Kirja vs. elokuva

Kirja vs. leffa: Tähtisumua – katso video!

Tällä kertaa kirjatubessa on vuorossa vapaamuotoinen avautuminen kirjoista ja niistä tehdyistä elokuvista. Käsittelen lyhyesti Neil Gaimanin kirjaa Tähtisumua ja siitä tehtyä elokuvaa Stardust (2007) ja yritän välttää spoilereita.

Tilaa Lukujonossa-kanava!

Mainoslinkit, joilla tuet kirjabloggaajaa:
Siirry Adlibrikseen kirjaostoksille*
Kokeile Bookbeatia 2 viikkoa ilmaiseksi* (uusille asiakkaille)

Posted by Sanna in Fantasia, Kirja vs. elokuva, 2 comments

Diana Wynne Jones: Liikkuva linna

’Miksi ihmeessä kuvittelin, että elämän pitäisi olla mielenkiintoista?’ hän ihmetteli juostessaan. ’Pelkäisin vain koko ajan. Kaikki johtuu siitä, että olen vanhin kolmesta.’

Liikkuva linna -elokuva löytyy hyllystäni ja olen katsonut sen monta kertaa, mutta luin kirjan vasta tänä vuonna lukupiirin yhteydessä. Kirja on erilainen kuin elokuva, mutta molemmat ovat hyviä!

Liikkuvan linnan päähenkilönä on nuori Sophie, joka on vanhin kolmesta siskoksesta ja tekee töitä perheen hattukaupassa. Yllättäen kauppaan piipahtaa Erämaan noita, joka loitsii Sophiesta yhdeksänkymppisen eukon ilman mitään selkeää syytä. Mummo-Sophie päättää lähteä kotoaan, ja päätyy erämaahan harhailemaan.

Sieltä Sophie löytää Howl-velhon liikkuvan linnan, ja ängettyään sisään päättää ryhtyä taloudenhoitajaksi. Turhamaisen ja itsekkään Howlin väitetään syövän nuorten naisten sydämiä, mutta Sophie uskoo olevansa turvassa – hänhän ei ole nuori eikä kaunis. Liikkuvaa linnaa ohjailee sympaattinen tulidemoni Calcifer, joka tarjoutuu poistamaan Sophien loitsun. Vastalahjaksi Sophien pitää ensin selvittää, miten purkaa Calciferin ja Howlin välinen sopimus.

Liikkuvan linnan maailma on kiehtova ja täynnä värikkäitä yksityiskohtia. Taikuutta ei selitetä, vaan lukija pudotetaan suoraan eriskummalliseen maailmaan, jossa on velhoja, tulidemoneita ja loitsuja. Henkilöhahmot ovat persoonallisia ja heidän toimiaan on hauska seurata. Mummoksi muuttunut Sophie päästää luonteensa valloilleen, ja on riemastuttava päähenkilö. Eikä Howlkaan ole se tyypillisin satujen sankarihahmo. Yhdessä he ovat varsin vinkeä parivaljakko.

Liikkuvasta linnasta löytyy muuten upea miesflunssan kuvaus:

Howl loihti uuden nenäliinatukon ja mulkoili niiden takaa Sophieta punaisiksi ja vetisiksi muuttuneilla silmillään. Sitten hän nousi seisomaan. ’Minulla on kurja olo’, hän ilmoitti. ’Menen sänkyyn ja saatan kuolla sinne.’ Hän vaappui säälittävästi portaiden luo. ’Haudatkaa minut rouva Pentstemmonin viereen’, hän raakkui matkalla huoneeseensa.

Kerronta on sujuvaa ja kirjan luki nopeasti. Kuten äskeisestä katkelmasta näkyy, mukana on myös reippaasti huumoria. Loppuratkaisu on joidenkin arvioiden mielestä turhan nopeatempoinen ja hivenen siirappinen, mutta minun mielestäni oikein passeli.

Kirja ja elokuva eroavat toisistaan paljon, mutta kirjaa lukiessani näin mielessäni elokuvan hahmot. Kirja myös selitti tiettyjä elokuvan juoniratkaisuja, jotka eivät ole useammallakaan katselukerralla auenneet. Kumpikin on kuitenkin erillinen teoksensa ja pidin molemmista yhtä lailla. Parhaiten tuntuukin toimivan, että katsoo elokuvan ensin ja lukee kirjan sitten, jolloin kirja täydentää elokuvan tarinaa.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee Helmet-lukuhaasteeseen 2019 kategoriassa Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.

Diana Wynne Jones
Liikkuva linna
WSOY 2005
323 sivua

Posted by Sanna in Fantasia, Kirja vs. elokuva, Nuortenkirjat / YA, 0 comments

Helmikuun kesken jäänyt: Varjoon jääneet

Margot Lee Shetterly: Hidden Figures – Varjoon jääneet

Mikä?
Kirja kertoo tositarinan 1960-luvulta, NASAn palkkaamista värillisistä matemaatikkonaisista, jotka olivat laskelmillaan mukana lähettämässä astronautteja avaruuteen. Olen nähnyt kirjan pohjalta tehdyn Hidden Figures -leffan (2016) pari kertaa ja hankin sen omaankin hyllyyn. Elokuva oli loistava, joten lainasin kirjan kirjastosta ajatuksenani lukea syvemmin, miten asiat tarkalleen menivät.

Miksi jäi kesken?
Lyhyesti sanottuna kirja on ihan ok, mutta elokuva oli paljon parempi, tiiviimpi ja insipiroivampi. Kirja ei sadankaan sivun jälkeen tunnu oikein pääsevän asiaan, ja Shetterly pohjustaa varsinaisten päähenkilöiden tarinaa kaikenlaisella kehyskertomuksella ja historialla. Henkilöitä on paljon, ja on vaikeaa pysyä kärryillä kuka on kuka. Tekee mieli jatkuvasti lopettaa lukeminen ja katsoa sen sijaan leffa uudelleen. Ehkäpä teen niin ja annan tälle uuden mahdollisuuden joskus myöhemmin!

Mille sivulle pääsin?
125/383.

Posted by Sanna in Elämäkerrat, Kirja vs. elokuva, 0 comments