Kolmevuotiaiden kuvakirja ydintuhosta? Kun Linda Bondestamin Hopi hopi pääsi lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaaksi 2024, totesin reaktiovideollani ettei kirja kiinnosta, mutta kun se valittiin myöhemmin Runeberg Junior -ehdokkaaksi ja voitti vielä Ruotsin arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon Augustprisetin, laitoin kirjan varaukseen.
Sisältää reilusti juonipaljastuksia!
Kirjan tarina sijoittuu vuoteen 2032. Pieni robotti Hopi Hopi laitetaan töihin varastohommiin, missä se tekeekin kymmenen ihmisen työt. Kaikki muut saavat potkut, ja lopulta tehokkaampi robotti korvaa myös Hopin. Seuraavaksi Hopi Hopi työskentelee koirien ulkoiluttajana, päiväkodissa ja kanalassa, mutta saa aina potkut. Välissä se kokeilee myös lastenkirjailijan uraa, mutta kaikki suuttuvat 300 kirjan minuuttivauhdista.
Kun Hopi Hopi palaa kadulle, robotit ovat korvanneet ihmiset ja sota on syttynyt. Hopi Hopi menee sotatehtaaseen valmistamaan pommeja, kunnes se lähetetään rintamalle taistelemaan ja etsimään miinoja. Sitten ydinpommi räjähtää ja tuhoaa ihmiskunnan.
”Ja sitten tulee aivan hiljaista ja liikkumatonta. Nyt ei ole enää töitä. Hyvää yötä, julma maailma. Hyvää yötä, Hopi Hopi.”
Joskus sadan vuoden jälkeen robotit heräävät ja alkavat viljellä kasveja. Hopi Hopi menee IVF-klinikalle ja alkaa tehdä koeputkivauvoja ja kasvattaa lapsia. Nyt sillä riittää töitä ikuisesti.
Tunnelmani kirjan lopussa: Mitä ihmettä juuri luin?
Selasin arvioita Goodreadsista ja Instagramista, ja aikuiset tuntuvat rakastavan kirjan monitasoista kerrontaa, yhteiskuntakritiikkiä ja tekoäly korvaa taiteilijat -kommentaaria. Moni toteaa, että tämä sopisi oikeastaan aikuisille tai teini-ikäisille, tai että tätä on luettu vaikkapa 9-vuotiaan kanssa. Kustantamon ikäsuositus kirjalle on tosiaan 3–6 vuotta, Adlibriksen ja Suomalaisen verkkokaupassa suositus on 3+.
Myönnän että minulla oli vahvat ennakko-oletukset, mutta pienille suunnattuna lastenkirjana en pitänyt tästä. Eniten mietin niitä kummeja ja isovanhempia, jotka ovat kääräisseet tämän palkintojen siivittämänä pakettiin pahaa-aavistamattomalle päiväkoti-ikäiselle. Kuvitustyylikään ei ollut aivan minun makuuni, vaikka Hopi onkin Wall-E-tyylinen symppis hahmo.
Lukukokemus: **
Linda Bondestam
Hopi hopi. Reippaan robotin tarina
Suomentanut Päivi Koivisto
Teos 2024
74 sivua
”Sitä paitsi olimme jo tottuneet luolaihmisten elämään. En juurikaan muistellut aurinkoa, tähtiä, kuuta, puita, taloja, kaupunkeja tai kaikkia niitä maanpäällisiä turhanpäiväisyyksiä, joita maan asukkaat kokevat välttämättömiksi. Muiden fossiilien tapaan mekin annoimme palttua noille hyödyttömille ihmeille.”
”Pietu on pohdiskelija, mutta syyskuun alun museoretkellä ei ollut aikaa haaveiluun. Kun sekä Samin puhelin että kokonainen Anna katosivat, oli pakko toimia. Jälkeenpäin voi kuitenkin sanoa, että päivä oli järjetön ja silti todellisempi kuin tuhat tavallista koulupäivää.”