Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: Maria Carole

Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. Toisena vuorossa on Maria Carole.

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Maria Carole, ulkosavolainen ranskansuomalainen. Viimeisimpänä minulta on ilmestynyt esikoisromaani Tulen tyttäriä (Osuuskumma, 2014). Se on viihderomaani fantasian nahkoihin puettuna, kevyttä ja ilahduttavaa satunnaisilla tummemmilla sävyillä terästettynä. Olen myös kirjoittanut viime vuosina novelleja antologioihin ja verkkolehtiin.

Kirjamessuilla.

Kirjamessuilla.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Hyvin sekalainen. Olen korkeakoulutettu kaupalliselta alalta ja terveydenhuollon laatujohtamisen parista. Olen ehkä henkisesti humanisti, mutta vasta nyt olen suorittamassa kirjoittamisopintoja, joten ei voi sanoa, että koulutuksen osalta tie olisi ollut kovinkaan kirjailijaksi työntävä.

Miten päädyit kirjailijaksi?
Pitkälti puolivahingossa. Kirjoitin nuorena tarinoita ja novelleja, ja sitten kirjoittaminen jäi kymmenen vuoden ajaksi pelkkään blogiraapusteluun ulkosuomalaisen elämästä. Eräänä kesänä muutama vuosi takaperin minulla oli liikaa aikaa, joten annoin kirjoittamiselle pikkusormeni. Sen jälkeen tapasin sopivia ihmisiä, jotka vetivät minut vielä syvemmälle mukaan kirjoittamisen kiemuroihin.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Jos ajatellaan Tulen tyttäriä, niin siihen aivan ensimmäinen ajatus on unesta peräisin. Sitä kypsyttelin vuosikausia, ajattelematta sen kummemmin kirjoittamista. Lopulta uni muuntui novelliksi ja novelli myöhemmin romaanikäsikirjoitukseksi. Halusin kirjoittaa kirjan, jollaisen haluaisin itse lukea. Noin yleisesti ideat tulevat hyvin yksittäisistä tilanteista tai ajatuksista, jotka tarttuvat mukaan ja kasvavat kokonaiseksi tarinaksi.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Kirjoitin ensimmäisen version aika nopeasti, ehkä kolmessa-neljässä kuukaudessa. Tosin henkilöt ja miljöö olivat jo tuttuja vuosien takaa. Muokkaaminen ja myöhemmin kustannustoimittaminen sen sijaan oli hidasta. Oli ihan sovittua, että tekstin kanssa ei kiirehditty.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Ehkä läheisimmäksi muotoutui kirjoittamisen aikana kirjan keskushenkilöksi noussut Naarni, joka on  melko monitahoinen henkilö. Minusta oli kiva tutkailla sitä, kuinka samassa yksilössä yhdistyvät luontainen pehmeys ja elämän tuoma kovuus.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Se, kun sanat ovat kirkkaita ja taipuvat tahtooni, kun lauseet kuulostavat juuri siltä kuin haluan, kun kielioppi ei vielä vaivaa eikä rajoita. Pidän myös henkilöiden rakentamisesta, sillä ihmiset ja heidän motiivinsa ovat mielenkiintoisia.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
En ole varsinaisen lahjakas kehittämään monipolvisia juonia, ne on aina kiskottava jostain kiven alta.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Enimmäkseen oikein kannustavasti. Puhun kirjoittamisesta etenkin muiden kirjoittavien ihmisten kanssa. Täällä Ranskassa en juuri avaa kirjoitusharrastustani, koska kirjoitan suomeksi. Kielimuuri estää lukemasta tai näyttämästä tekstejä.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei välttämättä julkaiseminen, mutta kirjoittaminen kyllä! Uusia ystäviä, tuttavia, tapahtumia! Kokonainen rinnakkaisuniversumi.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Pienkustantajan esikoiseksi voisin sanoa saaneeni suorastaan kiitettävästi blogihuomiota, vaikka lehdissä kirja ei olekaan näkynyt. Sitä paitsi olen ollut vallan häkeltynyt siitä, kuinka hyvää palautetta se on saanut. ”Minäkö tuon reaktion aiheutin?”

Onko uusi kirja jo työn alla?
Ainakin suunnitelmissa potkittavana ja ruutuvihkoon kirjattavana. Ehkä siitä vielä joskus käsikirjoitus tulee.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Mietitäänpäs… ihan viimeisimmäksi lukemistani arvostin valtavasti Hopeinen vainaja ja muita sivuja Stepanin koodeksista -antologiaa (Kuoriaiskirjat). Harvinaisen toimiva kauhuantologia, jossa ei ole yhtään huonoa novellia. Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta nousi suosikkilistalleni, kun sen pari vuotta sitten luin, ja nyt odotan ranskannosta, että saan lahjoittaa kirjan kaikille täällä. Tuoreesta suomalaisesta fantasiasta minua suuresti ilahdutti Silja Suden esikoisromaani Routamieli, joka sopii mainiosti niin nuorille kuin varttuneemmillekin lukijoille.

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Perinteisen ”istu takamuksellesi ja kirjoita vielä lisää” -ohjeen lisäksi neuvoisin kaikkia kirjailijuudesta haaveilevia verkostoitumaan. Etsimään muita kirjoittajia; internetistä, kursseilta, naapurista, ihan mistä vain. Vertaispalautteen lisäksi myös vertaistuki on kullanarvoista. Kirjoittaminen on yksinäistä puuhaa vain, jos niin päättää.

Kiitos vastauksista! Tsekkaa myös Marian blogi Calendula.
Muutkin kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita tulemaan kommentti tai sähköpostia (osoite sivupalkissa).

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Kirjailijavieras: Petri Blomqvist

Toinenkin uusi postaussarja! Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. Ensimmäisenä vuorossa on Petri Blomqvist.

Petri Blomqvist - ITE

Petri Blomqvist – ITE

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Päivää vaan kaikille. Minua kutsutaan nimellä Petri Blomqvist. Julkaisin esikoisromaanini ITE viime vuonna.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen diplomi-insinööri teknillisen fysiikan koulutusohjelmasta.

Miten päädyit kirjailijaksi?
En käyttäisi itsestäni nimeä kirjailija. Se kuulostaa kovasti juhlalliselta ja viittaa mielestäni siihen, että tekee kirjoittajan työtä ammattimaisesti, saa leipänsä siitä. Kirjoittamaan ryhdyin, koska en osaa puhua, enkä laulaa. Haluan kuitenkin tuoda ajatuksiani julki luovalla tavalla.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Mielikuvituksesta, jonka polttoainetta ovat kaikki näkemäni, kokemani ja kuulemani elämä, taide ja tarinat.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Katson prosessin alkaneen 18.10.2001, kun kirjoitin Oriveden opiston luovan kirjoittamisen kurssin ensimmäisen tehtävän ensimmäiseksi lauseeksi: ”Olen jo pitkään ajatellut, että haluan jonain päivänä kirjoittaa kirjan.” Prosessi päättyi maaliskuussa 2014, kun posti kuljetti pari laatikkoa uunituoreita kirjoja kotiin. Aikaa siinä vierähti yli 12 vuotta.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Kustansin kirjani ite. Se ei ollut vaikeaa. Oli mahdotonta löytää ketään, joka olisi halunnut kustantaa minun kirjani.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Divarin pitäjä Antero Rahikainen on alter egoni. Hän elää sellaista elämää, jota itsekin tavoittelen.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Kirjoittaminen on hyvä tapa hahmottaa maailmaa ja omaa elämänkatsomustaan, purkaa auki ja pukea sanoiksi sitä, mitä ei vielä ole sanottu, kirjoittaa kirjoittamatonta.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Viimeistely. Tekstiä pitää käydä läpi yhä uudelleen ja uudelleen, korjata, hioa ja karsia. Omalle tekstilleen tulee sokeaksi ja siihen helposti rakastuu. Ulkopuolinen näkee usein paremmin. Kustannustoimittajan työ ei ole tarpeetonta, ikävä kyllä harvalla omakustannekirjailijalla on sellaiseen varaa.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Hyvin ja kannustavasti.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei. Helposti sortuu mielikuvaan, että oman kirjan julkaiseminen muuttaisi elämän kulkua ja avaisi oven uuteen uljaaseen maailmaan. Mutta näin käy kovin harvalla. Moni Finlandiapalkinnon voittanut kirjailijakin on päässyt unohtumaan suuren yleisön mielistä.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Palautetta on tullut vähän, pääosin positiivista sellaista. Sain kirjastani kunniamaininnan Möllärimestari 2014 kilpailussa, se on eräänlainen omakustannekirjailijoiden Finlandia-kilpailu.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Mielessä itää runokokoelman siemen.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Leipätyössä joutuu kirjoittamaan monenmoista asiatekstiä. Kirjoittajan taidoista on hyötyä siinäkin. Viestinsä saa paremmin perille, jos osaa ilmaista sen sujuvasti, ilman virkakielen koukeroita.

Kuka on lempikirjailijasi?
John Steinbeck.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Hyviä kirjoja on hyvin paljon. On mahdotonta ja aivan tarpeetonta laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Onneksi haastattelija ei sitä pyytänytkään. Tässä kolme loistavaa kirjaa: Romua rakkauden valtatiellä, Arto Mellerin elämä (Martti Anhava), Vuonna 1984 (George Orwell), Kissa (Georges Simenon).

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Kannattaa miettiä kahteen kertaan. Kirjoittaminen on hyvä harrastus, mutta sillä on vaikea elättää itseään. Ryhdy kirjailijaksi, jos sinun on pakko tehdä niin.

Kiitos vastauksista!
Myös muut kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita tulemaan kommentti tai sähköpostia (osoite sivupalkissa).

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras