Tietokirjallisuus

Kummallisen kirjoittajat – opas fiktiivisen maailman luomiseen

kumnmalisenkirj_kirjaKuinka ideat syntyvät?
Miten rakenne kannattelee tarinaa?
Miten selittäminen voikin olla tarpeen, ja kuinka lukijaa huijataan?

Suomen tieteis- ja fantasiakirjailijat ry:n julkaisema Kummallisen kirjoittajat opastaa kirjoittajaa spekulatiivisen fiktion eri spefin saloihin. Kirja koostuu kirjailijoiden, tutkijoiden ja aktiivisten spefin lukijoiden artikkeleista, joissa käsitellään kirjoittamisen eri osa-alueita.

Mukana on artikkeleita esimerkiksi tarinan ideoista ja rakenteesta, kauhupainotteisesta kirjoittamisesta, historiallisen spefin kirjoittamisesta sekä pohdintaa fantasian tulevaisuudesta. Kirjoittajista tunsin nimeltä vain romanttisen fantasian luomisesta kirjoittavan  J. S. Meresmaan, jonka esikoisteoksen Mifongin perintö juuri luin ja arvioin.

Artikkeleista ehdottomasti kolme kiinnostavinta olivat Eija Lappalaisen ja Anne Leinosen Routasisarusten maailman luominen, Tommi Vännin Lukijan hämäämisestä ja Liisa Rantalaihon Jännitettä rautalankaan. Tarinan yhteiskunta ja politiikka. Lappalainen ja Leinonen kuvasivat Routasisarukset-sarjaansa niin kiinnostavasti, että se pääsee kyllä jossain vaiheessa lukulistalle.

Vänni tekee mielenkiintoisia huomioita esimerkiksi Tolkienin ja J. K. Rowlingin harjoittamasta lukijan hämäämisestä: kun lisätään tarpeeksi paljon toimintaa ja rakastetun hahmon äkillinen kuolema, kukaan ei huomaa juonen epäloogisuuksia. Esimerkiksi sitä että viimeisessä Potter-kirjassa Harry ja kumppanit unohtavat hämmentävän usein osaavansa kaikkoontua, jotta Rowling saa toimitettua heidät juonen kannalta tarpeellisiin paikkoihin. Klonkku taas on uskomattoman liikkuvainen ja pääsee mystisesti sisään ja ulos suljetuista ovista.

Rantalaiho kirjoittaa tarinan yhteiskuntarakenteen ja politiikan luomisesta. Huomioon otettavia asioita on paljon, ja kirjoittamansa maailman logiikkaa täytyy oikeasti miettiä.

”Toisinaan voisi yhteiskunnan uskottavuuden kannalta kysyä, mistä ihmiset saavat ruokansa. — Mistä esimerkiksi Belgarionin tarun RakCtholin temppelivuori jatkuvasti hankki pappejaan? Mistä sinne riitti uhrattavia ihmisiä (kuvattua vauhtia yli 100 000/vuosi)? — Kovasti sinne oli aarteitakin kerätty, vaikkei niitä ilmeisesti mihinkään käytetty.”

Kummallisen kirjoittajat -kokoelmaa voisin suositella kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille, erityisesti fantasiaan ja scifi-kirjallisuuteen kallellaan oleville. Kirjasta saa varmasti uusia ideoita ja neuvoja kirjoittamiseen. Tekstien julkaisuakin käsitellään eräässä artikkelissa, jos se puoli kiinnostaa. Sama yhdistys on julkaissut toisenkin samantyyppisen kirjan Kirjoita kosmos, joka on myöskin lukulistallani.

Subjektiivinen tuomio: ****

Suomen tieteis- ja fantasiakirjailijat ry
Kummallisen kirjoittajat – opas fiktiivisen maailman luomiseen
256 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjoittaminen

Lappalainen & Rönns: Nakki lautasella

nakkilautasella

”Aleksi huomaa pari sikaa, jotka ovat muista erillään omassa karsinassaan. Niiden selkään on maalattu violetit viivat.
’Hei, joku on maalannut noihin graffitit’, hän hihkuu.
’Ne ovat vain vähän kipeänä, ja merkistä ne on helppo tunnistaa’, Emilian isä kertoo. — Isä lääkitsee siat. 
’Kyllä se siitä.'”

Nakki lautasella – Mistä ruoka tulee on tietokirjailija Elina Lappalaisen kirjoittama ja Christel Rönnsin kuvittama lastenkirja, joka kertoo tavallisesta suomalaisesta maataloustuotannosta. Tiedättehän ne söpöt lastenkirjat, joissa korkeintaan kolme kanaa kotkottaa maatilan pihalla ja yksi possu löhöää onnellisesti mudassa? Nakki lautasella ei ole sellainen, onneksi.

Kirjassa seikkailevat Emilia ja Aleksi, jotka pääsevät eräänä päivänä Emilian eläinlääkäri-isän mukaan tarkastuskierrokselle. He käyvät luomumaitotilalla, sikatilalla, häkkikanalassa ja broileritilalla. Tutuiksi tulevat niin lypsyrobotti, vasikan nupouttaminen kuin emakkohäkitkin. Tarinan välissä on tietosivuja eri eläimistä ja niiden elämästä ja oloista. Kirjassa korostetaan eläinten hyvän kohtelun tärkeyttä. Lopussa lapset pohtivat, pitäisikö heidän nyt ryhtyä kasvissyöjiksi.

’Jotkut tekevät niin’, isä vastaa. ’Sinunkin luokallasi on varmaan monta kasvissyöjää. Mutta lihaa voi syödä myös vähemmän. Ja kaupassa on hyvä pysähtyä miettimään, millaista lihaa, munia ja maitoa ostaa’, hän jatkaa.

nakki lautasella aukeama

Kananmunia ja niiden anatomiaa.

Lappalainen onnistuu tekemään saman kuin palkitun Syötäväksi kasvatetut -kirjankin kanssa: hän kirjoittaa suomalaisten maatilojen arjesta realistisesti ja kiihkottomasti. Nakki lautasella -kirjassa hän tekee sen vielä lapsille sopivalla tavalla. Eläinten tappamisella ei mässäillä, mutta sitä ei myöskään peitellä. Mielestäni on hienoa, että vihdoin tällainen tietopaketti ruoantuotannosta on tehty lapsillekin. Kirjan kruunaa Christel Rönnsin sympaattinen kuvitus.

nakki lautasella aukeama

Emakkohäkki ja söpöjä pikkupossuja.

Kirjasta oppi itsekin uusia asioita. Nytpä tiedän senkin, miten kana pissaa vai pissaako se lainkaan :D (Miten olen voinutkaan elää ilman tätä tietoa.) Jos itsellä olisi lapsia tai kummilapsia, Nakki lautasella lähtisi varmasti ostoskoriin. Nyt sain sen mukavasti lainattua kirjastosta ihan ensimmäisten joukossa.

Nakki lautasella pääsee mukaan myös Lukuhaasteeseen 2015 kategoriassa Vuonna 2015 ilmestynyt kirja. Varsin tuore se onkin, sillä julkkarit olivat vasta viime viikolla.

Subjektiivinen tuomio: *****

Elina Lappalainen: Nakki lautasella
Kuvitus Christel Rönns
Tammi 2015
48 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lapsille

Satu Koivisto: Gastronaatti – eli kuinka rakastua rippeisiin

gastronaattiSatu Koiviston kirjoittama Gastronaatti eli kuinka rakastua rippeisiin on mahdottoman inspiroiva ja kaunis keittokirja. Lainasin kirjan ystävältäni lähinnä alaotsikon takia, koska ajattelin että kirja käsittelee riperuokaa ja voin kirjoittaa tästä ekoblogiini. Päätin kuitenkin pistää arvion tänne, ihan siitä syystä että olen muuten lukenut nyt niin vähän kirjoja. Heh.

Kirja ei nimestään huolimatta varsinaisesti käsittele rippeistä tehtyä ruokaa. Ekologinenkin näkökulma on Gastronaatissa kuitenkin mukana: porkkanoista käytetään myös naatit ja kesäkurpitsan kukatkin paahdetaan. Itse tykkäsin siitä, että reseptit eivät ole mitään gourmet-tasoista kokkausta joihin tarvitsee 1234+ raaka-ainetta, vaan melko perusjutuilla mennään. Kirjassa esitellään aina yksi raaka-aine kerrallaan ja sitten siitä on muutamia reseptejä. Raaka-aineiden esittelytekstit ovat kiinnostavia ja myös niihin piiloutuu helppoja reseptejä, joten ne kannattaa lukea.

Otin Gastronaatista ylös omaan reseptivihkooni reseptit esimerkiksi supernopean aioliin ja chilimajoneesiin, helppoon sitruunalimsaan, raparperisiirappiin ja ihanan näköisiin raparperi-valkosuklaamuffineihin. Varasin jo etukäteen vähän raparperia äidin kasvimaalta, että pääsen kesällä kokeilemaan viimeksimainittuja. Kirjan 69:stä reseptistä 58 on muuten kasvisruokaa.

Koiviston kirjoitustyyli on hilpeä mutta myös armollinen. Hän kertoilee raaka-aineisiin liittyviä sympaattisia tarinoita omasta lapsuudestaan maalla ja toteaa useasti, että ellei jotain raaka-ainetta halua/voi laittaa ruokaan, ei se todellakaan haittaa.

Omaan makuun saa luottaa. Jos ruoka maistuu hyvältä, se on hyvää juuri sellaisena kuin se on. Ruoan ei tarvitse maistua oikealta, koska ei ole olemassa mitään universaalia makumallia, miltä kunkin ruoan kuuluu maistua.

Satu Koivisto on keittokirjailijan lisäksi myös Maku-lehden päätoimittaja. Sisäsivulla oli kuva hänestä ja hänen miehestään, ja ihmettelin jonkin aikaa kun mies näytti niin mahdottoman tutulta. Sitten tajusin, että tyyppihän on Isyyspakkaus-blogin kirjoittaja, ja seurasin blogia aikoinaan tiiviisti. Ilmankos. Mies eli Tommi Koivisto on myös ottanut kirjan herkulliset valokuvat.

Kaiken kaikkiaan Gastronaatti on ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Itselleni ei ehkä tulisi niin monelle reseptille käyttöä että hankkisin se kirjahyllyyni, mutta näin lainattuna kirja toimi oikein hyvin.

Subjektiivinen tuomio: ****

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Ruoka