John Green: The Fault in Our Stars

The_Fault_in_Our_Stars

I told Augustus the broad outline of my miracle: diagnosed with Stage IV thyroid cancer when I was thirteen. (I didn’t tell him that the diagnosis came three months after I got my first period. Like: Congratulations! You’re a woman. Now die.)

Tähtiin kirjoitettu virhe on hieno kirja.  Sain sen alkukielisenä ystävältäni, jolla oli niitä kaksi. (Hän käski laittaa tähän että sain sen blogin kautta. Kirja on siis saatu blogin kautta.) Asiaan.

Kirjan päähenkilö on 16-vuotias Hazel Grace, jolla on parantumaton syöpä. Hän kulkee happipullon ja -viiksien kanssa, koska hänen keuhkonsa eivät toimi kunnolla. Tarina alkaa, kun hän menee äitinsä pakottamana syöpää sairastavien nuorten tukiryhmään ja tapaa siellä ystävänsä Isaacin mukanaan tuoman 17-vuotiaan Augustuksen. Augustus on sairastanut luusyövän ja hänellä on sen jäljiltä jalkaproteesi. Poika katselee Hazelia koko ryhmätapaamisen ajan ja pyytää tätä sen jälkeen katsomaan elokuvaa. Kuten arvata saattaa, ajan kuluessa pari rakastuu pikku hiljaa.

’Do you have a Wish?’ he asked, referring to this organization, The Genie Foundation, which is in the business of granting sick kids one wish.
     ’No’, I said. ’I used my wish pre-Miracle.’
     ’What’d you do?’
     I sighed loudly. ’I was thirteen’, I said.
     ’Not Disney’, he said.
     I said nothing.
     ’You did not go to Disney World.’
      I said nothing.
      ’Hazel GRACE!’ he shouted. ’You did not use your one dying Wish to go to Disney World with your parents.’
     ’Also Epcot Center,’ I mumbled. 
     ’Oh my God’, Augustus said. ’ I can’t believe I have a crush on a girl with such cliché wishes.'”

Päähenkilö Hazel on luonteeltaan järkevä, ihastuttavan sarkastinen ja hän suorastaan viljelee mustaa huumoria. Hän myös rakastaa kirjoja, erityisesti An Imperial Afflictionia,  jolla on tarinassa suuri osa. Kyseinen kirja loppuu aivan yhtäkkiä, ja Hazelia jää kaivelemaan, mitä hahmoille käy. Hän esittelee lempikirjansa myös Augustukselle, joka innostuu siitä, ja lopulta he päätyvät yhdessä lomamatkalle Amsterdamiin kirjailija Van Houtenin jäljille.

Kirja imaisi minut mukaansa niin, että luin sen muutamassa illassa. Nuorten dialogi on nasevaa ja uskottavaa. Olen edelleen hämmentynyt, miten nelikymppinen mieskirjailija pystyy kirjoittamaan niin elävästi 16-vuotiaan syöpäsairaan teinitytön elämästä ja ajatuksista. Tähtiin kirjoitettu virhe onnistuu ensin naurattamaan, sitten herättämään ajatuksia ja lopulta nostattamaan tipan silmäkulmaan. Kun on kyse kahdesta vakavasti sairaasta nuoresta, ’happily ever afteria’ ei ole luvassa. Silti – ehdottomasti lukemisen arvoinen romaani.

Subjektiivinen tuomio: *****

Kirja pääsee mukaan myös Lukuhaasteeseen kategoriassa Kirja, jota ystäväsi on suositellut sinulle.

John Green: The Fault in Our Stars
Penguin Books 2013
313 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Nuortenkirjat / YA, Rakkaus

Vieraana kirjabloggaaja: Kirjakartano

Ihmiset ovat aina kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Nyt vuorossa on Kirjakartano-blogin ManniP!

kirjakartano logoHei! Kuka olet ja mitä teet?
Hei, olen 21-vuotias miehenalku Itä-Suomesta. Bloggaan ManniP -nimellä Kirjakartano-blogissa.

Esittele blogisi lyhyesti.
Perustin blogini viime vuoden toukokuussa. En pyri keskittymään yhteen tiettyyn genreen vaan koitan parhaani mukaan lukea kirjoja ihan laidasta laitaan sekä genrestä riippumatta, mutta silti lukemani sekä bloggaamani kirjat tahtovat kallistua enimmäksi osaksi nuortenkirjallisuuden puolelle. Jokainen postaukseni on sisällöltään kirjapainotteinen, mutta saatan jonkun postauksen yhdeydessä höpistä jostain muustakin kuten omasta elämästäni. En menisi sanomaan, että blogini olisi hirveän suosittu, mutta omasta mielestäni minulla on ihan kivasti lukijoita.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Eksyin noin vuosi sitten “Olipa kerran kirjablogi” -nimiseen blogiin ja sitä kautta toisiin kirjablogeihin. Niitä selailessa idea alkoi muodostumaan ja parin kuukauden sisällä olinkin jo perustanut oman blogini.

Mistä sait idean blogin nimeen?
Mietin aika pitkään tuota nimeä ja olin jo välillä sen verran tuskastut siihen, että pidin pienen breikin ja aloin lukemaan Iltalehteä, jossa oli uutinen siitä, että joku (kuuluisuus?) oli myymässä kartanoansa ja jotenkin sain siitä uutisesta väänettyä kirjakartanon.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Oman mielipiteensä tuominen esille sekä lukukokemusten jakamaminen ja niistä keskusteleminen muiden blogin pitäjien sekä lukijoiden kanssa.

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Minä pyrin kirjoittamaan postauksen jokaisesta lukemastani kirjasta, mutta joskus tulee luettua
semmosia kirjoja joista ei vaan kertakaikkiaan tahdo tulla matskua tarpeeksi tai ylipäätään ollenkaan ja sitten niitä rupeaa väkisin kirjoittamaan ja hommasta ei täten meinaa tulla mitään. Olen kuitenkin viime aikoina jättänyt suosiolla postaamatta tämmöisistä kirjoista.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Twiter ja Facebook.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Kaikki viimeiset sanat – John Green. En ymmärrä miksi, mutta tätä postausta on käyty katsomassa yli kymmenkertaisesti muihin postauksiin verrattuna.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
En. Olen ajatellut, että voisin joskus perustaa elokuva/tv-sarja sisältöisen blogin, mutta toisaalta en sitten tiedä riittääkö innostus kahden blogin pitämiseen vai tuntuisko se jo liian työläältä.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Jos kirjablogin pitäminen kiinnostaa niin kokeilkaa ihmeessä! Blogin pitäminen on helppoa sekä mielekästä puuhaa ja jos jostain syystä se ei ajan mittaan enään tunnukkaan sinun jutulta niin tiedät ainakin yrittäneesi.

Kuinka paljon luet?
Hyvin vaihtelevasti viidestä jopa viiteentoista kirjaan kuukaudessa.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Olen. Tällä hetkellä suoritan Goodreadsista löytynyttä 50 kirjan haastetta sekä MarikaOksan järjestämää Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015 haastetta. Olen myös osallisunut Emilien järjestämiin haasteisiin, kuten esim. kirjakuvapäivässä ja kirjabingo.

Kuka on lempikirjailijasi?
Jos yksi pitäisi valita niin tällä hetkellä sanoisin Oscar Wilde.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Nyt on paha kysymys, ainakin nuorempana pidin Ronia (Harry Potter sarjasta) ehdottomana suosikkina, mutta nyt voisin melkein vastata Lordi Henryn Dorian Grayn muotokuvasta. Ei sillä, että tämä hahmo olisi hyväsydäminen, sympaattinen tai ylipäätään millään tavalla hyvä siinä mielessä, mutta tämän hahmon jorinoita minä jaksaisin lukea hamaan tulevaisuuteen saakka. Oscar Wilden sarkastisuus tulee tämän hahmon kautta vahvasti esille.

Missä on paras paikka lukea?
Oma sänky.

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Tällä hetkellä varmaankin Erämaan armoille. Vaikka kirjasta en ehkä ihan niin paljoa pitänytkään niin elokuvasta pidin ihan mielettömästi.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
En itse ole lukenut yhtään kirjaa joka olisi aivan umpisurkea, mutta huonoista kirjoista päällimmäisenä tulee mieleen Gayle Formanin If I Stay. Monet tuntuvat pitävän tästä kirjasta, mutta minulle se oli pettymys.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Taidan suosiolla jättää Harry Potterit, Percy Jacksonit ja Star Warsit pois tältä listalta sillä näistä on ihan mahdotonta valita yhtä yksittäistä kirjaa, joten valitsenkin sitten seuraavat kirjat. Ernest Clinen Ready player one, Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva ja tällä hetkellä kolmas kirja olisi Nick Hornbyn Uskollinen äänentoisto, mutta vähän mielialasta riippuen voisin yhtä hyvin vaihtaa sen tilalle John Ajvide Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen.

Kiitos vastauksista! 
Otan sarjaan jatkuvasti mukaan uusia haastateltavia. Haluatko mukaan? Heitä kommentti tai laita meiliä tulemaan (osoite löytyy sivupalkista).

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja

Lappalainen & Rönns: Nakki lautasella

nakkilautasella

”Aleksi huomaa pari sikaa, jotka ovat muista erillään omassa karsinassaan. Niiden selkään on maalattu violetit viivat.
’Hei, joku on maalannut noihin graffitit’, hän hihkuu.
’Ne ovat vain vähän kipeänä, ja merkistä ne on helppo tunnistaa’, Emilian isä kertoo. — Isä lääkitsee siat. 
’Kyllä se siitä.'”

Nakki lautasella – Mistä ruoka tulee on tietokirjailija Elina Lappalaisen kirjoittama ja Christel Rönnsin kuvittama lastenkirja, joka kertoo tavallisesta suomalaisesta maataloustuotannosta. Tiedättehän ne söpöt lastenkirjat, joissa korkeintaan kolme kanaa kotkottaa maatilan pihalla ja yksi possu löhöää onnellisesti mudassa? Nakki lautasella ei ole sellainen, onneksi.

Kirjassa seikkailevat Emilia ja Aleksi, jotka pääsevät eräänä päivänä Emilian eläinlääkäri-isän mukaan tarkastuskierrokselle. He käyvät luomumaitotilalla, sikatilalla, häkkikanalassa ja broileritilalla. Tutuiksi tulevat niin lypsyrobotti, vasikan nupouttaminen kuin emakkohäkitkin. Tarinan välissä on tietosivuja eri eläimistä ja niiden elämästä ja oloista. Kirjassa korostetaan eläinten hyvän kohtelun tärkeyttä. Lopussa lapset pohtivat, pitäisikö heidän nyt ryhtyä kasvissyöjiksi.

’Jotkut tekevät niin’, isä vastaa. ’Sinunkin luokallasi on varmaan monta kasvissyöjää. Mutta lihaa voi syödä myös vähemmän. Ja kaupassa on hyvä pysähtyä miettimään, millaista lihaa, munia ja maitoa ostaa’, hän jatkaa.

nakki lautasella aukeama

Kananmunia ja niiden anatomiaa.

Lappalainen onnistuu tekemään saman kuin palkitun Syötäväksi kasvatetut -kirjankin kanssa: hän kirjoittaa suomalaisten maatilojen arjesta realistisesti ja kiihkottomasti. Nakki lautasella -kirjassa hän tekee sen vielä lapsille sopivalla tavalla. Eläinten tappamisella ei mässäillä, mutta sitä ei myöskään peitellä. Mielestäni on hienoa, että vihdoin tällainen tietopaketti ruoantuotannosta on tehty lapsillekin. Kirjan kruunaa Christel Rönnsin sympaattinen kuvitus.

nakki lautasella aukeama

Emakkohäkki ja söpöjä pikkupossuja.

Kirjasta oppi itsekin uusia asioita. Nytpä tiedän senkin, miten kana pissaa vai pissaako se lainkaan :D (Miten olen voinutkaan elää ilman tätä tietoa.) Jos itsellä olisi lapsia tai kummilapsia, Nakki lautasella lähtisi varmasti ostoskoriin. Nyt sain sen mukavasti lainattua kirjastosta ihan ensimmäisten joukossa.

Nakki lautasella pääsee mukaan myös Lukuhaasteeseen 2015 kategoriassa Vuonna 2015 ilmestynyt kirja. Varsin tuore se onkin, sillä julkkarit olivat vasta viime viikolla.

Subjektiivinen tuomio: *****

Elina Lappalainen: Nakki lautasella
Kuvitus Christel Rönns
Tammi 2015
48 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lapsille