Emmi Itäranta

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

kudottujenkujienkaupunkiTämä yö on toisenlainen. Uni on ohutta talossa, sillä aukion kivillä kuivuu vieras veri. Hiekka valuu tiimalaseissa hitaana. Yskähdykset, askeleet ja salaa vaihdetut sanat vaimenevat vähitellen. Näen tytön edessäni joka kerta, kun silmäni sulkeutuvat. Vaikka tiedän, että hyökkääjän täytyy olla kaukana, jokainen varjo seinillä on tavallista tummempi.”

Emmi Itärannan Kudottujen kujien kaupunki kuului kesämaratonin luku-urakkaan, ja postaus on pyörinyt blogin luonnoksissa siitä saakka. Kirja herätti paljonkin ajatuksia, mutta niitä on ollut vaikeaa koota järkeväksi tekstiksi.

Kirja sijoittuu meren keskellä olevalle saarelle, jota piinaavat toistuvat tulvat. Saarta hallitsee kivisessä tornissa majaileva neuvosto, ja kaikkien asukkaiden on muun muassa käytävä vuosittain Musteellamerkinnässä hankkimassa ikätatuointi. Unien näkeminen on kiellettyä, ja kaikkein pahinta on, jos nukkujan luona vierailee yöllä painaja. Kirjan päähenkilö on Eliana, joka elää ja työskentelee kutojana Seittien Talossa. Hänellä on kaksikin salaisuutta: toisin kuin muut naiset, hän osaa lukea ja kirjoittaa, ja sen lisäksi hän näkee unia.

Eliana yrittää piilotella unennäköään nukkumalla mahdollisimman vähän, ja eräällä yöllisellä vartiovuorolla hän löytää meren rannasta pahoinpidellyn nuoren naisen. Nainen ei voi kertoa tarinaansa, sillä hänen kielensä on leikattu irti. Mistä nainen on tullut ja miksi hänen kämmeneensä on tatuoitu näkymättömällä musteella Elianan nimi? Vesi, muste, rakkaus ja kuolema ovat vahvasti kirjan teemoja.

Itärannan kieli on unenomaista, hurjan kaunista ja soljuvaa. Hän on luonut jälleen kiehtovan fantasiamaailman, eikä selittele asioita sen kummemmin. Yhteiskunnan lainalaisuudet selviävät pikku hiljaa tarinan edetessä, ja lukijan pitää ymmärtää lukea myös rivien välistä. Lukumaraton ei ehkä ollut otollisin aika lukea Kudottujen kujien kaupunkia, kun tavoitteena oli lukea mahdollisimman paljon lyhyessä ajassa.

Useimmat muut ovat ylistäneet kirjaa loistavaksi, mutta minulle kirja jätti melkein enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Nautin todella paljon runollisesta kielestä, mutta ehkä juuri sen takia juoni jäi minulle etäiseksi.  Monet asiat verhottiin niin hyvin kielikuviin, että ne jäivät hämäriksi. Saaren salaisuudet ovat monimutkaisella solmulla.

Lopussa luin kirjan viimeisen luvun kolme kertaa, enkä siltikään ymmärtänyt mitä siinä tapahtui. Mikä oli lopulta hahmojen kohtalo? Vai kuuluiko lopun ollakin unenomaisen hämärä ja lukijan itse tulkittavissa? Pidän kirjoista, joissa kaikkea ei selitetä, mutta jos tapahtumat esitetään liian viitteellisesti, tuntee olevansa vain vähän tyhmä.

Tuntuu hassulta antaa ulkonaisesti näin hyvälle kirjalle vain kolme tähteä, mutta se olkoon subjektiivinen arvio kunnes luen kirjan uudestaan. Harmillisesti kukaan ei ole vielä kirjoittanut kirjasta Wikipedia-artikkelia ja tiivistänyt juonta sinne kivasti. Opetus: Keskity lukumaratonissa yksinkertaisempiin ja juoneltaan helppolukuisiin romaaneihin.

Kirja pääsee mukaan Lukuhaasteeseen 2016 kategoriassa Kirjassa on myrsky. 

Subjektiivinen tuomio: ***½

Emmi Itäranta
Kudottujen kujien kaupunki
Teos 2015
335 sivua

Osta kirja Adlibriksesta*

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Scifi

Kesälukumaraton 2016

lukumaraton3

Blogistanian kesälukumaraton 2016 alkaa minun osaltani nyt! Maratonissa luetaan 24 tunnin aikana niin paljon kuin jaksaa ja ehtii, toki lepo- ja ruokataot huomioiden. Päivitän tähän postaukseen fiiliksiä maratonin varrelta.

Lähden ensimmäiseen maratoniin aika helpolla kattauksella liikkeelle. Valitsin näin alkuun kolme kirjaa nautittavaksi. Kaksi viimeistä minulla on ollut lukulistalla jo jonkin aikaa:

  • Agatha Christie: Sininen juna
  • Roald Dahl: Jali ja suklaatehdas
  • Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Jos lukeminen loppuu kesken, täytyy kaivaa vanhempien kirjahyllystä lisää kirjoja.
Lukuaika päättyy minulla maanantaina klo 10.30. (Tosin luulen että lopetan suosiolla tänä iltana ja nukun hyvät yöunet). Maraton alkakoon! Somessa kirjablogien pöhinää voi seurata hashtagilla #lukumaraton.


jalinperheSunnuntai
Klo 10.30
Lukumaraton pääsee käynnistymään vähän myöhässä. Ukkonen herätti aamuyöllä viiden jälkeen, ja aloin tosissani pohtia pitäisikö käyttää tilaisuus hyväksi ja pyöräyttää maraton käyntiin. Valitsin kuitenkin nukkumisen joten tässä sitä ollaan. Aloitan helposti ja mukavasti, eli lapsuuden suosikkikirjallani Jali ja suklaatehdas. Tämän lukemiseen ei ehkä mene niin kauaa kuin ajattelin, ottaen huomioon kuinka paljon heti ensimmäisellä sivulla on tekstiä… (kuvassa vasemmalla). Toivottavasti näin aikuisiällä uudelleen lukeminen ei pilaa kirjaa kokonaan.

Klo 11.50 187 sivua
Jali ja suklaatehdas luettu. 187 sivua ei harmillisesti ole kamalan vertailukelpoinen määrä, kun kyseessä kuvitettu ja isotekstinen lastenkirja. Mutta ei se mitään. Kirja oli edelleen yhtä hauska ja herkullinen kuin lapsenakin. En vain muistanut että Roald Dahlin tyyli oli ihan noin suoraa :D Typerät henkilöt saivat tosiaan kuulla kunniansa kirjassa. Seuraavaksi jatkan Kudottujen kujien kaupunkiin. Nyt tekee mieli suklaata.

IMG_20160710_144909

Maratonevästä.

Klo 15.50 289 sivua
Maraton etenee hieman tahmaisesti. Lukemisen keskeyttävät jatkuvat kurkkailut Instagramin ja Twitterin puolelle (hashtagia #lukumaraton käytellään varsin ahkerasti). Lounastauko läheisessä kebab-mestassa, nyt jaksaa taas jatkaa. Tavoitteena lukea ainakin Kudottujen kujien kaupunki loppuun tänään. Kirjan kieli on todella kaunista, mutta sen verran koukeroista että lukemiseen täytyy tosissaan keskittyä.

Klo 19.15 522 sivua
Sain Kudottujen kujien kaupungin luettua loppuun. Sulavaa ja kaunista kieltä, mutta Itäranta pahemmin selittele mitään. Luin lopun kaksi kertaa enkä vieläkään oikein ymmärrä, mitä siinä tapahtuu. Selailin netistä muutamia kirjaa ylistäviä arvioita ja mietin, mitäköhän olen missannut. Tai ehkä lopun kuuluukin jäädä hämärän peittoon ja lukija saa tehdä omat päätelmänsä? Ei ehkä paras valinta yhteen putkeen luettavaksi maratoonauskirjaksi. Nyt ehtii vielä tarttua Agatha Christien Siniseen junaan – murhamysteeri taattua laatua.

Klo 23.10 732 sivua
Olen päässyt Hercule Poirotin seurassa melkein murhan ratkaisuun saakka. Vielä viisikymmentä sivua iltalukemista jäljellä, ja aikaakin on yksitoista ja puoli tuntia. Öitä!

IMG_20160710_212751

Sinisen junan takakannessa oli sitaatti kirjablogista.

Maanantai
Klo 10.30
779 sivua
Lukumaraton on päättynyt! Sain Sinisen junan loppuun eilen kolmea minuuttia vaille puolenyön, ja nyt aamulla toteutin lukuharrastusta vain Hesarin parissa. Kokonaissivumääräksi tuli 779 sivua, mikä on itse asiassa enemmän kuin odotin. En ajatellut, että saisin päivässä kolme kirjaa luettua ja että aikaa jäisi ylikin. Kirjakrapulakaan ei ollut kovin paha, vaikka illalla lukeminen alkoikin vähän tympimään. Onneksi pieni salapoliisi Poirot vei kiehtovalla mysteerillä mennessään. Enkä muuten taaskaan arvannut murhaajaa oikein.

Kesälukumaratonin 2016 luetut:

  • Jali ja suklaatehdas (187 sivua)
  • Kudottujen kujien kaupunki (335 sivua)
  • Sininen Juna (257 sivua)

Lukujonossa kiittää ja kuittaa, ensimmäinen lukumaraton on suoritettu! Teen luetuista kirjoista vielä yksityiskohtaisempaa postausta myöhemmin.

4 kommenttia
Kirjoittanut Sanna aiheesta Lukumaratonit