Haastattelut

Kirjailijavieras: Heidi Viherjuuri

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Heidi Viherjuuri. Kirjailijanurani alkoi viime syksynä, kun Hilja-lastenromaanisarjani ensimmäinen osa ilmestyi.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen äidinkielenopettaja. Opiskelin aikoinaan Turun yliopistossa ja kahmin sivuaineiksi niin yleistä kirjallisuustiedettä, historiaa kuin mediatutkimustakin. Silloin en vielä rohjennut aloittaa luovan kirjoittamisen opintoja.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Muutin Saksaan vuonna 2010, minkä jälkeen minulla oli enemmän vapaa-aikaa kuin lukion äidinkielenopettajana Suomessa. Aloin tehdä juttuja suomalaisiin sanomalehtiin, kirjoittaa blogia ja kirja-arvosteluja ja tehdä luovan kirjoittamisen verkkokursseja. Vuonna 2015 päivätyöni muuttui puolipäiväiseksi, mikä avasi mahdollisuuden alkaa panostaa kirjoittamiseen kunnolla.

Mistä saat ideat kirjoihisi?
Hilja-sarja peilautuu omaan lapsuuteeni hämäläisellä maaseudulla. Se oli turvallinen ja idyllinenkin maailma, sillä lapset saivat kulkea vapaasti, kunhan joku tiesi, missä menimme. Olen myöhemmin ymmärtänyt, miten onnellinen lapsuus minulla oli, ja halusin työstää iloisen lastenkirjan tuon mielenmaiseman pohjalta.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Kirjoitin ensimmäistä osaa noin vuoden. Aloitin sen kirjoittamisen verkkokurssilla, mutta ensin tein vain yksittäisiä tarinoita enkä edes ajatellut kirjaa. Jossain vaiheessa löin luvut yhteen ja aloin työstää kokonaisuutta. Lähetin käsikirjoituksen kustantamoon vuosi sen aloittamisen jälkeen, ja itse kustannusprosessissa kului vielä toinen vuosi. Sarjan toinen osa syntyi ensimmäisen osan julkaisua odotellessa.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Lähetin käsikirjoitukseni kahdeksaan kustantamoon, joista kaksi ilmoitti kiinnostuksestaan heti. Minulle tarjottiin kustannussopimusta vain kuusi viikkoa tekstin lähettämisen jälkeen, ja melkein hävetti, että kaikki sujui niin nopeasti ja ”helposti”, sillä huhut kertovat, että kustannussopimusten saaminen on todella vaikeaa. Kustannussopimus on lopulta monen asian summa, sillä hyvätkään tekstit eivät välttämättä päädy julkaisuun. Kyseiselle käsikirjoitukselle täytyy olla kustantamossa tarve ja tilausta, ja tietysti sen pitää miellyttää ihmisiä, jotka sopimuksista päättävät. Tarvitaan myös oikea ajoitus ja paljon tuuria.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Pidän sarjani päähenkilöstä, joka on reipas ja suorasukainen 7-vuotias poikatyttö. Hän on eräänlainen alter egoni, vaikka onkin paljon rohkeampi kuin minä. Suosikkejani ovat myös kolme naapurinrouvaa, jotka laittavat tuulemaan ja saavat asiat rullaamaan.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Se, että uppoaa johonkin niin, ettei huomaa, kun aika kuluu ja päivänvalo vaihtuu ikkunan takana. Parasta on keksimisen riemu, sanoilla leikittely ja se, kun tarina nytkähtää eteenpäin.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Huhut inspiraatiosta voi unohtaa: kirjoittaminen on työtä, joka vaatii paljon niin istumalihaksilta kuin keskittymiskyvyltäkin. Sosiaalista elämää on rajoitettava, jotta ajatuksilla on tilaa kulkea. Sekin on hyväksyttävä, että joinain päivinä ei vain kulje, vaikka miten yrittäisi.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Erittäin kannustavasti. Mieheni ei valitettavasti ymmärrä tarpeeksi suomea voidakseen lukea kirjojani, mutta on hyvää vastapainoa, että vierellä on ihminen, joka tukee mutta on etäällä kirjoittamisesta. Pikkusiskoni on kuvataiteilija, joten lähipiirini on tottunut seuraamaan taiteilijaelämää siihen kuuluvine iloineen ja suruineen.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kirjan julkaiseminen on avannut elämään aivan uusia perspektiivejä. Aina välillä kriiseilen sitä, että minun on lähes mahdotonta saada koulutustaustaani vastaavaa vakinaista virkaa täällä Saksassa. Tällä hetkellä se tuntuu täysin tarpeettomalta, koska nykyinen elämäntilanteeni mahdollistaa kirjoittamisen täydellisesti.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Vähän aikaa sitten kuulin, että Seikkailu kutsuu Hilja -kirjaa oli luettu iltasaduksi 6-vuotiaalle. Hän oli saanut lukiessa sellaisen naurukohtauksen, että oli rauhoituttuaan pyytänyt vaihtamaan kirjaa, koska tarina oli liian hauska iltasaduksi. Olen saanut piirustuksia lapsilta ja kommentteja aikuisilta, miten Hiljan tarina piristää sellaisina päivinä, kun mikään ei suju.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Kyllä. Hiljan kolmas osa julkaistaan helmikuussa 2019 ja käsikirjoituksen ensimmäinen versio alkaa olla loppusuoralla.

Kuka on lempikirjailijasi?
Heitä on monia, sillä yksi ihastuttaa soljuvan kielen, toinen tarinan ja kolmas mielenkiintoisen romaanirakenteen takia.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Virginia Woolfin Majakka, John Irwingin Kaikki isäni hotellit ja Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ovat teoksia, joihin palaan aina uudelleen.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Uskalla unelmoida ja työskentele tavoitteellisesti mutta muista, että elämässä on muutakin. Kirjoittajan polut ja kustannussopimukseen johtavat reitit ovat harvoin suoria ja mutkattomia eikä julkaisemaan päätyminen aukaise taivaanportteja. Kirjoittamisen synnyttämä ilo ja sisäinen rauha ovat tärkeintä, ja niihin sisältyy kirjoittamisen suurin merkitys, sillä julkaiseminen on lopulta jopa toissijainen asia. Olisin ollut iloinen, jos joku olisi varoittanut minua etukäteen niistä tunteiden vuoristoradoista, joita julkaisemiseen ja kirjailijanuraan liittyy ja joille olen itseni nyt altistanut. Helpommallakin voisi elämässä päästä.

Jos palo julkaisemiseen on kuitenkin kova, omaan työhön on syytä asennoitua realistisesti ja kurinalaisesti. Kursseista ja erilaisista kirjoittajayhteisöistä on apua niin palautteen kuin kannustuksenkin kannalta. Oma kunnioitukseni kirjailijoita ja heidän synnyttämäänsä hienoa tekstiä kohtaan on vain kasvanut, mitä syvemmälle kirjoittamisen maailmaan uppoan ja mitä paremmin ymmärrän sen vaatiman työmäärän ja tunnelatauksen.

Kiitos vastauksista!
Mikäli olet kirjailija, kirjabloggaaja tai kirja-alan ammattilainen ja haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Vieraana kirjabloggaaja: Lukijatar

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Lukijatar.

Hei! Kuka olet ja mitä teet?
Olen Lukijatar, toisin sanottuna bloggaan salanimellä vähän sellaisessa ”bene qui latuit, bene vixit” -hengessä. Blogiesittelyni kertoo minun olevan kirjallisuudenopiskelija, mutta aivan lähiaikoina asianlaidan pitäisi vaihtua kirjallisuuden maisteriksi.

Esittele blogisi lyhyesti.
Perustin blogini kesällä 2015 lukupäiväkirjaksi. Luen lähinnä kertomakirjallisuutta. Blogini erikoisuus on se, että lukemistostani suuri osa on kierrätyskirjahyllyn kirjoja eli toisin sanottuna paljon sellaista, josta en ollut itsekään koskaan aiemmin kuullut ennen kohtaamista kierrätyskirjahyllyllä. Luen erittäin harvoin uutuuskirjoja, sillä linjanani on olla ostamatta kirjoja, joita en ole lukenut. Kirjastoa käytän loputtomien lukulistojeni lyhentämiseen.

Minulla on myös hyvin tietoinen linja olla postaamatta haasteita tai ylipäätään muita sisältöjä kuin itse kirjapostauksia. Nähdäkseni blogini ydinasia ovat tekstit kirjoista, ja kaikki muu on toissijaista. Tämä linja tuo blogiini kaipaamaani selkeyttä. Vastaan kyllä haasteisiin – ja se on ihan hauskaakin – mutta ne ovat omilla haastesivuillaan eivätkä siten näy blogivirrassa.

Kirjablogini ei ole erityisen suosittu, kuten voi ehkä lähtökohdista päätellä. Olen silti positiivisesti yllättynyt, kuinka moni kuitenkin seuraa ja kommentoikin toisinaan.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin? 
Ensimmäisekseen löydettyäni kirjablogiskenen alkoi tuntua mukavalta ajatukselta kirjata ylös lukiessa heränneitä pohdintoja – ja ylipäätään muovata niitä sanoiksi, kun liian usein kyse oli vain epämääräisistä fiiliksistä.

Toisekseen kirjallisuuden opinnot pakottivat kirjoista kirjoittamisen muottiin, jossa oma tuntemus jäi toissijaiseksi. Kaipasin tapaa pohtia myös omasta luku- ja henkilöhistoriasta nousevia asioita.

Kolmannekseen kirjablogeissa mietitytti, että usein kirjoja referoidaan ja avataan paljon, mutta lukiessa heräävät ajatukset oli jätetty vähälle – perusteluita ajatuksille näkyi vieläkin harvemmin. Halusin perustaa sitten kirjallisuudesta nouseviin ajatuksiin ja niiden perusteluihin keskittyvän blogin.

Mistä sait idean blogin nimeen?
En ainakaan Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies -teoksesta, vaikka siellä samanniminen hahmo esiintyykin. Nimi Lukijatar vain tuli jostakin mieleen ja jäi sitten kummittelemaan. Se myös syntyi melko samaan aikaan Alfons Muchan hengessä tekemäni blogitunnushahmon kanssa, ja molemmissa ilmenevä korostettu feminiinisyys tuntui yhteensopivalta estetiikalta. Muchan työt ovat edelleen keskeinen osa blogini ilmettä.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Yksi parhaita asioita on kirjojen valokuvaaminen, joka parhaimmillaan on suorastaan meditatiivista. Pidän kirjojen kuvaamisesta ulkona. Myös uuden tekstin julkaiseminen kutittelee aina kivasti, kuten myös uuden kommentin tai kiinnostavan vastauksen saaminen.

Bloggaaminen on tällä hetkellä yksi suosikkiharrastuksiani – ja se on paljon sanottu, koska harrastan monenlaista ja ahkerasti. Parhaat onnistumisen tunteet syntyvät, kun saa vangittua kirjan herättämän ajatuksen tai vaikutelman pukemalla sen osuvasti sanoiksi.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Vaikeinta oli alussa ja on edelleen oman itsen haastaminen ja pyrkiminen kohti parempaa ilmaisua ja argumentaatiota. Toisinaan on vaikea edes aloittaa blogitekstin kirjoittamista, mutta yhä useammin tekstissä pääsee hyvin lähelle lukukokemuksen ydintä, mikä on hyvin palkitsevaa.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Tällä hetkellä olen aktiivinen lähinnä vain Twitterissä, ja sekin on varsin tuore viritelmä. Sosiaalinen media ei ylipäätään ole juttuni – Bloggeria lukuun ottamatta.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Se lienee Kalle Päätalon Koillismaa-sarjan viimeinen osa, Mustan lumen talviKoillismaa-sarjan muutkin osat ovat tosin saaneet huomiota.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei suoranaisesti. En ole kiinnostunut arvostelukappaleista enkä myöskään olemaan esillä itsenäni, joten kukaan tuskin voisi hyötyä minusta mitenkään. Blogosfäärin laiskan seuraamisen vuoksi on mennyt ihan kiinnostaviakin projekteja kokonaan ohi, mutta ehkäpä joskus satun oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Aloitin alkuvuodesta TV-sarjablogin Lukijattaren ruutu, mutta kuukausittainen päivitystahti osoittautui liian kunnianhimoiseksi. Tarkoitus olisi silti päivittää sitä heti kun ehdin – jonossa on varmaan toistakymmentä sarjaa tai sarjan kautta – mutta valitsemani hyvin syväluotaava formaatti on välillä vaikea yhdistää kiireisiin. Eiköhän sinne jotakin uutta taas ilmaannu ennen pitkää.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Tee omannäköisesti blogi. Ja bloggaa siitä, mikä kiinnostaa. Ei ole olemassa ”oikeaa” tapaa kirjoittaa kirjablogia tai tekstejä, joten vaikka muiden blogien vilkuilu on ihan hyödyllistä omaa blogia tehdessä, ei tarvitse orjallisesti noudattaa suosittuja tyylejä, jos ne eivät tunnu omilta.

Kuinka paljon luet?
Yleensä ottaen luen noin neljä kirjaa kuukaudessa, käytännössä tavallisesti puolesta tunnista tuntiin päivässä. Toisinaan saattaa jäädä päiviä väliin. Mutta tarkoituksena olisi pysyä blogin päivitystahdissa eli kirja viikossa.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
En ole. En ole oikein missään vaiheessa tajunnut niiden viehätystä. Ehkäpä joskus vielä villiinnyn niitäkin kokeilemaan, saa nähdä.

Kuka on lempikirjailijasi?
Ylivertaista suosikkia ei ole, mutta huomaan innostuvani kerta toisensa jälkeen Vladimir Nabokovista, Daniel Kehlmannista, Tove Janssonista, Marja-Liisa Vartiosta, Susanna Clarkesta ja Emily Brontësta. Noin esimerkiksi.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
No nyt on vaikea. Ehkä ne sellaiset hahmoihin leimautumiset ovat jääneet paljolti teini-ikään, joten ”kaikkien aikojen” suosikki tuo äkkiä mieleen ne ajat. Paljon hienoja hahmoja tietysti on tullut vastaan sittemmin, mutta jotenkin hahmoja ajateltua niin voimakkaasti suhteessa tarinaan ja maailmaan, että heitä on vaikea siitä erottaa. Mutta sanotaan nyt, että J. R. R. Tolkienin Maamiehen ja lohikäärmeen Chrysophylax Dives on ehkä sellainen, jonka voisi harkita laittavansa Ex Librikseensä.

Missä on paras paikka lukea?
Ehkäpä sängyssä, koska pidän lukemisesta ennen nukkumaanmenoa. Rauhallinen ympäristö ja pehmeä alusta ovat ne avainjutut. Huomaamattomat kirjaston peränurkat ja tyhjät junavaunut sopivat myös.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Olen jostakin syystä nähnyt paljon elokuva/TV-sovituksia kirjoista, mutta en ole lukenut alkuteoksia. Sen sijaan en ole juurikaan nähnyt elokuvia niistä kirjoista, jotka olen lukenut. Kyllä niitäkin tosin on. Ehkä ensimmäisenä tulee mieleen Michael Cunninghamin Tunnit, joka on hieno kirja ja josta tehty elokuva oli keskimääräistä parempi sovitus sekin.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Onhan niitä tullut luettua, enkä kaikkia muista. Tuleepa lähinnä mieleen vuosien takaa eräskin hevosaiheinen nuortenkirja sen käsittämättömän editoimattomuuden ja sisällöllisen laaduttomuuden vuoksi. Kirja oli käytännössä kirjailijan henkilökohtainen yli-ihmisfantasia ja suoraan sanottuna kiusaannuttavaa luettavaa.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Jaa-a. Varmaankin sellaisia, joita voi lukea eri tavoin ja joissa on tarpeeksi syvyyttä monia lukukertoja varten. Yksi voisi olla Nabokovin Kalvas hehku, jonka ensimmäinen lukukerta tuntui vain kevyeltä pintaraapaisulta ja mieleen tulvi heti toisenlaisiakin tapoja ja järjestyksiä lukea teos.

Susanna Clarken The Ladies of Grace Adieu and Other Stories -novellikokoelma oli niin kerroksellinen ja upottavaa mytologiaa tihkuva teos, että se tarjonnee säväreitä monelle lukukerralle. Kolmas olisi lohdullinen ja turvallinen saarikuvaus, Tove Janssonin Kesäkirja.

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä. 

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Kirjailijavieras: Erika Vik

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Erika Vik.

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Erika Vik. Kaksosauringot-trilogian aloittava esikoisromaanini Hän sanoi nimekseen Aleia ilmestyi helmikuussa 2017 Gummeruksen kustantamana. Jatko-osa Seleesian näkijä julkaistiin jo elokuussa 2017.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen koulutukseltani taiteen maisteri, ammattini on graafinen suunnittelija. Teen myös kuvituksia.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Olen viihdyttänyt itseäni lapsesta saakka kertomalla ja kuvittamalla tarinoita, ja teen niin edelleen, nyt myös suuremmalle yleisölle. Kirjailijuus ei varsinaisesti ollut unelma-ammattini, sillä halusin aina työn jossa saisin nimenomaan piirtää. Aikuisiällä olin kiinnostunut näkemään kuinka paljon julkaisukynnyksen ylittämiseen vaaditaan ja olisiko minusta siihen.

Mistä saat ideat kirjoihisi?
Maailma on tulvillaan kiinnostavia (uutis)aiheita, joita haluan teksteissäni käsitellä. Muu fiktio innoittaa tietenkin myös. Kaksosauringot-sarjan maailma lähti kehittymään tarinani kahden päähenkilön, Corildonin ja Aleian, ympärille.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Aloitin maailmani kehittelyn 14-vuotiaana, kun halusin kirjoittaa täysin omanlaisestani maailmasta. Noista päivistä paljon on muuttunut. Tarinan tarinan synnystä voi käydä lukemassa Facebook-sivultani.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Kävin läpi pari kustantamokierrosta, ennen kuin käsikirjoitukseni toisella versiolla tärppäsi ja sekä Gummerukselta että Kaiken kustannukselta otettiin minuun yhteyttä. Julkaisukynnyksen ylittäminen on toki vaikeaa: kirjoitin koko trilogiani uudelleen alusta ennen kuin onnistuin siinä.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Corildonista, mutta en kerro miksi. Lempisivuhenkilöni on Matius.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Tietenkin seikkailun tuntu ja eläytyminen hahmojen tunteisiin, mutta ennen kaikkea se että koen teemojeni kautta voivani olla osa suurempaa sanomaa, jota maailma tällä hetkellä mielestäni kaipaa.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Toisinaan nälkä pääsee yllättämään, kun unohdan syödä.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Kirjoittaminen on kuin mikä tahansa harrastus, toki poikkeuksellisen aikaa vievä. En juuri keskustele teksteistäni perheeni tai ystävieni kanssa, joten heidän elämäänsä se ei tavallaan kosketa kuin vasta julkaisun jälkeen. Tätä pitäisi kysyä perheeltäni ja tuttaviltani, sillä en ole oikeastaan edes miettinyt heidän kantaansa asiaan. Toki ymmärrän puolisoani, joka tulee välillään kiskomaan minut maailmastani jos olen viettänyt liian pitkän hetken yhteistä aikaamme sen parissa.

Tämä on kysymys, jota erityisesti nuoret ovat kysyneet. Ehkä varmistaakseen, onko kirjoittamisessa jotakin noloa lähipiirini mielestä (eli voiko itse kirjoittaa vai onko se liian friikkiä)? Kaveriaan tai lastaan voi tukea täysillä, vaikka hänen omaa juttuaan ei aivan ymmärtäisikään. Mikäli kirjoittaminen miellyttää sinua, kirjoita, äläkä ajattele muiden mielipiteitä siitä (toki pikkulapsiperheissä asia on mutkikkaampi).

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Toki se poikii kaikenlaisia yhteistyömahdollisuuksia, mutta ammattini on edelleen graafinen suunnittelu, jonka toimeksiantoihin aion keskittyä jatkossakin. Parasta on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen. Kirjailijuus teettää myös paljon ilmaista työtä, ja sen suhteen on hyvä pohtia kunnolla mihin lähtee mukaan ja minkä jättää väliin – varsinkin koska olen yrittäjä ja kaikki tuloni riippuvat minusta itsestäni.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Sitä on tullut monenlaista, valtaosaltaan todella positiivista, ja oikeastaan melkoiset määrät. Blogitekstejä kokoan seleesia.com -sivustolle, ja Goodreadsistakin arvioita löytyy jo melkoisesti – sieltä niitä voi käydä katsomassa. Olen myös kohdannut kasvotusten lukijoita, joihin sarjani on tehnyt syvän vaikutuksen, ja heidän vaikuttuneisuutensa on tehnyt vaikutuksen minuun. Nopeimmat kommentit Seleesian näkijästä sain vain pari päivää sen jälkeen kun huomasin kirjan olevan kaupoissa, joten sitä on todella ahmittu. Tietenkään kaikkia ei voi miellyttää, ja jokainen lukee aivan omanlaisensa kirjan vaikka sanat pysyisivät samoina. Se mikä kiehtoo ja ihastuttaa toista, voi toista ärsyttää vaikka kyse olisi täysin samasta asiasta.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Tänä syksynä kirjoitan raakaversion trilogian päätösosasta.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Teininä kokeilin kaikenlaista, viimeiset vuodet olen keskittynyt lähinnä tähän sarjaan. Välissä kirjoitin myös yhden noin 80-liuskan käsikirjoituksen 9-12 -vuotiaille suunnattua urbaania fantasiaa, joka sijoittuu nykypäivän Helsinkiin.

Kuka on lempikirjailijasi?
Heitä on lukuisia, lempikirjailijani riippuu päivän fiiliksistä. Ehkä suurimman vaikutuksen on tehnyt Astrid Lindgren, josta pidin paljon varhaisteininä. Ei oikeastaan ole ketään, jonka kirjoitustyyliä haluaisin tavoitella. Monissa teoksissa on paljon ihailemisen arvoisia asioita, joista voi ottaa opikseen.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Koska hyviä kirjoja on maailma pullollaan, rajaan suositukseni spefiin.

  • Gregory Maguire: Noita
  • Joe Abercrombie: Särkynyt meri –trilogia
  • Frances Hardinge: Kärspästyttö.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Koska kuulette varmasti aivan tarpeeksi ”ole sinnikäs ja usko unelmaasi” –mantraa, ohitan sen ja puhun hieman kirjailijuuden toisesta puolesta, jota harvempi luultavasti tulee ajatelleeksi.

Kirjailijuus tuntuu olevan monelle eräänlainen rokkitähtiunelma. Kukapa meistä ei olisi joskus haaveillut seisovansa lavalla, edessään täysi stadionillinen ihmisiä jotka hurraavat juuri sinulle? Hyvin harva on kuitenkaan valmis tekemään sen mitä rokkitähdeksi tulemiseen vaaditaan; rakastamme unelmaa rock-tähteydestä. Kun näemme edessämme täydellisen staran, jolta kaikki tuntuu sujuvan vaivattomasti ja luonnostaan, unohdamme helposti kenties vuosikymmenien uurastuksen ja takaiskut, jotka rokkitähden asemaan päästäkseen on täytynyt käydä läpi. Sama koskee kirjailijuutta. Kirjoittaa tulisi vain kirjoittamisen ilosta eikä siksi, että haluaa olla Kirjailija. Silloin tuskin on valmis tekemään tarpeeksi töitä.

Kirjailijuuteen – ja muihin ammatteihin jotka halutaan nähdä hohdokkaita – liittyy toki monenlaisia puolia. Esiintymiskammoiselle kirjailijuus saattaa osoittautua painajaiseksi, varsinkin jos media kiinnostuu teoksestasi (silti kehottaisin teitä jotka pelkäävät esiintymistä nimenomaan esiintymään – se on helpoin tapa päästä kammosta eroon). Ehkä tunnet syyllisyyttä, koska perheellesi ei riitä enää yhtä paljon aikaa.

Huonoa itsetuntoa kirjailijuus ei ainakaan pelasta, sillä asettaessasi tekstisi yleisön saataville se on alttiina myös julkiselle ruoskinnalle. Aina tulee olemaan joku joka ei ymmärrä tai jopa inhoaa kirjaasi, joten kritiikkiä on osattava sietää ja kyettävä erottamaan se koskemaan vain teostasi, ei persoonaasi, vaikka kokisit valuttaneesi sielusi paperille. Toki nahkasi muuttuu paksummaksi mitä enemmän palautetta saat. Olen kuullut, että monelle on tullut kustannussopimuksen saamisen jälkeinen krapula, kun elämä ei yhdessä maagisessa hetkessä muuttunutkaan huikeasti paremmaksi kun haave, jota tavoitteli kenties vuosikausia, vihdoin toteutui.

”Kirjailijuus tuntuu olevan monelle eräänlainen rokkitähtiunelma.”

Kirjailijuuteen liittyy monenlaisia tunteita, eivätkä kaikki niistä välttämättä ole positiivisia. Älä näe sitä pelkästään ruusunpunaisena unelmana.

Ehkä tämän ymmärtäminen auttaa selviämään kustantamon hylsyistä paremmin. Älä tee julkaisukynnyksen ylittämisestä itsellesi elämää suurempaa asiaa – on muitakin tapoja saattaa tekstinsä yleisön saataville kuin suuren kustantamon listoilla oleminen. Muista, että on muutakin kuin kirjoittaminen, ja unelmiaan on myös lupa muuttaa. Toisinaan on hyvä pitää pidempi tauko. Itselläni sellainen kesti kymmenen vuotta.

Luovassa työssä ei ole epäonnistumisia, sillä opit aina jotakin. Jos epäonnistumisen pelko on vaivannut sinua tähän asti, unohda se nyt ja ala töihin. Se tulee viemään aikaa, mutta jos tämä on se mitä haluat, sinä kestät ja hyväksyt sen. Ja vaikka et ikinä saisi tekstejäsi julkaistuksi olet joka tapauksessa voittaja, sillä teit jo sen upean matkan sankareittesi ja tarinasi kanssa – ja todennäköisesti nautit siitä suuresti.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä. 

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras