Christian Rönnbacka: Rakennus 31

Rakennus 31

”– Rudintiellä on löytynyt maastosta hauta, Manninen jatkoi. – Ilmoitus tuli juuri. Pistin tekniikan Kannaksen jo matkaan. Teidänkin kannattaisi varmaan poiketa. 
– Just, Antti totesi. – Hautaa tässä on yritetty välttää kaikin voimin. Tietääkö Pappa paikan?
– Toki, olen joskus viriilinä nuorena miehenä suorittanut siellä Asconan penkillä lähipoliisitoimintaa, Lindfors virnisti. – Siellä on sellainen rauhallinen paikka. 
– Tota… mikä on Ascona? Petri kysyi viattomasti ja aiheutti kenttäpartiossa röhähdyksen.”

Christian Rönnbackan Rakennus 31 on komisario Antti Hautalehdosta kertovan kirjasarjan kolmas osa. Tarina alkaa, kun Porvoon läheltä löydetään siististi kaivettu, tyhjä hauta. Pian niitä ilmaantuu enemmänkin, mutta pelkkiä tyhjiä hautoja on vaikea tutkia rikoksena. Tilanne muuttuu, kun yhdestä haudasta löytyy ruumis, joka on vammoista päätellen piiskattu ja ristiinnaulittu. Kuka hän on? Samaan aikaan Anttia vainoaa salainen ihailija, joka lähettelee väsymättä rakkauskirjeitä ja paketteja. Osoittautuu, että nainen tietää myös löydetystä ruumiista. Mutta miten Nikkilän mielisairaalan rakennus numero 31 liittyy tähän kaikkeen?

Tartuin Rönnbackan kirjaan, koska tarvitsin Lukuhaasteeseen kirjan, jonka nimessä on numero. Huomasin vasta kirjan avattuani, että kyseessä onkin sarjan kolmas osa. Onneksi se ei haitannut lukemista, sillä osat ovat ilmeisesti suhteellisen itsenäisiä. Moni muu asia kuitenkin haittasi, eikä tämä kirja ihan kolahtanut vaikka kansi onkin tyylikäs.

Kirjan alku oli varsin outo, kun näkökulmissa hypittiin Antista mysteeriseen ”naiseen” ja siitä ”Mestariin”, joka kuulosti aluksi keskiaikaisen fantasiakirjan hahmolta. Kolmisenkymmentä sivua piti ihmetellä lukemaansa, kunnes asiat alkoivat valottua ja Mestarikin selitettiin ihan rautalangasta vääntäen.

Tarinassa esiintyi paljon henkilöitä, jotka jäivät kuitenkin persoonaltaan ohuiksi, yhden luonteenpiirteen tyypeiksi. Päähenkilö Antti valittaa ja kiroilee, nuori poliisi Petri on tietämätön, esimies Berglund raivoaa milloin mistäkin, naispoliisi Jonna juo muumimukista ja kollega Lindfors keskittyy kaksimielisiin juttuihin. Eniten ehkä ärsytti Antin naisystävä Leena, jonka ainoa tehtävä kirjassa on syödä Antin kanssa, naida Antin kanssa ja välissä vähän kehrätä ja leperrellä. Persoonallisimmat tyypit kirjassa olivat Leenan bulldogit Romulus ja Remus. Henkilöitä on tietysti saatettu syventää sarjan aiemmissa osissa, joita en ole lukenut. Kaikki henkilöiden repliikit ovat lisäksi puhekielisiä, en tykkää.

Koska henkilöistä ei saada kovin paljon irti, kirja on hyvin juonivetoinen. Parasta Rakennus 31:ssä onkin kekseliäs ja uskottava juoni. Puolenvälin jälkeen kirja koukutti sen verran, että piti ärsytyksestä huolimatta lukea, miten kaikki selviää. Rönnbacka on kirjan liepeen mukaan työskennellyt itse poliisina, joten hän tietää miten hommat siellä hoidetaan ja tapahtumat ovat aidontuntuisia. Loppuratkaisu ei yllätä, mutta tyydyttää uteliaisuuden, kun asiat nivoutuvat sujuvasti yhteen. Rakennus 31 on toinen Lukuhaasteen 2015 kirja kategoriassa Kirja, jonka nimessä on numero. 

Subjektiivinen tuomio: **½

Christian Rönnbacka: Rakennus 31
Bazar 2014
334 sivua

Kirjasta on kirjoitettu myös mm. näissä kirjablogeissa:
Kirsin kirjanurkka, Hemulin kirjahylly, Nenä kirjassa, Kirjasähkökäyrä.
(Taidan olla ainoa, joka ei liiemmin tykännyt kirjasta)

Kuva: Adlibris – Rakennus 31*

1 kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Rikos

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!

Hakekaa kätilöMiksi minä ikinä ryhdyin tähän? Minun on täytynyt olla hullu! Olisin voinut valita minkä tahansa muun uran: valokuvamallin, lentoemännän tai laivan tarjoilijan ammatin. Pääni kuhisee ajatuksia erilaisista loistokkaista, hyväpalkkaisista ammateista. Vain idiootti valitsee sairaanhoitajan uran. Ja nyt olin sitten kätilö…

Tositapahtumiin perustuva kirjassa Hakekaa kätilö! Jennifer Worth kertoo kokemuksistaan kätilönä 1950-luvun Lontoossa. Hän on siirtynyt sairaalasta työskentelemään ja asumaan nunnien asuttamaan Nonnatus Houseen.

Elämä East Endissä kuusikymmentä vuotta sitten oli kovin erilaista kuin nykyään. Worth kertoo tarinaansa eri ihmisten kautta – niin potilaiden, nunnien kuin muidenkin luostarin työntekijöiden. Tutustumme muun muassa 24 vauvaa synnyttäneeseen espanjalaiseen Conchitaan, traagisen menneisyyden omaavaan rouva Jenkinsiin ja ilotalosta paenneeseen raskaana olevaan Maryyn, johon Jennifer sattumalta törmää. Worth kuvaa tuntemuksiaan ja ajatuksiaan tapahtumista rehellisesti eikä kaunistele.

Elinolot pommitusten runtelemilla slummialueilla ovat alkeelliset, ja monet potilaiden tarinoista ovat todella traagisia, mutta kirjaa on silti yllättävän mukava lukea. Worthin tekstin sävy on lämmin ja empaattinen. Huumoriakin kirjasta löytyy, ja varsinkin nunnista ja luostarin henkilökunnasta löytyy kiinnostavia persoonia. On todella kiinnostavaa päästä sisälle kätilön ja sairaanhoitajan ammattiin.

Itseäni häiritsi hieman tapahtumien hyppely ajasta toiseen. Yleensä kirjassa kuvattiin aina yksi luku yhteen henkilöön liittyvää tarinaa, ja sitten hypättiin jonnekin muualle. Loppujen lopuksi kronologisuudella ei kuitenkaan ollut niin väliä, sillä henkilöt ja tarinat ovat pääosassa. Kirjan loppu oli ikävän töksähtävä – tähänkö se jo loppui? Kokonaisuutena tykkäsin kirjasta kuitenkin kovasti.

Hakekaa kätilö! -teoksesta tulee  Lukuhaasteen 2015 ensimmäinen luettu teos kategoriassa Tositapahtumiin perustuva kirja. Jee! Kirjaan pohjautuen on muuten tehty myös tv-sarja, sitä voi tapittaa alusta alkaen ainakin Netflixissä. Itse olin katsonut sitä vain yhden satunnaisen jakson ennen kirjan lukua, joten jännitys tapahtumien kulusta säilyi.

Subjektiivinen tuomio: ****

Jennifer Worth: Hakekaa kätilö!
Otava 2012
415 sivua

Kirjasta on kirjoitettu myös mm. näissä kirjablogeissa:
Kirsin kirjanurkkaKirjakaapin avainNenä kirjassaRakkaudesta kirjoihin ja Lukemisen kartasto

Kuva: Adlibris – Hakekaa kätilö!*

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Muistelmat

A. J. Jacobs: Raamatullinen vuosi

Raamatullinen vuosi”180. päivä. Tänään on 26. kerta, kun minulta kysytään, aionko uhrata Jasperin Raamattuvuoteni aikana. En, vastaan kohteliaasti, vain Abrahamia pyydettiin tekemään niin.
     ’Et siis aio sitoa poikaasi vuoren huipulle? kysyi David, Julien ystävä, joka on pikkuhiljaa vuosien kuluessa liukunut kohti ortodoksijuutalaisuutta.
     ’En aio sitoa.'”

A. J. Jacobs on toimittaja, joka on tunnettu eriskummallisista projekteistaan. Aiemmassa, suomentamattomassa kirjassaan hän kuvaa kuinka luki koko Ensyclopaedia Britannican läpi. Nyt hän paitsi lukee koko Raamatun, kirjaa sieltä myös jokaikisen säännön ylös ja noudattaa niitä kaikkia vuoden ajan.

Sääntöjä kertyy 72 paperiliuskaa. Lisäksi Jacobs hankkii useita eri raamatunkäännöksiä ja selitysoppaita. Hän päättää, että keskittyy vuoden ensimmäiset kahdeksan kuukautta Vanhaan testamenttiin ja loput neljä kuukautta Uuteen testamenttiin.

Jacobs on taustaltaan juutalainen ja agnostikko, mutta täytyy myöntää että hän oikeasti paneutuu projektiinsa ja hänellä on aito halu selvittää asioita. Hän esimerkiksi tutkii Raamatun lakien alkuperäisiä merkityksiä ja kysyy uskonnollisilta opettajilta neuvoa. Vuoden aikana hän matkustelee ympäriinsä ja käy tutustumassa muun muassa amisheihin ja hasidijuutalaisiin, sekä jutustelee Raamatusta Jehovan todistajan kanssa.

Osoittautuu, että kaikkia sääntöjä on mahdotonta noudattaa yhtä aikaa. Jacobs saa itsensä kiinni usein esimerkiksi valehtelusta ja juoruilusta. Viikoittaisesta sapatin viettämisestä hän alkaa jopa pitää, mutta monet lait tuottavat ongelmia. Vuoden aikana syntyy useita hullunkurisia tilanteita, kun Jacobs yrittää kivittää avionrikkojaa soralla tai kun hän kertoo vaimolleen, ettei voi istua samalla tuolilla sinä aikana kun tällä on kuukautiset. Vaimo Julie ratkaisee asian istumalla joka ikisellä tuolilla mikä asunnosta löytyy, joten Jacobsin täytyy alkaa kantaa omaa pikku jakkaraa mukanaan ettei vahingossakaan tule epäpuhtaaksi.

Kirjan sävy on hyväntuulinen ja teksti pisti usein naurahtelemaan ääneen. Raamatullisesta vuodesta löytyy myös ajoittain syvällisempääkin pohdintaa uskosta ja Raamatusta. Alkupuoli oli mielestäni parempi kuin kirjan loppuosa, mikä selittyy ehkä sillä että Uudesta testamentista ei löydy niin paljon meidän mielestämme erikoisia lakeja kuin Vanhasta testamentista. Lukija pääsee jännittämään loppuratkaisua: millainen vaikutus Raamattuvuodella oli agnostikko-Jacobsiin? Tätä pohdintaa olisi mielestäni voinut jatkaa pidemmällekin, nyt kirja loppuu ehkä vähän töksähtäen. Annan silti neljä ja puoli subjektiivista tähteä.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Raamatullinen vuosi ei valitettavasti pääse mukaan Lukuhaasteeseen 2015, koska luin sen viime vuoden puolella.

A. J. Jacobs: Raamatullinen vuosi
Nemo 2008
400 sivua

Kuva: Adlibris – Raamatullinen vuosi*

1 kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Muistelmat