”Sitä paitsi olimme jo tottuneet luolaihmisten elämään. En juurikaan muistellut aurinkoa, tähtiä, kuuta, puita, taloja, kaupunkeja tai kaikkia niitä maanpäällisiä turhanpäiväisyyksiä, joita maan asukkaat kokevat välttämättömiksi. Muiden fossiilien tapaan mekin annoimme palttua noille hyödyttömille ihmeille.”
Saisinko kaikki klassikkoni Ville Keynäksen tuoreina suomennoksina ja Sami Saramäen upealla nelivärikuvituksella, kiitos?
Luin Jules Vernen tieteiskirjasta Matka Maan keskipisteeseen vuonna 2024 ilmestyneen laitoksen ja yllätyin kuinka hyvin viihdyin. Hieno kuvitus ja tyylikäs taitto tekevät klassikolle paljon. WSOY on luokitellut kuvitetun painoksen nuortenkirjaksi 12-vuotiaasta ylöspäin, mutta käsittääkseni Vernen kirjat ovat yhtä lailla aikuistenkin scifi-klassikoita.
Itse tarina oli kiinnostava, mutta ei mitenkään tajuntaaräjäyttävä. Pähkähullun professorin arkkityyppi päättää matkustaa maapallon keskipisteeseen muinaisen käsikirjoituksen ohjaamana. Tarinan minäkertojana toimii parikymppinen sisarenpoika, mikä on Verneltä hyvä veto. Lukijan on hyvä ihmetellä yhdessä Axelin kanssa löytöretkestään hurmioituneen professorin omituisuuksia.
Kirjan rytmitys ei ole mitenkään tasainen, sillä hahmoilla menee puoli kirjaa ennen kuin he pääsevät edes maanpinnan alle, ja loppu tapahtuu todella nopeasti. Tykkäsin itse asiassa enemmän kirjan alkupuoliskosta, koska se on käytännössä realistinen maata pitkin matkan kuvaus Saksasta Islantiin 1860-luvun tyyliin. Matkailun historia on aina kiinnostavaa, ja uskon että Verne on tehnyt taustatyönsä tässäkin hyvin.
Kirjan klassikkoasemasta huolimatta en tiennyt etukäteen, että maan keskipisteeseen mennään Islannista, ja että tulivuori Snæfellsjökull on kuuluisa nähtävyys kirjan takia. Myös kaikki maan alla kohdattavat asiat tulivat yllätyksenä, enkä halua spoilata niitä teillekään. Lopussa on mukana suomalaisten geologien jälkisanat, jotka avaavat tuon ajan tieteellisiä käsityksiä ja kertovat, mikä kaikki ei olisi oikeasti mahdollista (noh, tämähän ON scifiä).
Matka Maan keskipisteeseen on ilmestynyt alun perin vuonna 1864 ja pääsi siis osaksi vanhojen kirjojen lukuprojektiani. Kirjasta on aiemmin ilmestynyt kokonaista neljä suomennosta vuosina 1879, 1917, 1966 ja 1974. Annoin tämän laitoksen kuvitukselle ja käännökselle viisi tähteä ja tarinalle kolme, joten keskiarvoksi tulee 4 tähteä.
Lukukokemus: *****
Jules Verne: Matka Maan keskipisteeseen
Suomentanut Ville Keynäs
Kuvittanut Sami Saramäki
WSOY 2024
291 sivua
Lainasin joulun alla kirjastosta kaksi mysteeripakettia, joiden avaamisesta tein 
”Pietu on pohdiskelija, mutta syyskuun alun museoretkellä ei ollut aikaa haaveiluun. Kun sekä Samin puhelin että kokonainen Anna katosivat, oli pakko toimia. Jälkeenpäin voi kuitenkin sanoa, että päivä oli järjetön ja silti todellisempi kuin tuhat tavallista koulupäivää.”