Sarah Wynn-Williams: Edesvastuutonta väkeä

Sitä toivoisi, että ihmiset, joilla on sellaista valtaa kuin Facebookin johtajilla, oppisivat vastuullisuutta, mutta siitä ei näy merkkiäkään. Asia näyttää olevan suorastaan päin vastoin: mitä enemmän Mark ja Facebookin johto näkevät toimintansa seurauksia, sitä vähemmän he välittävät.

Edesvastuutonta väkeä on paljon mediahuomiota saanut tietokirja, jossa Facebookin entinen yhteiskuntasuhteiden johtaja Sarah Wynn-Williams paljastaa, mitä kaikkea hän on yhtiössä nähnyt. Ja siis voi hyvänen aika, hän on nähnyt paljon.

Kirjan alku on hieman hämmentävä, kun Wynn-Williams aloittaa kertomalla huvittavan tarinan Mark Zuckerbergista valtiopäivällisillä, mutta seuraavassa luvussa siirtyy kuvaamaan dramaattisesti sitä, kuinka melkein kuoli 13-vuotiaana hain hyökkäykseen ja verenmyrkytykseen. Minulle ei aivan selvinnyt, miksi tämä tarina oli mukana Facebookista kertovassa kirjassa, mutta ehkä kirjailija halusi pohjustaa omaa luonnettaan ja selviytymiskykyään tiukoista paikoista. Sitä Facebookilla tosiaan tarvittiin.

Tein kirjasta paljon muistiinpanoja, mutta tila ei tässä riitä luettelemaan, mitä kaikkea karmeaa Facebook ja Meta ovat vuosien varrella tehneet sekä poliittisella ja yhteiskunnallisella tasolla että ihan omille työntekijöilleen. Muistiinpanoihini olen tiivistänyt kirjan teeman näin: Uskomatonta sekoilua, jolla on oikeasti vakavia seurauksia, mutta johtoa ei kiinnosta.

Emme ainoastaan kohtele toisiamme huonosti omassa pääkonttorissamme, vaan aiheutamme maailmalla myös todellista vahinkoa. Enkä minä onnistu saamaan johtoporrasta välittämään asiasta.”

Edesvastuutonta väkeä on todella vetävästi kirjoitettu kirja, mutta usein myös tuskallista luettavaa. On kauheaa katsoa, kun joku käyttää kaikki kykynsä ja kaiken osaamisensa edistämään Facebookin asiaa. Samaan aikaan kirja oli pakko lukea loppuun, jotta näkee miten tavarajuna törmää seinään.

Viimeinen luku poikkeaa taas aiemmista, kun Wynn-Williams alkaa yllättäen puhua tekoälystä ja sen vaaroista. Takakannessa mainostetaan, että Facebook on yrittänyt hiljentää kirjailijan oikeusteitse, mutta tästä ei kirjassa kerrota lainkaan. Ilmeisesti pitäisi lukea kirjan ilmestymisen jälkeen julkaistuja lehtijuttuja.

Kirja ei siis ole täydellinen, mutta lukukokemuksena se oli erittäin kiinnostava. Lue tämä, jos tuntuu että pomosi antaa joskus typeriä tai turhia tehtäviä, tai jos huijarisyndrooma vaivaa ja tuntuu siltä, ettet tiedä yhtään mitä olet tekemässä – koska ei selkeästi tiedä Mark Zuckerbergkaan. Ja lue tämä, jos käytät mitä tahansa Metan palvelua kuten Facebookia tai Instagramia.

Kun nyt mietin mennyttä, minua kaduttaa, että olin tekemässä siitä mahdollista.”

Lukukokemus: *****

Sarah Wynn-Williams: Edesvastuutonta väkeä – Tarina vallasta, ahneudesta ja idealismin hylkäämisestä
Suom. Taru Luojola
Kosmos 2026
430 sivua

PS. Youtube-kanavaltani löytyy Parhaat lukemani kirjat alkuvuonna 2026 eli tämä ja 13 muuta viiden tähden kirjavinkkiä videomuodossa! Katso myös koostepostaukseni pahan mielen kirjoista, jotka ovat hyviä.

Anna-Liisa Haavikko: Kaari

Kaari Utrio kysyi Avun haastattelussa, kuka jaksoi lukea työpäivän ja kodinhoidon jälkeen laveaa vaativaa taideromaania. Hänestä oli itsestään selvää paeta lukemalla toisenlaiseen maailmaan. Kaari Utriota loukkasi kritiikin kohdistuminen hänen lukijoihinsa, viihdettä lukeviin naisiin, joita kritiikeissä ja kolumneissa mitätöitiin.”

Kaari Utrio kuuluu niihin harvoihin suomalaisiin kirjailijoihin, jotka ovat pystyneet elättämään itsensä kirjoillaan. Silti hänen teoksiaan vähäteltiin monta vuosikymmentä, olivathan ne pelkkää viihdettä naisille. Laajan romaanituotannon lisäksi hän on kirjoittanut myös tietokirjoja. Naisen historiasta kertova Eevan tyttäret nousi aikoinaan epäilyistä huolimatta huimaksi myyntimenestykseksi.

Koska viihdekirjallisuutta ei ajateltu vielä omana genrenään, alussa Utrion historiallisia romaaneja vertailtiin taideproosaan ja kutsuttiin ”rouvaspornoksi”. Kirjailijan mielipiteitä ei osattu erottaa hänen kirjoittamastaan fiktiosta ja kriitikot paheksuivat muun muassa sitä, että kirjat auttoivat naisia pakenemaan todellisuutta. Yllätyin, kuinka usein Utrio myös vastaili kärkkäästi kritiikkeihin ja puolusti itseään julkisesti!

’Eivätkö jännityskirjat ole pakoa todellisuudesta?’ kysyi Kaari Utrio ja ihmetteli: ’Kun presidentti John F. Kennedy sanoi lukevansa Ian Flemingin James Bondia, tuli suorastaan intelligenssin osoitukseksi tietää kaikki tästä seksin ja sadismin sankarista.’

Anna-Liisa Haavikko on tehnyt huikean työn keräämällä Utrion tähänastisen elämän, teot ja kannanotot yksiin kansiin. Utrio on toki siitä hyvä kohde elämäkerturille, että hänen elämänsä on hyvin dokumentoitua. Hänellä on tallessa jopa kaikki lähetetyt kirjeet, jotka hän on kirjoittanut ennen tietokoneaikaa kalkkeeripaperin läpi.

Vuosikymmen kerrallaan etenevä kirja on paitsi elämäkerta, myös kiinnostava katsaus kotimaisen viihdekirjallisuuden historiaan ja kirjailijantyön arkeen. Erityisen mielenkiintoista oli lukea kirjojen vaatimasta taustatyöstä ja Utrion järjestelmällisestä kirjoitusprosessista. Alun perin hän päätti kirjoittaa romaanin välityönä puhtaasti taloudellisista syistä, mikä on harvemmin nykyään lähtökohtana. Hauskaa oli myös huomata, miten hän myöhemmin suhtautui uransa alkuvaiheen teoksiin ja päätyi hieman korjailemaan niitä. Varhaistuotantoonsa Utrio on tyytyväinen vasta viidennestä teoksesta alkaen.

Olipas kaiken kaikkiaan inspiroiva elämäkerta! Olen lukenut vasta yhden Utrion kirjan (Ruma kreivitär) joka oli ihan mukiinmenevä, mutta tämän luettuani olen fani. Lukujonoon meni ainakin 1000-luvulle sijoittuva suurteos Vaskilintu. Utrio on lopettanut kirjailijan uransa, mutta jatkaa nykyään kirjoittelua Facebookissa. Kannattaa vilkaista myös haastattelu Yle Areenasta, jossa käytiin tiivistetysti läpi monia samoja teemoja kuin tässä kirjassa.

Tämä postaus on osa Kirjasähkökäyrä-blogin lukuhaastetta, jossa juhlitaan Kaari Utrion 80-vuotissyntymäpäivää 28. heinäkuuta 2022. Lukujonossa onnittelee!

Lukukokemus: *****

Anna-Liisa Haavikko
Kaari – Kirjailija Kaari Utrion elämä
Siltala 2021
509 sivua


Kaari oli yksi parhaista alkuvuonna 2022 lukemistani kirjoista. Katso loput viiden tähden kirjat alla olevalta videolta!

Nellie Bly: Maailman ympäri 72 päivässä

Ei onnistu”, kuului tyly tuomio. ”Ensinnäkin sinä olet nainen ja tarvitsisit suojelijan, ja vaikka onnistuisitkin matkustamaan yksin, tarvitsisit niin paljon matkatavaraa, ettet pystyisi tekemään nopeita muutoksia matkasuunnitelmaan. Sitä paitsi puhut vain englantia, joten asiasta ei kannata keskustella enempää. Matka onnistuu vain mieheltä.

Vuonna 1888 parikymppinen toimittaja Nellie Bly saa päähänsä matkustaa maailman ympäri nopeammin kuin Jules Vernen romaanin päähenkilöt, eli alle 80 päivässä. Työnantaja suhtautuu hankkeeseen vähintäänkin epäillen, mutta pienen uhkailun ja kiristämisen jälkeen myöntyy. Bly lähetetään lehden laskuun maailmanympärimatkalle, ja hän kirjoittaa kokemuksistaan lehtijuttuja.

Laivalla ja junalla matka taittuu lopulta ennätysajassa, ja välissä ehditään kiertämään nähtävyyksiäkin. Bly pääsee jopa vierailemaan Jules Vernen ja tämän vaimon luona Ranskassa. Mukanaan hänellä oli vain yksi puku ja käsimatkatavaran kokoinen kassi, mikä osoitti epäilyt turhiksi.

Vaikka kirjan nimestä voi jo päätellä että aikataulussa pysyttiin, omakohtainen matkakertomus onnistuu silti herättämään pientä jännitystä siitä, miten reissu käytännössä sujuu. Bly sai tietää vasta reissun puolivälissä, että samaan aikaan toinen amerikkalainen nainen oli lähtenyt kiertämään maailmaa vastakkaiseen suuntaan ja kisasi häntä vastaan.

Alun perin vuonna 1890 ilmestynyt kirja on toki aikansa tuote eikä enää täysin poliittisesti korrekti, kuten suomennoksen esipuhe hyvin taustoittaa. Vaikka Bly matkusteli ”eksoottisissa” maissa, käytännössä kaikki välietapit taisivat kuulua silloiseen brittiläiseen imperiumiin.

Joka tapauksessa kirja on kiehtova kuvaus yksin matkustavan naisen seikkailusta yli 130 vuotta sitten, jolloin matkailu oli jotain aivan muuta kuin nykyään ja naisen asema hyvin erilainen. Kirjan iästä huolimatta teksti on raikasta ja tykkäsin Blyn tarkkanäköisestä kuvauksesta ja huumorista.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, jos matkakuvaukset tai historialliset naiset kiinnostavat! Kiitos pienelle Punos-kustannukselle klassikon suomentamisesta ja julkaisusta.

Lukukokemus: ****

Nellie Bly
Maailman ympäri 72 päivässä
Suom. Tuija Tuomaala
Punos-Kustannus 2021
234 sivua