Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: Ben Kalland

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Ben Kalland, olen kirjoittanut romaanin Vien sinut kotiin (Atena 2017).

Millainen koulutustausta sinulla on?
Työskentelen it-alalla, koulutukseltani olen kauppatieteiden maisteri.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Minulla oli idea romaaniksi ja olin riittävän sitkeä että sain sen viimeisteltyä.

Mistä saat ideat kirjoihisi?
Ideat syntyvät kirjoittaessa. Kun aloitan, en tiedä miten tarina loppuu.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Voisin sanoa vaikka kolme vuotta, jos lasken ideoinnin, kirjoittamisen ja uudelleen kirjoittamisen. Se ei ole koko totuus. Joskus oli kuukausikaupalla tyhjäkäyntiä, jolloin en kirjoittanut mitään. Toisaalta sain ensimmäisen idean jo lähes kymmenen vuotta sitten, joten vastaus on 3-10 vuotta…

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Sain kustannuspäätöksen viikossa. Pyysin ensin että tuttavani kommentoisi sitä yksityisesti. Hän piti kovasti kirjasta ja kertoi tuntevansa Atenan kustannuspäällikön ja kysyi voisiko lähettää tekstini tälle. No sehän sopi, pääsin tavallaan lukujonon kärkeen. Olin kyllä tarjonnut aikaisempaa versiota muutamaan kustantamoon, mutta sitten lyhensin tekstiä ja kirjoitin uudestaan ja siitä se lähti.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Suosikkini on kertojan pikkusisko Ellen, hauskan pikkuvanha, äärimmäisen lahjakas ja herkkä tyttö.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Kun hahmot alkavat elää omaa elämää ja vievät tarinaa eri suuntaan kuin kuvittelin.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Kun jää jumiin johonkin kohtaan eikä millään pääse eteenpäin

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
En varsinaisesti salannut mutta en kyllä paljon mainostanutkaan kirjoittamistani. Kai useimmat pitävät kirjoittamista aika outona harrastuksena. Ja onhan se.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei vielä.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Tähänastiset palautteet ovat kaikki olleet todella hyviä, lukijat ovat kehuneet että tarinassa on imua ja että alun avantokohtaus on huikea.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Ideoita on, mutta paperilla tai tietokoneen muistissa ei ole vielä mitään.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Olen kirjoittanut matkajuttuja Natura-lehteen ja Hufvudstadsbladetiin.

Kuka on lempikirjailijasi?
Luen kirjoja suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi, joten mainitsen kolme: Juha Itkonen, Ulla Lena Lundberg ja Joyce Carol Oates

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Emma Cline: The Girls (Tytöt), Minna Rytisalo: Lempi, Terhi Törmälehto: Vaikka vuoret järkkyisivät

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
1. Lue paljon. Mitä enemmän luet, sitä paremmin kirjoitat
2. Älä anna periksi. Ole valmis kirjoittamaan uudestaan ja vielä kerran uudestaan.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä. 

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: A-P Kuutila

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

A-P Kuutila. ”Tämä ulkomuoto on tavallaan minun tavaramerkki”

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
A-P Kuutila. Julkaisin ensimmäisen romaanini Sielunkerääjä #2AZ37Q6:n kesällä 2016.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Opiskelu ei ole mun juttu, joten lukion jälkeen en ole oikeastaan opiskellut.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Päässäni naksahti ja tajusin, että tätä haluan tehdä.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Joskus riittää yksi sana tai jokin hajanainen ajatus, josta idea lähtee. Se voi tulla ihan mistä tahansa ja milloin tahansa.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Neljä pätkäistä vuotta.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Oli vaikeaa, sillä kustantajat eivät kirjaani tarttuneet. Lopulta päätin julkaista sen omakustannetyyliin.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Sielunkerääjästä, sillä kukapa ei pitäisi alakuloisesta viikatemiehestä, joka osoittaa inhimillisiä piirteitä.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Se, kun homma sujuu kuin itsestään ja sormet eivät meinaa pysyä kirjoituksessa mukana. On myös mahtavaa saada jotain valmiiksi.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Kroppaani ei ole tehty istumatyöhön, joten paikat tulevat kipeäksi ja menevät jumiin ajoittain.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Yllättyneesti.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kyllä. Vaikkapa tällaisia haastatteluita.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Moni on kertonut, että ahmi kirjani kerralla ja teksti on mukavaa luettavaa.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Työn alla on useampikin ja seuraavan julkaisua kovasti jo suunnittelen.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Kirjoitan säännöllisesti peliaiheiselle KonsoliFIN.net-sivustolle. Silloin tällöin kirjoitan myös Pelaaja-lehdelle ja pari matkajuttuakin on tullut rustattua paikallislehtiin.

Kuka on lempikirjailijasi?
Vielä kuukausi sitten olisin sanonut, että Arto Paasilinna. Aloitin kuitenkin Noituri-sarjan lukemisen tuossa jokin aika sitten ja nyt voisin sanoa, että Andrzej Sapkowski.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Andrzej Sapkowskin Kohtalon Miekka, Sophie Kinsellan Hääyöaie, Arto Paasilinnan Ukkosenjumalan poika.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Valmistaudu taistelemaan tuulimyllyjä vastaan.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita minulle sähköpostia (osoite sivupalkissa).

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: Rita Dahl

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Rita Dahl.

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Vantaalla asuva kirjailija-toimittaja Rita Dahl. Tähän mennessä olen julkaissut 16 teosta, kuusi runokokoelmaa, yhden proosateoksen, yhdeksän tietokirjaa ja kaksi käännös- ja kaksi toimitustyötä.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen valtiotieteiden ja filosofian maisteri ja journalismin YAMK-opiskelija vuoden alusta Haaga-Helialla.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Olen jo 1990-luvulla kirjoittaja, joka oli parissa runoryhmässä: Nihil Interitin ryhmässä ja Nuoren Voiman Liiton kirjoittajatapaamisissa. 2004 julkaisin esikoisrunokokoelmani, joka oli lähinnä kooste siihen mennessä valmiina pitämistäni teksteistä.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Ideat tulevat milloin mistäkin, yleensä elävästä elämästä, matkoista, kulttuureista, ihmisistä, yhteiskunnallisista epäkohdista, tunteista: esimerkiksi rakastumisista ja pettymyksistä, elämäni varrella lyhyemmin tai kauemmin tuntemistani ihmisistä, toisista taiteilijoista ja heidän elämästään, aihealueista, joihin olen perehtynyt paremmin (sananvapaus, Talvivaara jne.)

Kauanko kirjoitusprosessi kestää?
Kirjoitusprosessit kestävät eri aikoja, kuukaudesta moniin  kuukausiin.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Jokainen kirja on oma tarinansa. Yleensä tieto kustantamisesta tulee päivästä muutamaan kuukauteen.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Itsestäni. Itseni, osaamiseni ja rajoitteeni tunnen parhaiten. Kaikki muut ovat jo tuntematonta aluetta.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Kun se sujuu, kun on flow päällä ja kun tunnen aiheen hyvin, tai se kiinnostaa minua erityisesti.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Ikävintä on se, kun se ei suju, kun aihe alkaa tuntua epäkiinnostavalta tai kaukaiselta.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
En ole saanut paljon kommentteja. Eivät kenties ymmärrä? Pitävät tätä korkeintaan harrastuksena, ihmettelevät, miten tällä voi tulla toimeen, mitä ihmettelen kyllä itsekin.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kirjat ovat avanneet ovia uusiin kirjoihin ja aiheisiin.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Matkakirjoistani on tullut eniten palautetta. Etelä-Meksikoa on enimmäkseen kehuttu, joku on moittinut tietojen vanhenemisesta (ne vanhenevat koko ajan), samoin Kypros-kirjaa. Ylipäänsä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, miten vaativaa on elättää itsensä pienillä apurahoilla ja epävarmalla alalla. He pitävät itseään oman erityisalansa eksperttinä, mitä varmaan ovatkin, minun täytyy olla yleistietäjä. Joskus teen pakostakin virheitä.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Useitakin on. Akuutein on ensimmäinen lastenkirjani, joka kertoo yh-äidistä ja hänen suomalais-kiinalaisista tyttäristään. Sen julkaisee Enostone alkuvuonna 2018. Myös rakastumisesta, toden ja sepitteen välisestä katoamisesta kertova fantastinen proosani etsii kustantajaa.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Satoja lehtijuttuja kymmenissä lehdissä.

Kuka on lempikirjailijasi?
Vaikka Fernando Pessoa, josta tein kirjallisuustieteen graduni ja joka kehitti nk. Heteronyymit, kirjaiijasta erilliset persoonat, joille myös loi elämäkerrat.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
José Saramagon Kertomus sokeudesta, Risto Ahdin Ihon ääriviivat, Aksen Sandemose: Ihmissusi (Janten  laki).

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Pitkäjänteisyyttä, kovaa työtä, lukemista ja kirjoittamista. Mitään muuta oikotietä tähän ammattiin ei ole olemassa. Jos sitten päädyt tähän kokopäiväisesti, köyhyyden sietokykyä,  koska äärimmäinen köyhyys tulee tässä ammatissa tutuksi. Usein mietin, miksi oikein tähän ryhdyin. Koska menneisyyttä ei saa tekemättömäksi, koetan muuttaa tulevaa.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: Liliana Lento

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Liliana Lento.

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Liliana Lento. Esikoisromaanini Dionnen tytöt ilmestyi alkukesällä 2016 Tornin kustantamana. Kirja yhdistelee fantasiaa ja chick littiä, ja vie lukijan kuvitteelliseen Fretannian maahan, keijujen, ihmisten ja menninkäisten yhteiskuntaan. Ennen Dionnen tyttöjä olen julkaissut muutaman novellin Ursula-lehdessä ja Kumman rakas -antologiassa.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Opiskelen tällä hetkellä sosiaalityön maisteriopintoja ja valmistun ensi vuonna sosiaalityöntekijäksi.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Silloin kun sain kustannussopimuksen, kirjoittaminen oli ollut rakas harrastukseni jo melkein 10 vuotta, tosin olin kirjoittanut aiemmin enimmäkseen novelleja. Kirjoittaminen on myös aina ollut minulle luonteva tapa ilmaista itseäni ja järjestellä ajatuksiani, ja päässäni olen sepitellyt tarinoita niin kauan kuin pystyn muistamaan.

Olin kuitenkin vuosia onnellinen pöytälaatikkokirjoittaja, ja minulta puuttui kirjan julkaisemiseen tarvittavaa rohkeutta. Vielä silloinkin kun kirjoitin Dionnen tyttöjen ensimmäistä versiota, ajattelin kirjoittavani sitä vain itselleni, korkeintaan muutaman ystävän luettavaksi. Tarina tuntui liian henkilökohtaiselta, jotta sille voisi antaa mahdollisuuden päästä periaatteessa kenen tahansa luettavaksi. Kuulostaa ehkä oudolta, sillä ei Dionnen tytöt ole mitenkään omaelämäkerrallinen. Mutta kun olen itse luonut tarinan maailman, pyöritellyt päässäni juonenkäänteitä, eläytynyt hahmojeni kohtaloihin…

Olin tuossa vaiheessa jo julkaissut muutaman novellin, mutta novellien kirjoittaminen ei tuntunut niin henkilökohtaiselta. Romaanikäsisten parissa tulee kuitenkin väistämättä vietettyä paljon pidempään aikaa.

Kun olin saanut vähän etäisyyttä tarinaan, eikä se enää ollut niin iholla kuin ensimmäisen version valmistuessa, päässäni alkoi pikku hiljaa itää ajatus, että jospa sittenkin tarjoaisin tätä kustantajille, ja jo muutaman vuoden elänyt hento haave kirjan julkaisemisesta versoi ja vahvistui.

Ehkä kyse oli myös tietynlaisesta sosiaalistumisesta, sillä olin kirjoittamisharrastukseni myötä tutustunut yhä useampaan vähintään esikoisromaaninsa julkaisseeseen ihmiseen. Joka tapauksessa minusta alkoi tuntua siltä, että Dionnen tytöt on sen arvoinen, että ainakin yrittäisin saada sen julkaistua.

Vaikka en siis voikaan sanoa haaveilleeni aina kirjailijuudesta, silti minusta tuntui kustannussopimuksen saadessani, että olen kulkenut vuosia, ehkä koko ikäni, tätä kohti.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Olen saanut jonkin verran ideoita unista. Esimerkiksi erään Dionnen tyttöjen keskeisen henkilön, Florencen, tarina sai alkusysäyksensä unesta, joka jäi pyörimään päässäni, ja jota aloin kehitellä tarinallisemmaksi. Muuten ideoita tulee vaikka mistä: kirjoista, elokuvista, tv-sarjoista, uutisista, valokuvista, paikoista joissa olen käynyt ja toki myös oman elämäni tapahtumista ja kokemistani tunteista.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Ensimmäinen versio valmistui noin kymmenessä kuukaudessa. Sen jälkeen hioin käsistä vielä yli vuoden kuuden esilukijan palautteiden perusteella ennen kuin uskalsin tarjota sitä kustantajille. Sain eri ihmisiltä palautetta eri aikoina, ja välillä kului useampikin kuukausi, etten koskenut käsikseen ollenkaan, sitten palasin taas editoimaan sitä. Koska tiesin, ettei kustannuskynnyksen ylittäminen ole helppoa, minulla oli aika korkea kynnys päästää käsiksestä irti, todeta että nyt tämä on vihdoinkin tarpeeksi hyvä matkaan lähetettäväksi.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Kustannussopimuksen saaminen kävi itse asiassa hieman odotettua helpommin tai ainakin nopeammin. Lähetin Dionnen tytöt kustantamokierrokselle heinäkuussa 2015. Olin kuullut, että kustantamoilla voi kestää tosi kauan vastata, joten olin henkisesti varautunut siihen, että saatan hyvinkin joutua odottelemaan vastauksia vuoden 2016 puolelle. Ja toki olin varautunut henkisesti myös siihen, ettei Dionnen tytöt välttämättä pääse kenenkään kustantajan seulasta läpi. Mutta sainkin myönteisen kustannuspäätöksen jo 2,5 kuukauden odotuksen jälkeen.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Kaikki Dionnen tyttöjen kuusi näkökulmahenkilöä ovat olleet omalla tavallaan tärkeitä, mutta Margotista on tullut minulle kaikkein läheisin hahmo.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Ehkä se fiilis, kun tempaudun mukaan tarinani maailmaan ja hahmojeni elämään. Voin kokea suuria tunteita hahmojeni kanssa, ja samaan aikaan tunnen oloni niin hyväksi ja seesteiseksi.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Uuden tarinan aloittaminen on minulle useimmiten vaikeaa. Keksin päivä toisensa jälkeen ties mitä tekosyitä, miksi en voi aloittaa kirjoittamista vielä tänään. Kirjoittaminen sujuu kyllä yleensä hyvin, kun pääsen vauhtiin, mutta tuo aloituskitka on ärsyttävä.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Se on tuonut uusia mukavia kokemuksia. Minulla on ollut kuluneen vuoden aikana neljä kirjailijaesiintymistä. Pääsin järjestämään julkkaribileet. Oli ihanaa huomata, miten iloisia ystäväni olivat puolestani, kun sain kustannussopimuksen ja myöhemmin kirjan ilmestyessä. On myös ollut mielenkiintoista nähdä omakohtaisesti kaikki ”käsiksestä oikeaksi kirjaksi” -prosessin vaiheet. Ja lukijapalautteiden saaminen vasta jännää onkin.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Yleensä ottaen palaute on ollut ilahduttavan, hämmästyttävänkin hyvää. Erityisesti olen saanut kehuja sujuvasta kielestä.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Dionnen tyttöjen itsenäinen jatko-osa on ollut työn alla jo pidemmän aikaa. Lisäksi olen ideoinut myös toista, eri maailmaan sijoittuvaa romaanikäsistä.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Päiväkirjaa, Esikoiskirjailijan mietteitä -kirjailijablogia ja tällä hetkellä kirjoitan myös gradua.

Kuka on lempikirjailijasi?
Ainakin Johanna Sinisalo ja Marian Keyes.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Tämä onkin vaikea kysymys, hyviä kirjoja on niin paljon. Sanotaan nyt vaikka nämä: Marian Keyes: Hurmaava mies, Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita, Richard Adams: Ruohometsän kansa.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Suosittelen pyytämään palautetta käsiksestä ennen kustantamokierrokselle lähettämistä, mielellään useammaltakin ihmiseltä. Kirjoittaja tulee väistämättä aika sokeaksi omalle tekstilleen. Minulle oli iso apu jokaisesta kuudesta esilukijastani, en olisi saanut hiottua Dionnen tyttöjä yhtä hyväksi ilman heitä.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: Jonna Mononen

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

jonnamononen

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Jonna Mononen. Syksyllä 2015 julkaistiin esikoisromaanini, kauhutrilleri Hiljaa pimeässä. Lisäksi olen julkaissut Elisalla e-kirjat Sokea raivo ja Marjanpoimija, trillereitä molemmat. Tekstejäni on lisäksi julkaistu lehdissä ja erilaisissa antologioissa.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen filosofian maisteri. Pääaineeni yliopistossa oli saksan kielen kääntäminen ja tulkkaus, sivuaineina ruotsi, suomen kieli, käännöstiede ja psykologia.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Aloin haaveilla kirjailijaksi tulosta jo pikkulapsena. Tykkäsin kertoa mitä ihmeellisimpiä tarinoita ääneen. Perheparkani joutui usein kuuntelemaan ”yhden tytön kuunnelmia” sun muita virityksiäni. Kun opin kirjoittamaan, aloin naputella omia tarinoitani. Tämä tapahtui pistekirjoituskoneella, koska olen syntymästäni saakka täysin sokea. Pistekirjoitus on tilaavievää ja paperi paksua, joten tarinat olivat lyhyitä ja luvalla sanoen kamalaa luettavaa.

Sain lopulta tavallisen kirjoituskoneen, jonka näppäimet merkittiin pistetarroilla. Tarinat pitenivät kirjoiksi, tosin laatu onkin sitten toinen juttu. No, hyvät naurut niistä kyllä saa.
Ensimmäisen tietokoneeni sain vuonna 1991 ja opettelin kymmensormijärjestelmän. Vihdoin pystyin itse lukemaan ja muokkaamaan tekstejäni. Siitä se sitten vähitellen lähti kunnolla käyntiin. Ensimmäisen noin 500-sivuisen romaanin kirjoitin parikymppisenä. Pöytälaatikko onkin täynnä kaikenlaista tarinaa.

hiljaa-pimeassa

Jonna Mononen: Hiljaa pimeässä

Mistä saat ideat kirjoihisi?
Ideoita tulee joka suunnasta. Trillerini Radiopoika, jota nyt kirjoitan, sai alkusysäyksensä, kun olin parhaan ystäväni luona. Ystäväni yksi ainoa lause sai tarinan itämään.
Ruokasalissa kuulemani nenän törähdys, näkemäni uni, kuulemani sanat tai jokin kokemus laukaisevat ideat liikkeelle. Toisinaan jokin aihe, kuten vesistöjen saastuminen, suututtaa minua niin, että haluan kutoa sen ympärille tarinan.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Hiljaa pimeässä syntyi noin neljässä kuukaudessa. Kakkosversion työstö vei toisen mokoman. Reilu 400-sivuinen Radiopoika on syntynyt kolmessa kuukaudessa. Tällä hetkellä (vuonna 2016) on aivan tajuton draivi päällä.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Lähettelin kirjaani eri kustantamoihin. Kaavakirjeiden ohella sain myös henkilökohtaista, positiivista palautetta, joten ajattelin, että ei kai tämä aivan toivoton kirja ole. Eräs tuttu rikoskirjailija vinkkasi, että voisin lähettää kirjan Nordbooksille. Tein niin ja olin jo unohtanut koko jutun, kun Nordbooks tarjosi sopimusta. En oikein edes tajunnut, että kirjani tullaan julkaisemaan. Avomiehen piti miltei väkisin avata kuohuviinipullo. Olin jo niin kauan haaveillut kustannussopimuksen saamisesta, että mieli ei oikein pysynyt ajan tasalla.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Kirjani Hiljaa pimeässä ehdoton suosikkini on nuorimies Dirk Brückner.
Kuitenkin ylitse muiden on Radiopoika-trillerin toinen päähenkilö, rösöinen ja kovaotteinen lääkintäupseeri Tynkkynen. Tynkkynen on oman tiensä kulkija, joka ei turhia kysele eikä kumartele. Hänestä on tullut alter egoni; näen hänessä paljon piirteitä naisesta, jollainen minusta olisi näkevänä saattanut tulla. Hän onkin niin todellinen, että näen hänestä usein unia ja mietin, mitä Tynkkynen eri tilanteissa sanoisi ja tekisi.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Se kun oikein tempautuu tarinan vietäväksi ja kun ideat napsahtavat aivan ykskaks päähän. Tässä hommassa on hyvänä puolena sekin, että tätä voi tehdä koska ja missä vaan, jos vain on sähköä ja netti saatavilla. Tiedonhaku on usein myös palkitsevaa, koska sitä tutustuu asioihin, joista ei ole ennen ymmärtänyt juuri mitään. Sokeana kirjoittajana sitä myös joutuu, tai oikeammin pääsee, tutustumaan erilaisiin paikkoihin, jotka näkeville avautuvat kuvien ja videoiden kautta.

Kirjoittaminen on myös mahdollisuus ottaa kantaa asioihin ja käynnistää dialogeja. Päätin olla lähtemättä puoluepolitiikkaan. Sen sijaan esitän mielipiteitäni tarinoiden kautta.
Joskus luomani hahmot alkavat elää omaa elämäänsä. Se on upea tunne. Esimerkiksi kirjani Radiopoika lääkintäupseeri Tynkkysestä on tullut sydänystäväni, joka on opettanut, torunut ja kannustanut luojaansa. Elämässäni on tapahtunut paljon aika rankkojakin asioita. Itsesäälin ja itkeskelyn sijaan olen ottanut niistäkin materiaalia tarinoihini. Esimerkiksi kuvaukset kivuista ovat tarinoissani usein autenttisia.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Kärsin tyhjän paperin kammosta ja ilmiöstä, jota kutsun toisen kolmanneksen syndroomasta. Kun kirjasta on kasassa noin kolmannes, kirjoittaminen jotenkin hiipuu. Ehkäpä sisimmässäni mietin, tuleeko tästä oikea kirja. Myös kirjoittamisen aloittaminen on vaikeaa. Sitä tulee siirrettyä ties millä verukkeilla. Sitten kun homma on lähtenyt käyntiin, se vie mennessään.

Sokeana kirjoittajana minulla on toisinaan hankalia haasteita, kun visuaalisia tapahtumia, esim. rajuja takaa-ajoja autolla, on hankala kuvailla niitä näkemättä. Sokeuden vuoksi en myöskään pääse käsiksi kuin murto-osaan kirjoista ja lehdistä, koska voin lukea vain e-julkaisuja ja kuunnella äänikirjoja. Toki skannatakin voisi, mutta se on todella puuduttava rupeama, ja saman ajan voisi käyttää lukemiseen.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Todella kannustavasti! Etenkin vanhempani ja avomieheni ovat tukeneet minua kaikin tavoin. Kun joskus meinaa hermo ja itsetunto mennä, avomieheni on antanut rohkeutta ja motivaatiota painaa eteenpäin.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kyllä on. Jotenkin tuntuu, että olen kynnystä ylempänä, kun olen oikeasti julkaissut jotain. Minun on esimerkiksi helpompi saada järjestettyä tutustumiskäyntejä, kun voin kertoa, että olen jo julkaissut kirjailija. Saan myös tämän tästä kuulla, miten ainutlaatuinen asia oman kirjan julkaisu on, kun toisinaan iskee tunne, ettei ole elämässään saanut juuri mitään aikaan.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Tarinani jakavat ihmiset kahtia: Osa lukijoista on aivan haltioissaan. Saan paljon ns. fanipostia ja olen tutustunut uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin. Toiset taas ovat kurkkuaan myöten täynnä ”kirjailevaa vammailijaa.” Olen mm. kirjan julkaisun yhteydessä ollut esillä erilaisten terveysongelmien ja tietysti sokeuden merkeissä, ja sekös ihmisiä ärsyttää. He eivät käsitä, miksi kerron julkisuudessa sairaus- ja sairaalakokemuksistani. Minun oletetaan hakevan myötätuntoa ja sääliä, vaikka juuri niitä en halua!

Haluan esimerkeilläni antaa vertaistukea toisille ja osoittaa, että kaikesta voi selvitä. Sairauteni ovat olleet sen verran harvinaisia, että olen katsonut aiheelliseksi puhua niistä ääneen. Minut nähdään huomiotyrkkynä, vammoillaan ratsastavana pikku nyrkkipajan kirjoittajana, jonka kirjoja ei kukaan ostaisi, jos en saisi säälipisteitä sokeuden ja sairauksien takia. Monen mielestä vammaisen, lukuisia arpia matkalla keränneen ihmisen pitäisi olla surullinen ja katkera.

Sokeana kirjoittajana poikkean massasta, haluaisin tai en. Juuri tämä on saanut netissä, esim. Suomi24:llä, aikaan suoranaisen vihan aallon. En ole itse lukenut minua ruoskivia keskusteluja enkä lue, mutta ystäväni ovat olleet kauhuissaan. Härskeimmissä kirjoituksissa jopa toivotaan, että kuolisin, joko syöpään tai oman käden kautta masennukseen. En tiedä, purkavatko ihmiset pahaa oloaan, pettymyksiään tai yleistä katkeruuttaan minuun vai mistä tuollainen pohjaton raivo kumpuaa.

Jos lukisin tällaisia vihapuheita ja ottaisin ne tosissani, sekaisinhan sitä menisi, ja siitäkös nämä ruoskijat vaan innostuisivat. Sitä iloa en heille suo vaan nautin elämästäni. Asiani ovat loppujen lopuksi todella hyvin. Kirjani on sysännyt liikkeelle vihan hyökyaallon, mutten anna sen huuhtoa minua mukanaan vaan jatkan kirjoittamista ja elämääni sellaisena kuin olen.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Kyllä on. Trillerini Radiopoika on aivan loppusuoralla. Lisäksi työn alla on kotikaupunkiini Imatralle sijoittuva dekkarisarja ja Suomen varuskuntiin sijoittuva rikosnovellikokoelma. Nautin siitä, että käynnissä on rinnakkain useita projekteja. Voi kirjoittaa kulloisenkin mielialan mukaan.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Työskentelin toimittajaharjoittelijana paikallislehdessä. Siellä tuli naputeltua jatkojännäri, kolumneita, reportaaseja, mielipidekirjoituksia ja huumorijuttuja. Tekstejäni on ilmestynyt myös antologioissa ja eri lehdissä. Esimerkiksi Maahenki oy:n julkaisemassa Maaemon helmasta -kirjassa on satu myös minulta.

Kuka on lempikirjailijasi?
Niitä on monia. Seppo Jokinen, Clive Cussler, Ilkka Remes, Stephen King ja kaksikko Lincoln Child & Douglas Preston muutamia mainitakseni.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!

  • Seppo Jokinen: Räätälöity ratkaisu
    Tämän kirjan luen aina vain uudelleen. Seppo Jokinen on kehittänyt sellaisen sotkun ja niin karmeita henkilöitä, että ahmin kirjaa aina vain uudestaan, vaikka osaan sen jo melkein ulkoa.
  • Clive Cussler: Kadonneen saaren timantit
    Dirk Pitt on yksi suosikkihahmoni. Tässä kirjassa hän joutuu aivan käsittämättömiin tilanteisiin, petkuttaa viikatemiestä kerta toisensa jälkeen ja käyttää uskomattomia älynlahjojaan. Samalla kirja on kantaaottava ekotrilleri.
  • Andrew Klavan: Vain hetki ennen hiljaisuutta
    Huhhuh, tätä kirjaa on vaikea kuvailla lukematta sitä itse. Ihon kananlihalle nostattava, psykologisesti piinaava trilleri ajan loppumisesta: Saako syytön mies myrkkyruiskeen vai selviääkö rikos? Minun oli pakko katsoa loppuratkaisu. Silti huomasin pidättäväni hengitystäni ja kelaavani äänikirjaa tämän tästä taaksepäin.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Ohje numero yksi: Lue! Lue niin paljon kuin vain pystyt ja jaksat niin kauno- kuin tietokirjojakin. Lukea ei voi koskaan liikaa. Vain lukemalla oppii kirjoittamaan ja saa tietoa.

Moni haaveilee kirjan JULKAISEMISESTA enemmän kuin kirjoittamisesta. Se, että tärkein tavoite on kirjan julkaiseminen, ei kanna eteenpäin. Sinulla on oltava halu kertoa tarinoita ja heittäytyä niiden vietäväksi. Sinun on oltava valmis hankkimaan taustatietoa asioista, joista et tiedä. Toisinaan tieto voi olla monen mutkan takana. Tuntipalkka lasketaan sentteinä, mutta tämän työn antamat kokemukset ja elämykset sekä tarinan kertomisen ilo eivät ole rahassa mitattavissa.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita minulle sähköpostia (osoite sivupalkissa).

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras