Vieraana kirjabloggaaja

Vieraana kirjabloggaaja: Suudelmia & sukkanauhoja

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Suudelmia & sukkanauhoja -blogin Riikka!

Hei! Kuka olet ja mitä teet?
Heipä hei! Olen Riikka, 36-vuotias kirjallisuuden suurkuluttaja. Kirjoja olen lukenut niin kauan  kuin muistan, mutta suurin rakkauteni on aina ollut romantiikkakirjallisuus, jonka parissa onkin vierähtänyt jo reilut 20 vuotta. Päivätyöni ei liity kirjallisuuteen mitenkään vaan on paremminkin uhka sujuvalle suomen kielen taidolle, lääkärithän kun tunnetusti pystyvät kirjoittamaan minkä tahansa tekstin ilman olla-verbiä.

Yksityiskohta Maurice Poirsonin maalauksesta Rêverie au parc. ”Haaveileva ilme sopii hyvin blogin teemaan :D”

Esittele blogisi lyhyesti.
Perustin blogini Suudelmia & sukkanauhoja viime syksynä ja se keskittyy romantiikkagenren kirjoihin ja ilmiöihin.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Olen muutaman vuoden pitänyt Kirjakuu-blogia, jossa en kuitenkaan romantiikkagenren kirjoja paljoakaan esitellyt, koska jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin genrestä ja sen lukijoista tehdään aika helposti ei-niin-kovin-mairittelevia yleistyksiä, jotka harvoin kuitenkaan pohjautuvat todellisuuteen.

Kun sitten genrestä syntyi jälleen kerran kansainvälistä keskustelua, joka nojasi vanhoihin kuluneisiin stereotypioihin, sisuunnuin ja päätin pistää blogin pystyyn. Tavoitteenani on esitellä genreä mahdollisimman monipuolisesti ja samalla yrittää ehkä hieman purkaa niitä ennakko-oletuksia, joita näihin kirjoihin niin helposti liittyy.

Mistä sait idean blogin nimeen?
Pohdin blogin nimeä poikkeuksellisen pitkään (ehkä jopa pari päivää, heh, kärsivällisyys ei ole hyveeni) ja mietin eri vaihtoehtoja. Halusin nimeksi jotain hieman tavallisuudesta poikkeavaa, mutta kuitenkin jotain, joka heijastelisi myös genren sisältöä. En nyt ole iiihan varma oliko tämä lopulta se paras mahdollinen vaihtoehto mutta hei! Tällä mennään.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Lukemistani kirjoista kirjoittaminen on saanut minut miettimään niiden sisältöä ja sanomaa aivan eri lailla kuin ennen. Tämä on puolestaan johdattanut minut genrestä käydyn keskustelun pariin, joka käy vilkkaana etenkin sosiaalisessa mediassa. Olen joutunut pohtimaan omia arvojani lukijana ja lisäksi olen joutunut tarkastelemaan tätä rakastamaani genreä aivan uusista näkökulmista.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Yritän kirja-arvioissani aina keksiä muutakin sanottavaa kuin ”ihan kiva”. Tämä on joskus ihan uskomattoman hankalaa. Etenkin kohtuuhyvistä kirjoista kirjoittaminen on kaikkein haastavinta, kun oikeastaan aina ei edes tiedä, mistä kirjassa lopulta tykkäsi.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Blogi löytyy Facebookista, Instagramista ja Twitteristä.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Postaukset, joissa pohdiskelen genreen liittyviä ilmiöitä ovat aika suosittuja, mikä on minusta oikein mukava asia, koska niitä on ylipäätäänkin tosi hauska kirjoittaa. Suosituin kirja-arvioni käsittelee Susanna Kearsleyn Sophia’s Secret-kirjaa.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Blogini on vielä sen verran tuore tapaus, että minun ei niin sanotusti kannata päivätöitäni tämän vuoksi vielä lopettaa.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Olen intohimoinen on/off-bloggaaja ja ensimmäisen (neule)blogini perustin jo vuonna 2005. Sen jälkeen olen pitänyt pari vuotta Kaikki punaisen sävyt-kosmetiikkablogia, joka oli oikein hauskaa. Kirjakuu-blogi, jossa käsittelen kaikenlaista kirjallisuutta on ollut olemassa jo vuodesta 2008, enkä ole sitä vielä täysin haudannut.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Kirjoja ja kirjallisuutta käsitteleviä tekstejä mahtuu internetiin vielä vaikka kuinka paljon! Jos oman blogin pitäminen innostaa, kannattaa se rohkeasti aloittaa ja kirjoittaa tekstejä omana itsenään. Jos blogin kirjoittaminen tuntuu liian suurelta sitoumukselta, käy kirjakeskustelu vilkkaana myös Instagramissa ja Twitterissä, joissa keskusteluun voi ottaa osaa paljon lyhyemmillä teksteillä.

Kuinka paljon luet?
Olen jo monena vuonna lukenut keskimäärin vähintään yhden kirjan viikossa. Tällä hetkellä minulla on menossa varsinainen ennätysvuosi, koska olen päässyt alkuvuoden aikana jo 41 kirjaan. Kirjoista kirjoittaminen innoittaa myös lukuharrastusta!

Oletko osallistunut lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Innostun aina tosi paljon erilaisista lukuhaasteista ja haluaisin osallistua melkein kaikkiin. Usein siinä käy sitten vaan niin, että en saa suoritettua niitä loppuun asti. Tämän vuoden Helmet-haaste tosin näyttää jo aika hyvältä.

Kuka on lempikirjailijasi?
Ai hitsi, että vain yksi pitäisi valita? No siinä tapauksessa sanon että Loretta Chase, jonka kirjat silloin joskus 2000-luvulla avasivat minulle aivan uusia maailmoja.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Jos jatketaan samalla teemalla, niin Loretta Chasen Lord of Scoundrels-kirjan Jessica Trent on yksi suosikkinaispäähenkilöitäni ikinä. Jessica on itsevarma, älykäs ja osaa sanoa ei. Kun oli aikansa lukenut kirjoja täynnä tossukkasankarittaria, oli tämäntyyppinen naispäähenkilö jotain aivan uutta ja ihmeellistä.

Missä on paras paikka lukea?
Kotona sohvankulmassa, koira viereen käpertyneenä.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Minun telkkaristani tulee pääosin urheilua, joten tämä on yllättävän hankala kysymys. Toki Colin Firthin tähdittämällä Ylpeydellä ja ennakkoluulolla on aina sija sydämessäni. Richard Armitagella höystetty North & South oli aika hyvä sekin.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Oijoi. Kirja voi olla huono niin monesta eri syystä. Tylsät kirjat olen opetellut jättämään suosiolla kesken. Olen tosin huomannut, että on olemassa tietty omahyväinen, itsekeskeinen päähenkilötyyppi, joka olettaa kaiken tippuvan syliinsä ilman minkäänlaista vaivannäköä ja jonka maailmankuva sotii omaa oikeuskäsitystäni vastaan niin voimakkaasti, että kiikutan saman tien kirjailijan muutkin kirjat roskiin ja annan ikuisesti kirjailijasta antisuosituksia. Tähän kyseenalaiseen kerhoon ovat toistaiseksi päätyneet Pirjo Hassinen ja Tuija Lehtinen.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Hmm jaa, sanoisin että Taru Sormusten herrasta, koska siinä riittää ainakin luettavaa ja sivuja vähäksi aikaa. Sen lisäksi Lisa Kleypasin Blue-Eyed Devil, koska siitä kirjasta löytyy kaikki, jota romantiikkagenren kirjoissa yleensä kaipaan. Terry Pratchettin ja Neil Gaimanin Good Omens naurattaa joka ikinen kerta, joten se viimeistelee kolmikon.

Kiitos vastauksista!
Mikäli olet kirjailija, kirjabloggaaja tai kirja-alan ammattilainen ja haluat haastateltavaksi, ota yhteyttä.

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Vieraana kirjabloggaaja: Lukijatar

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Lukijatar.

Hei! Kuka olet ja mitä teet?
Olen Lukijatar, toisin sanottuna bloggaan salanimellä vähän sellaisessa ”bene qui latuit, bene vixit” -hengessä. Blogiesittelyni kertoo minun olevan kirjallisuudenopiskelija, mutta aivan lähiaikoina asianlaidan pitäisi vaihtua kirjallisuuden maisteriksi.

Esittele blogisi lyhyesti.
Perustin blogini kesällä 2015 lukupäiväkirjaksi. Luen lähinnä kertomakirjallisuutta. Blogini erikoisuus on se, että lukemistostani suuri osa on kierrätyskirjahyllyn kirjoja eli toisin sanottuna paljon sellaista, josta en ollut itsekään koskaan aiemmin kuullut ennen kohtaamista kierrätyskirjahyllyllä. Luen erittäin harvoin uutuuskirjoja, sillä linjanani on olla ostamatta kirjoja, joita en ole lukenut. Kirjastoa käytän loputtomien lukulistojeni lyhentämiseen.

Minulla on myös hyvin tietoinen linja olla postaamatta haasteita tai ylipäätään muita sisältöjä kuin itse kirjapostauksia. Nähdäkseni blogini ydinasia ovat tekstit kirjoista, ja kaikki muu on toissijaista. Tämä linja tuo blogiini kaipaamaani selkeyttä. Vastaan kyllä haasteisiin – ja se on ihan hauskaakin – mutta ne ovat omilla haastesivuillaan eivätkä siten näy blogivirrassa.

Kirjablogini ei ole erityisen suosittu, kuten voi ehkä lähtökohdista päätellä. Olen silti positiivisesti yllättynyt, kuinka moni kuitenkin seuraa ja kommentoikin toisinaan.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin? 
Ensimmäisekseen löydettyäni kirjablogiskenen alkoi tuntua mukavalta ajatukselta kirjata ylös lukiessa heränneitä pohdintoja – ja ylipäätään muovata niitä sanoiksi, kun liian usein kyse oli vain epämääräisistä fiiliksistä.

Toisekseen kirjallisuuden opinnot pakottivat kirjoista kirjoittamisen muottiin, jossa oma tuntemus jäi toissijaiseksi. Kaipasin tapaa pohtia myös omasta luku- ja henkilöhistoriasta nousevia asioita.

Kolmannekseen kirjablogeissa mietitytti, että usein kirjoja referoidaan ja avataan paljon, mutta lukiessa heräävät ajatukset oli jätetty vähälle – perusteluita ajatuksille näkyi vieläkin harvemmin. Halusin perustaa sitten kirjallisuudesta nouseviin ajatuksiin ja niiden perusteluihin keskittyvän blogin.

Mistä sait idean blogin nimeen?
En ainakaan Italo Calvinon Jos talviyönä matkamies -teoksesta, vaikka siellä samanniminen hahmo esiintyykin. Nimi Lukijatar vain tuli jostakin mieleen ja jäi sitten kummittelemaan. Se myös syntyi melko samaan aikaan Alfons Muchan hengessä tekemäni blogitunnushahmon kanssa, ja molemmissa ilmenevä korostettu feminiinisyys tuntui yhteensopivalta estetiikalta. Muchan työt ovat edelleen keskeinen osa blogini ilmettä.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Yksi parhaita asioita on kirjojen valokuvaaminen, joka parhaimmillaan on suorastaan meditatiivista. Pidän kirjojen kuvaamisesta ulkona. Myös uuden tekstin julkaiseminen kutittelee aina kivasti, kuten myös uuden kommentin tai kiinnostavan vastauksen saaminen.

Bloggaaminen on tällä hetkellä yksi suosikkiharrastuksiani – ja se on paljon sanottu, koska harrastan monenlaista ja ahkerasti. Parhaat onnistumisen tunteet syntyvät, kun saa vangittua kirjan herättämän ajatuksen tai vaikutelman pukemalla sen osuvasti sanoiksi.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Vaikeinta oli alussa ja on edelleen oman itsen haastaminen ja pyrkiminen kohti parempaa ilmaisua ja argumentaatiota. Toisinaan on vaikea edes aloittaa blogitekstin kirjoittamista, mutta yhä useammin tekstissä pääsee hyvin lähelle lukukokemuksen ydintä, mikä on hyvin palkitsevaa.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Tällä hetkellä olen aktiivinen lähinnä vain Twitterissä, ja sekin on varsin tuore viritelmä. Sosiaalinen media ei ylipäätään ole juttuni – Bloggeria lukuun ottamatta.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Se lienee Kalle Päätalon Koillismaa-sarjan viimeinen osa, Mustan lumen talviKoillismaa-sarjan muutkin osat ovat tosin saaneet huomiota.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei suoranaisesti. En ole kiinnostunut arvostelukappaleista enkä myöskään olemaan esillä itsenäni, joten kukaan tuskin voisi hyötyä minusta mitenkään. Blogosfäärin laiskan seuraamisen vuoksi on mennyt ihan kiinnostaviakin projekteja kokonaan ohi, mutta ehkäpä joskus satun oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Aloitin alkuvuodesta TV-sarjablogin Lukijattaren ruutu, mutta kuukausittainen päivitystahti osoittautui liian kunnianhimoiseksi. Tarkoitus olisi silti päivittää sitä heti kun ehdin – jonossa on varmaan toistakymmentä sarjaa tai sarjan kautta – mutta valitsemani hyvin syväluotaava formaatti on välillä vaikea yhdistää kiireisiin. Eiköhän sinne jotakin uutta taas ilmaannu ennen pitkää.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Tee omannäköisesti blogi. Ja bloggaa siitä, mikä kiinnostaa. Ei ole olemassa ”oikeaa” tapaa kirjoittaa kirjablogia tai tekstejä, joten vaikka muiden blogien vilkuilu on ihan hyödyllistä omaa blogia tehdessä, ei tarvitse orjallisesti noudattaa suosittuja tyylejä, jos ne eivät tunnu omilta.

Kuinka paljon luet?
Yleensä ottaen luen noin neljä kirjaa kuukaudessa, käytännössä tavallisesti puolesta tunnista tuntiin päivässä. Toisinaan saattaa jäädä päiviä väliin. Mutta tarkoituksena olisi pysyä blogin päivitystahdissa eli kirja viikossa.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
En ole. En ole oikein missään vaiheessa tajunnut niiden viehätystä. Ehkäpä joskus vielä villiinnyn niitäkin kokeilemaan, saa nähdä.

Kuka on lempikirjailijasi?
Ylivertaista suosikkia ei ole, mutta huomaan innostuvani kerta toisensa jälkeen Vladimir Nabokovista, Daniel Kehlmannista, Tove Janssonista, Marja-Liisa Vartiosta, Susanna Clarkesta ja Emily Brontësta. Noin esimerkiksi.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
No nyt on vaikea. Ehkä ne sellaiset hahmoihin leimautumiset ovat jääneet paljolti teini-ikään, joten ”kaikkien aikojen” suosikki tuo äkkiä mieleen ne ajat. Paljon hienoja hahmoja tietysti on tullut vastaan sittemmin, mutta jotenkin hahmoja ajateltua niin voimakkaasti suhteessa tarinaan ja maailmaan, että heitä on vaikea siitä erottaa. Mutta sanotaan nyt, että J. R. R. Tolkienin Maamiehen ja lohikäärmeen Chrysophylax Dives on ehkä sellainen, jonka voisi harkita laittavansa Ex Librikseensä.

Missä on paras paikka lukea?
Ehkäpä sängyssä, koska pidän lukemisesta ennen nukkumaanmenoa. Rauhallinen ympäristö ja pehmeä alusta ovat ne avainjutut. Huomaamattomat kirjaston peränurkat ja tyhjät junavaunut sopivat myös.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Olen jostakin syystä nähnyt paljon elokuva/TV-sovituksia kirjoista, mutta en ole lukenut alkuteoksia. Sen sijaan en ole juurikaan nähnyt elokuvia niistä kirjoista, jotka olen lukenut. Kyllä niitäkin tosin on. Ehkä ensimmäisenä tulee mieleen Michael Cunninghamin Tunnit, joka on hieno kirja ja josta tehty elokuva oli keskimääräistä parempi sovitus sekin.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Onhan niitä tullut luettua, enkä kaikkia muista. Tuleepa lähinnä mieleen vuosien takaa eräskin hevosaiheinen nuortenkirja sen käsittämättömän editoimattomuuden ja sisällöllisen laaduttomuuden vuoksi. Kirja oli käytännössä kirjailijan henkilökohtainen yli-ihmisfantasia ja suoraan sanottuna kiusaannuttavaa luettavaa.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Jaa-a. Varmaankin sellaisia, joita voi lukea eri tavoin ja joissa on tarpeeksi syvyyttä monia lukukertoja varten. Yksi voisi olla Nabokovin Kalvas hehku, jonka ensimmäinen lukukerta tuntui vain kevyeltä pintaraapaisulta ja mieleen tulvi heti toisenlaisiakin tapoja ja järjestyksiä lukea teos.

Susanna Clarken The Ladies of Grace Adieu and Other Stories -novellikokoelma oli niin kerroksellinen ja upottavaa mytologiaa tihkuva teos, että se tarjonnee säväreitä monelle lukukerralle. Kolmas olisi lohdullinen ja turvallinen saarikuvaus, Tove Janssonin Kesäkirja.

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä. 

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Vieraana kirjabloggaaja: Kirjapöllön huhuiluja

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Kirjapöllön huhuiluja-blogin Heidi! Aiemmin blogi tunnettiin nimellä Dysphoria. 

Hei! Kuka olet ja mitä teet?
Olen Heidi, 38-vuotias, filosofian maisteri (suomen kieli),  tällä hetkellä työtön kirjastoalan ihminen, kahden lapsen äiti, naimisissa ja kahden kissan palvelija Oulusta.

Esittele blogisi lyhyesti.
Kirjablogini perustin noin 3,5 vuotta sitten ystäväni innoittamana. Olin hurahtanut pari vuotta aiemmin nuorten aikuisten kirjoihin, kuten Twilight-sarjaan, ja koin tarvetta alkaa laittaa lukemani kirjat johonkin ylös ja kirjoittamaan ajatuksiani niistä ylös.

Yhä edelleen blogini pääpaino on YA-kirjallisuudessa, mutta jonkin verran luen myös aikuisten scifiä, kauhua ja psykologista jännitystä sekä lasteni kanssa lastenkirjoja. Lisäksi tykkään katsella kirjoihin perustuvia leffoja ja tv-sarjoja.

Blogillani on tällä hetkellä 99 lukijaa Bloggerissa, lisäksi Facebookissa blogini sivua seuraa 77 ihmistä, Twitterissä  237.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Ystäväni ehdotti minulle blogin perustamista jo vuosi ennen kuin itse viimein kypsyin ajatukseen.

Mistä sait idean blogin nimeen?
Halusin alun perin blogilleni nimen, joka erottuu lukuisista kirja- ja lukualkuisista nimistä. Ajattelin dysphorian sanaleikkinä: dystopia & euforia = dystopiaan liittyvä euforia (koska pidän erityisesti YA-dystopioista.) Myöhemmin nimi on hiukan harmittanut, kun on puhuttu paljon sukupuolidysforiasta, enkä haluaisi blogini nimeä yhdistettävän siihen  väärinkäsitysten takia.

Päätin pitkällisen harkinnan jälkeen muuttaa blogini nimen. Dysphoria-nimi ei oikein tuntunut enää kivalta, kun siinä on niin negatiivinen ja synkkä kaiku. Uusi nimi on Kirjapöllön huhuiluja, ja se tuntuu heti juuri sopivalta. Olen ollut pöllöfani parikymppisestä asti ja keräillyt siitä asti erilaisia pöllöjuttuja. Pöllöt ja kirjallisuus sopivat hyvin yhteen!

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Lukemisesta saa paljon enemmän irti, kun analysoi sen teemoja blogissa. Lisäksi olen tutustunut uusiin ihmisiin ja saanut tosi paljon hyviä lukuvinkkejä muilta bloggaajilta ja lukijoilta. Bloggaaminen on myös minulle arjen vastapainoa, keino irrottautua muista ajatuksista.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Välillä tuntuu, ettei  jostain kirjasta ole mitään järkevää sanottavaa. Lukemistani arvostelukappaleista bloggaan kuitenkin aina, joten kirjoitettavaa on löydyttävä, vaikka lukukokemus olisi jäänyt laimeaksi. Rakentavan kritiikin antaminen on helpottunut bloggaamisen myötä.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Kerstin Gier: Unien kirjat -sarja.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Tavallaan. Olen vahvistanut bloggaamisen myötä haluani tehdä lasten ja nuorten kirjastotyötä, eikä siitä varmasti ole ollut työnhaussakaan  haittaa. Olen saanut kutsuja messuille ja kustantajien tilaisuuksiin, joista kävin nyt Hel-Ya!-tapahtumassa Helsingissä.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
Nuorempana kirjoitin novelleja pöytälaatikkoon. Lisäksi minulla on 3,5-vuotias harrasteblogi Cinnamonum, missä nykyään teen lähinnä käsityö- ja leivontakirjojen esittelybloggauksia.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Mieti, haluatko keskittyä vain tietynlaisiin kirjoihin, vai bloggaatko laajasti vähän kaikesta. Kirjoita juuri omannäköisiäsi postauksia, älä yritä kopioida muiden tyyliä. Ota some-kanavat heti käyttöön, etenkin Twitter tuo äkkiä lisää lukijoita. Käy lukemassa muiden kirjablogeja ja kommentoi ahkerasti, niin blogisi pääsee osaksi mahtavaa kirjabloggaajien yhteisöä.

Kuinka paljon luet?
Luen noin 50 sivua päivässä ja noin 10 kirjaa kuukaudessa (mukaan lasketaan lastenkirjat). Tämän vuoden tavoitteeni on lukea 120 kirjaa, ja se näyttää olevan hyvällä mallilla.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Olen koko ajan mukana lukuhaasteissa. Olen osallistunut jokaiseen Kirjabloggaajien klassikkohaasteeseen, ja olen osallistunut myös mm. runo-, novelli-, kauhu-, lastenkirja- ja luontokirjahaasteisiin.

Kuka on lempikirjailijasi?
En osaa oikein nimetä yhtä lempikirjailijaa, mutta mm. näiden kirjoitustyylistä pidän: Elina Rouhiainen, Siri Pettersen, Maggie Stiefvater, Stephenie Meyer, Holly Bourne, John  Green, Rainbow Rowell.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Tobias eli Neljä Veronica Rothin Outolintu-trilogiassa.

Missä on paras paikka lukea?
Sängyllä puolimakaavassa asennossa tai uudessa pehmonojatuolissa.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Twilight-elokuvat mukailevat minusta kirjasarjaa erittäin hyvin.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Blogihistoriassani huonoimmat pojot annoin viime keväänä Scott Bergströmin The Cruelty – Et ole yksin –kirjalle, koska siitä puuttui ihan tyystin YA-kirjoille ominainen toiveikkuus.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?

  • Veronica Roth: Outolintu
  • Stephenie Meyer: Vieras
  • Andy Weir: Yksin Marsissa

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä. 

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja