Historia

Petri Pietiläinen: Kissojen maailmanhistoria


Kummallinen kissa on ollut alusta saakka. Egyptissä sitä palvottiin jumalattarena. Roomassa sitä kunnioitettiin hiirten pyydystäjänä. Kristillisessä Länsi-Euroopassa kissan maine musteni sitä mukaa, kun mustia kissoja yhdistettiin paholaiseen ja noituuteen. Alusta lähtien kissa ja nainen on liitetty toisiinsa. Vasta valistuksen aikana kissan maine parani Euroopassa. Lopulta kaupungistuminen teki siitä länsimaissa monien suosikin.

Syksyllä 2016 ilmestynyt Kissojen maailmanhistoria kertoo nimensä mukaisesti maailman historiasta kissojen näkökulmasta. Yllä oleva esipuheesta napattu lainaus tiivistää kirjan sisällön hyvin: kirja seuraa kissojen elämää esihistoriasta muinaisen Egyptin ja antiikin Rooman kautta keskiajan Eurooppaan, piipahtaa välillä idän uskontojen ja islamin reviirillä ja palaa sitten valistuksen ajan Eurooppaan, jossa viihdytään aina nykyajan internetin kissahuumaan saakka.

Kissan historia kiertyy tiiviisti uskontojen historiaan. Välillä teoksen keskivaiheilla tuntui, että olisin lukenut kissakirjan sijaan valikoitua kirkkohistoriaa. Kristityt ja juutalaiset tuntuvat olevan joka kohdassa pääasiallinen syypää kissan ahdinkoon, oli kyse sitten juutalaisen tarinaperinteen kissademonista, paavien tai munkkien kissavihasta tai siitä, kuinka ”kristikunnassa vallitsi inho henkilökohtaiseen hygieniaan”, mikä aiheutti kaupunkien likaisuuden ja ruton leviämisen (jonka takia tapettiin kissoja). Idän uskontoja ja erityisesti islamia kuvataan sen sijaan kissaystävällisiksi uskonnoiksi.

Mielenkiintoisimmat osiot olivat mielestäni muinaisesta Egyptistä kertova luku, kirjan nykyaikaa ja lähihistoriaa käsittelevät luvut sekä pienet tietoiskut, joita on siroteltu sinne tänne leipätekstin lomaan. Tietoiskut käsittelevät vaikkapa poliitikkojen kissoja, kissojen syömistä eri puolella maailmaa, kissoja sodassa, historian kissavihaajia ja kissanrakastajia.

Kirjan loppuluvuissa päästään lähelle nykyaikaa, ja kerrotaan esimerkiksi kissakuvien ja videoiden historiaa. Hauska yksityiskohta on, että valokuvat kissoista yleistyivät jo 1900-luvun alussa, ja niistä painettiin esimerkiksi huippusuosittuja postikortteja. Myös kuuluisia kissoja kuten Irvikissa, Karvinen ja Schrödingerin kissa, esitellään. Mielenkiintoinen huomio on, että Walt Disney ei pitänyt kissoista – ja niinpä Disneyn elokuvissa tai sarjakuvissa kissat esitetäänkin useimmiten pahiksina.

En oikein tiedä mitä odotin, mutta kirja oli paljon tuhdimpi tietopaketti kuin ajattelinkaan – täynnä yksityiskohtia, henkilöitä ja vuosilukuja. Mikään kerralla luettava hotkaisu tämä ei ollut, vaan vaati pureskelua pienissä pätkissä. En olisi uskonut, että kissoista on näin paljon materiaalia olemassa eri historian aikakausilta. Kirjan loppusivuilta löytyy kolmisenkymmentä sivua lähdekirjallisuutta.

Kevyen lukemisen ystäville en tätä kirjaa suosittele, mutta jos haluaa perehtyä seikkaperäisesti kissan historiaan ja ihmisten suhtautumiseen kissaan eri aikoina, Kissojen maailmanhistorian voi lisätä lukulistalle. Harmittaa, etten päässyt kirjan julkkareihin, sillä ne pidettiin Helsingin kissakahvila Helkatissa!

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2017 kategoriassa Kirjan kannessa on eläin.

Subjektiivinen tuomio: ***

Petri Pietiläinen
Kissojen maailmanhistoria
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2016
352 sivua

2 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Eläimet, Historia

Jerry Brotton: Ainutlaatuiset kartat

ainutlaatuiset-kartatAinutlaatuiset kartat on isokokoinen ja visuaalisesti näyttävä tietokirja karttojen historiasta antiikista nykypäivään. Karttoja esitellään aikajärjestyksessä ja erilaisiin teemoihin luokiteltuna. Useimmista on tietoa kahden aukeaman verran: ensimmäisellä esitellään kokonaiskuva ja yleistietoa, toisella pureudutaan tiettyihin yksityiskohtiin.

Olen aina tykännyt maantiedosta ja erityisesti kartat ovat kiinnostavia. Niinpä tämä oli minulle oikea unelmatietokirja. Jokaisesta kartasta on hyvälaatuinen kokonaiskuva ja suurennoksia tietyistä yksityiskohdista. Lisäksi kerrotaan tietoa kartan koosta ja sijainnista, taustatietoa kartan tekijästä ja kartasta lausuttuja sitaatteja tutkimuksista tai kirjoista. Mielenkiintoisena yksityiskohtana löytyy myös havainnollistava kuva kartan koosta suhteessa ihmiseen – jotkut kartat ovat pikkiriikkisiä ja toiset valtavia, mikä ei välttämättä tulisi muuten esille.

kartat2

Fra Mauron maailmankartta noin vuodelta 1450.

Yksi kirjan opeista on se, että kartta on aina tekijänsä tulkinta. Esimerkiksi maailmankuva ja uskonto ovat vaikuttaneet paljon kartan tekemiseen ammoisina aikoina. Monissa kartoissa esiintyy epätarkkuuksia ja suoranaisia virheitä, myös uudemmissa kartoissa. Minut yllättivät esimerkiksi koulun maantiedon tunneilta tutun Petersin projektion (1973) virheet – jotkut maat kuvataan tuplasti liian suurina.

Blaeu teki vuosisatojen munauksen piirtämällä Kalifornian suurena saarena. Tätä uskomusta ei kyseenalaistettu seuraavan 50 vuoteen.” (Uusi maailmankartta vuodelta 1648)

Karttoihin liittyy myös vallankäyttöä: tulkinnan lisäksi niillä voidaan valehdella tietoisesti. Kartan perusteella voitiin väittää vaikkapa saariryhmän kuuluvan tietylle valtiolle sijainnin perusteella, vaikka oikeasti saaret sijaitsevat vähän eri paikassa.

kartat1

Mercatorion maailmankartta vuodelta 1569. Mercatorion projektio on maantiedon tunneiltakin tuttu.

Kokonaisten maailmankarttojen lisäksi kirjassa esitellään runsaasti myös muunlaisia karttoja: merikarttoja, kaupankäyntiin liittyviä portolaanikarttoja, tähtikartta, kuukartta, kaupunkien karttoja, lähetystyökarttoja, jokikartta, kuvitteellinen kartta sekä erilaisia temaattisia karttoja, kuten Lontoon deskriptiivinen köyhyyskartta vuosilta 1898-1899. Monet kartat ovat olleet merkittäviä tapauksia aikanaan, kuten Lontoon metrokartta graafisena esityksenä ja kolerakartta, jonka ansiosta ymmärrettiin koleratartuntojen yhteys kaupungissa sijainneeseen saastuneen vesipisteeseen.

kartat3

Merenpohjan kartta vuodelta 1977.

Eri aikakausien lisäksi kirjassa on monipuolisesti karttoja eri kulttuureista, muualtakin kuin länsimaista siis. Lukija pääsee tutustumaan muun muassa atsteekkien pääkaupungin karttaan, kiinalaiseen joki- ja tähtikarttaan sekä intialaiseen maailmankarttaan. Monet kartat ovat yksinkertaisesti käsittämättömän hienoja ja myös yllättävän todenmukaisia siihen nähden, kuinka monta sataa vuotta sitten ne on tehty.

Ainutlaatuiset kartat on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja, jos aihe kiinnostaa! Ainoana miinuksena mainittakoon pieni fontti yksityiskohtia kuvaavilla aukeamilla, sitä oli hankalaa lukea varsinkin hämärässä.

Subjektiivinen tuomio: *****

Jerry Brotton
Ainutlaatuiset kartat – maailma kartantekijöiden silmin
Readme.fi 2015
256 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historia

Lindström & Tiirikka: Kohtalona Suomenlinna

Kohtalona_SuomenlinnaTämä kirpeä pakkaspäivä jouluna 1828 on Sandbergille aivan erityinen. Pitkä, valkohapsinen ja kauniisti ahavoitunut vanhus on ollut Viaporin vankilassa jo 50 vuotta tuomittuna irtolaisuudesta. Lehtimies Zachris Topelius on tulossa kuulemaan hänen tarinansa. Vankilan kylmää ja pimeää käytävää valaisevat öljylamput. Joulun kunniaksi Sandberg on sytyttänyt vankikoppiinsa talikynttilän.

Törmäsin Kohtalona Suomenlinna -kirjaan, kun kirjailija Marjo Tiirikka otti yhteyttä ja ehdotti teokseen tutustumista. Koska tein muutama vuosi sitten opinnäytetyöni Suomenlinnaan liittyen ja saarella tuli siihen aikaan ravattua aika useasti, tartuin tilaisuuteen ja tilasin arvostelukappaleen itselleni. Historia on  kiinnostava aihe, mutta lähialueiden historiasta tulee harvoin luettua.

Kohtalona Suomenlinna -kirjaa kuvataan kustantajan sivuilla viihdyttäväksi ja valaisevaksi historiateokseksi. Viihdyttävä onkin hyvä sana kuvaamaan kirjaa, sillä se koostuu helppolukuisista, kuvitetuista tarinoista ja aihetta syventävistä tietolaatikoista niiden yhteydessä. Tarinat tunnetusti jäävät mieleen kuivaa faktaa paremmin, joten kirjan toteutus on toimiva.

Luvut ovat tarinallistettuja välähdyksiä Suomenlinnan historiaan liittyvistä henkilöistä. Ääneen pääsevät niin sotamiehet ja upseerit, saaren naiset kuin vangitkin. Ensimmäiset tarinat ovat Suomenlinnan rakennusajoilta 1700-luvun lopulta, ja viimeisin päättyy 1960-luvulle.

Päällimmäisenä kirjan henkilöistä jäi mieleen lampeen hypänneen naisen tarina, jonka pelasti päällä ollut pönkkähame, sekä kertomus Suomenlinnan vankilaan teljetystä sarjamurhaajasta. Kaksitoista ihmistä murhanneen Juhani Adaminpojan tarinaan tarttui myös Helsingin Sanomat aiemmin keväällä.

Kirja on myös visuaalisesti kaunis ja jo kannesta tulee laadukas fiilis. Kuvituksena on käytetty monipuolisesti uudempia ja vanhoja valokuvia sekä piirroksia ja taideteoksia. Teos on melko nopeasti selailtu läpi, ja luinkin sen lähes yhdeltä istumalta.

Näkymätön ase laukeaa pääni vieressä. Kiljaisen pelästyksestä. Tapahtumalle ei löydy järjellistä selitystä, tällaista täällä Suomenlinnassa vain joskus sattuu. — Löydän teoksen, jossa mainitaan, että kotitalossamme Susisaaren Poliisikoululla on mahdollisesti teloitettu venäläisiä upseereita vuonna 1917. Kuulimmeko siis teloituslaukauksen? Kolistelevatko punavankien sielut olohuoneessamme kahleitaan?” – kirjan Lukijalle-osio

Tarinoiden väliin on koottu Suomenlinnan nykyisten asukkaiden kokemuksia kummituksista ja muista yliluonnollisista ilmiöistä. Näitä tuntuu olevan saarella aika paljon. Toisaalta ne sopivat kirjan tarinalliseen tyyliin, mutta mielestäni kertomukset vaeltavista sieluista syövät tietokirjan uskottavuutta. Joka tapauksessa Suomenlinnan maine historiallisena ja hieman mysteerisenä paikkana säilyy.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Historiaa käsittelevä tietokirja.

Subjektiivinen tuomio: ***

Ida Lindström & Marjo Tiirikka
Kohtalona Suomenlinna – Linnoitussaaren historian salatut elämät
Into Kustannus 2016
199 sivua

Kirjasta muissa blogeissa: Kirjakaapin avain

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historia

Nikkanen & Järvi: Karanteeni

karanteeni kuinka aids saapui suomeen

Ennakko-odotukset:
Karanteeni – Kuinka aids saapui Suomeen pääsi lukulistalle äitini saamasta kirjakassista, jossa olivat tämän vuoden Tieto-Finlandia -ehdokkaat. Karanteeni oli ehdokasläjän mielenkiintoisimpia kirjoja.

Kirja oli ohut ja kansi mukavan värikäs. Aihe on kiinnostava ja sellainen, johon en ole aiemmin kovinkaan paljoa perehtynyt. HIV ja aids ovat asioita, jotka ovat tulleet vastaan vain lähinnä koulun terveystiedon tunnilla ja verenluovutuksen terveyskyselyssä.

Ihotautilääkäri Sirkka-Liisa Valle huomasi punaiset täplät paljon matkustelleen baarimikon silmien ympärillä. Kitalaesta paljastui läikkä, jonka Valle tunnisti ulkomailta saamistaan kuvista Kaposin sarkoomaksi.
’Oletko sä ajatellut, että mitä tämä on’, lääkäri kysyi potilaaltaan.
’Se on varmaan sitä’, mies sanoi.
’Sitähän se on.'”

Arvio:
Karanteeni lunasti mukavasti kaikki odotukseni. Se oli niin ohut ja helppolukuinen, että lukaisin sen parissa illassa. Kirja on koottu tarinan muotoon, ja ainakin itse liimauduin kirjaan kunnolla kiinni. En ole elänyt 80-luvulla, johon Karanteeni eniten keskittyi, joten kirjan tapahtumat olivat minulle uusia. Vaikka tiesin, että lopulta HIV saatiin taltutettua tappavasta krooniseksi, kirjan sivuja tuli käänneltyä kuin jännitysromaanissa. Mitä seuraavaksi tapahtui? Kuinka moni vielä kuoli?

Tarina kulkee aikajärjestyksessä ja alkaa kaukaa 1900-luvun alusta, ensimmäisestä HIV-tartunnasta. Pikku hiljaa virus leviää, ja pian myös Suomessa todetaan ensimmäinen tapaus. Keskiössä ovat suomalainen aids-tutkimus, potilaiden hoitoyritykset, yleinen asenneilmapiiri ja pelko sekä potilaiden ja omaisten omat tarinat. Epidemian alkuvaiheissa HIV ja aids olivat lähinnä paljon matkustelevien homomiesten tauteja, joten kirja keskittyy paljon myös esimerkiksi Setan toimintaan (jolla oli silloisessa HIV-työssä iso rooli) ja muuttuviin asenteisiin seksuaalivähemmistöjä kohtaan.

Tauti saatiin taltutettua Suomessa suhteellisen nopeasti, ja leviäminen jopa narkkarien keskuudessa saatiin pysäytettyä esimerkiksi jakamalla puhtaita neuloja. Ylipäätään minulle oli yllätys, kuinka iso merkitys Suomella oli aids-tutkimuksessa: kirjassa mainitaan pariinkin otteeseen Suomen olleen edelläkävijä asiassa.

Karanteeni oli silmiä avaava ja koskettava lukukokemus. Kirjan kirjoittajat Hanna Nikkanen ja Antti Järvi ovat olleet mukana perustamassa hitaan journalismin palvelua Long Playta, ja kirjan tyylistä tuleekin mieleen laaja, syvällinen reportaasi. Suosittelen Karanteenin lukemista, siinä ei kauaa nokka tuhise ja se on vaivan arvoista. Ensi viikon keskiviikkona jännätäänkin sitten, pokaako Tieto-Finlandian tämä vai joku muu teos. Onko teillä jo omaa veikkausta voittajasta?

Subjektiivinen tuomio: ****½

Hanna Nikkanen & Antti Järvi
Karanteeni – kuinka aids saapui Suomeen
250 sivua
Kustannusosakeyhtiö Siltala 2014

Osta kirja Adlibriksesta*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Historia