryyksien takia, vaan tarjoaa myös runsaasti ratkaisuja. Minulle esimerkiksi vuosittaisen vaatebudjetin teko etukäteen oli valaiseva asia: Jos tietää käyttävänsä vaikka 500 euroa vaatteisiin vuodessa, laadukkaaseen parin sadan euron takkiin onkin yhtäkkiä hyvin varaa, kun jättää sitten jotain muuta vastaavasti ostamatta.

Tykkäsin kyllä ehdottomasti tästä ja suosittelen muillekin! Tämä pitäisi melkein jokaisen länsimaalaisen vaateshoppailijan lukea. Hyvän mielen vaatekaappi on myös osa Lukuhaastetta kategoriassa Tietokirja.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirjasta ovat kirjoittaneet (ja hehkuttaneet) myös esimerkiksi Turun Tilda, Jennin Arkijärki ja La petite lectrice.

Rinna Saramäki: Hyvän mielen vaatekaappi
Atena 2013
304 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Muoti