Vanha suosikki

Charlotte Brontë: Kotiopettajattaren romaani

Kului viikko ilman että herra Rochesterista kuului mitään, kului kymmenen päivää, eikä hän vieläkään palannut kotiin. Rouva Fairfax sanoi, ettei häntä lainkaan ihmetyttäisi, vaikka herra Rochester matkustaisi Leasista suoraan Lontooseen ja sieltä mannermaalle näyttäytymättä Thornfieldissä kokonaiseen vuoteen. Hän oli usein lähtenyt aivan yhtä äkkiä ja odottamatta. Tämän kuullessani minut valtasi merkillisen viluinen ja ahdistava tunne.

En tiedä, voiko Kotiopettajattaren romaanista edes kirjoittaa mitään uutta, sen verran klassikko on kyseessä. Kirja on ollut yksi lempikirjoistani sen jälkeen kun luin sen joskus yläasteella. Palasin jälleen tarinan pariin, kun luin sen lukupiirikirjana.

Kirjassa päähenkilö Jane Eyre kertoo itse lukijalle elämäntarinaansa: onneton lapsuus sukulaisten nurkissa, karut vuodet tyttökoulussa, aikuisuuden ensimmäiset askeleet kotiopettajattarena Thornfieldin kartanossa, rakastuminen aivan huomaamatta, ja kipeästi paljastuvat menneisyyden haamut.

Jane on samaistuttava ja aito päähenkilö: itsenäinen nainen, joka noudattaa periaatteitaan viimeiseen asti. Lukija on hänen puolellaan heti ensimmäisistä sivuista lähtien. Toinen päähenkilö herra Rochester puolestaan on melko omituinen hahmo, ja ensimmäisellä lukukerralla en tajunnut puoliakaan hänen selityksistään. Parivaljakon suhteen kehittymistä on silti, tai ehkä juuri sen takia, mielenkiintoista seurata. Onnellinen loppu ei todellakaan ole itsestäänselvyys.

Kotiopettajatarta lukiessa teksti kulkee niin hyvin, ettei ollenkaan tunnu siltä että lukisi vuonna 1847 ilmestynyttä klassikkoa. (Jostain syystä perusoletukseni on, että klassikot ovat kuivia.) Tarina vie mukanaan Englannin romanttisiin maalaismaisemiin, ja sivut kääntyvät kuin itsestään.

Mutta miksi niin moniin klassikoihin tehdään esipuheet, joissa spoilataan juonen tärkeimmät kohdat? Niin tehdään myös tämän kirjan kohdalla. Itse pitäisin enemmän analysoivista jälkisanoista. Myös monessa tätä kirjaa käsittelevässä blogipostauksessa paljastetaan juonen yllätyskäänteet. Vaikka kyse onkin tunnetusta klassikosta, vähän voisi jättää avoimeksikin – ainakin jos tavoitteena on saada joku lukemaan kirja.

Kirja pääsee vuoden 2019 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja sijoittuu aikakaudelle, jolla olisit halunnut elää.

Subjektiivinen tuomio: *****

Charlotte Brontë
Kotiopettajattaren romaani
Karisto 2008
542 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historiallinen, Rakkaus, Vanha suosikki

Disney: Kymmenen avataran aarre ja muita Don Rosan parhaita

Intia – ikivanhojen salaisuuksien maa! Mutta tuoreempi mysteeri on, miksi liikemaailman mahtimies puksuttaa veneellä ylös Indusvirran sivuhaaraa läpi tutkimattoman Punjabin helteisen sademetsäalueen.

Kerroin aiemmassa arviossani, että Vuokko Hurmeen lastenkirja Kiepaus muistutti eräästä Don Rosan piirtämästä Aku Ankka -sarjakuvasta, jossa ankkojen henkilökohtainen painovoima vaihtaa suuntaa. Pienellä salapoliisityöllä kyseisen sarjakuvatarinan nimeksi selvisi Paino-ongelmia, ja että se on mukana Don Rosan parhaiden sarjakuvien albumissa nimeltä Kymmenen avataran aarre. Kirja lähti pikaisesti kirjastosta varaukseen.

Lueskelin nuoraena ahkerasti Aku Ankkojen vuosikertoja ja taskukirjoja. Erityisesti innostuin Don Rosan persoonallisesta piirrostyylistä ja huumorista, ja merkkailin vuosikertoihin kirjanmerkeillä Rosan sarjakuvat erilleen. Viime vuosina en oikeastaan ole lukenut ankkoja lainkaan, enkä ylipäätään osaa oikein lainata kirjastosta sarjakuvia. Rosa-kokoelma oli siis mukava paluu lapsuuden suosikkeihin.

Kokoelma sisältää yhteensä kahdeksan sarjakuvaa, nimikkotarinan ja painovoimatarinan lisäksi muun muassa tarinat Matka maan keskipisteeseen, aikamatkustusseikkailu Ankka kuningas Arthurin hovissa ja toinen Milla Magian taikoihin liittyvä kertomus Kutistuva kitupiikki.

Kaunokirjallisuuteen tottuneena tuntui ensin hassulta, kuinka nopeasti tarinat ampaisevat liikkeelle ja tapahtumat vyöryvät eteenpäin milloin minkäkin pienen sattumuksen, keksinnön tai tekosyyn nojalla. Näin sen tietysti pitääkin olla – parinkymmenen sivun mittaisissa sarjakuvissa ei ole aikaa sen kummempaan vatulointiin.

Don Rosan piirrostyyli jakaa mielipiteitä, mutta itse pidän sen yksityiskohtaisuudesta ja ilmeikkyydestä. Tarinat ovat humoristisia ja mielikuvitusta kutkuttavia, ja suomentajat ovat taas tehneet loistavaa työtä. Aku Ankoissa yksi parhaimmista asioista onkin jatkuva kieli-iloittelu. Jos lapsen (tai omaa) sanavarastoa haluaa kehittää, kannattaakin ottaa Akkarit kauniiseen käteen. Tarinoissa korostuvat myös historialliset viitteet ja erilainen knoppitieto, jota Tupu, Hupu ja Lupu lukevat Sudenpentujen käsikirjasta. Lukemisessa ei nokka kauaa tuhise, joten sarjisalbumi on myös helppo välipalateos tuhdimpien teosten välissä.

Paino-ongelmia.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Walt Disney
Kymmenen avaratan aarre ja muita Don Rosan parhaita
Sanoma Magazines Finland 2011
176 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Sarjakuvat, Vanha suosikki

Brooks & Edom: Elämää ennen vanhaan

Roomalaiset olivat lähtöisin Italiasta. He valloittivat monta maata. Patsaat, maalaukset ja kirjoitukset kertovat heidän vaatteistaan. Yleensä vaatteet tehtiin villasta tai pellavasta, mutta rikkaimmille myös silkistä tai puuvillasta.

Kirjasto osoitti taas hienoutensa! Aloin yhtenä iltana miettiä, mikä oli se mielenkiintoinen historiankirja, jota lainasin lapsena uudestaan ja uudestaan. En muistanut millään kirjan nimeä, vain sen että kannessa oli punaiset reunat.

Muistin myös, että kirja kertoi eri aikakausien kodeista, vaatteista, ruoista sekä matkustamisesta ja sisälsi paljon kuvia. Käsiteltäviä kulttuureita olivat muun muassa egyptiläiset, roomalaiset, viikingit ja keskiajan eurooppalaiset.

Muutaman epätoivoisen Google-haun jälkeen suuntasin kirjaston aineistohakuun. Yritin hakea lasten aineistosta kirjoja suodattamalla julkaisuvuoden mukaan ja hakusanoilla ”viikingit” ja ”roomalaiset”, mutta niillä ei löytynyt mitään hyödyllistä. Tässä vaiheessa kirjan löytämisestä tuli haaste, jota ei voinut jättää kesken. Se oli löydettävä.

Lopulta tärppäsi, kun tajusin käyttää aihesanaa ”asuminen”. Jes! Kirja oli nimeltään yksinkertaisesti Elämää ennen vanhaan ja julkaistu vuonna 1992, eli varsin hyvää vuosikertaa. Helmet-kirjastosta sitä löytyi vielä kokonaiset kuusi kappaletta. Laitoin esiin kaivetun klassikon saman tien varaukseen.

Elämää ennen vanhaan osoittautui aivan yhtä hyväksi kirjaksi kuin muistin. Olen aina tykännyt historiasta, varsinkin kun kyse on kulttuurista, muodista, asumisesta tai ruoasta. Erityisen paljon minua kiinnostivat (ja kiinnostavat vieläkin) faaraoiden aikainen Egypti ja antiikin Rooma. Näitä aineksia kirjasta löytyy runsain mitoin. On oikeastaan yllättävää, kuinka paljon kiinnostavaa tietoa kirjaan mahtuu, vaikka kuvat ovat isoja ja tekstiä on vähän. Mukana on myös aikakausiin sopivia askarteluohjeita ja reseptejä.

Tiesitkö, että roomalaisilla oli jo 2000 vuotta sitten kodeissaan juokseva vesi ja viemärijärjestelmä? Tiesitkö, että ranskalaisen hovinaisen peruukki saattoi olla yli metrin korkuinen ja se oli vaarassa syttyä kattokruunuista tuleen? Tiedätkö, miten voileipä keksittiin tai miten Kiinassa matkustettiin 1000 vuotta sitten?

Minulle tällaiset kirjat toimivat myös inspiraationa kirjoittamiseen (toim. huom. tähän mennessä olen vain inspiroitunut, en vielä kirjoittanut). Kevyestä ja kivasti kuvitetusta kirjasta saa runsaasti ideoita fiktiivisen maailman tapoihin ja kulttuuriin, vaikka varsinainen kirjoittaminen tai maailman luominen laajempaa taustatutkimusta vaatiikin.


Tällaisia kirjoja me 1990-luvun lapset luimme ennen vanhaan. 

Kirjaa ei luonnollisesti saa enää uutena ostettua mistään, mutta suosittelen lainaamaan kirjastosta jos aihe kiinnostaa. Nettiantikvariaatissa tätä olisi vielä tarjolla. Harkitsen…

[x] Helppo kirja Goodreads-lukuhaasteeseen

Subjektiivinen tuomio: *****

Onko teillä jotain lapsuuden suosikkikirjaa, jonka nimeä ette millään muista? Oletteko yrittäneet etsiä sitä?
Sattuiko tämä kyseinen teos koskaan sinun lukulistallesi?

Felicity Brooks & Helen Edom
Elämää ennen vanhaan
Tammi 1992
98 sivua

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lapsille, Vanha suosikki