Kaunokirjallisuus

Sanni Ylimartimo: Pimeässä hohtavat tähdet

”Olen kuin se perkeleen pitkähiuksinen prinsessa
lukittuna torniin
mutta mun pelastava prinssi on vain aika

kun prinsessa täyttää 18
sitä ei nähdä tornissa enää koskaan”

Kun huomasin että kirjagrammaaja ja -tubettaja Sanni Ylimartimo eli Varjokirjat julkaisi esikoiskirjansa, se piti tietenkin laittaa lukujonoon.

Pimeässä hohtavat tähdet on nuorten säeromaani 14-vuotiaasta Mirasta, jonka suurin intohimo on k-pop. Miraa kiusataan koulussa, mutta hän on onneksi löytänyt netin faniyhteisöstä samanhenkisiä ystäviä. Kun Miran lempibändi saapuu Helsinkiin, keikalle on tietenkin pakko päästä. Ongelmana on, että ylisuojeleva äiti ei ole samaa mieltä suunnitelmasta.

Olen lukenut aiemmin pari mainiota säeromaania, Dess Terentjevan Ihanan ja Kirsti Kurosen Pöntön. Pimeässä hohtavien tähtien alku ei yltänyt näiden tasolle, mutta onneksi jatkoin lukemista. Pian tarina vei mukanaan ja luin kirjan kerralla putkeen.

Kyllä tämä läikähti tunteissa mukavasti! Säeromaani on nopealukuinen, ja tykkäsin myös lopusta, jossa vedettiin sopivasti lankoja yhteen. Mukana on paljon samaistuttavia teemoja nuorille, kuten kaiken ylittävä fanitus, salainen ihastus, nettikaverit, ulkopuoliseksi jääminen, koulukiusaaminen ja ylihuolehtivat vanhemmat. (Päässä alkoi soida vanha kunnon Maija Vilkkumaan Ei.)

Lukukokemus: ****

Sanni Ylimartimo
Pimeässä hohtavat tähdet
Karisto 2022
152 sivua

Mimmu Tihinen: Kello tuhat

”Oli elokuun loppu.
Olin kahdeksannella luokalla.
Olin käynyt yläkoulua jo vuoden.
Tunsin jo kaikki luokkatoverini.
He tunsivat minut.

Äidinkielen tunnilla opettaja antoi tehtävän:
’Lue kirja ja tee siitä esitelmä’.
Esitelmä piti tehdä pareittain.”

Mimmu Tihisen Kello tuhat on nuorten selkokirja lukemisen vaikeudesta ja lukuilon löytämisestä. Jos en nyt ihan väärin muista, tämä on ensimmäinen lukemani selkoromaani. Kirja kertoo kasiluokkalaisesta Jessestä, joka harrastaa innokkaasti jalkapalloa mutta välttelee lukemista lukivaikeuden takia.

Koulussa tulee eteen mahdottomalta tuntuva tehtävä, kun pitää lukea haluamansa kirja ja pitää siitä esitelmä. Jesse saa parikseen kirjoista pitävän Ninnin, joka ehdottaa tehtävään runokirjaa. Jesse suostuu huomatessaan, että runokirja on todella lyhyt. Esitelmän teko on aikamoista kamppailua, mutta hän saa oppia, että lukeminen voi olla kivaakin ja runoja voi tulkita monella tavalla.

Minulle Kello tuhat oli nopeasti luettu, ihan kiva välipalakirja. Väljä taitto toi mieleeni aiemmin lukemani soljuvat säeromaanit, joten varsinkin alussa selkokieleen kuuluvat lyhyet, toteavat lauseet tuntuivat töksähteleviltä. Totuin kuitenkin tyyliin nopeasti.

Oli hauska huomata, miten tarinassa tuotiin esiin erilaisia vahvuuksia: Ninnillä oli parempi lukutaito mutta häntä jännitti esiintyminen (jep samaistun), joten Jesse sai ottaa suuremman roolin esitelmän pitämisessä luokalle. Myös kirjan erikoinen nimi saa selityksen tarinan lopussa.

Kirjan kohderyhmää ovat selkeästi vähän lukevat pojat, mutta selkokirjoja voisi hyvin suositella myös suomea opetteleville lukijoille. Pitäisi itsekin lukea useampi selkokirja, jotta voisi vertailla esimerkiksi suoraan selkokirjoiksi kirjoitettua teoksia (kuten tämä) ja selkomukautuksia.

Kannattaa lukaista myös Lastenkirjahyllyn ja Nelli Heinimon arviot kirjasta.

Lukukokemus: ***

Mimmu Tihinen
Kello tuhat
Pieni Karhu 2016
64 sivua

Matt Haig: Keskiyön kirjasto

”’Elämän ja kuoleman välissä on kirjasto’, hän sanoi. ’Kirjaston hyllyt jatkuvat ikuisesti. Jokainen kirja antaa mahdollisuuden kokeilla toisenlaista elämää. Millaista elämäsi olisi voinut olla, jos olisit tehnyt toisenlaisia valintoja? Jos voisit perua sen, mitä kadut, tekisitkö jotakin toisin?'”

Nora on 34-vuotias ja katuu monia asioita elämässään. Hän on muutenkin yksinäinen, ja kun hän kaiken lisäksi menettää samaan aikaan sekä työnsä että rakkaan kissansa, hän päättää ettei halua enää elää.

Kuoleman sijaan Nora päätyy kuitenkin elämän ja kuoleman väliin, mystiseen Keskiyön kirjastoon. Hänen eteensä asetetaan kaikki mahdolliset elämät, joita hän voisi parhaillaan elää. Nora saa hypätä mihin tahansa kirjaan ja kokeilla, millainen nykyhetki olisi, jos menneisyydessä olisi tehnyt eri valintoja.

Mitä jos hän ei olisi jättänyt sulhastaan? Mitä jos hän ei olisi lopettanut kilpaurheilua? Mitä jos hän olisi seurannut lapsuuden urahaavettaan? Olisiko jokin näistä elämistä parempi kuin nykyinen?

Tämä oli kertakaikkisen mainio tarina! Olen lukenut paljon kirjoitusoppaita, viimeisimpänä Save the Cat! Writes a Novel, jossa analysoidaan suosittujen romaanien rakennetta. Keskiyön kirjasto olisi hyvin voinut olla yksi oppaan esimerkki, sillä tuntui että tässä kaikki oli laitettu viivoittimen kanssa kohdalleen: herkullinen lähtöasetelma, päähenkilö motiiveineen, juonen kaari, hallittu rakenne ja kaiken kattava teema.

Yksittäisten valintojen vaikutus elämään on tuttu aihe erityisesti elokuvista, ja mieleen tulivat vaikkapa Paluu tulevaisuuteen, Ihmeellinen on elämä, About Time ja Everything Everywhere All At Once (voin suositella kaikkia). Tuntui, että olisin lukenut samantyyppisen tarinan monta kertaa aiemminkin, mutta tutunoloisista ideoista oli rakennettu omanlainen keitos.

Kaiken yllämainitun myötä kirja oli melko ennalta-arvattava, mutta minua se ei haitannut. Loppuratkaisukin oli mielestäni oikea tälle tarinalle. Teksti on ahmittavaa ja luvut ovat lyhyitä, lyhimmillään aukeaman mittaisia. Kyllä, hotkaisin tämän kerralla! Kirja herättelee miettimään, katuuko itse mahdollisesti jotain elämässään ja millainen olisi oma Keskiyön kirjasto.

Lukukokemus: *****

Matt Haig
Keskiyön kirjasto
Suom. Sarianna Silvonen
Aula & Co 2020
328 sivua