Muu kirjallisuus

Disney: Kymmenen avataran aarre ja muita Don Rosan parhaita

Intia – ikivanhojen salaisuuksien maa! Mutta tuoreempi mysteeri on, miksi liikemaailman mahtimies puksuttaa veneellä ylös Indusvirran sivuhaaraa läpi tutkimattoman Punjabin helteisen sademetsäalueen.

Kerroin aiemmassa arviossani, että Vuokko Hurmeen lastenkirja Kiepaus muistutti eräästä Don Rosan piirtämästä Aku Ankka -sarjakuvasta, jossa ankkojen henkilökohtainen painovoima vaihtaa suuntaa. Pienellä salapoliisityöllä kyseisen sarjakuvatarinan nimeksi selvisi Paino-ongelmia, ja että se on mukana Don Rosan parhaiden sarjakuvien albumissa nimeltä Kymmenen avataran aarre. Kirja lähti pikaisesti kirjastosta varaukseen.

Lueskelin nuoraena ahkerasti Aku Ankkojen vuosikertoja ja taskukirjoja. Erityisesti innostuin Don Rosan persoonallisesta piirrostyylistä ja huumorista, ja merkkailin vuosikertoihin kirjanmerkeillä Rosan sarjakuvat erilleen. Viime vuosina en oikeastaan ole lukenut ankkoja lainkaan, enkä ylipäätään osaa oikein lainata kirjastosta sarjakuvia. Rosa-kokoelma oli siis mukava paluu lapsuuden suosikkeihin.

Kokoelma sisältää yhteensä kahdeksan sarjakuvaa, nimikkotarinan ja painovoimatarinan lisäksi muun muassa tarinat Matka maan keskipisteeseen, aikamatkustusseikkailu Ankka kuningas Arthurin hovissa ja toinen Milla Magian taikoihin liittyvä kertomus Kutistuva kitupiikki.

Kaunokirjallisuuteen tottuneena tuntui ensin hassulta, kuinka nopeasti tarinat ampaisevat liikkeelle ja tapahtumat vyöryvät eteenpäin milloin minkäkin pienen sattumuksen, keksinnön tai tekosyyn nojalla. Näin sen tietysti pitääkin olla – parinkymmenen sivun mittaisissa sarjakuvissa ei ole aikaa sen kummempaan vatulointiin.

Don Rosan piirrostyyli jakaa mielipiteitä, mutta itse pidän sen yksityiskohtaisuudesta ja ilmeikkyydestä. Tarinat ovat humoristisia ja mielikuvitusta kutkuttavia, ja suomentajat ovat taas tehneet loistavaa työtä. Aku Ankoissa yksi parhaimmista asioista onkin jatkuva kieli-iloittelu. Jos lapsen (tai omaa) sanavarastoa haluaa kehittää, kannattaakin ottaa Akkarit kauniiseen käteen. Tarinoissa korostuvat myös historialliset viitteet ja erilainen knoppitieto, jota Tupu, Hupu ja Lupu lukevat Sudenpentujen käsikirjasta. Lukemisessa ei nokka kauaa tuhise, joten sarjisalbumi on myös helppo välipalateos tuhdimpien teosten välissä.

Paino-ongelmia.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Walt Disney
Kymmenen avaratan aarre ja muita Don Rosan parhaita
Sanoma Magazines Finland 2011
176 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Sarjakuvat, Vanha suosikki

Karoliina Korhonen: Suomalaisten painajaisia 2

Reilu vuosi sitten luin ensimmäisen Suomalaisten painajaisia -albumin, ja pidin siitä ihan viiden tähden arvoisesti. Ilmiö on sittemmin laantunut, enkä ole somessakaan törmännyt enää kovin moneen Korhosen sarjakuvaan. (Kävin kurkkaamaan Facebookissa ja syy selvisi – tämän vuoden puolella netissä on julkaistu ehkä kolme strippiä, ja loput ovat kirjaan liittyvää mainontaa.)

Toisen albumin selasin nopeasti läpi muun lukemisen ohessa, eli sanottavaakaan siitä ei nyt niin hirveästi ole. Tällä kertaa sarjakuvissa keskityttiin erityisesti matkailuun ja shoppailuun, kun Matti-hahmo pääsi (joutui) kaupoille ja kaukomaille.

Tämän kanssa kävi sama ilmiö kuin usein: ensimmäinen teos on hyvä, erilainen ja hauska, mutta toinen osa ei enää pääse yllättämään. Tässäkin naurahdin kyllä muutaman kerran ääneen Matti-paran kokemuksille, mutta ujon rehellisellä suomalaisella ei ole enää aivan samanlaista uutuudenviehätystä. Monet jutut ovat silti harvinaisen totta ja samaistuttavia edelleen.

Kirja sopii hyvin lukuhaasteen 2017 kohtaan Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista.

Subjektiivinen tuomio: ***+

Karoliina Korhonen
Suomalaisten painajaisia 2 – Lisää vähäsanaista vertaistukea
Atena 2017
96 sivua

Osta kirja Adlibriksesta (suomeksi)*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Sarjakuvat

Sarah Andersen: Adulthood is a Myth

”Is adulthood an exciting new challenge for which you feel fully prepared? Ugh. Please go away.”

Olen seurannut mainiota Sarah’s Scribbles -sarjakuvaa jo pitkään Facebookissa, ja nauranut välillä ääneen ihan vedet silmissä. Huomattuani arvion Yöpöydän kirjoissa päätin vihdoin ostaa albumin myös omaan hyllyyn.

Sarah Andersenin ”ei missään nimessä omaelämänkerralliset” sarjakuvat kuvailevat tavallisen nuoren naisen elämää, sellaisen joka elää ihan mukavaa arkea mutta ei ole aina ekstrovertti tai kuvauksellinen tai ylipäätään innostunut ihmisistä. Pienet tarinat ja arkipäivän sattumukset ovat toisaalta absurdeja ja huvittavia, ja toisaalta niin samaistuttavia.

Albumissa oli aika paljon jo netistä tuttuja strippejä, mutta onneksi myös uutta materiaalia. Kirja oli nopeasti luettu läpi, mutta siihen tulee varmasti palattua aina kun tarvitsee hieman piristystä tai vertaistukea arkeen. Suosittelen lämpimästi! Itseäni kutkuttelee kovasti jo Andersenin seuraava albumi Big Mushy Happy Lump*.

Sivutiellä-blogin kommenttiosiossa käytiin myös hieman keskustelua kirjasta ja sen luomasta nais/ihmiskuvasta. Itse en osannut ongelmakohtia edes huomata kun keskityin hihittelemään Sarahin hahmon toilailuille ja mietelmille. Mielestäni sarjakuva tarjoaa sopivasti armollisuutta ja itselleen nauramista meille aikuisille ja ”aikuisille”.

Kirja pääsee mukaan lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Kirja ”kertoo sinusta”. 

Subjektiivinen tuomio: *****

Sarah Andersen
Adulthood is a Myth – A ”Sarah’s Scribbles” collection
Andrews McMeel Publishing 2016
109 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*
Kirja on ilmestynyt myös suomeksi*, mutta mikäli englanti yhtään luonnistuu, suosittelen kyllä alkuperäisversiota.

3 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Sarjakuvat