Kirjailijavieras: Petri Blomqvist

Toinenkin uusi postaussarja! Kirjailijavieras-sarjassa haastatellaan erilaisia kirjailijoita ja kysellään kaikenlaista kirjoista sekä kirjoittamisesta. Ensimmäisenä vuorossa on Petri Blomqvist.

Petri Blomqvist - ITE

Petri Blomqvist – ITE

Hei! Kuka olet ja mitä olet kirjoittanut?
Päivää vaan kaikille. Minua kutsutaan nimellä Petri Blomqvist. Julkaisin esikoisromaanini ITE viime vuonna.

Millainen koulutustausta sinulla on?
Olen diplomi-insinööri teknillisen fysiikan koulutusohjelmasta.

Miten päädyit kirjailijaksi?
En käyttäisi itsestäni nimeä kirjailija. Se kuulostaa kovasti juhlalliselta ja viittaa mielestäni siihen, että tekee kirjoittajan työtä ammattimaisesti, saa leipänsä siitä. Kirjoittamaan ryhdyin, koska en osaa puhua, enkä laulaa. Haluan kuitenkin tuoda ajatuksiani julki luovalla tavalla.

Mistä saat ideat kirjaasi / kirjoihisi?
Mielikuvituksesta, jonka polttoainetta ovat kaikki näkemäni, kokemani ja kuulemani elämä, taide ja tarinat.

Kauanko kirjoitusprosessi kesti?
Katson prosessin alkaneen 18.10.2001, kun kirjoitin Oriveden opiston luovan kirjoittamisen kurssin ensimmäisen tehtävän ensimmäiseksi lauseeksi: ”Olen jo pitkään ajatellut, että haluan jonain päivänä kirjoittaa kirjan.” Prosessi päättyi maaliskuussa 2014, kun posti kuljetti pari laatikkoa uunituoreita kirjoja kotiin. Aikaa siinä vierähti yli 12 vuotta.

Miten sait kirjasi kustannettua? Oliko se vaikeaa?
Kustansin kirjani ite. Se ei ollut vaikeaa. Oli mahdotonta löytää ketään, joka olisi halunnut kustantaa minun kirjani.

Kenestä kirjojesi henkilöstä pidät eniten ja miksi?
Divarin pitäjä Antero Rahikainen on alter egoni. Hän elää sellaista elämää, jota itsekin tavoittelen.

Mikä on parasta kirjoittamisessa?
Kirjoittaminen on hyvä tapa hahmottaa maailmaa ja omaa elämänkatsomustaan, purkaa auki ja pukea sanoiksi sitä, mitä ei vielä ole sanottu, kirjoittaa kirjoittamatonta.

Mikä on ikävintä kirjoittamisessa?
Viimeistely. Tekstiä pitää käydä läpi yhä uudelleen ja uudelleen, korjata, hioa ja karsia. Omalle tekstilleen tulee sokeaksi ja siihen helposti rakastuu. Ulkopuolinen näkee usein paremmin. Kustannustoimittajan työ ei ole tarpeetonta, ikävä kyllä harvalla omakustannekirjailijalla on sellaiseen varaa.

Miten perheesi ja tuttavasi suhtautuivat kirjoittamiseesi?
Hyvin ja kannustavasti.

Onko kirjan julkaiseminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Ei. Helposti sortuu mielikuvaan, että oman kirjan julkaiseminen muuttaisi elämän kulkua ja avaisi oven uuteen uljaaseen maailmaan. Mutta näin käy kovin harvalla. Moni Finlandiapalkinnon voittanut kirjailijakin on päässyt unohtumaan suuren yleisön mielistä.

Oletko saanut kirjoistasi palautetta? Millaista?
Palautetta on tullut vähän, pääosin positiivista sellaista. Sain kirjastani kunniamaininnan Möllärimestari 2014 kilpailussa, se on eräänlainen omakustannekirjailijoiden Finlandia-kilpailu.

Onko uusi kirja jo työn alla?
Mielessä itää runokokoelman siemen.

Oletko kirjoittanut jotain muuta kirjojen lisäksi?
Leipätyössä joutuu kirjoittamaan monenmoista asiatekstiä. Kirjoittajan taidoista on hyötyä siinäkin. Viestinsä saa paremmin perille, jos osaa ilmaista sen sujuvasti, ilman virkakielen koukeroita.

Kuka on lempikirjailijasi?
John Steinbeck.

Suosittele kolmea hyvää kirjaa!
Hyviä kirjoja on hyvin paljon. On mahdotonta ja aivan tarpeetonta laittaa niitä paremmuusjärjestykseen. Onneksi haastattelija ei sitä pyytänytkään. Tässä kolme loistavaa kirjaa: Romua rakkauden valtatiellä, Arto Mellerin elämä (Martti Anhava), Vuonna 1984 (George Orwell), Kissa (Georges Simenon).

Mitä haluaisit sanoa kirjailijaksi tahtoville blogin lukijoille?
Kannattaa miettiä kahteen kertaan. Kirjoittaminen on hyvä harrastus, mutta sillä on vaikea elättää itseään. Ryhdy kirjailijaksi, jos sinun on pakko tehdä niin.

Kiitos vastauksista!
Myös muut kirjailijat ovat tervetulleita Kirjailijavieraiksi! Mikäli haluat haastateltavaksi, laita tulemaan kommentti tai sähköpostia (osoite sivupalkissa).

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Kirjailijavieras

Ulla-Lena Lundberg: Jää

JääAjattelin aluksi, ettei Finlandia-voittaja Jää ole oikein minun makuuni. Kirja näytti mielestäni tylsältä, eikä takakansitekstin kauniit maalailutkaan antaneet kuvaa kiinnostavasta juonesta. Äitini suositteli tätä kirjaa kuitenkin niin sinnikkäästi, että nähtyäni Jään kirjaston palautuskärryssä nappasin sen mukaani.

Jää kertoo Ahvenanmaan saaristossa sijaitsevista Luodoista, jonka seurakuntaan saapuu uusi pappi perheineen. Kirja sijoittuu aikaan sodan jälkeen, ja elämä saaristossa on karua. Kesällä paikasta toiseen pääsee liikkumaan veneellä, mutta talvella saaria ympäröi jää.

Kun meri on jäätynyt, jää lepää saarten välissä kuin lattia. Ikuinen tuuli pyyhkii lumen pois, ja ranta-aittojen luistimet ja potkukelkat heräävät eloon. Myös pappi kaivaa aitasta ruosteisen potkurin, vaihtaa istuimen pari katkennutta listaa ja ruuvaa ohjaustangon tiukemmin kiinni. Hän poistaa kovasimella jalaksista pahimman ruosteen. Ajoneuvo on kelvollinen, ja pian hän kiitää vesimaailman yllä kuin komeetta.

Odotuksieni mukaisesti kirjasta ei löytynyt vauhdikasta tai koukuttavaa juonta, mutta kieli on kaunista ja kerronta verkkaista. Lundberg kuvaa kirjansa henkilöitä todella hyvin, ja heihin kiintyy nopeasti. Sivuhenkilöilläkin on omanlaisensa luonne ja tarina. Erityisen sympaattisesti hän kirjoittaa lapsihahmot: lempihenkilöni kirjassa olikin parivuotias papin tytär Sanna, eikä vain sen takia että olemme kaimoja (vaikka olikin outoa lukea kirjaa jossa vähän väliä kerrottiin Sannan touhuilua. Aika harvoin sellainen tulee vastaan).

Lillus pelkää heitä. Äiti on opettanut tytöt sanomaan hyvää päivää ja jatkamaan matkaa, mutta Lillus ei pysty siihen. ”Byäää”, hän ulvoo, kun Portman vain katsookin häneen. — Sanna on kärsivän näköinen, niiaa, sanoo päivää ja samalla ”Hiljaa Lillus!” ja raahaa pikkusiskon mukanaan pois ja ulkoportaille. Siellä voi elää, jos pysyy poissa teiltä joilla Portmanit kulkevat. — On helpotus päästä talosta, mutta vaikka Sanna on ikäisekseen viisas, hänen on vaikea ennakoida Portmanien liikkeitä ja estää heitä katsomasta Lillusta. Silloin Lillus ulvoo ja äiti tulee vihaiseksi.”

Kirjan ensimmäinen puolikas maalailee papin ja pastorskan asettumisesta saaristoon kauniisti, mutta sen jälkeen tummiakin sävyjä alkaa tulla mukaan. Olin jo aiemmin kuullut, että moni on ruvennut lopussa suorastaan itkemään, joten osasin odottaa koskettavaa loppua. Sieltä se myös tuli, ja kirjan loputtua suorastaan masennuin hetkeksi. Kirja on kaikesta huolimatta todella hyvä, ja jaksoi kiinnostaa myös meikäläistä loppuun saakka. Kyllä tämä on Finlandia-palkintonsa ansainnut!

Jää on Lukuhaasteen viides kirja kategoriassa Kirja, joka on voittanut merkittävän kirjallisuuspalkinnon.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Ulla-Lena Lundberg: Jää
Teos 2012
366 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historiallinen

Vieraana kirjabloggaaja: Kirsin kirjanurkka

Uusi postaussarja alkaa! Ihmiset ovat kiinnostavia, varsinkin kirjoista pitävät ihmiset. Tässä sarjassa haastatellaan kirjabloggaajia ja kysellään kirjoista, lukemisesta ja tietenkin bloggaamisesta. Ensimmäisenä vuorossa on Kirsin kirjanurkka -blogin Kirsi.

kirsinexlibrisHei! Kuka olet ja mitä teet?
Hei vaan! Olen varsinaissuomalainen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, joka on lukenut yli neljäkymmentä vuotta ja toistakymmentä vuotta myös kirjoittanut lukemastaan harrastuksenaan.

Esittele blogisi lyhyesti.
Blogi tuli perustettua äkillisen innostuksen puuskassa marraskuussa 2010. Luen mielestäni hyvin monipuolisesti proosaa ja kirjoittelen melkein kaikesta lukemastani myös blogiin. Dekkareista kirjoitan ehkä enemmän kuin keskiverto kirjabloggaaja. Keskityn blogissani kirjoittamaan kirjoista ja kirjallisuudesta, ja kaikki juttuni liittyvät niihin tavalla tai toisella. Blogini ei ole mitenkään huippusuosittu edes kirjablogien mittakaavassa, mutta ihan mukavasti on ollut lukijoita ja kommenttejakin putoilee, myös blogimaailman ulkopuolelta.

Miten päädyit perustamaan kirjablogin?
Syyllinen blogini syntymään on Sallan lukupäiväkirja -blogin Salla Brunou, jonka haastattelun luin Kodin Kuvalehdestä marraskuussa 2010. Juttu iski mieleeni moukarin tavoin: voin perustaa oman blogin ja kirjoittaa siihen kirjoista niin paljon kuin haluan!

Mistä sait idean blogin nimeen?
Tunnustan kopioineeni idean Sallan blogista.

Mikä on parasta bloggaamisessa?
Täydellinen (ainakin melkein!) vapaus kirjoittaa mistä ja milloin vain. Kukaan ei määrää jutun pituutta tai sitä, jaarittelenko vaikkapa säästä, jonka vallitessa kirjan luin. Myös vuorovaikutusmahdollisuus on aika mahtava juttu!

Mikä on vaikeinta bloggaamisessa?
Välillä koetan rajoittaa netissä roikkumista, mutta olen addiktoitunut.

Onko blogisi näkyvillä myös sosiaalisessa mediassa? Missä kanavissa?
Blogillani on Facebook-sivu ja Twitter-tili. Omalla nimelläni (Kirsi Hietanen) olen Goodreadsissa ja Instagramissa.

Mikä on ollut suosituin postauksesi?
Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksestä kirjoittamani juttu on blogini luetuin.

Onko bloggaaminen avannut uusia ovia tai mahdollisuuksia?
Voi kyllä! Ensinnäkin kirjabloggaajat ovat sosiaalista joukkoa, joka järjestää paitsi virtuaalimaailman tempauksia myös elävän elämän tapaamisia. Monista bloggaajista on tullut ystäviäni. Olen blogin ansiosta päässyt osallistumaan erilaisiin kirjallisiin tapahtumiin, kuten kirjailijatapaamisiin ja kirjamessuille. Olen myös mukana Lukulamppu-sivuston avustajajoukossa, ja on ollut hienoa päästä mukaan seuraamaan aivan uudenlaisen konseptin rakentamista.

Oletko kirjoittanut myös jotain muuta kuin kirjablogia?
En.

Mitä vinkkejä antaisit tätä lukeville ihmisille, jotka haluaisivat perustaa oman kirjablogin?
Ehdottomasti kannattaa! Tekniikkaa ei kannata pelätä. Jos osaa käyttää verkkopankkia tai Facebookia, osaa ja oppii myös blogiin tarvittavan tietoteknisen puolen. Kirjoittamiselle ei kannata asettaa heti liian korkeita tavoitteita, vaan oma tyyli löytyy kyllä nopeasti. Rohkeasti vain aloittamaan!

Kuinka paljon luet? 
Luen toistakymmentä kirjaa kuukaudessa, tosin osan niistä kuuntelen äänikirjoina. Kirjat ovat aina jossakin käden ulottuvilla.

Oletko osallistunut joskus lukuhaasteisiin? Millaisiin?
Olen surkea haastelukija, mutta olen kyllä osallistunutkin blogien haasteisiin. Tänä vuonna ajattelin osallistua ainakin pohjoismaisen kirjallisuuden lukemiseen houkuttelevaan haasteeseen.

Kuka on lempikirjailijasi?
Uhh, paha kysymys. Vastaus vaihtelee mielialan mukaan.

Kuka on kaikkien aikojen lempihenkilöhahmosi ja missä kirjassa hän esiintyy?
Toinen paha kysymys, mutta sanotaan nyt vaikka Sam Gamgi Taru Sormusten herrasta -kirjasta.

Missä on paras paikka lukea?
Kesäinen, aurinkoinen parveke tai terassi omalla pihalla!

Mikä on mielestäsi paras TV/elokuvasovitus kirjasta?
Harvoin elokuvasovitus tai tv-sarja saavuttaa kirjan henkeä, mutta Colin Dexterin Komisario Morse -sarja on suosikkejani. Sarja on siitä erikoinen, että myös kirjoihin perustumattomat spin off -sarjat ovat todella hyviä.

Mikä on huonoin kirja, jonka olet koskaan lukenut? Miksi?
Huonot kirjat kannattaa jättää kesken.

Mitkä kolme kirjaa ottaisit autiolle saarelle matkalukemiseksi?
Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisen, Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogian ja Raamatun. Viimeksi mainittu on edelleen kesken, ja loput kaksi voi lukea määrättömän monta kertaa.

Kiitos paljon vastauksista Kirsille!
Onko sinulla oma kirjablogi, haluaisitko haastateltavaksi? Heitä kommentti tai laita sähköpostia! Osoite löytyy sivupalkista. 

6 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Vieraana kirjabloggaaja