Lukuhaaste 2015 käynnistyy!

logo-kirjanvuosi2015Vuosi 2015 on Kirjan vuosi!
Kirjan vuonna nostetaan kirjat esiin ilon ja elämysten lähteenä”, hehkutetaan kampanjan nettisivulla. Teemavuoteen liittyen HelMet-kirjasto julkaisi sivuillaan leikkimielisen haasteen vuodelle 2015.

Tavoitteena on lukea viisikymmentä kirjaa eri kategorioista, joita ovat muun muassa ”Kirja, jota äitisi rakastaa”, ”Yli 100 vuotta vanha kirja” ja ”Kirja, jonka nimessä on numero”. Hauskaa! Aloin jo innolla miettiä mitkä kirjat sopisivat haasteeseen.

Haastetta varten lisäsin ylävalikkoon Lukuhaaste 2015-sivun, jossa edistymistäni voi seurata. Lisään sinne linkit kaikkiin kirja-arvioihin, joita teen haasteeseen liittyen. Parhaillaan olen lukemassa jo kahta kirjaa, jotka istuvat haasteeseen mukavasti.

Aiotko sinä osallistua?

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Haasteet

George R. R. Martin: Valtaistuinpeli

Valtaistuinpeli

Minulle kävi Valtaistuinpelin kanssa aika lailla samalla tavalla kuin Nälkäpelin aikoinaan: kesti kauan ennen kuin tutustuin siihen, mutta lopulta innostuin täysillä. George R. R. Martinin kirjasarja oli jo täysimittainen ilmiö ja Game of Thrones oli pyörinyt hyvän aikaa TV2:llakin, ennen kuin päätin vihdoin tarttua kirjaan ja ottaa selville mistä on kyse. Ja se oli sitten menoa se.

”’Muurin pohjoispuolella on synkempiäkin otuksia.’ Catelyn vilkaisi sydänpuuta, sen kalpeaa kuorta ja punaisia silmiä, jotka katselivat ja kuuntelivat ajatellen pitkiä hitaita ajatuksiaan.
Eddardin hymy oli lempeä. ’Kuuntelet liikaa vanhan Nanin tarinoita. Muukalaiset ovat kuolleet jo kahdeksan tuhatta vuotta sitten kuten metsän lapsetkin. Mestari Luwin kertoo sinulle, ettei niitä ole koskaan ollutkaan. Yksikään elävä ei ole koskaan nähnyt sellaista.'”

Valtaistuinpeli on ensimmäinen osa Tulen ja jään laulu-kirjasarjasta. Sarja seuraa Westerosin mantereen tapahtumia. Ensimmäisen kirjan keskiössä ovat pohjoisessa Talvivaarassa asustava Starkin perhe: lordi Eddard ”Ned” Stark, hänen vaimonsa Catelyn ja heidän viisi lastaan. Starkit viihtyvät mielellään omissa oloissaan, mutta rauha keskeytyy kun kuningas Robert ratsastaa pohjoiseen. Hän pyytää vanhaa ystäväänsä Nediä neuvonantajaksi, kuninkaan Kouraksi. Perhe ajautuu vähitellen mukaan etelän poliittisiin juonitteluihin, varsinkin kun Ned alkaa selvittää edellisen Kouran äkillistä kuolemaa ja hovin vaiettuja salaisuuksia.

Samaan aikaan Westerosin eteläpuolella elävät vallasta syöstyn lohikäärmekuninkaan perilliset maanpaossa, ja he vannovat ottavansa riistetyn valtakuntansa takaisin. Villissä pohjoisessa, suojaavan Muurin tuolla puolen, kerrotaan jälleen tarinoita hyökkäilevistä muukalaisista, valkoisista kulkijoista joita ei olla nähty tuhansiin vuosiin… Vuosia kestänyt kesä on päättymässä, ja talvi on tulossa.

Täytyy myöntää, että kirjan ensimmäiset 50 sivua olivat melko raskasta luettavaa. Siinä vaiheessa en tajunnut tapahtumista vielä mitään. Henkilöhahmoja on valtava määrä, enkä millään meinannut muistaa kuka oli kuka. Jurnutin kuitenkin sitkeästi eteenpäin, ja aherrus palkittiin: yhtäkkiä olikin vaikea päästää kirjasta irti. Vinkkinä uusille lukijoille: kirjan lopussa on liitteet, joissa listataan Martinin luoma valtaisa henkilögalleria suvuittain. Kannattaa hyödyntää sitä.

Valtaistuinpeli osoittautui loistavavaksi fantasiaksi ja myös äärimmäisen koukuttavaksi. Jokainen henkilöhahmo on erilainen ja kiinnostava, ja päähenkilöihin kiintyy nopeasti. Juonenkäänteet ovat kuitenkin arvaamattomia: kelle tahansa voi käydä yhtäkkiä huonosti.  Lempihahmojensa puolesta saa oikeasti pelätä!

Pidän erityisesti siitä, ettei kirjassa ole tyypilteltyjä hyviksiä ja pahiksia. On vain erilaisia ihmisiä jotka toimivat omista lähtökohdistaan käsin. Jotkut ovat tietysti kunniallisempia kuin toiset ja jotkut niin ilkeitä että heitä alkaa suorastaan inhota, mutta Tolkienin tyylistä ”kauniit hyvät haltiat vastaan rumat pahat örkit” -vastakkainasettelua ei ole. Martin ei yritä kaunistella luomaansa keskiaikaistyylistä maailmaa: veri ja suolenpätkät roiskuvat, miehiä tapetaan ja naisia raiskataan. Välillä näihin toimenpiteisiin paneudutaan ihan inhorealistisuuteen asti.

Olen lukenut sarjasta nyt kaksi ensimmäistä osaa sekä kolmannen osan ykkösniteen (suomennos jaettiin kahtia kun se oli niin pitkä). Kirjoja on julkaistu viisi, ja sarjan on määrä kasvaa vielä seitsenosaiseksi. Luettavaa siis vielä riittää, onneksi.

Valtaistuinpeli esiintyy myös Annoin joululahjaksi kirjaston kirjan -postauksessani. Tällä hetkellä lahjan saajalla on menossa jo sarjan toinen osa, joten kyllä se oli jokseenkin onnistunut lahja :D Jos et ole vielä tutustunut tähän kirjasarjaan, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan alkukankeudesta huolimatta!

Subjektiivinen tuomio: *****

George R. R. Martin: Valtaistuipeli
Kustannusosakeyhtiö Kirjava 2009
732 sivua

Kuva: Adlibris*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Fantasia

Annoin joululahjaksi kirjaston kirjan

etukansi

Mitä antaa lahjaksi vanhemmilleen, joilla on jo kaikkea? Kotipuolen kirjahyllyyn ei jouda tunkea enää yhtään uutta opusta, ettei se räjähtäisi liitoksistaan. On myös riski ostaa kallis kirja, jos lahjan saaja inhoaakin sitä.

Niinpä hankitaan aineeton lahja: hyvää lukemista kirjastosta! Sellaista, jota lahjan saaja ei välttämättä itse lainaisi. Kuukausi lukuaikaa, jonka jälkeen kirjasta pääsee helposti eroon! Ei ihan itsestäänselvää nykyisellä krääsän aikakaudella. Ja kirvoittaa takuuvarmasti jonkinmoiset naurut lahjoja avatessa :D Varsinkin kun paketti painaa suunnilleen kaksi kiloa ja käärepaperissa lukee TÄMÄ ON OIKEASTI AINEETON LAHJA.
takakansi

3 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Huumori