Terveys

Hetki unelmille – elämää MS-taudin kanssa

Kaupallinen yhteistyö MS-hoitajat ry:n kanssa.

Mistä sinä unelmoit?

Tämä on kysymys, jota ei kysytä sairailta ihmisiltä kovin usein.  Minna Salakari ja Jan Holmberg ovat kuitenkin halunneet keskittyä kirjassaan nimenomaan unelmiin. Viikko sitten julkaistu Hetki unelmille – Elämää MS-taudin kanssa sisältää kahdentoista MS-tautiin sairastuneen tarinan. He kertovat vapaasti elämästään, sairaudestaan ja haaveistaan.

Kirjoittajilla on pitkä kokemus terveysalalta. Jan Holmberg on kouluttaja, tietokirjailija ja sairaanhoitaja. Minna Salakari on terveydenhuollon asiantuntija, ammattikorkeakoulun opettaja, bloggaaja ja MS-hoitajat ry:n puheenjohtaja. Kirja juhlistaa yhdistyksen 20-vuotista työtä valtakunnallisena MS-hoitotyön edistäjänä.

– Kirja on kahden luovan ystävän yhteistyönä syntynyt teos, Minna Salakari kertoo. – Mitä jos meidän unelmastamme kirjoittaa kirja syntyisikin jotain suurempaa? Jotain hyödyllistä, koskettavaa ja monia liikuttavaa?

Mikä MS-tauti?

MS-tauti eli multippeliskleroosi on liikunta- ja toimintakykyyn vaikuttava keskushermoston sairaus. Suomessa sitä sairastaa noin 7 000 henkilöä ja yleisin sairastumisikä on 20–40 vuotta. Se on autoimmuunitauti, jossa elimistö hyökkää omia kudoksia vastaan. Tauti onkin monimuotoinen ja oireet vaihtelevat. MS-tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta lääkkeillä ja hoidolla voidaan vaikuttaa sairauden kulkuun. (Lähde: Duodecim)

Parantumaton ja etenevä sairaus on usein vaikea hyväksyä, varsinkin alkuvaiheessa. Kirjaan haastateltu Ritva kuvaa tuntemuksiaan näin:

Kitkin pensasaidan maata polvillani maassa, alkoi sataa, ja samalla tuli itku. Siinä hetkessä mietin, että miksi minä. Heti seuraavassa hetkessä kysyin itseltäni, että miksi juuri MS? Sitten sade huuhteli itkun, ja minä jatkoin kitkemistä.

Moni haastateltu korostaa sitä, että ihminen voi olla vakavasti sairas ilman että se näkyy päällepäin. Seurauksena on välillä äärimmäisen ajattelemattomia kommentteja vaikkapa työkavereilta. Erään haastateltavan kollega oli toivonut samaa sairautta itselleen, jotta töistä saisi pitkiä sairauslomia.

Useimmat pystyvät kuitenkin elämään ihan tavallista arkea, apuvälineillä tai ilman. Joskus päivässä jaksaa enemmän, joskus vähemmän.

On pysyttävä liikkeessä ja toimittava, tehtävä sellaisia asioita, joita myöhemmin voi keinutuolissa – tai vaikka pyörätuolissa – muistella.”

”Arkea ja unelmia sopivassa suhteessa.”

Vertaistukea ja rohkaisua

Hetki unelmille -kirjan tavoitteena on yhdistää MS-hoitajat ja tautia sairastavat. Se tarjoaa vertaistukea sekä sairastuneille että heidän läheisilleen. Jos ei kuulu kumpaankaan joukkoon, kirja toimii omien näkemysten avartajana: sairastumisen jälkeenkin on elämää, arkea ja unelmia. Kirjailijat haluavat myös rohkaista lukijaa pohtimaan omia haaveitaan.

Kirja lähti oivalluksesta, että unelmissa on uskomatonta voimaa. Unelmat ovat yhtä aikaa henkilökohtaisia ja jaettavissa olevia. Ne voivat lohduttaa, innostaa ja saada ihmisen yrittämään, vaikka ne eivät olisi omiakaan, Jan Holmberg sanoo.

Molemmat kirjoittajat korostavat nimenomaan toivoa.

– Silloin kun kyseessä on parantumaton sairaus, toivon ylläpitäminen on hoitotyön keskiössä ja yksi sen keskeisimmistä tavoitteista. Toivon ylläpitämisessä auttavat unelmat, joiden kautta voidaan tarjota lohdutusta, tukea ja toivoa. Ne kannattelevat hankalissakin hetkissä, Minna Salakari sanoo.

Salakari muistuttaa myös, kuinka tärkeitä lyhyetkin kohtaamiset voivat olla sairastuneelle.

– Sen lisäksi, että ehtii kysyä lääkityksestä, pitäisi ehtiä tukea ja olla läsnä. Yksi pieni kysymys unelmista toimii tässä erinomaisena välineenä.

Tavallisia unelmia

Millaisia ovat sitten kirjaan haastateltujen unelmat? Hyvin tavallisia. Monien haaveet liittyvät omiin lapsiin: että saisi nähdä lasten aikuistuvan, että heillä menisi elämässä hyvin, että saisi joskus lapsenlapsia. Yksi haluaa löytää elämäänsä kumppanin, toinen matkustella, kolmas päästä osa-aikatyökyvyttömyyseläkkeelle ja saada aikaa itselleen. Häistä unelmoidaan myös, ja onnesta yleisesti. Peräti kolme haastateltavaa kahdestatoista haluaisi perustaa oman pienen kahvilan. (Ehkä heidän pitäisi tehdä se yhdessä?)

– Jokainen haastattelu oli omanlaisensa, ainutlaatuinen matka toisen ihmisen maailmaan.  Jokainen kohtaaminen oli tietyllä tavalla mullistava ja omaa ymmärrystä lisäävä. Tarinoita kirjoittaessani kävin läpi tunteiden myrskyn: paljon iloa ja onnea, samalla ahdistusta ja surua, Salakari kuvailee.

Yhdistyksen omana julkaisuna työstetty kirja oli iso urakka.

Tekstit kävivät meillä molemmilla ristikorjauksessa, editorilla ja kielenhuollossa. Teimme haastateltavien kanssa tarvittavia korjauksia niin kauan, että joka ikinen oli tekstiinsä tyytyväinen. Taitto piti saada millimetrilleen oikein ja kirjatilaukset tehtyä. Yhtä aikaa teimme markkinoinnin ja viestinnän kanssa töitä. Tämän kirjan takana on helppo seistä, kun on ollut sen joka ikisessä vaiheessa mukana, Holmberg sanoo.

Paitsi että kirjaprojekti on ollut tärkeä matka kirjoittajille, se on vaikuttanut myös haastateltuihin. Yhdeltä haastatellulta tuli myöhemmin henkilökohtainen kiitos ”unelmakohtaamisesta” ja kuinka se on saanut hänet tavoittelemaan unelmia rohkeammin. Osa haaveista oli jo toteutunutkin.

 Tästä voimaantuneena olen varma, että olemme työskennelleet oikeaan suuntaan. On uskomattoman hienoa saada seistä tällaisen teoksen takana, Salakari sanoo.

Molemmat kirjoittajat mainitsevat kirjan kirjoittamisen olleen myös heidän henkilökohtainen haaveensa.

– Osa unelmista on siis tehty toteutettaviksi, Holmberg kiteyttää.

Jan Holmberg & Minna Salakari
Hetki unelmille – elämää MS-taudin kanssa
Books on Demand 2018
114 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*
Osta e-kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Terveys

Yksi hyvä ja yksi huono kirja syömisestä

Luin peräkkäin kaksi hyvin erilaista kirjaa syömisestä, ja päätin tehdä niistä vaihteeksi yhteisen postauksen. Pääosin siksi, että ensimmäinen oli sen verran tylsä, etten jaksanut lukea sitä kunnolla loppuun.

William Leith: Pohjaton nälkä

Olen lihava. Niinpä teen kaiken lihavasti. Tänä aamuna otan läskisuihkun ja pyöriskelen saippuavaahdossa kuin valtava kerubi. Kuivaan itseni lihavasti. Se ei ole samanlaista kuin laihan kuivatessa itsensä pyyhkeellään. Lihavat imevät itseensä vettä kuin sienet.

William Leithin Pohjaton nälkä tarttui mukaan kirjastoreissulta kiinnostavan aiheensa ja hauskan kantensa perusteella. Kirjaa kuvataan takakannessa ”hyytävällä tavalla hauskaksi” ja ”oivalluksia sytyttäväksi safariksi länsimaisen ihmisen loputtomaan haluun saada – jotakin ja nopeasti.”

Odotin siis kiinnostavaa, omakohtaista teosta lihavuudesta ja nykyisestä syömiskulttuurista, ehkä faktoilla ja tutkimuksilla höystettynä. Harmillisesti Pohjaton nälkä oli kuitenkin pettymys.

Kirja tuntuu lähes pelkältä tajunnanvirralta, kun Leith kuvaa ajatuksiaan ja kokemuksiaan. Hän hyppii episodimaisesti aiheesta toiseen, kertoo välillä aamurutiineistaan, sitten tyttöystävästään, alkaa noudattaa Atkinsin dieettiä, kuvailee lapsuutensa ahmimiskokemuksia ja nuoruuden huumesekoiluita, repsahtaa syömään, juttelee lihavan ystävän kanssa, haastattelee tohtori Atkinsia…

Pieniä oivalluksia pilkahtelee aina välissä, mutta ajatus ei tunnu pääsevän eteenpäin eikä kokonaisuus hahmotu. Mikä oli pohdintojen lopputulos? Välillä tilanteet ovat absurdiudessaan huvittavia, välillä taas inhottaa lukea Leithin kertoillessa huolettomasti kännäyksestään ja huumeidenkäytöstään. En jaksanut lukea paksua kirjaa kunnolla loppuun, vaan puolivälistä eteenpäin hyppelin sivuja ja lopulta laitoin koko teoksen pois.

Subjektiivinen tuomio: **

William Leith
Pohjaton nälkä – syöpön tunnustuksia
Tammi 2006
317 sivua

Pertti Mustajoki: Vähennä kaloreita ilman dieettiä

Kaloreiden vähentäminen aloitetaan niistä tilanteista, joissa olet viikoittain, ja etenkin niistä, jotka ovat lähes jokapäiväisiä. Jos pari kertaa kuukaudessa nautit illallisen ravintolassa tai maistelet kahvilassa juustokakkua, älä herran tähden ryhdy niiden äärellä miettimään kaloreita.

Toisin kuin Pohjaton nälkä, Pertti Mustajoen tuore teos Vähennä kaloreita ilman dieettiä oli kiinnostava, muutenkin kuin nimensä perusteella. Aimo annos tutkittua tietoa höystettynä huumorilla ja armollisella otteella on pakattu tiiviiksi tietopaketiksi, jonka hotkaisee parissa illassa.

Aineenvaihdunta- ja hormonisairauksiin erikoistunut sisätautilääkäri Pertti Mustajoki kertoo aloittaneensa kirjoittamisen sen jälkeen, kun toimittaja oli kysynyt, voiko ilman dieettejä laihtua. ”Jos aikaansa seuraava toimittaja luulee dieetin olevan ainoa keino laihduttaa, mitä tavalliset kansalaiset tietävät kalorien vähentämisestä?” Näin syntyi kalorien vähentämiseen keskittyvä kirja.

Mustajoella on erinomainen pointti: jos erilaiset dieetit todella toimisivat, suomalaisetkin hoikistuisivat jatkuvasti. Atkinsin dieetti ja 5:2 -dieetti saavat kirjassa kyytiä, kun tilalle otetaan perinteinen lautasmalli. Olennaista on, että Mustajoki myös perustelee kaiken tutkimustiedolla.

Avain painonhallintaan ja laihtuminen on yksinkertainen: rajoitetaan kalorien määrää eikä ruoan määrää. Nälkäkuurilla oleminen ei pitkällä aikavälillä laihduta, vaan kilot saattavat tulla korkojen kera takaisin. Maha nimittäin täyttyy nimenomaan ruoan määrästä, eikä se välitä onko kyseessä puoli kiloa porkkanaa vai suklaata. Toisesta vain saa satoja kilokaloreita enemmän kuin toisesta, mikä aiheuttaa lihomista.

Mustajoki määrittelee, mikä on terveellinen kaloritiheys ruoassa (alle 150 kcal/100g), sekä ohjeistaa kalorien ”laimentamiseen” aterialla. Jos syö vaikka makean välipalan, sitä voi laimentaa vähäkalorisella hedelmällä, tai leipää voi laimentaa kevyillä leivänpäällisillä.

Olennaista on pureutua ensin jokapäiväisiin aterioihin kuten koulu- tai työlounaisiin, ja sallia itselleen se juustokakkupala tai muu herkku ilman tunnontuskia pari kertaa kuukaudessa. Kirjan ote oli muutenkin armollinen – mitään ei tiukasti kielletä, ja syömisen pitää olla mukavaa. Hampurilaisaterioita voi toki syöpötellä silloin tällöin, mutta jos siitä tulee jokaviikkoista, kalorien vähentäminen alkaa olla hankalaa.

Mukana on myös kiinnostavaa nippelitietoa: yllättävää esimerkiksi oli, että niinkin helposti kuin vaihtamalla kevytmaidosta rasvattomaan maitoon saa vuodessa tuhansia kilokaloreita vähemmän.

Kirja oli nopeasti luettu, mutta huomasin pian olevani jääkaapilla tarkastamassa yleisimpien välipalojeni kaloritiheyttä. Tämä kirja tekisi melkein mieli ostaa omaksi, voisi nimittäin olla terveellistä lukea se aika ajoin uudelleen.

Kirja pääsee vuoden 2017 lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja lisää hyvinvointiasi.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Pertti Mustajoki
Vähennä kaloreita ilman dieettiä
Duodecim 2016
144 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Ruoka, Terveys

Giulia Enders: Suoliston salaisuus

suoliston-salaisuusOhutsuoli kiemurtelee seitsemän metrin pituudeltaan päämäärättömästi edestakaisin oikealta vasemmalle, kunnes muuttuu lopulta paksusuoleksi. Siinä taas roikkuu näennäisesti tarpeeton umpisuoli, joka ei kai muuta osaa kuin tulehtua. Lisäksi paksusuolessa on selkeitä pullistumia. Se näyttää siltä kuin se yrittäisi matkia helminauhaa mutta epäonnistuisi surkeasti. Kaukaa katsottuna maha-suolikanava on ruma, epäkiinnostava, epäsymmetrinen letku.

Harvoin tulee luettua tietokirjaa, joka samaan aikaan on järeä tietopaketti ja naurattaa ääneen. Giulia Endersin teos Suoliston salaisuus on kuitenkin sellainen. Vuonna 1990 syntynyt saksalainen tutkija ponnahti julkisuuteen pidettyään suolistoaiheisen esitelmän, josta tuli Youtube-hitti. Nyt hän valmistelee Saksassa väitöskirjaansa, ja kirjoittaa suurelle yleisölle hykerryttävän hauskaa tekstiä suolistosta ja mikrobeista. Kuulostaa mahdottomalta tehtävältä, mutta ilmeisesti mistä tahansa aiheesta saa kirjoitettua kiinnostavaa tekstiä, kun osaa tehdä sen oikein.

Heti kun ensimmäiset pikkumuruset ovat saapuneet ohutsuoleen, alkaa varsinainen ruoansulatus. Monenkirjava kakkumössö häviää matkallaan tämän putken läpi lähes täysin sen seinämiin, vähän niin kuin Harry Potter laiturilla 9¾. Ohutsuoli tarttuu kakkuun päättäväisesti.”

Kirjan alkuosa keskittyy ruoansulatuselimistön rakenteeseen sekä erilaisiin allergioihin ja intoleransseihin. Sitten Enders käy suoliston toiminnan ja ruoansulatuksen huolellisesti läpi aina ruoan näkemisestä ja sen nielemisestä kakkaamiseen. Omat alalukunsa saavat myös ummetus ja oksentaminen. Oksentaminenkin on niin monimutkainen prosessi, että Enders kuvaa sitä suorastaan mestarisuoritukseksi. Kolmannessa osiossa päästään Endersin erikoisalaan eli mikrobeihin. Kirjassa kuvataan suolistoflooraa yleisesti ja hyviä ja pahoja bakteereja erikseen, sekä pohditaan niiden merkitystä ihmisen terveyteen.

Jos emme todellakaan ole onnistuneet kypsentämään kana-ateriaa riittävästi, syömme kanan lihassolujen lisäksi pari salmonellasolua. Näitä yksisoluisia pitää olla kymmenestätuhannesta miljoonaan, jotta meidät saatettaisiin taistelukyvyttömiksi. Miljoonan salmonellabakteerin joukko vastaa kooltaan suolakiteen viidesosaa. Miten niin pieni armeija pystyy lähettämään vessanpytylle ihmisen, joka vastaa valtavan suurta 600 miljoonan suolakiteen kolonnaa? Se on sama kuin yksi yksittäinen Obaman hius hallitsisi kaikkia amerikkalaisia.

Opin kirjasta muun muassa:

  • Että suolisto on mahdottoman monimutkainen ja hienosyinen järjestelmä, jota pitäisi arvostaa enemmän
  • Miksi oliiviöljy on oikeasti parempaa rasvaa kuin se mitä saa McDonald’sin purilaisista
  • Miksi ruoan jälkeen tekee mieli jälkkäriä
  • Miten bakteerit voivat vaikuttaa lihomiseen
  • Miksi on tärkeää, ettei yritetä jatkuvasti desinfioida kaikkia bakteereja pois
  • Mitä ovat probiootit ja prebiootit ja miksi niitä on jugurteissa
  • Miksi antibioottien liiallinen syöminen on aika hasardia hommaa
  • Miksi kreivi Draculalla oli todennäköisesti geneettinen häiriö

Sekä paljon muuta enemmän ja vähemmän tärkeää! Suoliston salaisuus tarjoaa tuhdin tietopaketin ihmisruumiista taatusti mielenkiintoisemmassa muodossa kuin koulun biologian kirjat. Erityismaininnan saa kirjan tyyliin sopiva hupaisa kuvitus, jonka on tehnyt Giulian sisko Jill Enders.

Subjektiivinen tuomio: *****

Giulia Enders
Suoliston salaisuus – kaikki kehomme keskeisestä elimestä
Otava 2015
303 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Esimakua saa Giulia Endersin palkitusta esitelmästä: (saksankielinen, tekstit englanniksi)

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Terveys