Kaunokirjallisuus

R. F. Kuang: Yellowface

”Athena Liu kuoli silmieni edessä, kun vietimme iloista iltaa hänen tuoreen Netflix-sopimuksensa kunniaksi.”

Kohtalaisen tehokas aloituslause kirjalle! Yellowfacen päähenkilö June on hengaamassa huomattavasti menestyneemmän kirjailijakaverinsa Athenan luona, kun kaveri tukehtuu pannukakkuun. Amerikankiinalainen Athena Liu oli juuri samana päivänä saanut valmiiksi loisteliaan käsikirjoituksen, josta kukaan muu ei vielä tiedä. Luonnollisesti June pöllii kässärin ja julkaisee kirjan omanaan. Kuinkas sitten käykään?

Tässäpä vasta koukuttava kirja! Yellowfacea kutsutaan usein satiiriksi, mutta se on tyyliltään myös varsin trillerimäinen. Vaikka tiesin kirjan alkuasetelman etukäteen, en tajunnut miten syvälle tarina menee amerikkalaiseen kustannusmaailmaan ja kirjan julkaisuprosessiin, esimerkiksi ihan siihen miten agenttien kanssa toimitaan. Somemaailma jatkuvine kohuineen on myös tiiviisti (ja ahdistavasti) läsnä.

Tämä oli siis meikäläiselle ihan täydellinen kombo ja todella herkullinen metatason romaani mustalla huumorilla! En tiedä miten tämä toimii jos kirja-ala ei niin kiinnosta, mutta itse luin tätä ahmien.

Ainoa mikä kirjassa tökki oli aivan loppu, koska odotin vetävän alun perusteella jotain todella huikeaa. Loppuhuipennus oli kuitenkin hieman lässähdys, eikä yhtään niin nerokas kuin olisin toivonut. Mutta harva kirja on täydellinen, joten päädyin antamaan tälle silti viisi tähteä.

”Kokeilen digipaastoa. — Mutta se ei tunnu puhdistumiselta; se tuntuu siltä kuin hautaisin pääni hiekkaan, kun kaikki ympärilläni luhistuu.”

Lukukokemus: *****

R. F. Kuang: Yellowface
Suom. Helene Bützow
Teos 2024
336 sivua

PS. Youtube-kanavaltani löytyy Parhaat lukemani kirjat alkuvuonna 2026 eli tämä ja 13 muuta viiden tähden kirjavinkkiä videomuodossa!

Linda Bondestam: Hopi hopi. Reippaan robotin tarina

Kolmevuotiaiden kuvakirja ydintuhosta? Kun Linda Bondestamin Hopi hopi pääsi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi 2024, totesin reaktiovideollani ettei kirja kiinnosta, mutta kun se valittiin myöhemmin Runeberg Junior -ehdokkaaksi ja voitti vielä Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Augustprisetin, laitoin kirjan varaukseen.

Sisältää reilusti juonipaljastuksia!

Kirjan tarina sijoittuu vuoteen 2032. Pieni robotti Hopi Hopi laitetaan töihin varastohommiin, missä se tekeekin kymmenen ihmisen työt. Kaikki muut saavat potkut, ja lopulta tehokkaampi robotti korvaa myös Hopin. Seuraavaksi Hopi Hopi työskentelee koirien ulkoiluttajana, päiväkodissa ja kanalassa, mutta saa aina potkut. Välissä se kokeilee myös lastenkirjailijan uraa, mutta kaikki suuttuvat 300 kirjan minuuttivauhdista.

Kun Hopi Hopi palaa kadulle, robotit ovat korvanneet ihmiset ja sota on syttynyt. Hopi Hopi menee sotatehtaaseen valmistamaan pommeja, kunnes se lähetetään rintamalle taistelemaan ja etsimään miinoja. Sitten ydinpommi räjähtää ja tuhoaa ihmiskunnan.

”Ja sitten tulee aivan hiljaista ja liikkumatonta. Nyt ei ole enää töitä. Hyvää yötä, julma maailma. Hyvää yötä, Hopi Hopi.”

Joskus sadan vuoden jälkeen robotit heräävät ja alkavat viljellä kasveja. Hopi Hopi menee IVF-klinikalle ja alkaa tehdä koeputkivauvoja ja kasvattaa lapsia. Nyt sillä riittää töitä ikuisesti.

Tunnelmani kirjan lopussa: Mitä ihmettä juuri luin?

Selasin arvioita Goodreadsista ja Instagramista, ja aikuiset tuntuvat rakastavan kirjan monitasoista kerrontaa, yhteiskuntakritiikkiä ja tekoäly korvaa taiteilijat -kommentaaria. Moni toteaa, että tämä sopisi oikeastaan aikuisille tai teini-ikäisille, tai että tätä on luettu vaikkapa 9-vuotiaan kanssa. Kustantamon ikäsuositus kirjalle on tosiaan 3–6 vuotta, Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupassa suositus on 3+.

Myönnän että minulla oli vahvat ennakko-oletukset, mutta pienille suunnattuna lastenkirjana en pitänyt tästä. Eniten mietin niitä kummeja ja isovanhempia, jotka ovat kääräisseet tämän palkintojen siivittämänä pakettiin pahaa-aavistamattomalle päiväkoti-ikäiselle. Kuvitustyylikään ei ollut aivan minun makuuni, vaikka Hopi onkin Wall-E-tyylinen symppis hahmo.

Lukukokemus: **

Linda Bondestam
Hopi hopi. Reippaan robotin tarina
Suomentanut Päivi Koivisto
Teos 2024
74 sivua

Kirjan kuvitusta.

Naiem, Vus & Kypibida: Pitkän sodan lyhyt historia

”Haluaisin ihmisten muistavan, että tämä ei ole yhden ihmisen sota. — Emme ole ensimmäinen ukrainalaisten sukupolvi, joka kuolee vääryyden vuoksi.”

Pitkän sodan lyhyt historia on sarjakuvakirja Ukrainan historiasta. Ukrainassa sodan aikana kirjoitettu, kuvitettu ja taitettu kirja lupaa selittää Venäjän ja Ukrainan välistä monisatavuotista konfliktia historiallisessa kontekstissa keskiajalta nykypäivään. Pituutta on reilut sata sivua, joten kirja on nopea lukea.

Törmäsin kirjaan jossakin somepostauksessa ja ajattelin, että tämä olisi helppo tapa oppia jotain aiheesta, josta en tiennyt käytännössä mitään. Ja kyllä – sarjakuvamuodossa tulivat tutuiksi Kiovan Rus ja kristinuskon saapuminen, pyrkimykset ukrainan kielen hävittämiseksi, Holodomorin nälänhätä, Oranssi vallankumous, Ukrainan vallankumous eli Euromaidan sekä Krimin valtaus. Kehyskertomuksena toimii tarina naisesta, joka pakenee kotoaan ilmahälytyksen takia. Historiajaksot on upotettu väleihin niin, että ne tulevat puheeksi pommisuojassa tai postauksena eteen somessa.

Kuvitustyyli on yksityiskohtainen ja realistinen, mielestäni hieno. Väripaletista löytyvät ainoastaan musta, valkoinen ja oranssi. Kiinnostavasti kirjan esilehdillä mainitaan erikseen, ettei sen tekemiseen ole käytetty tekoälyä. Mutta: Jos sarjakuvaan lisää lähdeluettelon viitteineen ja sivunumeroineen, olisi kiva että kirjassa olisi sivunumerot.

Lukukokemus: ****

Mariam Naiem, Julija Vus & Ivan Kypibida:
Pitkän sodan lyhyt historia
Suomentanut Eero Balk
Tammi 2025
112 sivua

Sarjakuvan kuvitusta.