Kirjamessut

Kaksi kivaa kirjamessupäivää 2017

Kuvassa on perinteinen messunäkymä. Se näyttää samalta joka kerta, ja joka vuosi se on yhtä innostava näky.  Tänä vuonna vietin Helsingin kirjamessuilla kaksi päivää, perjantain ja lauantain. Perjantai piti ottaa töistä saldovapaapäiväksi, mikä oli ehdottoman hyvä idea. Sunnuntai jäi lepopäiväksi ja ehdin sekä nukkua kunnolla että herätä aikaisin, kiitos kellojen kääntämisen.

Selailin messulehteä etukäteen ja merkitsin kiinnostavia ohjelmia ylös. Loppujen lopuksi en käynyt yhdessäkään suunnittelemassani ohjelmassa, vaikka pari hyvää esitystä tulikin nähtyä. Molemmat päivät kuluivat pitkälti messualuetta kierrellessä, kirjoja hipelöidessä ja uusia ideoita imiessä. (Olen Minnan testin mukaisesti siis hilpeä haahuilija.)

Perjantaiaamupäivällä oli mukavan väljää, ja pidin messupäivän vain reilun kolmen tunnin mittaisena. Lauantaina olin messuilla aamun bloggaajatilaisuudesta iltakuuteen. Kahden-kolmen aikaan osastot olivat tupaten täynnä, ja täyden repun kanssa oli hankalaa liikkua. Väki alkoi vähentyä viiden jälkeen, mutta siinä vaiheessa alkoi omakin messukunto jo loppua. Fiksu kertakävijä tulee siis lauantaina neljän-viiden aikaan iltapäivällä ja messuilee iltakahdeksaan asti väljillä vesillä.

Näin kirkuvanpunaisen Harry Potter -bussin suunnilleen joka toisessa Instagramin messukuvassa, joten pitihän siitä itsekin napata kuva. Bussin edustalla hääri pienikokoisia Potter-maailman asuihin pukeutuneita henkilöitä.

Pottereihin liittyen Akateemisen osastolla esiintyi lauantaina kirjojen suomentaja Jaana Kapari-Jatta. Esillä oli uusia kuvitettuja versioita Harry Pottereista, jotka ovat kyllä hienon näköisiä. Jaanan oma teos Pollomuhku ja posityyhtynen on myöskin erittäin mielenkiintoista luettavaa faneille, suosittelen! Kymmenen vuotta vanhaa kirjaa on edelleen saatavilla muun muassa Adlibriksesta*. Vähän harkitsen, hankkisinko teoksen omaankin hyllyyn.

Perinteiseltä keltaiselta 2 € -osastolta mukaan tarttui myös Thomas Pavitten veikeä Viisi väriä* -värityskirja. Hyllystä löytyy jo samaa sarjaa oleva 1000 pistettä* -kirja, se on varsin hauska. Keltaisen kirjaosaston lisäksi tänä vuonna messuilla oli myös iso Booky.fi:n osasto, jossa kaikki kirjat maksoivat kaksi euroa. Siellä oli selkeästi tunnetumpaa kirjallisuutta, ja löysin pokkarilaarista Kiera Cassin Valinnan*.

Keltaiselle aleosastolle (ei aavistustakaan, mikä firma on sen takana) täytyy antaa pisteet ilmaisesta kirjasäilytyksestä. Ihmiset, jotka hamstrasivat kasseittain kirjoja jo heti aamutuimaan, saivat jättää kassit laatikkoon odottelemaan. Kätevää, vaikka en itse käyttänytkään.

Bongailin myös näytteilleasettajien iskulauseita seinistä ja katonrajasta. Kustannusosakeyhtiö Teos on sitä mieltä, että hyvä kirja on ystävyyttä, joka kestää. Minä en oikein osaa ajatella kirjoja ystävinäni. Oikeaa ystävää voisi haitata, että hänet hyllyttää ja palaa sitten asiaan ehkä kerran vuodessa. Akateeminen kirjakauppa puolestaan totesi, että lukeminen tekee hyvää. Kyllä. Kirjat ovat parhautta!

Paras iskulause löytyi kuitenkin Antikvaaristen kirjamessujen puolelta. Planeetta-antikvariaatit myi mustaa kangaskassia, jonka toteamus on Lukeminen on pelastanut minut urheilulta. Amen.

Lauantaiaamu alkoi perinteisellä Tammen, WSOY:n ja Johnny Knigan bloggaajatilaisuudella. Kirjablogistit kokoontuivat taas runsain määrin Messukeskuksen kokoustamoon syömään aamupalaa ja kuuntelemaan kirjailijoita. Takana näkyvä valkoinen pöytä oli täynnä arvostelukappaleita, mutta ne hävisivät varsin nopeasti ennen tilaisuuden alkua. Itse ehdin napata kaksi kirjaa kuudesta.

Mukana olleet kirjailijat ja heidän kirjansa:

Näissä tilaisuuksissa on aina jännä huomata, miten paljon kirjailijan tapaaminen vaikuttaa halukkuuteen lukea kirja. Etukäteen kirjat olivat minulle tuntemattomia (no okei, paitsi Tuomas Kyrön). Ennen haastatteluja nappailin saatavilla olevista pari lähinnä kansikuvan perusteella. Kuitenkin jo 10 minuutin haastattelujen jälkeen kirjat aukenivat ihan eri tavalla, ja nyt voisin lukea niistä melkein kaikki. Kun kirjailija muuttuu nobodysta vähänkin tutuksi naamaksi, kirjaan tarttuu paljon helpommin. Niin, se on varmaankin syy miksi näitä tilaisuuksia järjestetään.

Viihdyttävimpiä esiintymisiä olivat A. W. Yrjänän ja Tuomas Kyrön haastattelut. Yrjänä kertoi muun muassa, että halusi keskittyä kirjassaan juoneen eikä henkilöiden miettimiseen. Niinpä hän lainasi henkilöiden nimet ja ulkomuodot naapureiltaan – toki ilmeisesti luvan kanssa. Tuomas Kyrö puolestaan rönsyili vastauksissaan sinne sun tänne, mutta häntä olisi mielellään kuunnellut pidempäänkin.

Söimme ruoka- ja viinipuolella lauantain lounaan, mutta viinejä en tällä kertaa maistellut. Pointit kuitenkin osastolle, jossa ehdotettiin sopivaa viiniä niin kirjan kanssa kuin Game of Thrones -maratonille. :D

Suomalaisen kirjakaupan osasto onnistui tiivistämään samalle hyllylle kasan loistavia fantasiakirjoja ja monta sellaista, jotka haluan lukea. Potterit ovat tietenkin ikisuosikkeja, Kuura ja Kajo koukuttavaa ihmissusidraamaa ja Hän sanoi nimekseen Aleia hyvä kotimainen steampunk-fantasiatrilogian avaus. Toinen osa Seleesian näkijä hurmaa syvän turkoosilla kannellaan, mutta on vielä lukematta.

Throne of Glass – Lasipalatsi odottelee hyllyssä lukemista, ja lukujonossa ajatuksen tasolla ovat myös Linnunsitoja, Muistojenlukija ja Käärmeiden kaupunki. Viime aikoina on ilmestynyt kyllä runsaasti omaperäistä kotimaista fantasiaa ja YA-kirjallisuutta. Tajusin myös, että kaikki kuvan teokset ovat naisten kirjoittamia. Jes!

Lopuksi oma messusaldoni: kahdeksan romaania ja näiden lisäksi aiemmin mainitsemani värityskirja.

  • Kiera Cass: Valinta
  • Andy Weir: Yksin Marsissa
  • Marianna Kurtto: Tristania (saatu)
  • Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä (saatu)
  • Winston Graham: Poldark, osa 1
  • Diana Gabaldon: Muukalainen
  • Hugh Howey: Siirros
  • Hugh Howey: Kohtalo

Ostin enemmän kuin olin ajatellut, mutta vainuni sanoo että tykkään kaikista ostamistani. Valinnasta olen lukenut monesta blogista ja tiedän suurin piirtein mitä siinä tapahtuu. Haluan lukea annoksen hömppää joka tapauksessa. Yksin Marsissa -elokuvan olen katsonut pari kertaa, ja kirja vaikuttaa vähintään yhtä hyvältä.

Poldarkistakin olen katsonut sarjan (ihana), joten on aika lukea kirja. Sekä tästä että Gabaldonin Matkantekijä-sarjasta on niin monta osaa, että niiden lukemisessa meneekin sitten joku aika. Howeyn kirjat pääsivät aiemmilta messuilta ostetun Siilon seuraan, nyt on koko sarja kerätty.

Sellaiset messut siis. Ensi vuonna taas uudestaan!

Sain Messukeskukselta bloggaajapassin messuille. 


HEI MUUTEN…

Oletko jo tilannut blogin uutiskirjeen? Tilaajille tupsahtaa kerran kuukaudessa kooste kirjallisuuskuulumisia. Marraskuun ensimmäisessä kirjeessä mukana on vain tilaajille tarkoitettu arvonta, jossa voit voittaa kovan kotimaisen esikoisromaanin! Kiinnostaako eniten Minna Rytisalon Lempi, Ben Kallandin Vien sinut kotiin vai Erika Vikin Hän sanoi nimekseen Aleia?

Tilaa uutiskirje >

 

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjamessut

Lauantai Kirjamessuilla 2016

kirjamessut2

Tunnelmakuva Kirjamessuilta perjantailta kolmen aikoihin: hirveästi porukkaa! Kävin pikaisesti messuilla pyörähtämässä jo perjantaina, koska halusin bloggaajakortilleni kotelon. Viime vuonna menin bloggaajabrunssille lauantaiaamuna suoraan, ja oli tyhmää kun blogin nimen näyttävää rintakorttia ei saanut mihinkään kiinni. Näin sitä oppii. :D

kirjamessut1

Varsinainen messupäiväni oli siis lauantai. Päivä alkoi jo aikaisin, kun suuntasin yhdeksältä WSOY:n ja Tammen järjestämälle bloggaajabrunssille. Siihen aikaan Messukeskuksen edusta oli vielä autio.

kirjamessut3

Bloggaribrunssille oli tullut kuulemma ennätysmäärä väkeä, ja paljon meitä olikin. Tuoleja jouduttiin hakemaan muutamia lisää. Tänä vuonna tilassa oli suurena parannuksena pöydät jokaiselle – helpottaa kummasti syömistä. Ohjelmassa oli aamupalaa, lyhyitä kirjailijahaastatteluita ja BookBeat-palvelun esittäytyminen. Kirjailijoista mukana olivat Claes Andersson, Tuula-Liina Varis, Riitta Jalonen, Hannu Mäkelä ja Anja Snellman.

Täytyy myöntää, että tunnen todella huonosti kotimaisia kirjailijoita ja heidän tuotantoaan. Haastattelujen lomassa googlailin siis ahkerasti, keitä nyt olikaan puhumassa ja mitä kaikkea he ovat kirjoittaneet. Sivupöydällä oli myös kirjoja jaossa, nappasin sieltä kaikkein kiinnostavimman oloiset teokset eli Riitta Jalosen romaanin Kirkkaus ja Tuula-Liina Variksen Huvilan.

kirjamessut4

Brunssin jälkeen suurin osa bloggaajajoukosta siirtyi suoraan pressitilaan Atenan järjestämään tilaisuuteen, jossa esiintyivät esikoiskirjailijat Soili Pohjalainen (teos Käyttövehkeitä) ja Tiina Lifländer (Kolme syytä elää). He ovat molemmat myös bloggaajia, ja tilaisuudessa syntyikin jonkinmoista keskustelua bloggaajien ja kirjailijoiden suhteesta.

Yhteenvetona: Bloggaajat pitävät siitä, jos kirjailija käy kommentoimassa oman kirjansa arviota. Varsinkin jos on pitänyt kirjasta, se on bloggaajalle iso juttu että kirjailija huomioi arvion. Väärinkäsityksiä saa myös oikoa, mutta on turha tulla vänkäämään jos on arviosta eri mieltä. Ei ole myöskään korrektia pyytää, että kriittinen arvostelu poistetaan blogista. Olipa eräs bloggaja saanut myös ihan haukkumakirjeen. kirjamessut5

Kirjapuolen lisäksi kävimme myös Viini- ja Ruokamessut huolella läpi. Yhdellä osastolla viinit oli hauskasti aseteltu seinälle, ja jokaiselle oli kirjoitettu sopiva käyttötarkoitus. Sieltä löytyi tietenkin oma viini myös kirjan kanssa nautittavaksi (Kumala Colombard Chardonnay). 
kirjamessut6

Sitten messuhankintoihin: Katselin mustia kirja-aiheisia kangaskasseja jo viime vuoden messuilla, ja nyt sitten viimein ostin yhden. Siihen sai hyvin kiinni myös uuden Kirjabloggaaja-pinssin. kirjamessut7

Kirjoja tarttui mukaan neljä: Tuula-Liina Variksen Huvila ja Riitta Jalosen Kirkkaus aamun bloggaajatilaisuudesta, Atenan osastolta arvostelukappaleena Aikamatkaajan opas historiaan ja Gummeruksen ständiltä oma Kerro minulle jotain hyvää (jättipokkarit vitosen kappale). Nyt pitäisi sitten enää ehtiä lukea nämä ja kaikki muut kirjahyllyssä odottavat uutuudet.

Bloggaajapassi messuille saatu blogin kautta. 

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjamessut

Turun kirjamessuilla 2016 – lauantain tunnelmia

mäkelänkatuaamulla

Aikainen aamuherätys viikonloppuna.

Minäkin olin viime viikon lauantaina Turun kirjamessuilla, vaikka en ole ehtinyt vielä päivittää tänne kuulumisia. Twitterissä jo jonkin verran kommentoinkin päivän tapahtumia. Heräsin siis lauantaiaamuna kuudelta, jotta ehdin päivän ensimmäiseen Onnibussiin Helsingistä kohti Turkua. Aurakadun pysäkiltä liu’uin sujuvasti messubussiin numero 100. Turun messukeskus ei tosiaan ole yhtä keskeisellä paikalla kuin Helsingin messukeskus, mutta onneksi suora bussiyhteys on olemassa niin tämmöiset turistitkaan eivät eksy.

fioresaliohjelma

Fiore-lavan ohjelma.

Kiersin toki läpi kaikki messuhallit (jonkin aikaa meni että opin suunnistamaan), mutta päätin kirjojen hamstraamisen sijaan keskittyä ennemmin ohjelman kuuntelemiseen. Ostokset ehtii hoitaa sitten Helsingin messuilla… Ehdottomasti kiinnostavimman ohjelman löysin aivan A-hallin takanurkassa sijaitsevalta Fiore-lavalta, jonka ohjelmaa tuotti Suomen kirjailijaliitto. Siellä viihdyinkin viidestä messutunnistani melkein kolme. Lava olisi ehdottomasti kaivannut enemmän tilaa ja lisää penkkejä. Keskustelut vetivät melkoisen paljon yleisöä, varsinkin jos nimekkäitä kirjailijoita oli mukana.

kirjat2euroa

Tein minä yhden kirjaostoksenkin. Luin alkuvuodesta erinomaisen Steve Jobsin elämäkerran, ja nyt löysin sen minikirjana eli MIKI-formaatissa kahden euron kirjalaarista. Kirja oli sen verran edullinen ja pieneen tilaan mahtuva, että se lähti mukaan. Täytyy myöhemmin testata, miten helposti minikirjan lukeminen oikein onnistuu. Tietysti ostin myös metrilakuja. Kunnon lounaan jätin välistä, kun meinasin saada slaagin 16 euroa maksavasta lounasbuffasta.

kirjailijaliittohjelmaa

Jyrki Vainonen, Merja Virolainen ja Timo Montonen keskustelemassa kirjoitusoppaiden merkityksestä.

Kuuntelin Fiore-lavan ääressä keskustelut Kieli kirjailijan kotina, Kirja-ala murroksessa, Kirjoitusoppaiden merkityksestä, Kirjailijan toinen ammatti, Scifin yhteisöt ja vielä Dekkarikirjailija työssään. Puolen tunnin mittaisissa paneelikeskusteluissa ei ehditty pureutua kovin syvälle, mutta osa niistä oli varsin mielenkiintoisia.

Kieli kirjailijan kotina -paneelissa pohditiin sitä, millaista on kirjoittaa vieraassa kieliympäristössä. Markku Kaskela kirjoittaa Italiassa suomeksi ja Slovakiasta kotoisin oleva Alexandra Salmela asuu Suomessa ja kirjoittaa sekä slovakiksi että suomeksi. On jotenkin todella siisti ajatus, että osaa vierasta kieltä niin hyvin, että voi kirjoittaa sillä suoraan kirjan. Salmela puhui myös kääntämisestä, ja totesi sen olevan todella vaikeaa kielten erilaisuuden takia. Saattaa olla helpompaa kirjoittaa itse suoraan kohdekielellä kuin kääntää tekstiä.

Keskustelu Kirjoitusoppaiden merkityksestä (kuva yllä) harhautui jostain syystä keskusteluun siitä, kuinka opettajat ovat pistäneet kirjoittajaopiskelijat tekemään seksinovelleja, mutta loppuun tuli hyvä neuvo, jonka olen myös itse havainnut toimivaksi:

Scifin yhteisöistä olivat puhumassa Jukka Laajarinteen ja Markku Soikkelin lisäksi Johanna Sinisalo, joka oli tuttu myös kesän Finncon-tapahtumasta. Enkä ole vieläkään lukenut yhtään hänen teoksistaan, pitäisi kyllä ehdottomasti tutustua.

kirjailijaliittoohjelmaa

Dekkarikirjailija työssään: Outi Pakkanen ja Matti Rönkä.

Mielenkiintoisin oli viimeinen lavalla kuuntelemani paneelikeskustelu Dekkarikirjailija työssään. Tuula-Liina Varis haastatteli ja keskustelemassa olivat Outi Pakkanen ja Matti Rönkä. Oli kiinnostavaa kuulla esimerkiksi kirjailijoiden erilaisista työtavoista: Rönkä kertoi, ettei voi aloittaa kirjoittamista ennen kuin tietää mitä kirjassa tapahtuu. Hän tekee myös juonesta ja henkilöistä tarkkoja kaavioita. Pakkanen totesi olevansa aika erityyppinen kirjoittaja – riittää kun tietää ensimmäisen ja viimeisen lauseen. Itse tunnistan itseni ennemmin tuosta etukäteen valmistautuvasta ja kaavioita ja karttoja väsäilevästä tyypistä.

katamelanderhaastattelu

Lopuksi kävin kuuntelemassa vielä nopeasti Type & Tellin osastolla esikoiskirjailija Kata Melanderin haastattelua. Törmäsin Melanderiin joskus Twitterissä, ja jäin ihmettelemään miten hän voi jo mainostaa esikoiskirjansa ilmestyvän alkuvuonna 2017, vaikka ei ole kirjoittanut sitä loppuun. Kävi ilmi, että hän julkaisee kirjansa Type & Tell-palvelun kautta ja hänellä on kokonainen tiimi mukana hiomassa teosta. Täytyy jäädä seuraamaan tätä!

Turun messukeskus tarjosi pressipassin kirjamessuille.

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjamessut