Atena

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut

syötäväksikasvatetut”Näin [pihattosikalassa] tuotettu liha maksaa hieman tavallista enemmän, mutta niin sen kuuluukin maksaa! Onko meidän pakko syödä aina vain enemmän lihaa ja vaatia, että se ei saisi edes maksaa mitään? Pidän irvokkaana ajatusta, että eläinten pitäisi rypeä omassa sonnassaan ja elää kurjuudessa vain siksi, että kuluttaja säästäisi pari euroa. Jos vaatii halpaa lihaa, ummistaa silmänsä eläinten oloilta.”

Elina Lappalaisen Syötäväksi kasvatetut – Miten ruokasi eli elämänsä oli silmiä avaava lukukokemus. Koska olin lukenut jo kirjan Eläinten syömisestä, en järkyttynyt tästä enää niin suuresti, mutta mielessä kyllä heräsi moninaisia ajatuksia.

Lappalainen kuvaa kirjassaan suomalaista lihantuotantoa juuri niin kuin takakansitekstissä luvataankin: kaunistelematta mutta myös kauhistelematta. Faktaat lyödään pöytään, asioita pohditaan monelta kantilta, parannusehdotuksia esitetään. Kirjassa on omat luvut munijakanoille, broilerille, naudalle ja sioille.

Päällimmäiseksi kirjasta jää mieleen ajatus, että Suomen eläintentuotanto on loppujen lopuksi todella säädeltyä verrattuna muihin maihin – kotimainen liha on joka tapauksessa parempi valinta kuin ulkomainen. Toisaalta vaihtelua tuottajien välillä esiintyy paljon: parhaat tavalliset tilat voivat olla parempia kuin huonoimmat luomutilat. Parannettavaa on paljon. Kuluttaja ei voi mitenkään tietää, millaiselta tilalta hänen ostamansa liha tulee.

Pystyn monessa kohtaa samastumaan Lappalaiseen: hänkin on lihansyöjä, mutta eläinten tuotanto-olot vaivaavat. Toisaalta hän kokee tarpeettomaksi maksaa luomulihasta superkorkeaa hintaa vain sen takia että eläimet syövät kallista luomurehua – miksei kehitetä muita laatumerkkejä, kuten ”vapaan naudan lihaa” tai ”vapaan lehmän maitoa”? Minullekin eläinten kohtelu ja pitopaikka merkitsevät paljon enemmän kuin sen mahdollinen luomuruokavalio. Toisaalta tällä hetkellä luomuliha on ainoa vaihtoehto, joka takaa paremman eläinten kohtelun.

Kirjassa on paljon kiinnostavia huomioita, joista seuraavassa pari esimerkkiä.

  • Lemmikit ja tuotantoeläimet asetetaan ristiriitaiseen asemaan, suhtaudumme koiraan aivan eri tavalla kuin sikaan.
  • Olen aina ajatellut, että lattiakanalan munat ovat ehdottomasti parempia kuin häkkikanalasta tulevat. Lappalainen ottaa kuitenkin esille sen, että kanat stressaantuvat valtavissa laumoissa, joita lattiakanaloissa pidetään, kun taas yhdessä häkissä kanoja on vain pieni ryhmä. Valinnat eivät todellakaan ole helppoja.
  • Vaikka kaupassa voisikin valita haluamansa lihatuotteen, ravintolassa se muuttuu jo melkein mahdottomaksi. Esimerkiksi broileria tuodaan ravintoloihin paljon Thaimaasta ja Brasiliasta.
  • Luomulihan kyseenalainen kriteeri, homeopatia eläinten hoitomuotona. Lappalainen pitää tätä luomutuotannon suurimpana uskottavuusongelmana, ja olen siinä ihan samaa mieltä.
  • Tuomiot eläinsuojelurikoksista Suomessa. Kirjassa esitellään tapaus, jossa eräällä tilalla navetassa oli lantaa niin paljon, että lehmien utareet uivat siinä. Vettä ei ollut tarpeeksi, ja lehmät joivat virtsaista nestettä lattialta. Tätä oli jatkunut jo useita vuosia. Tuomio: 240 € sakkoa, ei eläintenpitokieltoa, koska tilalliset vetosivat siihen että bisnekset menee jos lehmät otetaan pois.
  • Lihatuotteiden mainonnan antaman mielikuvan valtava ero tuotantoeläinten todellisiin olosuhteisiin, eli harhaan johtava mainonta.

Jos miettii lihantuotantoa kokonaisuudessaan, paras vaihtoehto tällä hetkellä lienee vähentää lihansyöntiä sekä ostaa lihaa ja kananmunia mahdollisuuksien mukaan suoraan sellaisilta tuottajilta, jotka kohtelevat eläimiään hyvin.

Syötäväksi kasvatetut on Tieto-Finlandiansa ansainnut! Se antoi paljon ajattelemisen aihetta – kannattaa lukea ihan vaikka vain yleissivistyksen vuoksi.

Subjektiivinen tuomio: ****½

Elina Lappalainen: Syötäväksi kasvatetut
Atena 2012
327 sivua

Kuva: Adlibris*

Lähetä kommentti
Kirjoittanut Sanna aiheesta Eläimet

Lukuinspiraatiota Kirjamessuilta 2014

Tänään ohjelmassa oli monen muun kirjabloggarin tavoin Helsingin Kirjamessut. En tuhlannut senttiäkään rahaa edes metrilakuihin (hohoo), vaan painoin sen sijaan mieleen kiinnostavaa lukemista, jota voin myöhemmin hakea kirjastosta. Huomasin kätevimmäksi tavaksi ottaa kirjan kannesta aina valokuva. Tässä otos mielenkiintoisista opuksista, olkaapa hyvät:

maailma täynnä meitä eroon vehnästähyvän mielen vaatekaappi siiloja vuoret kaikuivat  kuvun alla raja erityisherkkäjaparisuhde madmanners kurjat austenit

Mukaan mahtuu ekohenkinen maailmanpelastuskirja Maailma täynnä meitä, dieettikirja Eroon vehnästä (vaikka en vehnästä kyllä tule luopumaan), jo kauan mielessä ollut eettistä kuluttamista käsittelevä Hyvän mielen vaatekaappi, kiinnostavan oloinen Siilo, Khaled Hosseinin Ja vuoret kaikuivat (pitäisi lukea myös Leijapoika), sekä mahdollinen ensimmäinen Stephen Kingini Kuvun alla (tv-sarjaa en ole katsonut).

Kiinnostavia olivat myös Riikka Pulkkisen Raja (kävin kuuntelemassa hänen haastatteluaan), Elaine Aronin erityisherkkyyttä käsitelleen kirjan jatko-osa Erityisherkkä ihminen ja parisuhde (jota jonotan parhaillaan kirjastossa sijalla 124), Madventures-kaksikon uusin kirja MadManners, klassikko Kurjat (josta sain jo Twitterissä erityissuosituksen lukea) sekä muutama Austen kauniissa uusissa kansissa. Niistä Viisasteleva sydän on vielä lukematta.

Onko joku näistä erityisen hyvä jota haluaisit suositella?

12 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Tapahtumat