Haastattelut

Vieraana kirjabloggaaja: Suudelmia & sukkanauhoja

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Suudelmia & sukkanauhoja -blogin Riikka!

Hei! Kuka olet ja mitä teet?
Heipä hei! Olen Riikka, 36-vuotias kirjallisuuden suurkuluttaja. Kirjoja olen lukenut niin kauan  kuin muistan, mutta suurin rakkauteni on aina ollut romantiikkakirjallisuus, jonka parissa onkin vierähtänyt jo reilut 20 vuotta. Päivätyöni ei liity kirjallisuuteen mitenkään vaan on paremminkin uhka sujuvalle suomen kielen taidolle, lääkärithän kun tunnetusti pystyvät kirjoittamaan minkä tahansa tekstin ilman olla-verbiä.

Yksityiskohta Maurice Poirsonin maalauksesta Rêverie au parc. ”Haaveileva ilme sopii hyvin blogin teemaan :D”

Esittele blogisi lyhyesti.
Perustin blogini Suudelmia & sukkanauhoja viime syksynä ja se keskittyy romantiikkagenren kirjoihin ja ilmiöihin.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Olen muutaman vuoden pitänyt Kirjakuu-blogia, jossa en kuitenkaan romantiikkagenren kirjoja paljoakaan esitellyt, koska jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin genrestä ja sen lukijoista tehdään aika helposti ei-niin-kovin-mairittelevia yleistyksiä, jotka harvoin kuitenkaan pohjautuvat todellisuuteen.

Kun sitten genrestä syntyi jälleen kerran kansainvälistä keskustelua, joka nojasi vanhoihin kuluneisiin stereotypioihin, sisuunnuin ja päätin pistää blogin pystyyn. Tavoitteenani on esitellä genreä mahdollisimman monipuolisesti ja samalla yrittää ehkä hieman purkaa niitä ennakko-oletuksia, joita näihin kirjoihin niin helposti liittyy.

Mistä sait idean blogin nimeen?
Pohdin blogin nimeä poikkeuksellisen pitkään (ehkä jopa pari päivää, heh, kärsivällisyys ei ole hyveeni) ja mietin eri vaihtoehtoja. Halusin nimeksi jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa, mutta kuitenkin jotain, joka heijastelisi myös genren sisältöä. En nyt ole iiihan varma oliko tämä lopulta se paras mahdollinen vaihtoehto mutta hei! Tällä mennään.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Lukemistani kirjoista kirjoittaminen on saanut minut miettimään niiden sisältöä ja sanomaa aivan eri lailla kuin ennen. Tämä on puolestaan johdattanut minut genrestä käydyn keskustelun pariin, joka käy vilkkaana etenkin sosiaalisessa mediassa. Olen joutunut pohtimaan omia arvojani lukijana ja lisäksi olen joutunut tarkastelemaan tätä rakastamaani genreä aivan uusista näkökulmista.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Yritän kirja-arvioissani aina keksiä muutakin sanottavaa kuin ”ihan kiva”. Tämä on joskus ihan uskomattoman hankalaa. Etenkin kohtuuhyvistä kirjoista kirjoittaminen on kaikkein haastavinta, kun oikeastaan aina ei edes tiedä, mistä kirjassa lopulta tykkäsi.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Blogi löytyy Facebookista, Instagramista ja Twitteristä.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Postaukset, joissa pohdiskelen genreen liittyviä ilmiöitä ovat aika suosittuja, mikä on minusta oikein mukava asia, koska niitä on ylipäätäänkin tosi hauska kirjoittaa. Suosituin kirja-arvioni käsittelee Susanna Kearsleyn Sophia’s Secret-kirjaa.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Blogini on vielä sen verran tuore tapaus, että minun ei niin sanotusti kannata päivätöitäni tämän vuoksi vielä lopettaa.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Olen intohimoinen on/off-bloggaaja ja ensimmäisen (neule)blogini perustin jo vuonna 2005. Sen jälkeen olen pitänyt pari vuotta Kaikki punaisen sävyt-kosmetiikkablogia, joka oli oikein hauskaa. Kirjakuu-blogi, jossa käsittelen kaikenlaista kirjallisuutta on ollut olemassa jo vuodesta 2008, enkä ole sitä vielä täysin haudannut.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Kirjoja ja kirjallisuutta käsitteleviä tekstejä mahtuu internetiin vielä vaikka kuinka paljon! Jos oman blogin pitäminen innostaa, kannattaa se rohkeasti aloittaa ja kirjoittaa tekstejä omana itsenään. Jos blogin kirjoittaminen tuntuu liian suurelta sitoumukselta, käy kirjakeskustelu vilkkaana myös Instagramissa ja Twitterissä, joissa keskusteluun voi ottaa osaa paljon lyhyemmillä teksteillä.

Kuinka paljon luet?
Olen jo monena vuonna lukenut keskimäärin vähintään yhden kirjan viikossa. Tällä hetkellä minulla on menossa varsinainen ennätysvuosi, koska olen päässyt alkuvuoden aikana jo 41 kirjaan. Kirjoista kirjoittaminen innoittaa myös lukuharrastusta!

Oletko osallistunut lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Innostun aina tosi paljon erilaisista lukuhaasteista ja haluaisin osallistua melkein kaikkiin. Usein siinä käy sitten vaan niin, että en saa suoritettua niitä loppuun asti. Tämän vuoden Helmet-haaste tosin näyttää jo aika hyvältä.

Kuka on lempikirjailijasi?
Ai hitsi, että vain yksi pitäisi valita? No siinä tapauksessa sanon että Loretta Chase, jonka kirjat silloin joskus 2000-luvulla avasivat minulle aivan uusia maailmoja.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Jos jatketaan samalla teemalla, niin Loretta Chasen Lord of Scoundrels-kirjan Jessica Trent on yksi suosikkinaispäähenkilöitäni ikinä. Jessica on itsevarma, älykäs ja osaa sanoa ei. Kun oli aikansa lukenut kirjoja täynnä tossukkasankarittaria, oli tämäntyyppinen naispäähenkilö jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Missä on paras paikka lukea?
Kotona sohvankulmassa, koira viereen käpertyneenä.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Minun telkkaristani tulee pääosin urheilua, joten tämä on yllättävän hankala kysymys. Toki Colin Firthin tähdittämällä Ylpeydellä ja ennakkoluulolla on aina sija sydämessäni. Richard Armitagella höystetty North & South oli aika hyvä sekin.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Oijoi. Kirja voi olla huono niin monesta eri syystä. Tylsät kirjat olen opetellut jättämään suosiolla kesken. Olen tosin huomannut, että on olemassa tietty omahyväinen, itsekeskeinen päähenkilötyyppi, joka olettaa kaiken tippuvan syliinsä ilman minkäänlaista vaivannäköä ja jonka maailmankuva sotii omaa oikeuskäsitystäni vastaan niin voimakkaasti, että kiikutan saman tien kirjailijan muutkin kirjat roskiin ja annan ikuisesti kirjailijasta antisuosituksia. Tähän kyseenalaiseen kerhoon ovat toistaiseksi päätyneet Pirjo Hassinen ja Tuija Lehtinen.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Hmm jaa, sanoisin että Taru Sormusten herrasta, koska siinä riittää ainakin luettavaa ja sivuja vähäksi aikaa. Sen lisäksi Lisa Kleypasin Blue-Eyed Devil, koska siitä kirjasta löytyy kaikki, jota romantiikkagenren kirjoissa yleensä kaipaan. Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin Good Omens naurattaa joka ikinen kerta, joten se viimeistelee kolmikon.

Kiitos vastauksista!
Mikäli olet kirjailija, kirjabloggaaja tai kirja-alan ammattilainen ja haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Kirjailijavieras: Pirjo Toivanen

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Pirjo Toivanen. Romaanini Pyhä paha perhe pääsi kansiin viime syksynä.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Opiskelin tietojenkäsittelyä ja matemaattisia aineita filosofian maisteriksi asti. IT-asiantuntijaksi minusta ei ollut, joten suoritin kolmekymppisenä vientimarkkinointitutkinnon.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Jo lapsena sepitin juttuja.  Teini-iässä päiväkirjan lisäksi kirjoitin kirjeitä ja tarinoita. Kirjoittaminen on aina ollut nautinto. Hyvin varhain julkaisin firman sisäistä lehteä ja asiakaslehteä.  Myöhemmin maailmalla markkina- ja yritysanalyysejä. Minulla oli aina haaveena kirjoittaa proosaa. Säilytin vanhoja kirjeitä, jotta eri aikakaudella käytetyt kielikuvat ja ajattelu pysyisivät mielessä niin, että niihin voisi palata.

Mistä saat ideat kirjaasi?
Päähenkilöni Mirja Mustasaari on lapsena luomani perheen rajoja kokeileva sisko ja Terhi meistä viisain sisko. Usealla  on  lapsena mielikuvitushahmoja, mutta ne häviävät. Minulla kun  ei ollut oikeita siskoja, joiden kanssa pohtia vaihtoehtoja, pidin mielikuvitushahmot elossa. Tiedän miten he reagoivat asioihin. He ovat lisäksi pitäneet minulta ja toisiltaan asioita piilossa, joten  yllätyksiä tulee koko ajan.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Ryhdyin kirjoittamaan 8 vuotta sitten. Menin Palmenian 9 kk kestävälle kurssille ja luulin saavani siinä ajassa ensimmäisen kirjan valmiiksi.  Silloin tajusin, että olin kaukana julkaisuvalmiudesta. Hakeuduin Mari Mörön verkkokurssille, jossa harjoitellaan novelleja. Siellä  kului yli kaksi vuotta. Kahdeksan vuotta sitten aloittamani tarina on vielä kesken. Palasin kirjassani taemmas menneisyyteen. Tätä tekstiä aloitin viisi vuotta sitten ja vuosi sitten se tuli painosta.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Mari Mörön verkkokurssilla tutustuin joukkoon todella hyviä kirjoittajia.  Tutustuimme toisiimme tekstien kautta kunnes joku keksi kutsua kaikki kesämökilleen. Innostuimme tapaamaan kerran vuodessa Stresassa, Pohjois-Italiassa, missä asun. Mari Mörö on pysytellyt ohjaajanamme.  Pari vuotta sitten päätimme perustaa kustantamon, Stresa kustannuksen, osuuskunnan. Sen puitteissa jatkamme tekstiemme kehittämistä painovalmiiksi asti.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Päähenkilöni on tärkein. Hänessä on piirteitä rakkaista ihmisistä ja hivenen myös itseäni.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Pystyn työstämään ymmärrystä ihmisistä, miksi joidenkin prioriteetit ovat erilaiset kuin omani, miksi joku sotkeutuu asioissaan ja joku ei.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Yksin puurtaminen. Istuminen. Tuntien riittämättömyys.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Hämmästyneesti.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ovia on avautunut kirjastoihin. Olen pitänyt esityksiä kirjoittamisesta ja osuuskunnastamme.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Satakunnan Kansan kriitikko kehui ensimmäisenä kirjaani.  Pari bloggaajaa ovat pitäneet  sitä hyvänä.  Tarina vie mukanaan, niin lukijat ovat todenneet ja siitä olen iloinen. Yksi aikuisista adoptoiduista totesi antaneensa kirjan anopille ja miehen sisarelle luettavaksi, jotta he paremmin ymmärtäisivät häntä.  Olen saanut negatiivista palautetta fontista. Se on joillekin liian pientä.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Valokuvakirja Stresasta on tulossa seuraavaksi ja siinä lyhyitä tarinoita elämänmenosta Pohjois-Italiassa. Kahdeksan vuotta sitten aloittamani kirja vaatii työstämistä. Tekstiä on olemassa yli pari sataa sivua.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Olen kirjoittanut Kulkuri ja Joutsen -blogia ja siinä on mieheni ottamat valokuvat. Lisäksi olen kirjoittanut novelleja. Niitä on julkaistu antologioissa, Mari Mörön toimittamat Ihmisten tavoilla ja Enkelikello. Vuosi sitten keväällä Type&Tell julkaisi antologian Kymmenen kulmaa.

Kuka on lempikirjailijasi?
Heitä on useita ja he vaihtuvat elämän  ja mielialan myötä. Nuorena rakastuin Waltariin ja rakastan häntä vieläkin. Oli aikoja, jolloin luin dekkareita ruotsiksi, pidin Liza Marklundista. Olen lukenut paljon englanninkielistä kirjallisuutta, Hemingway ja Steinbeck ovat kirjoittaneet kirjoja, joihin voi palata. Kun törmään hyvään kirjailijaan, luen heiltä monta kirjaa peräkkään: Carlos Ruiz Zafon, Jodi Picoult, Gabriel Garcia Marquez ja Leena Lander. Pidän Kjell Westöstä. Viime vuosina olen lukenut useita suomalaisten naisten kirjoittamia kirjoja, Sofi Oksanen, Ulla-Lena Lundberg ja Riikka Pulkkinen ovat vaikuttaneet minuun.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Viimeisimmät mieleen painuneet ovat: Anthony Doerr: All the light we cannot see, Ben Kalland: Vien sinut kotiin, Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. 

Mitä haluat sanoa kirjailijoiksi haluaville blogin lukijoille?
Kannattaa lukea erilaisia kirjoja, myös sillä silmällä, miten ne on rakennettu ja kuinka lukija saadaan pysymään mukana.  Kirjoittamisen harjoittaminen ja kehittäminen vaatii sparraajaa. Jonkun ulkopuolisen on osattava sanoa mikä toimii ja mikä ei. Kannattaa kirjoittaa joka päivä, edes vähän. Blogi on hauska harrastus.

Kiitos vastauksista!
Mikäli olet kirjailija, kirjabloggaaja tai kirja-alan ammattilainen ja haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: Heidi Viherjuuri

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Heidi Viherjuuri. Kirjailijanurani alkoi viime syksynä, kun Hilja-lastenromaanisarjani ensimmäinen osa ilmestyi.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen äidinkielenopettaja. Opiskelin aikoinaan Turun yliopistossa ja kahmin sivuaineiksi niin yleistä kirjallisuustiedettä, historiaa kuin mediatutkimustakin. Silloin en vielä rohjennut aloittaa luovan kirjoittamisen opintoja.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Muutin Saksaan vuonna 2010, minkä jälkeen minulla oli enemmän vapaa-aikaa kuin lukion äidinkielenopettajana Suomessa. Aloin tehdä juttuja suomalaisiin sanomalehtiin, kirjoittaa blogia ja kirja-arvosteluja ja tehdä luovan kirjoittamisen verkkokursseja. Vuonna 2015 päivätyöni muuttui puolipäiväiseksi, mikä avasi mahdollisuuden alkaa panostaa kirjoittamiseen kunnolla.

Mistä saat ideat kirjoihisi?
Hilja-sarja peilautuu omaan lapsuuteeni hämäläisellä maaseudulla. Se oli turvallinen ja idyllinenkin maailma, sillä lapset saivat kulkea vapaasti, kunhan joku tiesi, missä menimme. Olen myöhemmin ymmärtänyt, miten onnellinen lapsuus minulla oli, ja halusin työstää iloisen lastenkirjan tuon mielenmaiseman pohjalta.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Kirjoitin ensimmäistä osaa noin vuoden. Aloitin sen kirjoittamisen verkkokurssilla, mutta ensin tein vain yksittäisiä tarinoita enkä edes ajatellut kirjaa. Jossain vaiheessa löin luvut yhteen ja aloin työstää kokonaisuutta. Lähetin käsikirjoituksen kustantamoon vuosi sen aloittamisen jälkeen, ja itse kustannusprosessissa kului vielä toinen vuosi. Sarjan toinen osa syntyi ensimmäisen osan julkaisua odotellessa.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Lähetin käsikirjoitukseni kahdeksaan kustantamoon, joista kaksi ilmoitti kiinnostuksestaan heti. Minulle tarjottiin kustannussopimusta vain kuusi viikkoa tekstin lähettämisen jälkeen, ja melkein hävetti, että kaikki sujui niin nopeasti ja ”helposti”, sillä huhut kertovat, että kustannussopimusten saaminen on todella vaikeaa. Kustannussopimus on lopulta monen asian summa, sillä hyvätkään tekstit eivät välttämättä päädy julkaisuun. Kyseiselle käsikirjoitukselle täytyy olla kustantamossa tarve ja tilausta, ja tietysti sen pitää miellyttää ihmisiä, jotka sopimuksista päättävät. Tarvitaan myös oikea ajoitus ja paljon tuuria.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Pidän sarjani päähenkilöstä, joka on reipas ja suorasukainen 7-vuotias poikatyttö. Hän on eräänlainen alter egoni, vaikka onkin paljon rohkeampi kuin minä. Suosikkejani ovat myös kolme naapurinrouvaa, jotka laittavat tuulemaan ja saavat asiat rullaamaan.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Se, että uppoaa johonkin niin, ettei huomaa, kun aika kuluu ja päivänvalo vaihtuu ikkunan takana. Parasta on keksimisen riemu, sanoilla leikittely ja se, kun tarina nytkähtää eteenpäin.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Huhut inspiraatiosta voi unohtaa: kirjoittaminen on työtä, joka vaatii paljon niin istumalihaksilta kuin keskittymiskyvyltäkin. Sosiaalista elämää on rajoitettava, jotta ajatuksilla on tilaa kulkea. Sekin on hyväksyttävä, että joinain päivinä ei vain kulje, vaikka miten yrittäisi.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Erittäin kannustavasti. Mieheni ei valitettavasti ymmärrä tarpeeksi suomea voidakseen lukea kirjojani, mutta on hyvää vastapainoa, että vierellä on ihminen, joka tukee mutta on etäällä kirjoittamisesta. Pikkusiskoni on kuvataiteilija, joten lähipiirini on tottunut seuraamaan taiteilijaelämää siihen kuuluvine iloineen ja suruineen.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kirjan julkaiseminen on avannut elämään aivan uusia perspektiivejä. Aina välillä kriiseilen sitä, että minun on lähes mahdotonta saada koulutustaustaani vastaavaa vakinaista virkaa täällä Saksassa. Tällä hetkellä se tuntuu täysin tarpeettomalta, koska nykyinen elämäntilanteeni mahdollistaa kirjoittamisen täydellisesti.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Vähän aikaa sitten kuulin, että Seikkailu kutsuu Hilja -kirjaa oli luettu iltasaduksi 6-vuotiaalle. Hän oli saanut lukiessa sellaisen naurukohtauksen, että oli rauhoituttuaan pyytänyt vaihtamaan kirjaa, koska tarina oli liian hauska iltasaduksi. Olen saanut piirustuksia lapsilta ja kommentteja aikuisilta, miten Hiljan tarina piristää sellaisina päivinä, kun mikään ei suju.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Kyllä. Hiljan kolmas osa julkaistaan helmikuussa 2019 ja käsikirjoituksen ensimmäinen versio alkaa olla loppusuoralla.

Kuka on lempikirjailijasi?
Heitä on monia, sillä yksi ihastuttaa soljuvan kielen, toinen tarinan ja kolmas mielenkiintoisen romaanirakenteen takia.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Virginia Woolfin Majakka, John Irwingin Kaikki isäni hotellit ja Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ovat teoksia, joihin palaan aina uudelleen.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Uskalla unelmoida ja työskentele tavoitteellisesti mutta muista, että elämässä on muutakin. Kirjoittajan polut ja kustannussopimukseen johtavat reitit ovat harvoin suoria ja mutkattomia eikä julkaisemaan päätyminen aukaise taivaanportteja. Kirjoittamisen synnyttämä ilo ja sisäinen rauha ovat tärkeintä, ja niihin sisältyy kirjoittamisen suurin merkitys, sillä julkaiseminen on lopulta jopa toissijainen asia. Olisin ollut iloinen, jos joku olisi varoittanut minua etukäteen niistä tunteiden vuoristoradoista, joita julkaisemiseen ja kirjailijanuraan liittyy ja joille olen itseni nyt altistanut. Helpommallakin voisi elämässä päästä.

Jos palo julkaisemiseen on kuitenkin kova, omaan työhön on syytä asennoitua realistisesti ja kurinalaisesti. Kursseista ja erilaisista kirjoittajayhteisöistä on apua niin palautteen kuin kannustuksenkin kannalta. Oma kunnioitukseni kirjailijoita ja heidän synnyttämäänsä hienoa tekstiä kohtaan on vain kasvanut, mitä syvemmälle kirjoittamisen maailmaan uppoan ja mitä paremmin ymmärrän sen vaatiman työmäärän ja tunnelatauksen.

Kiitos vastauksista!
Mikäli olet kirjailija, kirjabloggaaja tai kirja-alan ammattilainen ja haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras