Tietokirjallisuus

Terhi Upola: Livenä ja läsnä – Verkon uudet juttutyypit

”Tämä kirja pyrkii vastaamaan kahteen kysymykseen: Miten verkko muuttaa journalistista kerrontaa? Miten se muuttaa toimittajan roolia? Pyrin ensinnäkin tuomaan näkyväksi ja ymmärrettäväksi median muutosta, jonka keskellä elämme ja joka etenee käsittämätöntä vauhtia. Toisekseen käsittelen teemaa mahdollisimman paljon yksittäisen tekijän näkökulmasta. Sekä kouluttajana että tuottajana näen usein sen ristiriidan, jonka keskellä toimittajat elävät: toisaalta pitäisi kehittää uusia muotoja, toisaalta aina on kiire.”

E-kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Toimittaja Terhi Upolan verkkokirjoittamiseen keskittyvä kirja herätti heti kiinnostukseni, kun tiedote kolahti postilaatikkoon. Pyysin ja sainkin arvostelukappaleen, mutta koska kirjan kohderyhmänä ovat toimittajat, teoksen sai vain PDF:nä. Aikani tuherrettuani PDF-tiedostoa lukulaitteelta varasin fyysisen niteen  kirjastosta, ja sain sen onneksi käsiini ensimmäisten joukossa. Verkon monista mahdollisuuksista huolimatta vanha kunnon paperikirja pitää pintansa!

Livenä ja läsnä on käytännönläheinen käsikirja verkkotoimittajille uusien juttutyyppien maailmaan. Mitä toimittaja voi oppia tubettajalta? Miten verkkojuttu eroaa lehtitekstistä? Miten journalismia tehdään yhdessä yleisön kanssa? Kirjassa käsitellään esimerkiksi tarinallistamista, yleisön osallistamista, toimittajan persoonan esiintuomista, videoiden hyödyntämistä, kuvajournalismia ja pelillistämistä. Jokaisesta aiheesta on sujuva teoriaosio ja lopuksi onnistuneita hankkeita  kotimaasta ja ulkomailta, sekä niiden tekijöiden haastatteluja.

Kirjan taitto on mukavan raikas ja pirteä väritys plussaa. Case-osiot on nostettu esille muusta tekstistä oranssilla tehostevärillä. Teoksesta löytyy myös kunnon lähdeviitteet ja lähdeluettelosta aimo kasa materiaalia ja artikkeleita selattavaksi.

Oli hauskaa huomata, että suuri osa kirjassa esitetyistä esimerkeistä oli minulle tuttuja, eli olen seurannut jotakuinkin oikeita asioita ja kanavia. Kirjaan olivat pääseet esimerkiksi Norppalive, Jenny ja läskimyytinmurtajat, HS:n interaktiiviset testit ja koneet, Project Mama -blogi, Tampereen kaupunginvaltuuston liveseuranta ratikkaan liittyen, Westerosin kirjeenvaihtaja -blogi ja hauskana kirja-alan yllätyksenä Sivumennen-kirjallisuuspodcast.

Opin uutta ja sain myös inspiraatiota omaan blogiin liittyen. Onhan tämäkin verkkokirjoittamista omassa mediassa, ja parhaimmillaan vielä yleisön kanssa yhdessä. Suosittelen kirjaa lämpimästi muillekin verkkotekstejä kirjoittaville ja toimittajan työstä kiinnostuneille.

Subjektiivinen tuomio: ****

Terhi Upola
Livenä ja läsnä – Verkon uudet juttutyypit
Art House 2018
272 sivua

Laura Pääkkönen: Social Selling

”Oletko myyjä tai myyntihenkinen asiantuntija? Haluatko kehittyä paremmaksi myynnissä ja palvella asiakkaitasi siellä missä he vaikuttavat? Haluatko modernisoida omaa myyntityötäsi ja saavuttaa järkevämmällä työmäärällä parempia tuloksia?”

Kirja on saatu arvostelukappaleena kustantajalta.

Social selling on tullut Suomeenkin muutaman viime vuoden aikana jäädäkseen. Sosiaalisella myynnillä tarkoitetaan myyntityötä, jossa otetaan avuksi sosiaalinen media. Myyjät etsivät asiakkaista tietoa, keskustelevat näiden kanssa ja tuottavat sisältöä, josta asiakkaat saavat lisäarvoa. Sosiaaliseen myyntiin liittyy kiinteästi myös muotitermi henkilöbrändäys, eli se, millaista kuvaa luot itsestäsi netissä ja somessa ja miten.

Yrittäjä ja sosiaalisen myynnin konsultti Laura Pääkkösen kirjoittama Social Selling käsittelee otsikkonsa mukaisesti henkilöbrändin rakentamista, verkostojen kasvattamista ja sosiaalista median hyödyntämistä erityisesti B2B- eli yritysten välisessä myynnissä. Käsitellyiksi tulevat myynnin evoluutio, yleisimmät ennakkoluulot sosiaalisesta myynnistä, sosiaalisen median eri kanavat, myyntiprosessi ja mittarit, sisällöt ja markkinoinnin rooli myynnissä. Kirja keskittyy nimenomaan prosessiin ja jättää viisaasti yksittäisten somekanavien käyttöohjeet pois, koska asiat muuttuvat kuitenkin nopeassa tahdissa.

Kirja tarjoaa hyvinkin käytännönläheiset toimintaohjeet prospektointiin ja verkoston kasvattamiseen: Googlaa Antti Asiakas, etsi LinkedIn-profiili ja lue se läpi, ala seurata Anttia Twitterissä, tykkää, kommentoi, uudelleentwiittaa, ala seurata porukkaa jota Antti seuraa, mene Antin Facebook-profiiliin ja liity samoihin ryhmiin – pian Antti huomaa sinut! Tässä kohtaa prosessi alkoi tosin tuntua jo hieman karmivalta. Minä ainakin arvostan kiinnostusta sisältöihini, ei vain niiden mekaanista tykkäämistä ja jakamista sen takia että minulle halutaan myydä jotain. Hyvä myyjä varmasti onkin aidosti kiinnostunut asiakkaiden kuulumisista ja tarpeista.

Suomessa ei ymmärtääkseni ole ilmestynyt aikaisemmin kirjoja sosiaalisesta myynnistä, joten Sosial selling on tarpeellinen, tuore ja perusteellinen alan perusteos. Minulle kirja ei tarjonnut minulle kovin paljon uutta tietoa, mikä oli toisaalta mukavaa – olen siis onnistunut pysymään ajan hermolla. Kirja sopii markkinoinnille taustateokseksi, mutta käytännön oppikirjaksi erityisesti B2B-myyjille ja myyntijohdolle. Näillä alueilla luotetaan vieläkin perinteisiin myyntikeinoihin eikä uskalleta välttämättä sukeltaa someen, vaikka siellä ne ihmiset nykyään ovat. (Kyllä, yritysasiakkaatkin ovat pääsääntöisesti ihmisiä.)

Subjektiivinen tuomio: ***

Laura Pääkkönen
Social Selling – Henkilöbrändi, verkostot ja sosiaalinen media B2B-myynnissä
Noblea 2017
196 sivua

Hédi Fried: Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä

”Kiitos hyvä Jumala 
illasta, ja siitä 
että maailman piina 
on päivän verran vähennyt.” 

Keskitysleireiltä selvinnyt 93-vuotias Hédi Fried on kiertänyt vuosia kouluissa kertomassa kokemuksistaan. Hän uskoo, että holokaustista kertominen on tärkeää, jotta samat kauheudet eivät toistu. Nyt hän on koonnut koululaisten ja opiskelijoiden esittämiä kysymyksiä kirjaksi. Jokainen kysymys on oma lyhyt lukunsa, jossa Fried vastaa parhaansa mukaan.

Mikä on pahinta, mitä olet kokenut? Miksi ette tehneet vastarintaa? Millaista oli elää leireissä? Milloin ymmärsit, että meneillään oli kansanmurha? Mikä oli paras asia? Voitko antaa anteeksi?

Olen lukenut jonkin verran keskitysleireistä kertovaa kirjallisuutta (mm. Corrie ten Boomin kokemuksia), joten kirja ei siinä mielessä tuo paljoa uutta. Fried kuvaa kamalia oloja suoraan ja asiallisesti. Nuorten esittämät kysymykset ovat suoria, sellaisia joita ei itse välttämättä kehtaisi kysyä: Raiskattiinko teidät? Entä kun teillä oli kuukautiset? Miten käsittelit traumojasi? Typeriä tai kiellettyjä kysymyksiä ei ole, mutta kaikkiin kysymyksiin ei Friedilläkään ole vastausta.

Reilulla sadalla sivulla kirja on nopealukuinen, ja sopiikin hyvin nuorelle tai aikuiselle ajatuksia herättäväksi tietopaketiksi elämästä keskitysleireillä. Kirjassa käsitellään myös elämää leirien jälkeen ja julmuuksista selviämistä. Fried tuli pakolaisena kesällä 1945 Ruotsiin, kun maahan otettiin 10 000 ihmistä keskitysleireiltä. Hän on sopeutunut nykyiseen kotimaahansa, mutta ei vieläkään ole aivan kotonaan.

”Kun katson vavahduttavia kuvia huteroista, täpötäyteen ahdetuista laivoista ja veneistä Välimerellä, näen itseni istumassa niissä. Minäkin olisin kavunnut siihen kyytiin, vaikka se ei olisikaan tarjonnut suurta toivoa henkiin jäämisestä. Nämä ihmiset tietävät, etteivät he ole tervetulleita minnekään, aivan kuten me tiesimme vuonna 1938, etteivät juutalaiset ole tervetulleita. Se asia ei ole muuttunut paremmaksi edes vuoden 1945 jälkeen, ennakkoluulot ovat sitkeitä.”

Esipuheen suomenkieliseen laitokseen on kirjoittanut Sofi Oksanen.

Kirja pääsee vuoden 2018 Helmet-lukuhaasteeseen kategoriassa kirja on maahanmuuttajan kirjoittama. Kirjailija tuli vapauduttuaan pakolaisena Ruotsiin ja jäi sinne asumaan. 

Subjektiivinen tuomio: ****

Hédi Fried
Kysymyksiä joita minulle on esitetty keskitysleiristä
Suom. Pirkko Talvio-Jaatinen
Nemo 2018
144 sivua