Tietokirjallisuus

Jenni Karjalainen: Setäkuiskaajan käsikirja

Olin iskenyt yhteiskunnalliseen ajan hermoon. Tietynlaisena haasteena oli, etten ollut juuri pohtinut, mitä muuta setäkuiskaaminen tarkoittaisi kuin normaaleja vuorovaikutustaitoja. Nyt oli aika ryhtyä miettimään. Kun ajattelin setää, oli päällimmäisenä mielessäni johtavassa asemassa oleva, osaava ja pätevä mies: tärkeä ja fiksu setämies. Heidän kanssaan tulee toimeen, kun on suora, selkeä ja avoin. Suurin osa arvostaa hyvää huumorintajua.

Bongasin Setäkuiskaajan käsikirjan kevään kirjakatalogeista ja kuvausteksti oli sen verran muikea, että oli pakko liittyä varausjonon jatkoksi. Tiivistettynä Jenni Karjalainen on kirjoittanut etupäässä naisille suunnatun kirjan siitä, kuinka selvitä miesvaltaisessa työpaikassa ja kuinka saada liike-elämän tärkeistä setämiehistä vastustajien sijaan kullanarvoisia yhteistyökumppaneita. Tätä taitoa hän kutsuu setäkuiskaamiseksi.

Setä ei saa haistaa pelkoa”, kuuluu yksi Karjalaisen ohjeista. Tärkeisiin setämiehiin puree yleensä parhaiten hyvä huumorintaju. Muitakin setätyyppejä luetellaan: on esimerkiksi mahtaileva setämies, jurottava setä ja hyvä jätkä -tyypin varhaissetämies. (Viimeksi mainittuun luokkaan menee tosiaan suurin osa töissä tapaamistani innokkaista myyntimiehistä.) Karjalainen antaa myös lyhyesti ohjeita jokaisen tyypin kanssa toimimiseen. Duuritori on kerännyt artikkeliinsa tiivistelmän setätyypeistä ja toimintaohjeista.

Hauskana yksityiskohtana jäi mieleen niin sanottu passiivis-empaattinen ahaa-strategia: Kun setä tulee töissä kertomaan kuinka sitä ja tätä ja tuota pitäisi tehdä, hyvä tapa reagoida asiaan on todeta myötätuntoisesti ”ahaa”. Tällä strategialla et päädy tekemään itse sedän töitä tämän puolesta (jos se ei kuulu vastuullesi), ja todistetusti sedät oppivat pikku hiljaa omatoimisemmiksi.

Sisällöltään kirja ei tuo kovin paljon uutta: avain kaikkeen on hyvät vuorovaikutustaidot ja se, että kohtaa tärkeätkin miehet ihmisinä. Ohjeet on kuitenkin kääritty niin herkulliseen pakettiin, ettei kirjaa voi lukea nauramatta. Vai mitä sanot kirjassa esiintyvistä termeistä setäisä, setäisyysaste, setänen, setäliini ja muinaisuudessa elävä käppäsetä? Myös kirjan luvut on nimetty oivaltavasti: Tanssii setien kanssa,  Setäilyn sietämätön keveys, Tähtien setä ja Setä ja rauha.

Kaiken kaikkiaan Karjalaisen suhtautuminen setiin on lämpimän humoristinen, ja hän toteaa saaneensa hyvää palautetta myös sediltä itseltään. Työelämän tasa-arvon ja vuorovaikutuksen pohtiminen hieman kieli poskessa toimii paljon paremmin kuin valittaminen tai syyllistäminen.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Kirja pääsee mukaan vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirjan kannessa on ihmiskasvot.

Jenni Karjalainen
Setäkuiskaajan käsikirja
Art House 2019
150 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Työ

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin

Maailman kirjat -haaste: Suomi (5/195)
Mistä lukujonoon: 
Bookbeatista äänikirjana.

Ennakko-odotukset: Muistan, että syksyn 2018 Kirjamessuilla törmäsin tähän vähän väliä, ja ihmettelin kannen perusteella, minkälaisesta kirjasta on oikein kyse. Sen jälkeen Kankimäen kirjasta onkin saanut lukea lehdistä ja kirjablogeista oikein urakalla. Kirjastossakin om postauksen kirjoittamisehetkellä yli tuhat varausta. Niinpä kiinnostuin ja aloin kuuntelemaan kirjaa Bookbeatista.

”Mitä perheetön nelikymppinen nainen voi elämällään tehdä?”

Juoni: Mia Kankimäki on 42-vuotias, lapseton ja työtön sinkkunainen. Hän toisaalta pitää vapaudestaan ja toisaalta tuntee siitä syyllisyyttä – hän on vapaa, mutta ulkopuolinen. Hän kaipaa elämälleen uutta suuntaa ja merkitystä. Niinpä Kankimäki päättää alkaa kirjoittavaksi tutkimusmatkailijaksi ihailemiensa naisten jäljissä. Näitä naisia Kankimäki kutsuu yönaisiksi, sillä heitä hän ajattelee unettomina öinä.

Kankimäki pistää siis matkatilinsä sileäksi ja lähtee menneinä vuosisatoina eläneiden rohkeiden naisten perässä Afrikkaan, Japaniin ja Italiaan. Matkakertomusten väliin on ripoteltu faktoja ja tarinoita näistä yönaisista, jotka matkailivat yksin silloin, kun naisten yksinmatkailu ei todellakaan ollut helppoa.

Ehkäpä nyt, jos koskaan olisi otettava käyttöön Karen Blixen -tili, se säästötili jolle olen vuosien ajan kerännyt rahaa unelmieni matkoja varten, niitä matkoja, joille joko uskaltaisin tai en uskaltaisi lähteä. Karen Blixen edustaa minulle paitsi tuntemattomia mantereita ja Afrikan villiä luontoa, myös esikuvallista rohkeutta.

Mikä toimi:

  • Kankimäen humoristinen ja itseironinen minäkerronta vie mukanaan. Myös kirjan lukija Kati Tamminen sopii kirjaan kuin nakutettu, ja tarinaa oli mukavaa kuunnella. Melkein tuntui, kuin itsekin olisi ollut mukana savanniretkellä ja firenzeläisessä taidemuseossa.
  • Keräämänsä materiaalin pohjalta Kankimäki maalaa värikkäät kuvat jokaisesta yönaisestaan. He olivat kaikki erilaisia ja heillä oli omat haasteensa, mutta tarinoissa on myös paljon yhtenäisiä piirteitä. Innostuin itsekin googlailemaan kirjassa mainittuja seikkailijoita, ja haluaisin lukea heidän teoksiaan, kuten Karen Blixenin Eurooppalaisena Afrikassa, Ida Pfeifferin A Woman’s Journey Round The World tai Isabella Birdin A Lady’s Life in the Rocky Mountains.
  • Kuuntelin kirjan juuri ennen kuin olin lähdössä ensimmäistä kertaa yksin viikoksi reissuun. Erittäin hyvä teos kyseiseen tilanteeseen!
  • Nyt minäkin haluan matkakirjailijaksi.

Mikä ei toiminut: 

  • Periaatteessa kirjahan kertoo etuoikeutetun ihmisen henkilökohtaisesta kriiseilystä, historiallisilla tarinoilla höystettynä. Pidän kovasti Kankimäen tyylistä kirjoittaa, mutta välillä ”kirjoittaminen ei suju, ei ole rahaa” -tyyliseen valitukseen teki mieli puuskahtaa, että no mene vaikka töihin. Jostain sitä rahaa tuntui kuitenkin aina löytyvän uusiin lentolippuihin. Toisaalta kadehdin kirjoittavan tutkimusmatkailijan vapautta.
  • Luokitellaanko tämä muuten kauno- vai tietokirjallisuuteen?

Seuraavaksi lukulistalla: Mia Kankimäen esikoisteos Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin, jossa hän jäljittää tuhat vuotta sitten elänyttä japanilaista hovinaista ja kirjailijaa Sei Shonagonia.

Subjektiivinen tuomio: *****-

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

Mia Kankimäki
Naiset joita ajattelen öisin
Otava 2018
Kesto 16 h 2 min

Osta kirja Adlibriksesta*
Osta äänikirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Elämäkerrat, Muistelmat

Kaksi opasta pelien maailmaan

Otto Rönkä: E-urheilun käsikirja

Mistä e-urheilussa oikein on kyse? Urheilutoimittaja Otto Rönkä valottaa tässä kirjassa alan historiaa ja kehitystä, esittelee suurimpia pelejä ja paljastaa myös, miten e-urheilijaksi ryhdytään.

Otto Röngän kirjoittama opas e-urheilun maailmaan on varsin ohut ja helposti tartuttava. Kirjassa käydään läpi pelaamisen perusasiat, kuten ammattilaistasolla pelattavat pelit ja genret, suomalaista ja kansainvälistä toimintaa, uran aloittamiseen liittyviä asioita ja tarvittava kalusto sekä e-urheilun sanastoa. Lisäksi kirjassa on muutamia kilpapelaajien haastatteluja. Kovin syvälle aiheeseen ei kuitenkaan päästä. Parhaiten tämä sopiikin oppaaksi aivan aloittelevalle e-urheilusta kiinnostuneelle tai vaikkapa sille pelaavan nuoren vanhemmalle, joka haluaa tietää mistä on oikein kyse.

Subjektiivinen tuomio: ***

Otava 2018
127 sivua
Osta kirja Adlibriksesta*

Mikko Saari: Löydä lautapelit

Löydä lautapelit esittelee ne pelit, jotka kaikkien peliharrastajien – niin aloittelijoiden kuin kokeneidenkin – olisi syytä tuntea. Vaikuttavien klassikoiden lisäksi kirja tarjoaa paljon vinkkejä tuoreempien lautapelien pariin ja kertoo, millaista on lautapelien harrastaminen.

Lisäsin lautapelikirjan syksyn tärppilistalleni ja sainkin sen kirjastosta nopeasti luettavaksi. Löydä lautapelit on tuhti ja mielenkiintoinen tietopaketti tärkeimmistä lautapeleistä aina 1800-luvulta nykypäivään. Klassikoiden kokoaminen yksiin kansiin onkin hyvä veto, sillä kuten Saari itsekin esipuheessa toteaa, sisältö ei kovin äkkiä vanhene.

Olen itse pelannut lähinnä perhepelejä lapsena, ja kokeillut muutamaa ”aikuisten” peliä. Lautapelit kuitenkin kiinnostavat kovasti, joten taidan olla juuri oikeaa kohderyhmää. Vannoutuneelle peliharrastajalle kirja ei välttämättä tarjoa mitään uutta, mutta suosittelen tätä kaikille meille kiinnostuneille, jotka haluaisivat kokeilla uusia pelejä ja genrejä.

Kirjaa lukiessani huomasin pakostakin, että lautapelien maailma on miesten maailma. Saari mainitsee pelien yhteydessä aina niiden suunnittelijoiden nimet, ja koko kirjasta taisin bongata vain yksi tai kaksi naisen nimeä. Nyt naiset, pelien pariin!

Subjektiivinen tuomio: ****+

Avain 2018
220 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Viihde