Agatha Christie

Agatha Christie: Sininen juna

sininenjuna”Mutta on kaksi sellaista jotka tietävät. Toinen on hyvä Jumala, toinen on Hercule Poirot.”

Hercule Poirot -dekkari Sininen juna kuului kesämaratonin lukemistoon. Se oli mukavan kevyt päätös 24 tunnin lukumaratonille ja taattua Christien laatua. Koska tämä postaus on jäänyt jumittamaan jonnekin yli kuukaudeksi ja tuoreimmat muistot kirjasta ovat jo haalistuneet, kertaan vain fiiliksiä pikaisesti.

Tällä kertaa päästään selvittämään rikkaan Ruth Ketteringin murhaa. Ruth elää onnettomassa avioliitossa ja päättää lähteä lomailemaan Rivieralle. Hänen isänsä on lahjoittanut hänelle arvokkaita rubiineja, jotka pitää tietysti saada matkalle mukaan. Matkalla Sinisessä junassa tapahtuu kuitenkin raaka murha ja rubiinit katoavat. Luonnollisesti mestarisalapoliisi Hercule Poirot sattuu olemaan juuri samaisessa junassa ja pääsee selvittämään mysteeriä.

Yleensä Christien kirjoissa minulla on ongelmana laaja henkilögalleria, joista en muista kuka on kuka. Sinisessä junassa henkilöitä taustoitetaan kuitenkin tavallista paremmin ja heidät esitellään yksi kerrallaan, joten pysyin hyvin perässä. Juoni oli kiehtova, ja odotin innokkaana loppuratkaisua. Kuten tavallista, en arvannut murhaajaa oikein. Pystyyköhän niitä ikinä arvaamaankaan? Hauskana yksityiskohtana mieleen jäivät lakoniset lukujen nimet, kuten Monsieur Papopoulos syö aamiaista ja Poirot leikkii oravaa. Kaiken kaikkiaan Sininen juna toimii mukavana välipalana Poirotin seikkailuista tykkääville.

Subjektiivinen tuomio: ****

Agatha Christie
Sininen juna
WSOY 2016
257 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Rikos

Kesälukumaraton 2016

lukumaraton3

Blogistanian kesälukumaraton 2016 alkaa minun osaltani nyt! Maratonissa luetaan 24 tunnin aikana niin paljon kuin jaksaa ja ehtii, toki lepo- ja ruokataot huomioiden. Päivitän tähän postaukseen fiiliksiä maratonin varrelta.

Lähden ensimmäiseen maratoniin aika helpolla kattauksella liikkeelle. Valitsin näin alkuun kolme kirjaa nautittavaksi. Kaksi viimeistä minulla on ollut lukulistalla jo jonkin aikaa:

  • Agatha Christie: Sininen juna
  • Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas
  • Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Jos lukeminen loppuu kesken, täytyy kaivaa vanhempien kirjahyllystä lisää kirjoja.
Lukuaika päättyy minulla maanantaina klo 10.30. (Tosin luulen että lopetan suosiolla tänä iltana ja nukun hyvät yöunet). Maraton alkakoon! Somessa kirjablogien pöhinää voi seurata hashtagilla #lukumaraton.


jalinperheSunnuntai
Klo 10.30
Lukumaraton pääsee käynnistymään vähän myöhässä. Ukkonen herätti aamuyöllä viiden jälkeen, ja aloin tosissani pohtia pitäisikö käyttää tilaisuus hyväksi ja pyöräyttää maraton käyntiin. Valitsin kuitenkin nukkumisen joten tässä sitä ollaan. Aloitan helposti ja mukavasti, eli lapsuuden suosikkikirjallani Jali ja suklaatehdas. Tämän lukemiseen ei ehkä mene niin kauaa kuin ajattelin, ottaen huomioon kuinka paljon heti ensimmäisellä sivulla on tekstiä… (kuvassa vasemmalla). Toivottavasti näin aikuisiällä uudelleen lukeminen ei pilaa kirjaa kokonaan.

Klo 11.50 187 sivua
Jali ja suklaatehdas luettu. 187 sivua ei harmillisesti ole kamalan vertailukelpoinen määrä, kun kyseessä kuvitettu ja isotekstinen lastenkirja. Mutta ei se mitään. Kirja oli edelleen yhtä hauska ja herkullinen kuin lapsenakin. En vain muistanut että Roald Dahlin tyyli oli ihan noin suoraa :D Typerät henkilöt saivat tosiaan kuulla kunniansa kirjassa. Seuraavaksi jatkan Kudottujen kujien kaupunkiin. Nyt tekee mieli suklaata.

IMG_20160710_144909

Maratonevästä.

Klo 15.50 289 sivua
Maraton etenee hieman tahmaisesti. Lukemisen keskeyttävät jatkuvat kurkkailut Instagramin ja Twitterin puolelle (hashtagia #lukumaraton käytellään varsin ahkerasti). Lounastauko läheisessä kebab-mestassa, nyt jaksaa taas jatkaa. Tavoitteena lukea ainakin Kudottujen kujien kaupunki loppuun tänään. Kirjan kieli on todella kaunista, mutta sen verran koukeroista että lukemiseen täytyy tosissaan keskittyä.

Klo 19.15 522 sivua
Sain Kudottujen kujien kaupungin luettua loppuun. Sulavaa ja kaunista kieltä, mutta Itäranta pahemmin selittele mitään. Luin lopun kaksi kertaa enkä vieläkään oikein ymmärrä, mitä siinä tapahtuu. Selailin netistä muutamia kirjaa ylistäviä arvioita ja mietin, mitäköhän olen missannut. Tai ehkä lopun kuuluukin jäädä hämärän peittoon ja lukija saa tehdä omat päätelmänsä? Ei ehkä paras valinta yhteen putkeen luettavaksi maratoonauskirjaksi. Nyt ehtii vielä tarttua Agatha Christien Siniseen junaan – murhamysteeri taattua laatua.

Klo 23.10 732 sivua
Olen päässyt Hercule Poirotin seurassa melkein murhan ratkaisuun saakka. Vielä viisikymmentä sivua iltalukemista jäljellä, ja aikaakin on yksitoista ja puoli tuntia. Öitä!

IMG_20160710_212751

Sinisen junan takakannessa oli sitaatti kirjablogista.

Maanantai
Klo 10.30
779 sivua
Lukumaraton on päättynyt! Sain Sinisen junan loppuun eilen kolmea minuuttia vaille puolenyön, ja nyt aamulla toteutin lukuharrastusta vain Hesarin parissa. Kokonaissivumääräksi tuli 779 sivua, mikä on itse asiassa enemmän kuin odotin. En ajatellut, että saisin päivässä kolme kirjaa luettua ja että aikaa jäisi ylikin. Kirjakrapulakaan ei ollut kovin paha, vaikka illalla lukeminen alkoikin vähän tympimään. Onneksi pieni salapoliisi Poirot vei kiehtovalla mysteerillä mennessään. Enkä muuten taaskaan arvannut murhaajaa oikein.

Kesälukumaratonin 2016 luetut:

  • Jali ja suklaatehdas (187 sivua)
  • Kudottujen kujien kaupunki (335 sivua)
  • Sininen Juna (257 sivua)

Lukujonossa kiittää ja kuittaa, ensimmäinen lukumaraton on suoritettu! Teen luetuista kirjoista vielä yksityiskohtaisempaa postausta myöhemmin.

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lukumaratonit

Agatha Christie: Stylesin tapaus

stylesin-tapaus

”Poirot oli merkillisen näköinen pikku mies. Hän ei ollut juuri sataakuuttakymmentä senttiä pitempi, mutta hän oli varsin ryhdikäs ja esiintymiseltään hyvin arvokas. Hänen päänsä oli täsmälleen munan muotoinen ja se oli aina hieman kallellaan. Hänen viiksensä olivat hyvin jäykät ja sotiaalliset.”

Stylesin tapaus on Agatha Christien kaikkien aikojen ensimmäinen romaani ja siis myös salapoliisi Hercule Poirotin ensiesiintyminen. Kirja päätyi lukulistalleni, koska tarvitsin Lukuhaastetta varten suositun kirjailijan ensimmäisen kirjan, ja tämä osui silmiini Sellon kirjaston pokkaritornista (joka on sivumennen sanoen täynnä superkiinnostavaa luettavaa!).

Stylesin tapaus noudattaa tuttua christiemäistä rakennetta. Kirja on kirjoitettu Poirotin ystävän, kapteeni Hastingsin näkökulmasta. Ensin esitellään iso kasa erilaisia henkilöitä, jotka kaikki asuvat samassa paikassa (tässä tapauksessa Stylesin kartanossa tai sen ympäristössä). Sitten havaitaan ristiriitoja henkilöjen kesken ja aavistellaan pahaa. Sitten kartanonrouva murhataan, ja sattumalta lähellä asustava Poirot kutsutaan selvittämään tapausta. Hän nuuskii ympäriinsä ja tekee hämmentäviä kysymyksiä, eikä yksinkertainen Hastings-parka millään meinaa pysyä perässä. Lukijalla on omat aavistuksensa syyllisestä, mutta kun Poirot kirjan lopussa kerää kaikki epäillyt samaan huoneeseen ja paljastaa syyllisen, se on juuri se jota vähiten on epäillyt.

Kirja oli kaikin puolin peruskauraa ja täytti odotukset. Poirot on henkilöhahmona toisaalta hurmaava ja toisaalta raivostuttava. Hastings on vähän liiankin yksinkertainen joskus, ja häntä suorastaan säälii kun hän yrittää kovasti auttaa ja Poirot vain vähättelee hänen älykkyyttään. Henkilöhahmoja on paljon ja kaikki esitellään samaan aikaan, joten minä ainakin olin aivan sekaisin. Tilannetta ei helpota se, että välillä henkilöihin viitataan etu- ja välillä sitten sukunimellä. Tarinan edetessä henkilöt oppi kuitenkin (onneksi) erottamaan toisistaan.

Juoni sen sijaan on nerokas, ja mahdoton ratkaista kenellekään muulle kuin Poirotille ja hänen kuuluisille harmaille aivosoiluilleen. Kirjan parasta antia onkin tuttu loppukohtaus, jossa Poirot käy läpi koko rikoksen kulun ja paljastaa syyllisen. Stylesin tapaus on lyhyt, vain reilut parisataa sivua, eli mukava dekkarivälipala arkeen. Kirja on Lukuhaasteen 2015 neljäs luettu kirja kategoriassa Suositun kirjailijan ensimmäinen kirja.

Subjektiivinen tuomio: ***½

Agatha Christie: Stylesin tapaus
WSOY 2014 (1. Suomenkielinen painos 1970)
244 sivua

Kuva: Stylesin tapaus – Adlibris*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Rikos