Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: Pirjo Toivanen

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Pirjo Toivanen. Romaanini Pyhä paha perhe pääsi kansiin viime syksynä.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Opiskelin tietojenkäsittelyä ja matemaattisia aineita filosofian maisteriksi asti. IT-asiantuntijaksi minusta ei ollut, joten suoritin kolmekymppisenä vientimarkkinointitutkinnon.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Jo lapsena sepitin juttuja.  Teini-iässä päiväkirjan lisäksi kirjoitin kirjeitä ja tarinoita. Kirjoittaminen on aina ollut nautinto. Hyvin varhain julkaisin firman sisäistä lehteä ja asiakaslehteä.  Myöhemmin maailmalla markkina- ja yritysanalyysejä. Minulla oli aina haaveena kirjoittaa proosaa. Säilytin vanhoja kirjeitä, jotta eri aikakaudella käytetyt kielikuvat ja ajattelu pysyisivät mielessä niin, että niihin voisi palata.

Mistä saat ideat kirjaasi?
Päähenkilöni Mirja Mustasaari on lapsena luomani perheen rajoja kokeileva sisko ja Terhi meistä viisain sisko. Usealla  on  lapsena mielikuvitushahmoja, mutta ne häviävät. Minulla kun  ei ollut oikeita siskoja, joiden kanssa pohtia vaihtoehtoja, pidin mielikuvitushahmot elossa. Tiedän miten he reagoivat asioihin. He ovat lisäksi pitäneet minulta ja toisiltaan asioita piilossa, joten  yllätyksiä tulee koko ajan.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Ryhdyin kirjoittamaan 8 vuotta sitten. Menin Palmenian 9 kk kestävälle kurssille ja luulin saavani siinä ajassa ensimmäisen kirjan valmiiksi.  Silloin tajusin, että olin kaukana julkaisuvalmiudesta. Hakeuduin Mari Mörön verkkokurssille, jossa harjoitellaan novelleja. Siellä  kului yli kaksi vuotta. Kahdeksan vuotta sitten aloittamani tarina on vielä kesken. Palasin kirjassani taemmas menneisyyteen. Tätä tekstiä aloitin viisi vuotta sitten ja vuosi sitten se tuli painosta.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Mari Mörön verkkokurssilla tutustuin joukkoon todella hyviä kirjoittajia.  Tutustuimme toisiimme tekstien kautta kunnes joku keksi kutsua kaikki kesämökilleen. Innostuimme tapaamaan kerran vuodessa Stresassa, Pohjois-Italiassa, missä asun. Mari Mörö on pysytellyt ohjaajanamme.  Pari vuotta sitten päätimme perustaa kustantamon, Stresa kustannuksen, osuuskunnan. Sen puitteissa jatkamme tekstiemme kehittämistä painovalmiiksi asti.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Päähenkilöni on tärkein. Hänessä on piirteitä rakkaista ihmisistä ja hivenen myös itseäni.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Pystyn työstämään ymmärrystä ihmisistä, miksi joidenkin prioriteetit ovat erilaiset kuin omani, miksi joku sotkeutuu asioissaan ja joku ei.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Yksin puurtaminen. Istuminen. Tuntien riittämättömyys.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Hämmästyneesti.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ovia on avautunut kirjastoihin. Olen pitänyt esityksiä kirjoittamisesta ja osuuskunnastamme.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Satakunnan Kansan kriitikko kehui ensimmäisenä kirjaani.  Pari bloggaajaa ovat pitäneet  sitä hyvänä.  Tarina vie mukanaan, niin lukijat ovat todenneet ja siitä olen iloinen. Yksi aikuisista adoptoiduista totesi antaneensa kirjan anopille ja miehen sisarelle luettavaksi, jotta he paremmin ymmärtäisivät häntä.  Olen saanut negatiivista palautetta fontista. Se on joillekin liian pientä.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Valokuvakirja Stresasta on tulossa seuraavaksi ja siinä lyhyitä tarinoita elämänmenosta Pohjois-Italiassa. Kahdeksan vuotta sitten aloittamani kirja vaatii työstämistä. Tekstiä on olemassa yli pari sataa sivua.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Olen kirjoittanut Kulkuri ja Joutsen -blogia ja siinä on mieheni ottamat valokuvat. Lisäksi olen kirjoittanut novelleja. Niitä on julkaistu antologioissa, Mari Mörön toimittamat Ihmisten tavoilla ja Enkelikello. Vuosi sitten keväällä Type&Tell julkaisi antologian Kymmenen kulmaa.

Kuka on lempikirjailijasi?
Heitä on useita ja he vaihtuvat elämän  ja mielialan myötä. Nuorena rakastuin Waltariin ja rakastan häntä vieläkin. Oli aikoja, jolloin luin dekkareita ruotsiksi, pidin Liza Marklundista. Olen lukenut paljon englanninkielistä kirjallisuutta, Hemingway ja Steinbeck ovat kirjoittaneet kirjoja, joihin voi palata. Kun törmään hyvään kirjailijaan, luen heiltä monta kirjaa peräkkään: Carlos Ruiz Zafon, Jodi Picoult, Gabriel Garcia Marquez ja Leena Lander. Pidän Kjell Westöstä. Viime vuosina olen lukenut useita suomalaisten naisten kirjoittamia kirjoja, Sofi Oksanen, Ulla-Lena Lundberg ja Riikka Pulkkinen ovat vaikuttaneet minuun.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Viimeisimmät mieleen painuneet ovat: Anthony Doerr: All the light we cannot see, Ben Kalland: Vien sinut kotiin, Emmi Itäranta: Teemestarin kirja. 

Mitä haluat sanoa kirjailijoiksi haluaville blogin lukijoille?
Kannattaa lukea erilaisia kirjoja, myös sillä silmällä, miten ne on rakennettu ja kuinka lukija saadaan pysymään mukana.  Kirjoittamisen harjoittaminen ja kehittäminen vaatii sparraajaa. Jonkun ulkopuolisen on osattava sanoa mikä toimii ja mikä ei. Kannattaa kirjoittaa joka päivä, edes vähän. Blogi on hauska harrastus.

Kiitos vastauksista!
Mikäli olet kirjailija, kirjabloggaaja tai kirja-alan ammattilainen ja haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: Heidi Viherjuuri

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Heidi Viherjuuri. Kirjailijanurani alkoi viime syksynä, kun Hilja-lastenromaanisarjani ensimmäinen osa ilmestyi.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen äidinkielenopettaja. Opiskelin aikoinaan Turun yliopistossa ja kahmin sivuaineiksi niin yleistä kirjallisuustiedettä, historiaa kuin mediatutkimustakin. Silloin en vielä rohjennut aloittaa luovan kirjoittamisen opintoja.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Muutin Saksaan vuonna 2010, minkä jälkeen minulla oli enemmän vapaa-aikaa kuin lukion äidinkielenopettajana Suomessa. Aloin tehdä juttuja suomalaisiin sanomalehtiin, kirjoittaa blogia ja kirja-arvosteluja ja tehdä luovan kirjoittamisen verkkokursseja. Vuonna 2015 päivätyöni muuttui puolipäiväiseksi, mikä avasi mahdollisuuden alkaa panostaa kirjoittamiseen kunnolla.

Mistä saat ideat kirjoihisi?
Hilja-sarja peilautuu omaan lapsuuteeni hämäläisellä maaseudulla. Se oli turvallinen ja idyllinenkin maailma, sillä lapset saivat kulkea vapaasti, kunhan joku tiesi, missä menimme. Olen myöhemmin ymmärtänyt, miten onnellinen lapsuus minulla oli, ja halusin työstää iloisen lastenkirjan tuon mielenmaiseman pohjalta.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Kirjoitin ensimmäistä osaa noin vuoden. Aloitin sen kirjoittamisen verkkokurssilla, mutta ensin tein vain yksittäisiä tarinoita enkä edes ajatellut kirjaa. Jossain vaiheessa löin luvut yhteen ja aloin työstää kokonaisuutta. Lähetin käsikirjoituksen kustantamoon vuosi sen aloittamisen jälkeen, ja itse kustannusprosessissa kului vielä toinen vuosi. Sarjan toinen osa syntyi ensimmäisen osan julkaisua odotellessa.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Lähetin käsikirjoitukseni kahdeksaan kustantamoon, joista kaksi ilmoitti kiinnostuksestaan heti. Minulle tarjottiin kustannussopimusta vain kuusi viikkoa tekstin lähettämisen jälkeen, ja melkein hävetti, että kaikki sujui niin nopeasti ja ”helposti”, sillä huhut kertovat, että kustannussopimusten saaminen on todella vaikeaa. Kustannussopimus on lopulta monen asian summa, sillä hyvätkään tekstit eivät välttämättä päädy julkaisuun. Kyseiselle käsikirjoitukselle täytyy olla kustantamossa tarve ja tilausta, ja tietysti sen pitää miellyttää ihmisiä, jotka sopimuksista päättävät. Tarvitaan myös oikea ajoitus ja paljon tuuria.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Pidän sarjani päähenkilöstä, joka on reipas ja suorasukainen 7-vuotias poikatyttö. Hän on eräänlainen alter egoni, vaikka onkin paljon rohkeampi kuin minä. Suosikkejani ovat myös kolme naapurinrouvaa, jotka laittavat tuulemaan ja saavat asiat rullaamaan.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Se, että uppoaa johonkin niin, ettei huomaa, kun aika kuluu ja päivänvalo vaihtuu ikkunan takana. Parasta on keksimisen riemu, sanoilla leikittely ja se, kun tarina nytkähtää eteenpäin.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Huhut inspiraatiosta voi unohtaa: kirjoittaminen on työtä, joka vaatii paljon niin istumalihaksilta kuin keskittymiskyvyltäkin. Sosiaalista elämää on rajoitettava, jotta ajatuksilla on tilaa kulkea. Sekin on hyväksyttävä, että joinain päivinä ei vain kulje, vaikka miten yrittäisi.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Erittäin kannustavasti. Mieheni ei valitettavasti ymmärrä tarpeeksi suomea voidakseen lukea kirjojani, mutta on hyvää vastapainoa, että vierellä on ihminen, joka tukee mutta on etäällä kirjoittamisesta. Pikkusiskoni on kuvataiteilija, joten lähipiirini on tottunut seuraamaan taiteilijaelämää siihen kuuluvine iloineen ja suruineen.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Kirjan julkaiseminen on avannut elämään aivan uusia perspektiivejä. Aina välillä kriiseilen sitä, että minun on lähes mahdotonta saada koulutustaustaani vastaavaa vakinaista virkaa täällä Saksassa. Tällä hetkellä se tuntuu täysin tarpeettomalta, koska nykyinen elämäntilanteeni mahdollistaa kirjoittamisen täydellisesti.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Vähän aikaa sitten kuulin, että Seikkailu kutsuu Hilja -kirjaa oli luettu iltasaduksi 6-vuotiaalle. Hän oli saanut lukiessa sellaisen naurukohtauksen, että oli rauhoituttuaan pyytänyt vaihtamaan kirjaa, koska tarina oli liian hauska iltasaduksi. Olen saanut piirustuksia lapsilta ja kommentteja aikuisilta, miten Hiljan tarina piristää sellaisina päivinä, kun mikään ei suju.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Kyllä. Hiljan kolmas osa julkaistaan helmikuussa 2019 ja käsikirjoituksen ensimmäinen versio alkaa olla loppusuoralla.

Kuka on lempikirjailijasi?
Heitä on monia, sillä yksi ihastuttaa soljuvan kielen, toinen tarinan ja kolmas mielenkiintoisen romaanirakenteen takia.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Virginia Woolfin Majakka, John Irwingin Kaikki isäni hotellit ja Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo ovat teoksia, joihin palaan aina uudelleen.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Uskalla unelmoida ja työskentele tavoitteellisesti mutta muista, että elämässä on muutakin. Kirjoittajan polut ja kustannussopimukseen johtavat reitit ovat harvoin suoria ja mutkattomia eikä julkaisemaan päätyminen aukaise taivaanportteja. Kirjoittamisen synnyttämä ilo ja sisäinen rauha ovat tärkeintä, ja niihin sisältyy kirjoittamisen suurin merkitys, sillä julkaiseminen on lopulta jopa toissijainen asia. Olisin ollut iloinen, jos joku olisi varoittanut minua etukäteen niistä tunteiden vuoristoradoista, joita julkaisemiseen ja kirjailijanuraan liittyy ja joille olen itseni nyt altistanut. Helpommallakin voisi elämässä päästä.

Jos palo julkaisemiseen on kuitenkin kova, omaan työhön on syytä asennoitua realistisesti ja kurinalaisesti. Kursseista ja erilaisista kirjoittajayhteisöistä on apua niin palautteen kuin kannustuksenkin kannalta. Oma kunnioitukseni kirjailijoita ja heidän synnyttämäänsä hienoa tekstiä kohtaan on vain kasvanut, mitä syvemmälle kirjoittamisen maailmaan uppoan ja mitä paremmin ymmärrän sen vaatiman työmäärän ja tunnelatauksen.

Kiitos vastauksista!
Mikäli olet kirjailija, kirjabloggaaja tai kirja-alan ammattilainen ja haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: Erika Vik

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. 

Erika Vik.

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Olen Erika Vik. Kaksosauringot-trilogian aloittava esikoisromaanini Hän sanoi nimekseen Aleia ilmestyi helmikuussa 2017 Gummeruksen kustantamana. Jatko-osa Seleesian näkijä julkaistiin jo elokuussa 2017.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen koulutukseltani taiteen maisteri, ammattini on graafinen suunnittelija. Teen myös kuvituksia.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Olen viihdyttänyt itseäni lapsesta saakka kertomalla ja kuvittamalla tarinoita, ja teen niin edelleen, nyt myös suuremmalle yleisölle. Kirjailijuus ei varsinaisesti ollut unelma-ammattini, sillä halusin aina työn jossa saisin nimenomaan piirtää. Aikuisiällä olin kiinnostunut näkemään kuinka paljon julkaisukynnyksen ylittämiseen vaaditaan ja olisiko minusta siihen.

Mistä saat ideat kirjoihisi?
Maailma on tulvillaan kiinnostavia (uutis)aiheita, joita haluan teksteissäni käsitellä. Muu fiktio innoittaa tietenkin myös. Kaksosauringot-sarjan maailma lähti kehittymään tarinani kahden päähenkilön, Corildonin ja Aleian, ympärille.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Aloitin maailmani kehittelyn 14-vuotiaana, kun halusin kirjoittaa täysin omanlaisestani maailmasta. Noista päivistä paljon on muuttunut. Tarinan tarinan synnystä voi käydä lukemassa Facebook-sivultani.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Kävin läpi pari kustantamokierrosta, ennen kuin käsikirjoitukseni toisella versiolla tärppäsi ja sekä Gummerukselta että Kaiken kustannukselta otettiin minuun yhteyttä. Julkaisukynnyksen ylittäminen on toki vaikeaa: kirjoitin koko trilogiani uudelleen alusta ennen kuin onnistuin siinä.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Corildonista, mutta en kerro miksi. Lempisivuhenkilöni on Matius.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Tietenkin seikkailun tuntu ja eläytyminen hahmojen tunteisiin, mutta ennen kaikkea se että koen teemojeni kautta voivani olla osa suurempaa sanomaa, jota maailma tällä hetkellä mielestäni kaipaa.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Toisinaan nälkä pääsee yllättämään, kun unohdan syödä.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Kirjoittaminen on kuin mikä tahansa harrastus, toki poikkeuksellisen aikaa vievä. En juuri keskustele teksteistäni perheeni tai ystävieni kanssa, joten heidän elämäänsä se ei tavallaan kosketa kuin vasta julkaisun jälkeen. Tätä pitäisi kysyä perheeltäni ja tuttaviltani, sillä en ole oikeastaan edes miettinyt heidän kantaansa asiaan. Toki ymmärrän puolisoani, joka tulee välillään kiskomaan minut maailmastani jos olen viettänyt liian pitkän hetken yhteistä aikaamme sen parissa.

Tämä on kysymys, jota erityisesti nuoret ovat kysyneet. Ehkä varmistaakseen, onko kirjoittamisessa jotakin noloa lähipiirini mielestä (eli voiko itse kirjoittaa vai onko se liian friikkiä)? Kaveriaan tai lastaan voi tukea täysillä, vaikka hänen omaa juttuaan ei aivan ymmärtäisikään. Mikäli kirjoittaminen miellyttää sinua, kirjoita, äläkä ajattele muiden mielipiteitä siitä (toki pikkulapsiperheissä asia on mutkikkaampi).

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Toki se poikii kaikenlaisia yhteistyömahdollisuuksia, mutta ammattini on edelleen graafinen suunnittelu, jonka toimeksiantoihin aion keskittyä jatkossakin. Parasta on ollut uusiin ihmisiin tutustuminen. Kirjailijuus teettää myös paljon ilmaista työtä, ja sen suhteen on hyvä pohtia kunnolla mihin lähtee mukaan ja minkä jättää väliin – varsinkin koska olen yrittäjä ja kaikki tuloni riippuvat minusta itsestäni.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Sitä on tullut monenlaista, valtaosaltaan todella positiivista, ja oikeastaan melkoiset määrät. Blogitekstejä kokoan seleesia.com -sivustolle, ja Goodreadsistakin arvioita löytyy jo melkoisesti – sieltä niitä voi käydä katsomassa. Olen myös kohdannut kasvotusten lukijoita, joihin sarjani on tehnyt syvän vaikutuksen, ja heidän vaikuttuneisuutensa on tehnyt vaikutuksen minuun. Nopeimmat kommentit Seleesian näkijästä sain vain pari päivää sen jälkeen kun huomasin kirjan olevan kaupoissa, joten sitä on todella ahmittu. Tietenkään kaikkia ei voi miellyttää, ja jokainen lukee aivan omanlaisensa kirjan vaikka sanat pysyisivät samoina. Se mikä kiehtoo ja ihastuttaa toista, voi toista ärsyttää vaikka kyse olisi täysin samasta asiasta.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Tänä syksynä kirjoitan raakaversion trilogian päätösosasta.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Teininä kokeilin kaikenlaista, viimeiset vuodet olen keskittynyt lähinnä tähän sarjaan. Välissä kirjoitin myös yhden noin 80-liuskan käsikirjoituksen 9-12 -vuotiaille suunnattua urbaania fantasiaa, joka sijoittuu nykypäivän Helsinkiin.

Kuka on lempikirjailijasi?
Heitä on lukuisia, lempikirjailijani riippuu päivän fiiliksistä. Ehkä suurimman vaikutuksen on tehnyt Astrid Lindgren, josta pidin paljon varhaisteininä. Ei oikeastaan ole ketään, jonka kirjoitustyyliä haluaisin tavoitella. Monissa teoksissa on paljon ihailemisen arvoisia asioita, joista voi ottaa opikseen.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Koska hyviä kirjoja on maailma pullollaan, rajaan suositukseni spefiin.

  • Gregory Maguire: Noita
  • Joe Abercrombie: Särkynyt meri –trilogia
  • Frances Hardinge: Kärspästyttö.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Koska kuulette varmasti aivan tarpeeksi ”ole sinnikäs ja usko unelmaasi” –mantraa, ohitan sen ja puhun hieman kirjailijuuden toisesta puolesta, jota harvempi luultavasti tulee ajatelleeksi.

Kirjailijuus tuntuu olevan monelle eräänlainen rokkitähtiunelma. Kukapa meistä ei olisi joskus haaveillut seisovansa lavalla, edessään täysi stadionillinen ihmisiä jotka hurraavat juuri sinulle? Hyvin harva on kuitenkaan valmis tekemään sen mitä rokkitähdeksi tulemiseen vaaditaan; rakastamme unelmaa rock-tähteydestä. Kun näemme edessämme täydellisen staran, jolta kaikki tuntuu sujuvan vaivattomasti ja luonnostaan, unohdamme helposti kenties vuosikymmenien uurastuksen ja takaiskut, jotka rokkitähden asemaan päästäkseen on täytynyt käydä läpi. Sama koskee kirjailijuutta. Kirjoittaa tulisi vain kirjoittamisen ilosta eikä siksi, että haluaa olla Kirjailija. Silloin tuskin on valmis tekemään tarpeeksi töitä.

Kirjailijuuteen – ja muihin ammatteihin jotka halutaan nähdä hohdokkaita – liittyy toki monenlaisia puolia. Esiintymiskammoiselle kirjailijuus saattaa osoittautua painajaiseksi, varsinkin jos media kiinnostuu teoksestasi (silti kehottaisin teitä jotka pelkäävät esiintymistä nimenomaan esiintymään – se on helpoin tapa päästä kammosta eroon). Ehkä tunnet syyllisyyttä, koska perheellesi ei riitä enää yhtä paljon aikaa.

Huonoa itsetuntoa kirjailijuus ei ainakaan pelasta, sillä asettaessasi tekstisi yleisön saataville se on alttiina myös julkiselle ruoskinnalle. Aina tulee olemaan joku joka ei ymmärrä tai jopa inhoaa kirjaasi, joten kritiikkiä on osattava sietää ja kyettävä erottamaan se koskemaan vain teostasi, ei persoonaasi, vaikka kokisit valuttaneesi sielusi paperille. Toki nahkasi muuttuu paksummaksi mitä enemmän palautetta saat. Olen kuullut, että monelle on tullut kustannussopimuksen saamisen jälkeinen krapula, kun elämä ei yhdessä maagisessa hetkessä muuttunutkaan huikeasti paremmaksi kun haave, jota tavoitteli kenties vuosikausia, vihdoin toteutui.

”Kirjailijuus tuntuu olevan monelle eräänlainen rokkitähtiunelma.”

Kirjailijuuteen liittyy monenlaisia tunteita, eivätkä kaikki niistä välttämättä ole positiivisia. Älä näe sitä pelkästään ruusunpunaisena unelmana.

Ehkä tämän ymmärtäminen auttaa selviämään kustantamon hylsyistä paremmin. Älä tee julkaisukynnyksen ylittämisestä itsellesi elämää suurempaa asiaa – on muitakin tapoja saattaa tekstinsä yleisön saataville kuin suuren kustantamon listoilla oleminen. Muista, että on muutakin kuin kirjoittaminen, ja unelmiaan on myös lupa muuttaa. Toisinaan on hyvä pitää pidempi tauko. Itselläni sellainen kesti kymmenen vuotta.

Luovassa työssä ei ole epäonnistumisia, sillä opit aina jotakin. Jos epäonnistumisen pelko on vaivannut sinua tähän asti, unohda se nyt ja ala töihin. Se tulee viemään aikaa, mutta jos tämä on se mitä haluat, sinä kestät ja hyväksyt sen. Ja vaikka et ikinä saisi tekstejäsi julkaistuksi olet joka tapauksessa voittaja, sillä teit jo sen upean matkan sankareittesi ja tarinasi kanssa – ja todennäköisesti nautit siitä suuresti.

Kiitos vastauksista!
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä. 

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras